Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.

Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.

Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.

Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?

Kiitos vielä Johannekselle uudesta tukasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sampo 5v & Lenni 4v

Sylvia 8v

Taito 4v & Vuokko 2v

Lumi-Ilona 3v

Nia 5v & Arman 3v

Ella 5v

Leona 4v & Edith 2v

Valo 5v

Aapo 5v, Leevi 10v & Mauno 7v

Siiri 8v

Elvis 4v & Kaapo 6v

Selma 6v

Miela-Ruusa 9v, Runo 5v & Ruupertti 1v

Isabella 4v & Camilla 2v

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huomenta Amsterdamista! Kaupunki on kohdellut hyvin ja sitä on tullut kierrettyä uudet sneakerit jalassa. Ihania kenkäkauppoja löytyy täältäkin, mutta saa nähdä lähteekö tuliaisiksi itselle vielä uudet parit mukaan. Saatatte ehkä tietää, että olen vähän lenkkarihullu. Mutta mielestäni saanut pidettyä harrastukseni ihan hyvin kurissa. Pidän itselleni sääntönä, että kahta uutta paria kohden pitää myydä aina vähintään yhdet pois.

Kengistä pitää tietysti pitää sitten huolta. Kalliita lenkkareita ei halua heti pilata ja tuhota. Tärkeintä varmaan onkin niiden suojaaminen ennen käyttöönottoa. Ja toki sitten likojen putsaaminen ja uudellen suojaaminen silloin tällöin. Tähän hommaan löysinkin reilu vuosi sitten ihan ehdottoman suosikin. Jason Markkin kosteus -ja likasuojan jälkeen en ole enää kuvitellutkaan käyttäväni mitään muuta. Sarjaan kuuluu aika paljonkin erilaisia kenkien hoitotuotteita, mutta toistaiseksi itse olen vasta käyttänyt näitä muutamaa.

Jason Markk Repel suojasuihketta on todella miellyttävä käyttää, sillä se on vesipohjainen ja suurimmaksi osaksi kemikaaliton. Kengät voi siis suihkuttaa sisällä, sillä tästä ei tule mitään hajuja. Suihkuttamisen jälkeen kenkien annetaan kuivua vähintään vuorokausi jonka jälkeen ne suihkutetaan uudestaan. Kuivuttuaan kengät voi melkeimpä kastaa veteen, eivätkä ne silti kastu.

Itse suosin yleensä kengissä tummia värejä ja suurin osa kengistäni onkin mustia. Nyt kuitenkin ihastuin näihin pastellisiin Niken Air Huaracheihin niin paljon, että käytin lähes kolme tuntia etsiessäni oikean kokoista paria ympäri maailman nettikauppoja. Päättäväisyys kuitenkin palkittiin ja oikeastaan kaikkialta loppuunmyydyt bleaced lilac-väriset kengät lopulta löytyivät. Ilman hyvää suojausainetta en ikinä uskailtaisi tallailla tuolla näinkin aran värisissä kengissä. Toki ajan kanssa likaa näihinkin tulee ja oli suojausaine kuinka hyvä tahansa, niin kyllä ne kilometrit kengissä näkyvät. Mutta ei niin paljoa. Mitäs tykkäätte uusista kengistäni? Äitini mielestä ne on tosi oudot, minä rakastan!

ps. Jason Markkia myyvät Helsingissä ainakin Good Kicks ja Beamhill

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tyylejä, mieltymyksiä ja inspiraation lähteitä on varmaan yhtä paljon kun meitä ihmisiäkin. Tyylikkyys on kuitenkin asia, mistä ei voi olla ihan kovin montaa eri mieltä. Tyylikkyys tulee sisältä päin. Se on siis paljon enemmän kun vain tapa pukeutua tai sisustaa. Tyylikkyys tulee tavasta olla ja tehdä. Oli kyseessä sitten tapa punata huulet, syödä leipää tai kadulla kävely, se pitää kaikki tehdä sillä ihan omalla tavallaan. Tyylikkyys ja persoonallisuus kävelevät mielestäni käsi kädessä. Pitää olla täysin oma itsensä, jotta voi olla tyylikäs. Tyylikkyyden voi huomata pienistä arkisista asioista. Sekä sitten vähän suuremmista jutuista, kuten kanssaihmisen kohtelusta.  Ja jotkut vaan hehkuvat tyylikkyyttä vaikka perunasäkki päällä. Tärkein on kuitenkin olla ihan oma itsevarma itsensä.

Tänä aamuna sain suuren kunnian, sillä blogini on asetettu ehdolle Inspiration Blog Awardrseissa vuoden tyylikkäimmäksi blogiksi. Indiedaysin ja Blogirinki Median järjestämässä Inspiration Blog Awards -gaalassa palkitaan inspiroivia blogeja viidestä eri kategoriasta. Vuoden tyylikkäimmän blogin kriteerit ovat että blogi on niin ulkoasultaan kuin sisällöltään laadukas. Kuvat voisivat olla suoraan aikakausilehden sivuilta, ja aiheet ovat hyvällä maulla valittuja. Voittajan kymmenen ehdokkaan joukosta äänestätte te. 

On aivan mahtavaa päästä mukaan ehdolle. Jo pelkästään se on kunnianosoitus tästä mitä teen. Rakastan valokuvausta ja kirjoittamista, joten on aina ihana kuulla, että myös te muut nautitte ja inspiroidutte näistä jutuistani. Teen tätä blogia sydämellä ja rehellisesti omana itsenäni, joten ehdolla oleminen vuoden tyylikkäimmäksi on ihan huikea juttu. Suuri kiitos kuuluu tästä teille. Teen tätä blogia mielessä se, että te ansaitsette tasokasta ja kivaa sisältöä ja olen iloinen että voin sitä teille tarjota. Kiitos.

Vuoden tyylikkäimmän blogin, Vuoden viihdyttävimmän blogin, Vuoden blogiteon, Vuoden somevaikuttajan sekä Nordic Blogger of the Year äänestys on tänään alkanut ja aikaa äänestää on ensi viikon loppuun. Äänestyssivukin on tänä vuonna todella käyttäjäystävällinen ja helppo, joten kiitos kaunis jo etukäteen jos jaksaisitte käydä klikkaamassa äänenne suosikeillenne. 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Me ei aina pukeuduta mätchääviin tuulipukuihin ja lähdetä diskoon, mutta silloin kun pukeudutaan niin lähdetään YO! Skidit Disko Rapseihin. Tän päivän disko oli ehdottomasti yksi parhaimmista. Syykin on selvä. Ysäriräppiä, fist bumpit Palefacen kanssa, limbo, Rudi Rokin beatboxaus-työpaja, uv-valossa hohtamista, hienot visut ja breakdance battle. Ja puoli kuudeksi kotiin syömään. 

Skidit Festarit ovat varmasti monelle jo tutut, samoin ehkä viime vuonna heti supersuosin saavuttaneet diskot. Käyn itse muutenkin paljon tuolla Kaikukadun bilekompleksissa, joten on aina jotenkin tosi jännä fiilis lähteä sinne bailaamaan lasten kanssa. Reilun viikon päästä lähdetään ihan ekalle Skidit Risteilylle! Saas nähdä millaiset tiimiasut sinne keksitään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.