Haimme taaperolle tammikuusta alkaen päiväkotipaikkaa. Mieheni jäi hoitamaan lasta toissa syksynä, kun minä palasin päätoimisesti töihin omaan yritykseeni. Tammikuussa mieheni olisi siis hoitanut lasta kotona yhtä mittaan vuoden ja neljä kuukautta, lapsen ollessa silloin siis 2 vuotta ja 4 kuukautta.

Hakiessamme päiväkotipaikkaa toivoimme parasta, mutta toki pelkäsimme myös pahinta. Paras vaihtoehto olisi ollut ruotsinkielinen paikka noin kilometrin päässä olevasta päiväkodista, joka olisi mieheni (pyörällä kuljettavan) työmatkan varrella ja samalta suunnata löytyisi myös esim ruokakauppa ja muita palveluita.

Vähän huonompi vaihtoehto oli päiväkoti hieman kauempaa, kuitenkin edelleen miehen työmatkan varrelta, ilman että reitin varrelle sattuisi kuitenkaan julkista liikennettä tai mitään muita palveluita (kirjaimellisesti keskeltä metsää, meren rannalta siis). Mies voisi edelleen aamulla viedä lapsen hoitoon pyörällä matkalla töihin ja minä hakea sitten iltapäivällä kävellen tai pyörällä.

Kaikista huonoin vaihtoehto oli paikka jostain oikeasti kaukaa. Ja niin siinä sitten kävi, pahin vaihtoehto kävi toteeen ja paikka tarjoutui jostain ihan huitsin nevadasta. Siis oikeasti, puolen tunnin bussimatkan päässä, aivan päinvastaisessa suunnassa jossa mieheni käy töissä. Pelkkiin matkoihin kotoa päiväkodille ja takaisin kotiin, menisi päivässä yhteensä kaksi tuntia bussilla. Tähän kun lisää vielä miehen työmatkat päälle, eli toiset puoli tuntia (toiseen) suuntaansa pyörällä, ainut vaihtoehto oli jatkaa kotihoitoa.

Helsingin vaikea päiväkotitilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Useilta alueilta on lähes mahdotonta saada päiväkotipaikkaa läheltä kotia, paikkoja ei vain ole, päteviä opettajia ja hoitajia ei ole (muun muassa esim palkkaus huono työmäärään ja vastuuseen nähden) ja itseasiassa ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä huonompi.

Helsingin Sanomien mukaan lokakuussa Helsingin päiväkodeista puuttui 448 varhaiskasvatuksen opettajaa, jonka lisäksi sijaisia on vaikea saada, heitäkään ei ole riittävästi ja iso osa heistä on epäpäteviä (sijaikseksi pääsee muutaman päivän koulutuksella).

Me emme siis todellakaan ole mikään kumma poikkeus tässä päiväkotilotossa, näitä tarinoita älyttömän pitkistä päiväkotimatkoista kuulee leikkipuistossa päivittäin. Itseasiassa eräs ystäväparheemme muutti lopulta toiseen kaupunkiin, koska vuoden jonottelunkaan jälkeen mitään järkevää päiväkotipaikkaa ei heidän lapsilleen löytynyt.

Kaupungin tarjoaminen päiväkotien lisäksi Helsingissä on toki myös yksityisiä päiväkoteja, mutta myös useat niistä ovat täynnä ja pula pätevistä opettajista ja hoitajista koskee myös niitä. Kaikilla perheillä ei myöskään ole varaa yksityiseen päiväkotiin, jonka lisäksi esimerkiksi lähellämme olevat yksityiset päiväkodit ovat monet auki vain 7,5 tuntia päivässä.

Viime viikolla moni Helsinkiläisperhe sai ikäviä uutisia, kun kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää kerrottiin leikattavan budjettisyistä. Ensi kesäkuusta alkaen tukea ei saa enää kuin 1-vuotiaaksi asti, kun aiemmin sitä sai 2-vuotaaksi (tuki lakkautettiin aiemmin jo 2-3 vuotiailta). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että entistä useampi joutuu laittamaan lapsensa päiväkotiin jo suunnitelua aiemmin – tai sitten yrittää kituutella muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa.

Kaupunki ei omien sanojensa mukaan odota ryntäystä päiväkoteihein tuen lakkauttamisen jälkeenkään, mutta he ovat ennakoineet että lapsia on ensi vuonna päiväkodeissa 800 enemmän kun tänä vuonna. Nähtäväksi jää mikä tilanne siis vaikka ensi syksynä päiväkodiessa sitten lopulta on.

Me jäämme todellakin jännityksellä odottamaan, sillä osaltamme päiväkodin aloitus lykkääntyy kolmen tunnin matkojen vuoksi. Emme siis pysty ottamaan tuota paikkaa huitsin nevadasta vastaan, vaan mies jatkaa hoitovapaataan kesään / syksyyn saakka. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että joku järkevämpi paikka järjestyisi silloin.

Tavallaan tilanne on kuitenkin meille myös helpotus, sillä pähkäilimme päiväkodin aloituksen kanssa – ja nyt joku muu teki vaikean päätöksen puolestamme. Mies olisi kyllä edelleen halunnut jatkaa koti-isänä, mutta taloudellinen tilanne, eli eläminen niillä parin sadan euron kuukausitienesteillä, alkoi väsyttämään.

Taapero jatkaa siis kotihoidossa ja kaupungin tarjoamassa kerhosssa muutaman tunnin viikossa. Siitä ei tietääkseni vielä leikattu. Juuri tänä aamuna taaperoa kerhoon viedessäni tunsin kovin suurta kiitollisuutta kuitenkin tästä kaikesta. Kerhossa heitä on siellä neljän saman ikäisen tytön ryhmä ja kaksi ohjaajaa, enkä parempaa kerhoa voisi toivoa. Ennenkaikkea olen iloinen mieheni puolesta, joka saa olla vielä puoli vuotta lapsen kanssa kotona, koska niin oikeasti tahtoo. Tämä aika on niin lyhyt ja korvaamaton – ja meidän perheelle paras ratkaisu tehdä näin.

(Paitsi just noi tuli mölyämään tohon viereen, kun yritän tehdä töitä ja mietin, että onko sittenkään – ja sitten taapero tuli antamaan pusun ja olin taas että joo).

Minkälaisia kokemuksia teillä on päiväkotipaikan saamisessa? Entä mitä tunteita Helsinki-lisän lakkautus herättää?

Ajatus tämän postauksen kirjoittamiseen tuli jo useampi viikko sitten, olin aluksi kuullut peräti kolmelta perheelliseltä tutultani niin ihmetystä kun jonkin tapaista ihailua (ja jopa huonoa omaatuntoakin) siitä, kuinka paljon me lasten kanssa ulkoilemme. He kun olivat saaneet somen perusteella kuvan, että olemme lasten kanssa joka päivä jossain ulkona ja luonnossa.

Samalla viikolla leikkipuistostamme myös itselleni entuudestaan tuntematon vanhempi kysyi minulta vähän ihmettelevällä äänensävyllä, että ulkoillaanko meillä ihan joka päivä? Vähän nolostelellen vastasin, että joo, yleensä ainakin kaksi kertaa päivässä…

Kun jäin miettimään näitä kohtaamisia myöhemmin, olin oikeastaan melko hämmentynyt meidän kaikkien osapuolten tunnereaktioista. Tuntui jännältä, että joku jopa kokee huonommuutta asiasta, joka on taas meille osittain ihan vain elämäntilanteen sanelema pakko ja toisaalta, miksi minusta oli taas noloa sanoa, että ulkoilemme paljon – ikäänkuin olisin muka siinä tilanteessa jollain tapaa parempi kun se ei niin paljoa ulkoileva. Kaikkea sitä nämä äiti-aivot pyörittelevätkään sisällään!

Itse koen, että lasten kanssa ei vaan voi olla ulkoilematta päivittäin. Etenkin näin pimeänä ja märkänä vuodenaikana se on useasti melko pakkopullaa, mutta se myös rauhoittaa menoa kotona, saa lapset syömään ja nukkumaan paremmin – eikä se todellakaan ole haitaksi itsellenikään. Koska samassa leikkipuistossa päivästä toiseen kökkiminen on melko tylsää, käymme paljon myös kävelyillä ja läheisissä metsissä. Kotiamme reunustavat myös molemmin puolin vehreät puistot ja suuret metsät, joten se käy meiltä helposti – ja samalla saa liikuntaa.

Mieheni, joka on nuorimmaisen kanssa kotona hoitovapaalla, myös hoitaa isoksi osaksi nämä taaperon ulkoilut, etenkin päivisin. Hän on luonteeltaakiin sellainen aktiivinen ulkoilmatyyppi, jolta löytyy varusteet säälle kuin säälle. Niinäkin iltoina, kun minä jäisin mielummin värjöttelemään sateen vuoksi kotiin, hän lähtee ulos. Tämä asenne on alkanut tarttua kokoajan enemmän myös minuun. Ennenkaikkea siksi, että muuten kotona seinät kaatuisi päälle ja happi loppuisi, vaikka muuten mukavuudenhaluinen olenkin.

Asumme 93 neliön kerrostaloasunnossa, ja niinä viikkoina kun kaikki uusperheemme jäsenet ovat paikalla, meitä on täällä kuusi henkeä, josta perheen teini on ainut jolla on oma huone. Ulkona lapset saavat mekastaa, juosta ja hyppiä sydämiensä kyllyydestä, sisällä kotona painileikit äityvät ilman ulkona purettua energiaa liian villeiksi ja kovaäänisiksi. Ja nyt korona-aikaan, kun kotona ollaan entistä enemmän, ovat aamu -ja iltapäiväiset ulkoilut ihan välttämättömiä. Huomana itsekin, jos en käy aamulla ulkona, iltapäivästä alkaa olla jo tosi levoton ja tunkkainen olo.

Joten kyllä, meillä ulkoillaan ihan joka päivä, jopa huonolla säällä. Aina se ei ole niin inspiroivaa, mutta kannattaa ainakin meillä. Toisaalta, meillä ei juurikaan leivota tai askarrella mitään hienoja juttuja. Kuinka paljon teillä ulkoillaan?

Kuvissa näkyvät pehmobaani, puueläimet sekä muovailuvahat tarvikkeineen saatu

Vastaiskuna muovikrääsää täynnä oleviin lelukuvastoihin, kokosin vastuullisia ja ekologisia joululahjaideoita perheen pienimmille. Toisten muistaminen ja lahjojen antaminen juhlapyhinä on ihanaa ja tiedän että myös monet meistä olemme jo itse lapsena tottuneet jouluisiin pakettivuoriin. Kuitenkin pienimpinä lapsille opettaa, että laatu korvaa määrään, eivät he edes osaa odottaa tai toivoa sylikaupalla lahjoja. Toivottavasti näistä vinkeistä on teille apua ja iloa, alhaalta löydät muutaman täsmävinkin ja merkin sekä myös yleisiä vinkkejä ja linkkejä –  samalla haluan kuitenkin korostaa, että kannustan maltilliseen ja vastuulliseen kulutukseen myös joulun alla.

Kaare Living

Kotimainen Kaare Living on on tehty yksinkertaisesta estetiikasta ja ympäristöystävällisistä valinnoista. Harmoninen valikoima sisältää kestäviä ja parhaimmista luonnonmateriaaleista tehtyjä tuotteita, kuten puisia leluja, sisustustavaroita sekä erilaisia pellavatuotteita, jotka on suuniteltu ja pääosin myös valmistettu Suomessa. Visuaalisesti kauniit tuotteet kestävät aikaa, ovat myös eettisesti tuotettuja. Nämä ovat niin kauniita!

Kuvissa näkyvä Woodland Farm -leikkisetti on aivan ihana lahjaidea. Se tulee pahvipakkauksessa johon kuuluu pellavainen kuvitettu leikkialusta, erilaisia käsin valmistettuja puisia hahmoja sekä säilytyspussi. Toinen tosi hauska lahja on esimerkiksi puinen ongintapeli, Poseidon Fishing game, joka sopii myös vähän isommille lapsille. Pellavatuotteet, kuten erilaiset leikkimatot tai pehmohedelmät ovat nekin ihania lahjoja perheen pienimmille.

nukukuu

Nukukuulla halutaan tarjota vain parasta pienille ja sen luonnolliset ja turvalliset muovailuvahat valmistetaan käsin Jyväskylässä. Muovailuvahojen valmistuksessa käytetään vain puhtaimpia raaka-aineita ja inspiraatio niihin tulee suoraan luonnosta. Pehmeiden muovailuvahojen luonnonläheisninä väreinä on Villa, Kaarna, Kallio, Nuppu ja Sammal. 

Muovailuvahojen suositusikä on kolmesta ylöspäin, mutta meillä muuten hyvin touhukas ja aktiivinen Myy 2v 3kk rauhoittuu ja keskittyy pitkiksi ajoiksi muovailuvahan äärellä ja tykkää kovasti siitä. Ja tosiaan, vaikka tähän vähän vahingossa suuhun menisikin, ei se ole näiden muovailuvahojen kohdalla vaarallista.

Muovailuvahat tulevat kivan reiluissa purkeissa ja niiden lisäksi valikoimassa on Lahdessa, Lempäälässä ja Hauholla vastuullisesti valmistettuja puisia muovailuleimaisimia, upea työkalusetti sekä vanerinen alusta. Kaikkien tuotteiden myynnistä lahjoitetaan myös John Numrmisen säätiölle, Itämeren suojelun ja puhdistamisen hyväksi. Jos haluat muovailuvahaa pukinkonttiin, kanattaa toimia ripeästi, sillä ennakkotilauksia otetaan vastaan tämän viikon keskiviikkoon, 25.11 asti ja tilauksen toimitetaan viikolla 50.

PlanToys

PlanToys valmistaa erilaisia leluja aivan erityisestä, PlanWood -materiaalista, joka valmistetaan Thaimaalaisilta kumipuuplantaaseilta saatavista vanhoista puista, jotka eivät enää tuota lateksia. Puut jauhetaan juuresta oksiin saakka, seokseen lisätään kasviväriä ja puristetaan se takaisin kiinteään muotoon – näin saadaan aikaan todella kestäviä ja ekologisia puuleluja.

Lelujen tuotannosta ylijäävä puuaines hyödynnetään biomassageneraattorissa, joka tuottaa sähköä koko tehtaalle sekä paikallisille kylille. PlanToysin on ainoana lelunvalmistajana maailmassa C02-neutraali, kompensoimalla päästönsä istuttamalla puita. Myrkytyksen sijaan puuaines on käsitelty lämmöllä epäpuhtauksien, kuten hyönteisten, poistamiseksi. Kaikista lelujen tuotepakkauksista löytyy myös kyseisen lelun hiilijalanjälki koko tuotantoprosessin ja kujetusten osalta.

Valikoimista löytyy tosi paljon erilaisia kivoja leluja, kylpyleluista autoihin, nukentarvikkeisiin, rooli -ja kotileikkeihin. Oma suosikkini ovat nuo leikattavat hullunkuriset hävikkivihannekset, joiden avulla lapsi voi myös oppia, että ulkonäöltään ei niin täydelliset kasvikset ovat silti syötäviä. Kotimaiset jälleenmyyjät löydät täältä.

Second Hand -vinkit

Nettikirppikset ovat pullollaan uudenkarheaa tavaraa, josta iso osa sopii oikein hyvin myös pukinkonttiin! Lahjan ei tarvitse olla aina uusi tai alkuperäisessä pakkauksessaan, eivätkä lapset osaa sellaista edes odottaa, ellei heille niin opeteta. Myös secondhandia ostettaessa kannattaa panostaa laatuun ja hyviin sekä kestäviin materiaaleihin.

No mitä sitten kirppareilta etsiä? Esimerkiksi nukkekoteja ja niiden tarvikkeita, nukkeja, nukenvaatteita sekä muita tarvikeita sängyistä lähtien. Brion puisia klassikoita kuten junarataa, vedettäviä leluja ja pelejä sekä palikoita. Käsin maalattuja laadukkaita Schleich eläimiä ja Duploja. Näitä löytyy paljon esim tori.fi -palvelusta. Myös jos mielessä on jokin tietty juttu, suosittelen ostoilmoituksen tekoa vaikkapa paikalliselle facebook-kirppikselle. Luonnon lisäksi myös lompakko kiittää!

Käyettyinä ostetut lahjat ovat siinäkin mielessä arvokkaaamat, että niiden hankkimiseen on useasti nähty vähän enemmän vaivaa. Käytetyt lahjat voi pakata itse hienoon laatikkoon ja askarrella mukaan itse vaikka sisällysluettelon / tuotekortin

Taidetarvikkeet

Laadukkaat puu -tai vesivärit sekä lehtiö laadukasta paperia on aina kiva ja hyödyllinen lahja, lähes minkä ikäiselle tahansa.

Klassiset Stockmarin mehiläisvapalikat ovat mitä parhaimmat ensimmäiset värikynät pienelle. Ne pysyvät hyvin kädessä, eivät sotke sekä ovat turvallisia ja myrkyttömiä. Niitä myydään peltisissä että puisissa laatikoissa ja liiduille on saatavilla myös kankainen säilytys/kuljetuspussi. Meidän perheessä kyseiset liidut ovat kestäneet äidiltä tyttärelle.

Neogrünin vegaaniset ja luonnonmukaisia sormivärejä saa myös ihanan murretuissa sävyissä. Sormivärien paksun ja kermaisen koostumuksen ansiosta maali ei roisku ja tuntuu ihanalle iholla. Maaleilla voi maalata monille eri materiaaleille, kuten paperille, kivelle, pahville tai lasille.

Vaatteet ja asusteet

Kotimainen FMAM tekee ihania tossuja, niin nahasta kun myös vegaanisia versioita ananaksesta! Kerhotossujen lisäksi valikoimassa on erilaisia asusteita. Rouhea Knits on yhden naisen neuleyritys, jonka kautta voi tilata lämpimiä myssyjä tai ohjeita niiden tekoon ja tehdä itse.  Papun luontoaiheiset kuvitukset kumpuavat aidosta arvostuksesta ympäröivää maailmaa kohtaan, tänä vuonna Papu ylsi Eettisen neuvoston listauksessa parhaimmiston joukkoon. Floom Studion ajattomat ja tyylikkäät vaatteet valmistetaan käsin Raahessa ylijäämäkankaista. Eettisesti valmistettuja vaatteita ja asusteita löytyy Kaikolta, jonka kaikesta tuotosta lahjoitetaan 7% kehitysmaiden naisten ja lasten kouluttamiseen. Pehmeitä ja valmiiksi käärittyjä paketteja löytyy myös kotimaiselta Windkind Kidsiltä, jonka lumileopardi-mallistosta lahjoitetaan 10% WWF:n työhön lumileopardin suojelemiseksi.

Kivijalat ja nettikaupat

Punavuoressa sijaitseva Zicco on ihana, siellä on paljon erilaisia puisia leluja, soittimia, palapelejä, lasten koruja sekä suosikkejani pahvisia laukkuja ja salkkuja.  Tingeling Leksaker on puuleluihin erikoistunut lelu- ja lastentavarakauppa uudenmaankadulla, paljon kaikkea ihanan perinteistä sekä Reilun kaupan -leluja. Bebes on äitiyden erikoiskauppa ja sieltä löytyy etenkin vastasyntyneelle, mutta myös vähän isommille lapsille laadukkaita ja hyödyllisiä tarvikkeita sekä leluja eri merkeiltä.

Pikkuisten puoti nettikauppa joka on erikoistunut vain ekologisiin leluihin ja maalaustarvikkeisiin. Ekokivassa on laaja valikoima ekologisia leluja ja hyödyllisiä tarvikkeita ihan koko peheelle, Lil Decor on laadukkaisiin lastenhuoneiden sisustukseen ja lifestyleen erikoistunut verkkokauppa, täältä löytyy esimerkiksi söpöt unisex Dinkum -nuket. Kideco nettikauppa pullollaan etenkin ihan pikkuisille sopivia leluja ja tarvikkeita. Weecokselta löytyy eettisesti ja ekologisesti kuratoituja laasukkaita leluja ja vaatteita. Ostavastuullisesti.fi on tänään avattu sivusto, johon on koottu yhteen vastuullisimpia brändejä, myös lasten juttuja. 

Aineettomat lahjat

Museokäynti, leffaliput, uihahallikortti, uimakoulu, metsäretki nuotioineen, ratsastustunti, hotelliyö, leffailta herkkuineen… Lapset nauttivat yhdessä tekemisestä ja siitähän myös joulussa on loppujenlopuksi kyse.

Kiinnostaisiko teitä vähän vastuullisemmat lahjavinkit myös isommille lapsille?

Arvatkaa kuka oli vähän innoissaan tänä aamuna?

Tämä on ehdottomasti yksi lemppareista kuvasarjoista hetkeen. Juuri tuossa tilanteessa ei ehkä ollut yhtä hauskaa, eli kun taapero yritti kokoajan karkuun ja juoksenteli liukkaalla kalliolla, kun minä olisin vain tahtonut yhden kivan kuvan uudesta takistani ja kauniista ruskasta. Kuvasarja kuitenkin kuvastaa niin hyvin elämää just nyt, it’s funny cause it’s true, kuten sanotaan.

Just nyt arki on tällaista, vähän rimpuilua, liikaa liikkuvia osasia joiden hallitseminen vaatii jatkuvaa pinnistelyä, syöksymistä sinne tänne. Samalla se on myös suloista, hassua – just niinkun näissä kuvissa.