Täällä sanottiin eilen heipat tuteille.

Meidän piti vieroittaa taapero tutista jo joskus vuosi sitten, mutta eipä sitä silloin tehty, ja mitä isommaksi lapsi kasvoi, sitä hankalammaksi homma kävi. Päädyimme pitkittämään asiaa milloin mistäkin syystä (flunssa, iltamaidon lopetus, flunssa, yökyäily, flunssa, kerhon aloitus, mökkireissu, flunssa..), eikä tutin käyttäminen tuntunut muutenkaan niin kovin vakavalta, sillä taapero käytti sitä vain omassa sängyssä nukahtaessaan.

Kuitenkin, mitä isommaksi lapsi varttui, sitä tärkeämmäksi tutti nukahtamistilanteissa tuli. Aluksi riitti mikä vain tutti, pikkuhiljaa toista tuttia piti saada pitää kädessä, sitten molemmissa käsissä ja lopulta tutteja piti nukkumaan mennessä olla sängyssä vähintään neljä ja tietyissä väreissä. Herättyään, ennen sängystä poistumista tutit hyvästeltiin lähes rituaalisin menoin ja jätettiin tyynyn alle odottamaan.

Luulen, että tämä olisi käynyt huomattavasti yksinkertaisemmin vaikkapa vuosi tai puolitoista sitten. Vanhemmat lapset on vieroitettu tutista vuoden ikäisinä ja niin olin ajatellut tälläkin kertaa. Toisaalta, mitä vanhempi lapsi on, sitä helpompaa on keskustella ja neuvotella asioista.

Tutista luopumisesta ollaankin jo juteltu pitkään, mietitty mille kaikille eläinvauvoille tutit annetaan ja millaisen lahjan hän saisi itselleen valita, kun tuteistaan luopuu. Ollaan annettu runsaasti aikaa asialle ja ehkä myös siksi luopuminen kävi sitten lopulta todella helposti, lapsen omasta aloitteesta.

Viimeinen sysäys oli juuri tähän tarkoitukseen tehty kirja. Lapselle personoiduissa kirjassa tuttikeiju käy yöllä lapsen luona, siinä puhutaan hampaiden muuttumiseksi vinoiksi ja siitä, että vanhoista tuteista tehdään uusia vastasyntyneille vauvoille. Myöskin kirjassa lapselle luvataan lahja, kun hän luopuu tuteistaan.

Noin viikko kirjan ensi lukemisesta lapsi antoi tutit pois. Ensimmäisinä päivinä hän vielä mietti asiaa, sanoi että antaa tutit pois myöhemmin ja tahtoi lukea kirjaa jatkuvasti. Toissapäivänä hän sanoi, että antaa ne huomenna ja niin hän totta tosiaan sitten eilen aamulla herättyään tekikin.

Ensin oli vuorossa päiväunille meno ilman tuttia. Aluksi tuteista luopuminen alkoi selvästi vähän kaduttamaan, mutta kun hänelle luvattiin päiväunien jälkeen palkkioksi jäätelö, sai hän lopulta unen päästä kiinni. Illalla nukkumaanmeno sujui muitta mutkitta – ja sama juttu taas tänään päikkäreillä. Toivottavasti tämä meni oikeasti näin helposti!

Niinkin joustava lapsi on tuteista lupumislahjansa suhteen, että sitä ollaan vasta nettikirppiksistä ja kaupoista yhdessä etsiskelty. Mitään virallista tuttiseremoniaa ja niiden pois antamista tai lahjan saamista emme siis ole toteuttaneet, vaikka pedagogisesti se olisi varmaan pitänyt tehdä niin. Pääasia kuitenkin on, että tutit ovat poissa ja kaikki tyytyväisiä.

On niin suloista seurata, miten moni asia maailmassa on 2.5 vuotiaalle niin uutta ja ihmeellistä ja samaan aikaan moni asia myös hyvin yksikertainen ja selkeä. Kuten jos vaikka metsäretkellä tapaa kaatuneineiden puiden yli keppihevosilllaan leikkiviä lapsia, voi heidän luokseen tarmokkaasti mennä kyselemään, että mitäs nämä tällaiset hepat ovat, saako lainata ja aika kiva kun on tullut kevät ja voi ottaa takin hetkeksi pois.

Samoin sitä voi tallustella ihmettelemään isompien poikien majanrakennusta, istua rauhassa heidän viereen riviin kaatunen puun päälle, kysellä puukonkäytöstä ja kertoa omasta uudesta pyörästä ja sitä, mitä näki matkalla metsään. Toki nämä uudet tuttavuudet voivat olla aluksi vähän hämillään, huvittuneitakin suulaasta pikkutytöstä, joka höpöttää ujostelematta, käyttäen joistakin sanoista ruotsinkielistä vastinetta, mutta eipä se mitään haittaa.

Jos laskin oikein….

– Viimeinen viisaudenhampaani leikattiin pois
– Söin kolme viikkoa särkylääkettä ja viikon antibiottia ja olin kerran rauhottavissa lääkepöllyissä
– Kyllästyin jäätelöön (ei ehkä muutenkaan sovi helmikuuhun)
– Katsoin Aikuiset -sarjan molemmat tuotantokaudet
– Tein pannukakkua, eikä kukaan perheestä (paitsi minä) tykännyt siitä
– Taaperolla oli kivat leikit serkuksiensa kanssa
– Paistoin ulkotakassa makkaraa
– Laskin kovaa vauhtia jäämäessä
– Kävin kaverikuvassa

– Luistelin ekaa kertaa sitten vuosikausiin (luistimetkin olivat jääneet 2 nroa liian pieniksi)
– Söin kaksi laskiaispullaa ja 1,5 Runebergintorttua
– Tykästyin talveen (puhtaat hanget ja aurinko, ah)
– Otin kevättakin taas käyttöön
– Hävitin lompakkoni, mutta joku löysi sen ennen kun edes huomasin
– Molemmat lapset hävittivät ulkohousunsa, toisella avaimet housujen taskussa
– Sain ystävänpäivälahjaksi samanlaiset hanskat jotka olin aiemmin kadottanut, jotka taas heti kadotin, mutta myös etsintäkuulutuksen avulla löysin!

– Vein joulukuusen parvekkeelle odottamaan maahan istuttamista (lue hitaaseen palelluskuolemaan)
– Ostin aurinkolasit ja verkkarit ja  aloin pitämää kirjaa kaikista vuoden ostoksistani ja niiden käyttökerroista
– Söin niin paljon sushia että tuli huono-olo
– Sushibuffassa käynti tuntui väärältä ja syntiseltä (vaikkei siellä edes ollut ketään muita)
– Katsottiin poikien kanssa Gardian of The Galaxy 1&2 putkeen
– Kävin koronatestissä
– Tilasin lapsiviikkojen ruoat kotiinkuljetettuna
– Kokosin uuden hyllyn keittiöön
– Kokeilin ekaa kertaa säilyttää tuoretta leipää ilman pussia, leikkupinta puista lautaa vasten – toimi!

– Kaveri synnytti ihanan vauvan
– Käytin kaksi kertaa korvakoruja
– Podin kovaa asunto -ja muuttokuumetta ja taisin tajuta minne haluan muuttaa
– Vietettiin taaperon kanssa kahdestaan hiihtoloma kotona
– Täysikuu oli horoskooppimerkissäni
– Ostin kevään ekat tulppaanit
– Päätin, että kasvatan hiuksia vielä niin kauan että ne ovat tarpeeksi pitkät lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, hiuksensa menettäneelle lapselle

Tänään meidän taapero on jo lähemänä kolmea kun kahta vuotta. Vaikka moni asia aina unohtuukin näihin listauksiin kirjata ylös, ovat ne ihana muisto itselle ja niistä on aina hyvä tarkistaa, että milloin mitäkin kehitysvaiheita tuli saavutettua. Ehkä näiden avulla saisin vihdoin sen vauvakirjankin täytettyä…

Kaksi ja puolivuotiaana:

– Vaatekoko noin 98 ja kengännumero 26
– Puhuu paljon ja monen sanan monimutkaisiakin lauseita
– Lempileikkejä on nukkekoti ja sen asukkaat, Duploilla rakentaminen, leikkiruoan valmistus ja nukkejen hoitamien ja pukeminen
– Muuta lempipuuhaa on vaahtokylpy, maalaaminen, piirtäminen ja muovailuvaha, yhdessä lukeminen, ulkoilu, käsien pesu ja rasvaaminen
– Ulkona tahtoisi ajaa pyörällä ja skuutata tai työntää nukkea rattaissa, nyt talvella laskee enimmäkseen rattikelkalla, pulkalla tai hurjaa jäämäkeä. Puistossa parasta keinuminen, liukumäki, kauppaleikki ja kakkujen teko. Myös kävelyt, lumen tutkiminen sekä kaverit kiinnostaa.
– Nukkuu normaalisti parin tunnin päikkärit ja nukahtaa aina itsekseen omaan pinnasänkyyn
– Käyttää tuttia unillaan ja niitä pitää olla myös käsissä, yleensä 2-4 kerralla ja unien jälkeen hyvästelee jokaisen tutin yksitellen ennen kun laittaa ne sänkyyn odottamaan seuraavia unia
– On hyvin reipas, puhelias ja sosiaalinen, ei jännitä vieraita ihmisiä vaan juttelee kaikille ja voisi varmaan lähteä kenen tahansa mukaan
– Muistaa kumpi on vasen ja kumpi oikea
– Suunnittelee jo että pian hänestä tulee päiväkotilainen ja sitten vihdoin koululainen
– Käy kolme kertaa viikossa muutaman tunnin kerhossa ja leikkii jo kivasti yhdessä muiden kanssa
– Osaa monen monta laulua ja laululeikkiä ulkoa sekä keksii kokoajan omia
– Kotona haluaa olla aina ilman sukkia, mutta vaihtelee senkin edestä jatkuvasti eri kenkiä
– Puhuu pääosin suomea, mutta ymmärtää kaiken hänelle ruotsiksi puhutun
– Haluaa aina auttaa kauppakassien purkamisessa ja kaupassa haluaa aina ”maksaa” eli laittaa ostokset hihnalle
– Osaa piirtää tunnistettavasti ainakin ilmapallon, pään ja melkein M-kirjaimen – sekä toki paljon kaikkea muuta jonka tunnistamisessa aikuiset tarvitsevat vielä vähän apua
– On testannut useamman kerran jo hiihtämistä, luistelua ja laudalla sekä suksilla laskemista
– Tykkää kovasti eläimistä, kuten koirista, hevosista, pupuista, oravista ja linnuista
– Osaa laittaa kielen rullalle ja hypätä yhdellä jalalla
– Tykkää katsoa videoita itsestään vauvana
– Sanoo lempiruokansa olevan spaghetti, jogurtti ja rusinat
– Saa silloin tällöin katsoa ohjelmaa ja lempparit on Pipsa Possu, Sanabileet, Dinojuna, Pikku prinsessa, Seikkailija Dora ja Totoro
– Jos ei muista jotain sanaa, osaa kyllä selittää mitä tarkoittaa
– Vastaa tai kommentoi usein ”niin”
– Osaa sanoa ärrän
– Hassulla tai lempinimellä kutsuttessa vastaa, ei minä olen ….. (sanoo ihan koko nimensä)
– Pelkää vähän ötököitä
– Heittää taitavasti palloa ja saa usein otettua pallosta kopin kun sen hänelle kevyesti heittää
– On kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, mutta sekoittaa ne vielä
– Tahtoisi jo päästä elämänsä ensimmäistä kertaa kampaajalle
– Muistuttaa joka aamu d-vitamiinistaan
– Kysyy jatkuvasti kaikesta ”miksi?”
– On selvästi tahto-ikäinen, mutta pahimmilta uhmakohtauksilta ja kiukuilta ollaan vältytty (toki myös vältellään sellaisia tilanteita, esim vaatekaupoissa käyntiä, jossa kiukku helposti voi iskeä)
– Muistelee usein jotain kauan sitten mieleen jäänyttä tapahtumaa
– On mielestään jo tosi iso tyttö

Vanhemmat vauvakirja-sarjan postaukset:
KAKSIVUOTIAS, 1,5 VUOTIAANA, YKSIVUOTIAS, 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK,, 12 KK,

Talvi tuli ja hirmuinen määrä lunta. Pähkäikin aamulla lasta kerhoon viedessäni, että otanko pulkan vai rattaat. Tiesin, että auraamattomilla kaduilla rattailla kulkeminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta pulkassa lapsi ei taas olisi ollut tuiverrukselta suojassa – joten päädyin rattaisiin.

Meillä on vuosien mittaan ollut lasten rattaina useammat eri kulkupelit. Ensin Brio Go:t (nykyiset Britax Go) sekä Bugaboolta Cameleon, Donkey, Bee sekä nyt käytössä oleva Buffalo -malli. Monet vaunu ja ratasmallit joissa on edessä liikkumista helpottavat kääntyvät etupyörät, ovat suunniteltu keski -ja eteläeuroopan olosuhteisiin mutta pikkuhiljaa myös isopyöräisempiä vaihtoehtoja on tullut enemmän. Itse olen tykästynyt juurikin näihin malleihin, joissa on kääntyvät pyörät, sillä liikkuminen kaupungilla, kaupoissa ja julkissa on niin paljon vaivattomampaa.

Ensimmäiset rattaamme lähtivät aikoinaan vaihtoon huonon laatunsa vuoksi ja niiden tilalle tuli Cameleonit, joissa niissäkin on pienet kääntyvät etupyörät. Cameleoneista tykkäsin, mutta talviolosuhteissa ne eivät olleet parhaimmat, pienten etupyörien tilalla käytin talvisin lisäosana löytyviä vaihdettavia talvipyöriä, ne ovat lumessa hyvät, mutta muuten vähän epäkäynnölliset, sillä talvirenkaat eivät käänny.

Näiden jälkeen meille tuli aika tuplarattaiden ja malliksi valikoitui ilmakumitäytteiset Donkeyt. Tykkäsin näistä kovasti, edessä oli isommat mutta kääntyvät pyörät (mutta tarvittessa lukittavat) ja mikä parasta, vaunut pystyi muokkaamaan kapeammiksi myös vain yhdelle lapselle. Miinus näissä oli helposti puhkeavat ilmakumirenkaat.

Kun nuorempi pojista kasvoi, käyttöön meille jäi ainoastaan Bee -matkarattaat, joista niistäkin tykkäsin kovasti (ja itseasiassa sellaiset meille myös nyt kolmannen lapsen kohdalla uudestaan ostettiin). Näissä on kuitenkin niin pienet pyörät, ettei niillä pääsisi lumessa tai sohjossa yhtään eteenpäin.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastani, tiesin heti, että haluan rattaiksi Bugaboo Buffalot. Siitäkin huolimatta, että mallin valmistus lopetettiin juuri samoihin aikoihin (ja sen tilalle tuli uusi, pienempi pyöräisempi Fox -malli). Buffalot ovat melkein samanlaiset kun meillä aiemmin olleet tuplarattaat Donkeyt – mutta vain sillä erotuksella, että niihin menee vain yksi lapsi eikä silloin lapsen viereen jää Donkystä tuttua tavarakoria. Buffaloissa on lisäksi täyskumiset renkaat, joten niiden puhkeamisesta ei tarvitse murehtia.

Buffalot vaunuina ovat melko jykevän oloiset ja juuri sellaista fiilistä kaipasinkin tällä kertaa rattailta. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa isohkoilta, ovat ne todella ketterät ja kevyet työntää, eivätkä vaikkapa ratikassa vie sen enempää tilaa kun muutkaan siromman oloiset rattaat.

Tykkään etenkin isoista etupyöristä, joilla voi kulkea melko vaikeissakin maastoissa, kuten kuoppaisilla teillä, metsässä ja hiekkarannalla, mutta näppärästi myös kaupungilla. Niin ja tosiaan, tällaisena megalumisena päivänä ei kaikki rattaat olisi pystyneet samaan kun nämä – eli kuljettamaan läpi kinosten reippaasti yli 12 kiloisen 2,5 vuotiaan. Isompien esteiden, eli auralla tehtyjen kinosten yli vedin kylläkin rattaita perässä vetäen. Sohjossa liikkuessa helpotusta tuo se, että etupyörät on myös mahdollista lukita yhteen asentoon.

Pulkalla olisi toki ollut helpompi vetää lasta, mutta on siinäkin huonot puolensa, suojan puutteen lisäksi nämä kekseliäät naperot kun saattavat yhtäkkiä keksiä karata ja kierähtää pois sieltä pulkasta. Siinä on taas ihan oma urakkansa, jos umpihangessa pitääkin sen pulkan lisäksi saada kotiin kainalossa kiemurteleva tahtoikäinen.

Tulipahan siis testattua nyt nämäkin rattaatvihdoin  kunnon ääriolosuhteissa ja todettua, että tuli tehtyä vaunuvalinta nappiin! Välillä olen kyllä miettinyt, että olisiko pitänyt kuitenkin ottaa ne tutut Donkeyt mono-ominaisuudella, eli yhden lapsen istuimella ja sen viereen tulevalla pienellä säilytyskorilla, mutta harvassa on oikeasti ollut ne tilanteet kun tavaratilaa olisi tarvinnut niin paljon ja toisaalta, siinä mallissa istuin on myös pienempi kun näissä, eli saattaisi käydä liian ahtaaksi jo pian. Meille nämä ovat just hyvät.

Ja jos mietitte, niin kyllä, lisävarusteina rattaisiin on ostettavissa myös sukset pyörien alle! Kätevät varmaan silloin kun teitä ei ole ehditty vielä suolata ja hiekoittaa. Mutta ehkä me pärjätään ilman niitä, vaikka muuten kaikenlaisia lisävarusteita mukitelineestä viilentävään istunaluseen ja erilaisiin kuomuihin meiltä löytyy.

Löytyykö joltain teiltä myös joka paikassa ja säällä kuin säällä hyväksi havaittuja vaunuja? Saa vinkata alle, jos joku vaikka etsii suosituksia! Tämän Bugaboo -tunisteen takaa löytyy muuten paljon vanhoja postauksiani kaikista näistä rattaista kymmenen vuoden takaa (klikkaa sivun viimeisen postauksen alta vanhemmat -nappia, niin pääset postauksissa kunnolla taaksepäin)