Arvatkaa kuka oli vähän innoissaan tänä aamuna?

Tämän viikon sana on ollut lumi ja sitä onkin tullut ihan kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista. Lapset ovat olleet lumesta tietenkin aivan innoissaan ja he ovatkin rakennelleet lumesTA mitä mielikuvitksellisimpia asioita, kuten omat kodit huonekaluineen ja kodinkoneineen.

Kylpyhuoneen lattialämmitys on paahtanut täysillä lumessa likomäräksi kastuneita ulkovaatteita ja kenkiä kuivaten. Aamuisin ollaan jankutettu kouluun lähteville lapsille, että muistakaa vetää ne lumilukot kenkien päälle, ja iltapäivisin sitten otettu vastaan likomärissä sukissa kotiin tulevia punaposkiskia veijareita.

Vanujen kanssa auraamattomia kävelyteitä pitkin lykkiessä on tullut kunnolla hiki. Ollaankin jo muutaman kerran tällä viikolla itse auranneet kulkuväylän pois pihasta myös rattaille. Vauva on vielä liian pieni vedettäväksi pulkassa, joten jos tämä lumentulo vielä jatkuu, on pakko varmaan viritellä sukset vaunujen alle.

Jos olisi pakko päättää, niin lempivuodenaikani olisi kesä. Kaikista ihanimpia ovat kuitenkin suloisen aurinkoiset päivät, jolloin kaikki tuntuu rauhalliselta. Niitä on paljon myös keväisin ja sykyisin. Kylmyys, tuuli, viima ja kaikki märkä ja liukas taas saavat minun nyrpistämään nenääni. Olen todella mukavuudenhaluinen, enkä voi väittää ettenkö mielummin olisi kotona viltiin kääriytyneenä kun menisi vaikka sateella ulos.

Kuitenkin näissä vuodenaikojen vaihtumisen taitteissa on jotakin hauskaa. Kaikki on niin ennalta-arvaamatonta. Yhtenä hetkenä linnut visertävät ja aurinko lämmittää, seuraavaksi naamaan lentää kissan kokoisia lumirättejä. Ja sitten taas paistaa. Kaikki neljä vuodenaikaa yhtenä päivänä. Kuten tänään.

Satuimme juuri oikeaan aikaan ulos ja pääsimme ihastelemaan elokuvamaista maisemaa, kun hetken aikaa ilman täyttivät isot muodottomat hiutaleet. Kamerakin sattui olemaan mukana. Aluksi melkein juoksin suorinta tietä kotiin, mutta onneksi pysädyin katsomaan taakseni elävää instafiltteriä. Muutaman minuutin jahtasimme hiutaleita kielet ulkona. Sisälle kotiin päästyämme lumisade oli lakannut.

Tänään myös aurinko paistoi pitkään ja viimeiset säteet hehkuivat horistontissa vielä iltapala-aikaan. Viime päivinä tuntuneen keväisen kutkutuksen lisäksi ilta-aurinko muistutti siitä, että kesäkin on pian täällä. Uskomatonta kyllä, sieltä se vaan saapuu kuten joka ikinen muukin vuosi. Miten ihanaa.