HEIPAT TUTILLE

14/04/2021

Täällä sanottiin eilen heipat tuteille.

Meidän piti vieroittaa taapero tutista jo joskus vuosi sitten, mutta eipä sitä silloin tehty, ja mitä isommaksi lapsi kasvoi, sitä hankalammaksi homma kävi. Päädyimme pitkittämään asiaa milloin mistäkin syystä (flunssa, iltamaidon lopetus, flunssa, yökyäily, flunssa, kerhon aloitus, mökkireissu, flunssa..), eikä tutin käyttäminen tuntunut muutenkaan niin kovin vakavalta, sillä taapero käytti sitä vain omassa sängyssä nukahtaessaan.

Kuitenkin, mitä isommaksi lapsi varttui, sitä tärkeämmäksi tutti nukahtamistilanteissa tuli. Aluksi riitti mikä vain tutti, pikkuhiljaa toista tuttia piti saada pitää kädessä, sitten molemmissa käsissä ja lopulta tutteja piti nukkumaan mennessä olla sängyssä vähintään neljä ja tietyissä väreissä. Herättyään, ennen sängystä poistumista tutit hyvästeltiin lähes rituaalisin menoin ja jätettiin tyynyn alle odottamaan.

Luulen, että tämä olisi käynyt huomattavasti yksinkertaisemmin vaikkapa vuosi tai puolitoista sitten. Vanhemmat lapset on vieroitettu tutista vuoden ikäisinä ja niin olin ajatellut tälläkin kertaa. Toisaalta, mitä vanhempi lapsi on, sitä helpompaa on keskustella ja neuvotella asioista.

Tutista luopumisesta ollaankin jo juteltu pitkään, mietitty mille kaikille eläinvauvoille tutit annetaan ja millaisen lahjan hän saisi itselleen valita, kun tuteistaan luopuu. Ollaan annettu runsaasti aikaa asialle ja ehkä myös siksi luopuminen kävi sitten lopulta todella helposti, lapsen omasta aloitteesta.

Viimeinen sysäys oli juuri tähän tarkoitukseen tehty kirja. Lapselle personoiduissa kirjassa tuttikeiju käy yöllä lapsen luona, siinä puhutaan hampaiden muuttumiseksi vinoiksi ja siitä, että vanhoista tuteista tehdään uusia vastasyntyneille vauvoille. Myöskin kirjassa lapselle luvataan lahja, kun hän luopuu tuteistaan.

Noin viikko kirjan ensi lukemisesta lapsi antoi tutit pois. Ensimmäisinä päivinä hän vielä mietti asiaa, sanoi että antaa tutit pois myöhemmin ja tahtoi lukea kirjaa jatkuvasti. Toissapäivänä hän sanoi, että antaa ne huomenna ja niin hän totta tosiaan sitten eilen aamulla herättyään tekikin.

Ensin oli vuorossa päiväunille meno ilman tuttia. Aluksi tuteista luopuminen alkoi selvästi vähän kaduttamaan, mutta kun hänelle luvattiin päiväunien jälkeen palkkioksi jäätelö, sai hän lopulta unen päästä kiinni. Illalla nukkumaanmeno sujui muitta mutkitta – ja sama juttu taas tänään päikkäreillä. Toivottavasti tämä meni oikeasti näin helposti!

Niinkin joustava lapsi on tuteista lupumislahjansa suhteen, että sitä ollaan vasta nettikirppiksistä ja kaupoista yhdessä etsiskelty. Mitään virallista tuttiseremoniaa ja niiden pois antamista tai lahjan saamista emme siis ole toteuttaneet, vaikka pedagogisesti se olisi varmaan pitänyt tehdä niin. Pääasia kuitenkin on, että tutit ovat poissa ja kaikki tyytyväisiä.


Kommentoi