En ole ihan varma, kuinka monta kertaa olen otsikoinut postauksen samalla tavalla. Kotona. Se vain kertoo jotenkin niin paljon. Kaikki tiedämme miten ihanaa on palata reissusta kotiin. Oli siellä ollut kuinka kivaa tahansa, koti on silti paras.

Ennen reissuun lähtemistä siivoan yleensä aina. Siistiin kotiin on kivempi palata. Tai niin olen aina ajatellut. Tällä kertaa en ehtinyt. Koin jo pienoista ahdistusta kotimatkalla siitä, mitä vastassa mahtaisikaan olla. Reissun edeltävä viikko oli ollut todella hektinen, en ollut koko viikkona ehtinyt siivota. Kotiin tullessani olin niin väsynyt, että heittäydyin vain suoraan sänkyyn.

Eilen palasin sitten tähän hetkeen ja arkeen. Sotkuinen koti ahdisti edelleen, mutta olin sopinut optikkokäyntiä ja muuta menoa kaupungille. Iltapäivällä piti käydä läpi viikonlopun kuvia. Sitten nukkua taas univelkoja. Tänään päätin käydä sitten kamalan, monta päivää ahdistaneen sotkun kimppuun.

Mutta arvatkaa mitä. Kun katsoin vähän tarkemmin, kotona näyttikin aika kivalta. Toki tavaroita oli hujan hajan, mutta ahdistavan kaaoksen olinkin kehitellyt vain omassa mielessäni. Meillähän näytti ihan meiltä, kotoisalta. Tältähän meillä aina näyttää, paitsi siivouspäivän jälkeisenä päivänä. Miksi ihmeessä olin kehitellyt päässäni ahdistavan ajatuksen sotkusta? Vain sen takia, että minulla on yleensä tapana siivota perjantaisin? Kukaan ei ollut katsomassa sotkua viikonloppuna ja nyt taas tiistaina koti näyttää siltä miltä tavallisena tiistaina näyttää.

Tai no sellaisena tiistaina kun lapset ovat kotona. Mutta oikeastaan oli aika ihana nähdä lasten kesken jääneet leikit huoneessa. Se helpotti vähän ikävää.

Muistin taas sen, että itselleen on ihan turha asettaa turhan tiukkoja tai turhia sääntöjä. Joo, siistiin kotiin on kiva palata. Mutta se ei ole myöskään maailmanloppu, jos sänky on petaamatta ja legot pitkin lattiaa. Tai ainakaan siitä on turha ahdistua tai potea huonommuutta. Ja se koskee aika montaa muutakin asiaa elämässä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vihdoin sain käytyä läpi kaikki toissa viikonlopun Amsterdam-reissun kuvat. Miten parissa päivässä voikaan ehtiä napata yli tuhat kuvaa! Toisaalta taas, ei mikään ihme, niin paljon ihanaa kuvattavaa sieltä löytyy. Kaupunki on henkeäsalpaavan kaunis, ihmiset kiinnostavan näköisiä. Toivoin että olisin saanut kuvattua enemmän pyöräilijöitä, mutta kun kaikki ajoivat niin kauhean kovaa!

Pyöräilykultuuri(kin) on tuolla ihan(an) erilainen kun meillä täällä. Jokaisella asukkaalla on varmaan vähintään kaksi pyörää. Yksi arkeen ja toinen vähän parempi sunnuntaiajeluille. Pyöräilijöillä on etuoikeus, paljon tilaa ja pyörällä pääsee minne vaan. Pyöräilykypäriä ei juurikaan näy ja tarakalla tai ohjaustangolla on ihan ok kuljettaa niin lapsia, koiraa tai vaikkapa isoa jukkapalmua.

Kaiken kauneuden vastapainona hämmensi, lähinnä turisteille mainostetut, kannabis-tuotteet ja pornojutut. Punaisten lyhtyjen alue myöhään lauantai-iltana oli aika ahdistava ja surullinen kokemus.

Reissussa olin siis Rajalan toimesta, Kilroyn lennättämänä kuvaamalla testissä olevalla Olympus OM-D EM-5 Mark II kameralla. Meidän kaikkien Ambassador-kisaajien kuvat ovat nyt äänestettävänä, aiheena  Twisted City. Jota tuo kaupunki todellakin on.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuimme lauantai-aamuna aurinkoiseen ja ihanan vihreään Amsterdamiin. Kun olimme vieneet nopeasti tavarat hotellille, lähdimme etsimään kivaa aamupalapaikkaa. Kaupunki oli tuohon aikaan jo herännyt ja vilisi värikästä porukkaa. Perheet ja kaveriporukat tapasivat brunssin äärellä, iloiset turistit valtasivat katuja ja joka suunnasta vilisi pyöriä.

Sattumalta löysimmekin kivan näköisen aamupalapaikan ja vielä parempi sattuma oli se, että paikasta sattui juuri vapautumaan pöytä, johon meidän 11 henkinen porukkamme mahtui. Yksi tosi suosittu aamupala ainakin tuolla Amsterdamissa vaikuttaisi olevan pannukakut ja täältäkin niitä sai erilaisia, niin makeita kun suolaisia. Itse söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista omeleteista. Itseleivotun leivän päällä oli omeletin lisäksi currymajoneesia, sieniä, juustoa ja salaattia. Toinen asia hyvän ruuan lisäksi mikä lähes koko Amstedamissa yllätti positiivisesti, oli ravintoloiden hinnat. Muutaman korttelin kun ihan keskustasta päin käveli pois, niin hinnat olivat (ainakin näin Helsinkilläisille) ihanan edullisia.

Tämän aamupalan voimalla sitten startattiin Rajala Ambassador 2016 toisen osakilpailumme ensimmäinen osa. Nimittäin Kilroyn järkkäämä kaupunkiralli! Olin itse ihan fiiliksissä tästä, salainen unelmani on nimittäin ollut osallistua Amazing Raceen ja tämä oli ihan kun sellainen! Rallia pääsette seuraamaan ainakin Rajala Ambassoreiden omassa instassa ja tägeillä #MADsterdam #rajalaambassador

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En ole aiemmin ollut itse mikään kovin suuri risteilylaivojen fani, mutta viime vuosina laivoilla onkin tullut käytyä sen takia, että lapset tykkäävät siitä niin kauheasti. Ja pikkuhiljaa se innoststus on tarttunut itseenikin. Se on lasten kanssa niin mukava ja helppo tapa reissata

Kun kuulin, että Skidit Festariden konsepti laajenee laivalle, halusin heti mukaan. Kerroinkin jokin aika sitten, että kesän festareita odotellessamme olemme vuoden mittaan osallistuneet jo useampaan Skidit Diskoon.

Risteilyllä pääsimme diskon lisäksi osallistumaan kaikenlaiseen muuhun tosi kivaan ohjelmaan. Lapset kirjaimellisesti valtasivat koko laivan. Suurin osa perheistä oli pukeutunut naamiaisasuihin ja illalla promenadilla järjestettiin kulkue, johon lähes kaikki laivalla olleet lapset osallistuivat. Meidän pojat olivat aivan halitoissaan myös satuseikkailusta, jossa erilaisten tehtävien kautta saatiin satua eteenpäin ja pelastettua Itämeren roskien joukkoon jumiin jäänyt suuri hauki. Illat päätti Ipanapa-radiosta tutun Allu-Albatrossin lukema yhteinen iltasatu.

Sen lasten ilon ja onnen lisäksi oli minullakin oikeasti kivaa. Laivalla oli yllättävän paljon tuttuja, joten sain juttukavereita aina jos siltä tuntui. Lisäksi buffetissa ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli tarpeeksi. Huh, ette usko miten housut ovatkin kiristäneet tuon reissun jälkeen! Käytiin kahtena iltana sekä kaksi aamupalaa siellä syömässä. Lasten kanssa ehdottomasti paras ratkaisu!

Valotikkujen ja uv-kasvomaalausten lisäksi pojilla oli risteilyllä tuollaiset meriteemaan sopivat kilpikonnapuvut, jotka saatiin Punanaamiosta. Nyt sitten taas kevään vikaa diskoa ja elokuussa järjestettävää festaria odotellessa! Skidit Risteilyjä tullaan järjestämään vielä muutama kevään aikana, seuraava Turusta ja toinen Helsingistä, suosittelen!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Me kipaistiin maanantaina poikien kanssa laivalle ja sillä Tukholmaan päiväksi. Oli tarkoitus postalla matkalta, mutta netti toimi niin huonosti, että se jäi vain suunitelmaksi. Nyt ollaan kuitenkin takaisin kotona!

Tukholmassa sää ei kauheasti hellinnyt, mutta ei annettu ajoittaisen räntäsateen haitata menoa. Kamera kuitenkin jäi laukun pohjalle. Olenkin aiemmin sanonut, että nämä pojat ovat mitä mainiointa reissuseuraa. Ja niin oli tälläkin kertaa. Ainoana aikuisena kahden lapsen kanssa liikkuminen tuo toki aina omat jännitysmomenttinsa, mutta kaikki meni oikein hienosti. Löydettiin oikeat metrot, kaupunginosat, kaupat ja kahvilat ja ehdittiin vielä takaisin laivaankin ajoissa. Laivallakin kaikki meni tosi kivasti ruokailuista lähtien. Ainoastaan kotiintulomatka äsken terminaalista kotiin oli hieman haastava, kaikkien ostoksien kanssa.

Kerron myöhemmin risteilystä lisää, se ei nimittäin ollut mikään ihan tuiki tavallinen ruotsinmtka!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.