HAVAINTOJA HYVINVOINNISTANI

3/04/2017

Kaupallisessa yhteistyössä LähiTapiolan kanssa, aloitin alkuvuodesta heidän uudessa hyvinvointivalmennuksessaan. Kerroinkin silloin, että sain ihan alkuun FirstBeat mittarin, joka mittasi muun muassa liikkumistani, untani sekä stressitasoja sekä palautumista. Tulokset analysoitiin ja käytiin läpi asiantuntijan kanssa.

Mittauksessa kävi läpi, että liikun ihan hyvin, mutta unen ja sen sen aikaiseen palautumiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tavoitteisiini kirjattiin siis, että opettelisin rauhoittamaan illat, menemään ajoissa nukkumaan sekä kiinnittäisin huomiota myös päivän aikana tapahtuviin pikku breikkeihin.

Hyvinvointivalmennukseen kuuluu myös oma Personal Trainer, jota olen tässä vuoden aikana tavannut nyt kolme kertaa. Edessä on vielä viimeinen tapaaminen, jossa käydään menneitä kuukaisia läpi ja tarkistellaan tuloksia.

PT Sami on ihan huipputyyppi, ja joka tapaamisen jälkeen mieleni on ollut tosi positiivinen ja motivaatio liikkumiseen korkealla. Olen joskus aiemmin saanut kuntosalijäsydeen kautta personal trainerin ja se kokemus oli oikeastaan aivan päinvastainen. Samin kanssa ollaan keskitytty siihen, että liikkuminen on kivaa ja tuntuu hyvältä. Ollaan yhdessä mietitty ja kokeiltu. Olen saanut sitä kautta kannustusta, eikä missään kohti olla puhuttu mistään laiduttamisesta tai muusta negatiivisesta, vaan hyvän olon ja mielen kautta lähestytty asioita.

Tapaamisen lisäksi olen siis saanut ihan oman treeniohjelman salille sekä viikkokohtaisen ohjelman, johon on yhdistetty vielä lenkkeillyä. Jokainen on viikko on vähän erilainen, välillä on iisimpiä viikkoja ja välillä mennään sitten vähän kovempaa. Parasta tiestysti olisi, jos PT tulisi joka kerta hakemaan minut kotoa lenkille, koska välillä on ollut aivan liian helppoa olla myös lähtemättä. Mutta tässäkin pääasia on se, että tekee edes joskus jotain.

Hyvinvointivalmennukseen kuuluu myös muutaman kerran viikossa sähköpostiin tulevat uutiskirjeet, jossa kerrotaan vaikkapa ravinnosta, unesta ja muista terveyteen liittyvistä asioista. Samoin treeniohjelma löytyy myös sähköisenä ja mallivideoiden kera.

Ensimmäisessä tapaamisessa tehtiin myös kehonkoostumusmittaus. Vielä viimeinen mittaus on edessä ja uskon kyllä lukemien olevan parempia ensimmäiseen kertaan verrattuna. Siinä etenkin lihasten ja rasvan määrä kiinnostaa, ei sinänsä vaikkapa se paljonko painan.

Yhteistyön myötä järjestimme myös lukijaillan, yhdessä samaan valmennukseen osallistuneiden Jennyn ja Nadjan kanssa. Oli tosi hauska tavata kasvokkain lukijoita ja yhdessä vähän miettiä myös näitä hyvinvointiin liittyviä asioita. Kaikki saivat halutessaan myös mennä kehonkoostumusmittaukseen, ja jokainen taisi siinä käydäkin. Minä testailin sillä aikaa uutta ”värinäpetiä”, jonka tarkoitus oli joko rentouttaa tai palauttaa. Makoilin siinä varmaan kymmenen minuttia jonka jälkeen meille tarjottiin vielä terveellinen iltapala. Voin kertoa, että voin kyllä tosi hyvin sen jälkeen! Samalla kun söimme Sami piti meille rennon luennon hyvinvointiin liittyen.

Osallistuminen hyvinvointivalmennukseen on vahvistanut sitä käsitystä, että hyvinvointi ja siihen satsaaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Arjen pienet valinnat ovat iso osa kokonaisuutta. Koko elämää ei siis tarvitse kertaheitolla muuttaa, vaan tehdä asioita joista pitää ja ottaa niitä osaksi tavallista arkea. Valita se omena suklaapatukan sijaan, mennä rappusia hissin sijasta ja niin edelleen. Ja jos sitä välillä ”repsahtaa”, ei se ole maailmanloppu, sillä se on vain pieni osa siitä muuten hyvästä kokonaisuudesta. Eikä kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa!

Omat tavoitteeni valmennuksen myötä olivat paremmat yöunet, vähemmän stressiä ja säännöllinen ateriarytmi. Tavoitteet ovat käyneet välillä toteen, välillä eivät. Mutta kyllä sanoisin, että olen nukkunut paremmin ja kiinnittänyt huomiota myös siihen, että muistaisin sen syömisen päivän mittaan – enkä vasta illalla. Hektisessä elämänvaiheessa se on useasti helpommin sanottu kun tehty, mutta annan itselleni ainakin kasipuol yrittämisestä. Jouduin laittamaan lähes kaikki isoksi käyneet housuni kirppikselle, joten kai tässä on edes vähän jotain oikein tehty.

Omat neuvoni voisivatkin olla, että kännykkä pois reilusti ennen nukkumaanmenoa, unirytmin säilyttäminen myös viikonloppuna, helppojen välipalojen ostaminen valmiiksi kotiin ja laukkuun, liikunnan merkkaaminen kalenteriin sekä reipas vedenjuonti. Näillä pärjää jo pitkälle.

Itse jatkan ainakin saliohjelmaa kun pääsen vihdoin tänään uudelle salille, vanhan yllättäen pistäessään ovensa säppiin. Ja samoin tuo aikaisin nukkumaan meno (ja aikaisin herääminen) toivottavasti jäävät päälle, vaikka vähän mummomaiselta se välillä tuntuukin. Yritän vältellä liikaa stressiä tai ainakin pysähtyä useammin relaamaan, kun elämä tuntuu liian hektiseltä.

Olisi kiva kuulla, että miltä teistä tämä muutaman kuukauden valmennus on teille antanut? Oletteko saaneet jotain vinkkejä tai mitä muita ajatuksia olisi näistä postauksista herännyt? Sen tiedän, että ainakin yksi teistä tilasi koko toimistolleen tuon samaisen FirstBeat mittauksen tätä inspiroituneena.


KEHUKAMPANJA – NYT SAA KEHUA!

28/03/2017

Olen aiemminkin kehoittanut kehumaan aina kun siltä vähänkin tuntuu. Kehujen antaminen ei vaadi paljoa, mutta sillä voi olla suuri merkitys niiden saajalle. Samalla siitä saa itselleenkin kivan mielen. Kaupallisen yhteistyön merkeissä Dove haastoikin joukon bloggaajia kehukampanjaan, ja tottakai minä halusin lähteä siihen myös mukaan!

Erilaisuus ja se, että ihminen uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä on asia jota arvostan suuresti. Oma ystäväpiirinikin koostuu hyvin monenlaisista persoonista. Myös Dove on pitkään käyttänyt mainonnassaan erinäköisiä naisia. Se on hienoa, sillä erilaisuus on rikkaus ja me kaikki olemme upeita juurikin siksi, että olemme niin uniikkeja. Dovelta on tulossa pian uusi tuotesarja, joka jatkaa tätä Real Beauty-filosofiaa.

Mutta nyt niihin kehuihin! Kehuttavia bloggajia olisi oikeastaan niin paljon kun blogejakin, joten kilometripostausta välttääkseni oli minun valittava vain kolme ihmistä. Päätinkin valita tähän muutaman bloggaajan jota en en niin hirveän montaa kertaa ole edes tavannut, mutta pikaiset kohtaamiset ovat jättäneet erittäin positiivisen fiiliksen. Jatkakaa te ihmeessä myös kehuhaastetta!

BEAUTY OF LIFE / SAMIRA

Tiedättekö kun joku ihminen pystyy pelkällä olemuksellaan ja hymyllään valaisemaan koko huoneen, Samira on juuri sellainen! Aurinkoinen, positiivinen ja aito, niillä sanoilla kuvailisin ensikohtaamisestamme jäänyttä fiilistä. Koska olen itse vähän ujo, on tosi kiva että minulle tullaan juttelemaan ja moikkaamaan. Uusia ihmisiä tavatessa tunnelma saattaa olla joskus vähän jännittynyt, mutta ei tässä tapauksessa! Sama positiivinen ja aurikoinen tunnelma välittyy myös Samiran kauniista blogista.

ASIKAINE / MAIJU

Muistan kun tapasin Maijun ensi kertaa muutama vuosi sitten Tampereella. Punaisessa Pikku Myy-kampauksessaan ja pikkuisessa vauvamahassaan teki hän heti vaikutuksen suloisuudellaan. Hurtti huumori paljasti pian, että tässä on oikeasti tosi mahtava tyyppi kyseessä. Arvostan ihmisissä juurikin sellaista aitoutta, jota Maijussa on. Sitä että uskaltaa olla juuri sellainen kun on ja rehellisesti sanoa mitä ajattelee.

GO 4 IT VOL. 2 / MINTTU

Ruotsissa asuva Minttu on tästä porukasta minulle ehkä se tutuin. Tässä on taas kyseessä sellainen ilopilleri, ettei ole toista. Ystävällistä ja iloista, oikeastaan pirskahtelevaa, Minttua on aina ihana nähdä. Meinasin pudota tuolilta, kun hiljattain kuulin ajatukseni Mintun iästä heittäneen noin viidellätoista vuodella! Voisinkon sanoa tämän elämään ihanan postitiivisesti suhtautuvan energiapakkauksen olevan itselleni eräänlainen esikuva.

Tämän kehuhaasteen tarkoituksena on levittää hyvää mieltä niin meidän bloggaajien kuin teidän lukijoidenkin keskuudessa. Haastankin nyt teidät kaikki kehumaan kommenteissa teille jotakin tärkeää henkilöä tai bloggajaa, kuten vaikkapa avuliasta naapuria tai päivää piristää lähikahvilan pitäjää. Leviteään yhdessä hyvää mieltä!:-)


KAUNIIDEN KUVIEN TAKANA

14/03/2017

Tiedättekös, siitä on aikalailla tasan neljä vuotta, kun kerroin blogissa eronneeni. Ero oli päätetty jo muutamaa kuukautta aiemmin, mutta neljä vuotta sitten kannoin viimeiset tavarat uuteen kotiini. Nukuin yöni yksin lasten patjalla, koska minulla ei ollut sänkyä, söin nuudelini käyttäen tuolia pöytänä ja aloitin aivan uudenlaisen arjen ja elämän. Ihan itsekseni.

Aluksi se oli todella pelottavaa. Olo oli turvaton enkä tiennyt yhtään miten elämä tulee siitä eteenpäin jatkumaan. Hävetti myös. Nykyään asiat ovat päinvastoin ja nämä yksin vietetyt vuodet ovat olleet elämäni parhaimpia, opettaessaan niin paljon itsestäni ja muista.

Tänään tosiaan havahduin siihen, että tammikuussa kuusi vuotta täyttänyt blogini on ollut seurannut viimeiset neljä vuotta tätä (ei enää niin) uutta elämääni. Ja sitä ennen kaksi vuotta sitä toista. Blogin aikana olen sairastanut raskausajan masennusta, saanut toisen lapseni pienellä ikäerolla, eronnut, muuttanut kahdesti, kärsinyt sydänsuruista, kokenut yksinäisyyttä, pelännyt, mokannut, hävennyt, hankkinut koiran ja joutunut luopumaan siitä, laihtunut, lihonnut, laihtunut, lihonnut, kertonut vääristyneestä kehonkuvastani, joutunut rikoksen uhriksi, puhunut ahdistuksesta, kateudesta ja epävarmuudesta, surusta ja vihasta, epäonnistunut ihmissuhteissa, sairastanut ja pelännyt sairastavien lähisten puolesta, joutunut lukemaan solvauksia ja perättömiä juttuja itsestäni, meinannut lopettaa bloggaamisen, ollut välillä aika pohjalla.

Tänään myös törmäsin facebookissa tekstiin, jossa pääpirteittäin haukuttiin kaikki bloggaajat alimpaan kastiin. Nimittäin nykymaailmassa, jossa some on isossa osassa, me tykkäämme jakaa niitä kivoimpia hetkiä. Kuvia lomalta, herkullisista ruoka-annoksista ja ylipäätään onnellisista hetkistä. Blogit ovat kuulemma tämän ilmiön alhaisin muoto. Sillä eihän kenenkään elämä ole pelkkää iloa ja onnea, joten tämän mielestä on silloin harhaanjohtavaa jakaa vain nämä parhaat palat. Kyseisessä tekstissä pahoitetaan mieli, sillä siinä epäillään että sosiaaliseen mediaan valitut parhaat palat on valittu rakentaen jotain epätodellista minää. Suosiota, hyväksyntää ja huomiota hakien. Kuullemma myös bloggaajien teennäisyys korostuu kun esitellään ja mainostetaan vain jotain turhaa, kuten ravintoloita, joogavaatteita tai hampaidenvalkaisuliuskoja.

Meidän kaikkien elämiin kuuluu hyviä ja huonoja asioita, tiedämme sen. Meillä on kaikilla ongelmamme ja kaikki me koemme vastoinkäymisiä. Rehellisesti sanottuna, minusta on tyhmyyttä ja naiviutta kuvitella, että kaveri joka lataa someen vain iloisia ja kauniita kuvia, ei kokisi elämässään lähes milloinkaan mitään negatiivista. Saatika sitten, että hän julkaisi tietynlaisia kuvia vain rakentaakseen itselleen positiivista imagoa.

Täytyy sanoa, että minä ainakin katselen somessa mielummin vaikkapa niitä värikkäitä ruokakuvia ja kuulen ravintolasuosituksia, kun ainaista valitusta siitä kuinka se ärsyttävä naapuri taas aloitti päivän poraamalla tai kuinka rahat just ja just riittävät tässä kuussa vuokraan ja sääkin on aivan paska. Hymy tarttuu ja niin tarttuu myös hyvä fiilis somessa. Ja minä ainakin jaan mielummin sitä positiivisuutta kun valitan. Pysyy oma mielikin iloisempana.

Tämä bloggaajien ainainen haukkuminen tehopyhiksi ja pinnallisiksi sai minut myös vähän suuttumaan. Voin kertoa, että vaatii aikamoista rohkeutta kertoa vaikeimmista tai vähän syvällisemmistä asioista, kun blogia lukee useita kymmeniä tuhansia ihmisiä. On ehkä vaikea tajuta kuinka paljon paineita on yrittää pitää blogi mahdollisimman aitona, mutta samalla suojella itseään ja perhettään. Jos ihan normaalista elämisestä saa tuntemattomilta uhkailuja lastensuojeluilmoituksesta, niin on aikamoinen kynnys kertoa julkisesti vaikkapa siitä, että sain hiljattain paniikkikohtauksen jonka jälkeen koin suurta ahdistusta ja erilaisia pelkotiloja pitkään. Minulla on oikeus valita mitä ja mistä kirjoitan, mutta vaikka postaisin pelkästään niistä hiton hampaidenvalkaisutahnoista, ei se tee minusta pinnallista tai kerro minusta vielä oikeastaan mitään muutakaan.

Meillä kaikilla on vastuu olla kriittisiä näkemäämme ja kuulemaamme kohtaan, niin somessa kun ihan realielämässäkin. On ihan turha vierittää sitä vastuuta muille tai pahoittaa mieltään siitä, jos joku haluaa välittää positiivisuutta ja kauniita kuvia. En minäkään näytä aamuisin samalta kun profiilikuvassani, mutta luotan siihen että ette koe kuvaa silti täysin valheelliseksi tai pahoita siitä mieltänne.

Nämä kotikuvat otin muuten viime sunnuntaina. Edellisiltana oli sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Olin tainnut ymmärtää väärin erään pojan kiinnostuksen ja nyt harmitti, jopa hävetti. Yksi toinen poika oli TAAS pahoittanut mieleni, vaikka tiesin niin käyvän. Kolmannen olin taas itse dumpannut yhtä tyylittömästi. Joten fiilis ei ollut seuraavana aamuna mitä parhain. Oikeastaan se oli tosi huono. Aurinko kuitenkin paistoi ja kotona oli kaunista. Otin kameran ja räpsin kuvia. Unohdin kaiken muun ja pikkuhiljaa kuvaamisen lomassa olo muuttui hyväksi. Ikinä ei siis voi tietää mitä siellä kauniidenkaan kuvien takana on tai miksi ne on otettu.