Minulla oli viime viikonloppuna muutamaankin otteeseen erittäin hyvät, syvälliset ja mielenkiintoiset keskustelut. Oli muutenkin ihana ja kaveritäyteinen loppuviikko. Juuri sopivasti hömppää ja sitten siinä lomassa vähän näitä vakavempia pohdiskeluja.
Oikeastaan minun ei edes kovin usein tee mieli jutella kovinkaan vakavista aiheista, ainakaan kovin pitkään, hauskanpidon lomassa. En tiedä miksi, mutta niin itse kun ystävänikin tuntuivat olevan tällä kertaa ns. avautumistuulella. Käytiin läpi kaikki lapsuuden traumoista parisuhdeongelmiin. Hurjan antoisia keskusteluita. Myönnän että viinillä saattoi olla osittain osuutta asiaan.
Oltiin juuri aiemmin illalla puhuttu parin kaverin kanssa itsetunnosta, ja sitä miten vääristynyt käsitys monilla on valitettavasti itsestään. Itse kerroin muun muassa siitä, että vaikka itselläni ei uisenmiten ole suuria ongelmia sen kanssa etten ole hoikka, niin minusta tuntuu että monella muulla on. Olen ollut ihan vakuuttunut siitä, että LÄHES KAIKKI ihmiset esimerkiksi tujottavat vatsaani. Kuitenkin tästä ääneen puhuessa, tajusin koko jutun olevan vain omien korvieni välissä.
Samana iltana juttelin myös yhden miehen kanssa. Ollaan tuttuja ja meillä on pieni yhteinen historia. Hän puhui minusta todella kauniisti, kertoi ihailevansa juttujani ja tapaani jolla teen asioita. Puhuttiin paljon muunmuassa ihmissuhteista ja elämästä ylipäätään. Yhtäkkiä hän vakavoitui ja kysyi, että saisiko sanoa yhden asian suoraan. Hän tuntui olevan kovin pahoillaan, nyt olisi tulossa jotain mitä en ehkä tahtoisi kuulla.
Koska oltiin juuri aiemmin puhuttu vähän siitä meidän jutusta ja sinkkuudestani, arvasin mitä sieltä olisi tulossa. Tiesin, että seuraavaksi hän sanoisi, että jos laihduttaisin niin olisin täydellinen ja löytäisin kyllä jonkun. Olin jo valmiiksi loukkaantunut kun hän aloitti lauseen. ”Minttu, sä… (pidätin hengitystäni) … ansaitset niin paljon parempaa.”
Huh.
Niin. Tiedän sen. Ja siksi varmasti olenkin ollut näin kauan sinkku. Mutta vaikka tiedän tämän, miksi ajattelen ihmisten ajattelevan minusta ihan toisin? Siis ihan hullua! En juurikaan välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat. Minulla on ihan hyvä itsetunto, tiedän itse olevani hyvä ja kiva. Miksi ihmeessä kuitenkin laitan mielessäni tuollaisia ajatuksia muiden päähän!?
Nuo sanat, ansaitset parempaa, tulivat juuri oikeaan aikaan. Olen tässä viime aikoina yrittänyt sanoa itselleni samaa. Perustella tätä yksinoloa sen kautta. Olen nimittäin saanut anonyymiä kritiikkiä, että ehkä olisi aika laskea rimaa. Mutta jos en ole tähänkään saakka halunnut olla jonkun kanssa vain sen olemisen takia, niin miksi tekisin sen nyt? Minulla on oikein hyvä näinkin, joten miksi tyytyisin vähempään?
Ja toki tuo ansaitset parempaa liittyy kaikkiin muihinkin elämän aloihin. Töihin, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, kotiin – siis kaikkeen. Ansaitsen todellakin parempaa käytöstä myös itseltäni. Nyt lopetan tuollaisten hullujen ajatuksten laittamisen toisten päähän ja vaalin näitä kauniita sanoja<3
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Mun on vaan ihan pakko kommentoida että olet aivan älyttömän kaunis! Olen muutaman kerran nähnyt sinut livenä Kalliossa (en tietenkään ole tullut mitään sanomaan, ujo suomalainen kun olen…) Mutta ei tosiaan tarvi olla laihempi tai muutakaan, olet kaunis juuri tuollaisena!!!
Voi että! Ihana, kiitos paljon <3 !
<3!!
<3 !!!
Tämä ei nyt liity postaukseen varsinaisesti, mutta kyselisin ihanasta yksinkertaisesta kalenterista jota näytit snäpissä joskus. Mistä niitä saa? 🙂
Siitä löytyy juttua kun selaat pari postausta eteenpäin 🙂
Ite en oo koskaan aiemmin seurustellut, ollut vaan pelkkiä turhia säätöjä. Ajattelin etten kelpaa muille, mutta pari vuotta sitten sisäistin, että minä olen se jolle ei ole muut kelvanneet. Rupesin miettimään just tuota et pitäiskö alentaa rimaa, mitä nyt jos en ole täysillä mukana mut olispahan edes joku ! Sitten tajusin, mähän vaan tiedän mitä haluan. En vaadi kuuta taivaalta mutta tiedän mikä on minulle hyvä ja sopiva. Ja pitkä odottelu palkittiin ! 🙂 löytyi ihminen joka ymmärtää minua täysin ja on juuri mulle sopiva. Arvostan itteäni, jotta vain tyytyisin johonkin.
Minttu, oot älyttömän kaunis ulkoisesti mutta myös sisältäsi, ja eiköhän sieltä joku tule elämääsi 😉 tsemppiä ja nauti elämästä ✌
Nyt mun tekis oikeesti mieli vaan halata sua! Samaistuin tähän tekstiin tosi vahvasti, ja oli jotenkin helpotus kuulla miten sä tunnet samoin ja puet asian sanoiksi. Oon pitkään kans miettiny, et kuinka epäreiluu se on, että mä oon itse tyytyväinen itseeni (ajoittain), vaikka en mallin mitoissa olekkaan, mutta silti koen etten kelpaa muille. Että muut haluaisi muuttaa minua jotenkin. Mutta kai se on vaan omien korvien välissä, välillä sitä vaan ajatus sumentuu, ja kaipaa jonkun muistuttamaan, että on oikeesti just niin täydellinen sellaisenaan, ja ne oikeet tyypit kyllä hyväksyy sut just sinuna ittenäs. Hyvää loppuviikko Minttu, oot upea!!
❤️!
Voi ihana Minttu! Sä vaikutat niin ihanalta ihmiseltä! Jotenkin tuntuu, että ite ei elä kunnolla elämää, kun aina ajattelee mitä muut on mieltä. Tai sit kun löytää jonkun työpaikan joka kiinnostais, niin ei vaan luota omiin kykyihinsä! Pitäisi vain luottaa itseensä ja lyttäyksen sijaan kannustaa itseään! Annat kyllä niin paljon illa ja voimaa <3
Tää postaus iski kyllä niin kovaa! Oon vasta viime vuoden lopulla, ekaa kertaa elämässäni, oppinut olemaan tyytyväinen omassa nahassani. Koen vihdoin olevani niin tärkeä, että pidän itsestäni huolta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sen pitäisi riittää aivan täydellisesti. Tuntuu, että usein jos joku katsoo vaikka kadulla pidempään, sitä miettii että mitä mussa on vikana? Sitten menee vessaan, katsoo että ei, hame ei ollut jäänyt sukkahousujen väliin, ei, ei ollut huulipunat levinneet… mitä jos se ihminen siis tuijottikin, koska olet hyvännäköinen, sulla oli kiva takki, tai jotain muuta vastaavaa? Niin meidän pitäisi osata ajatella <3