Sen lisäksi että tänään on ollut eläintenpäivä, kansainvälinen korvapuustipäivä, virallinen vegan taco-päivä sekä pikkuveljeni syntymäpäivä, kuulin myös tänään, että tällä viikolla juhlitaan poikien viikkoa. En tiedä onko se oikeasti virallista, vai jokin facebookissa liikkeelle lähtenyt kiertostatus, mutta olen kyllä kuullut siitä ennenkin. Se menee näin:

”Poikasi pitää kädestäsi vain hetken, mutta sydämesi koko elämän! On ”poikien viikko”. Jos sinulla on poika, joka tekee elämästäsi elämisen arvoisen, niin kopioi ja liitä tämä seinällesi”

Tänään se sai kuitenkin oudosti ihokarvat nousemaan pystyyn. Ajatus on kaunis ja ihana. Minäkin rakastan poikiani yli kaiken. Mutta rakastaisin ihan yhtä lailla olivat he sitten tyttöjä, poikia, jotain siltä väliltä tai vaikka avaruusolioita. Lisäksi en ole ikinä muista lukeneeni tytöistä samanlaista ”tyttöjen viikko” statusta.

Yhtälailla kartan hieman facebookissa olevaa Poikien äidit- ryhmää. Siellä poikien äidit jakavat mm. arjen kommelluksia. Niistä tulee tavallaan olo, että heh heh, vain poikalasten perheissä voi käydä näin. Tässäkään ei taustalla varmasti ole mitään sen kummempaa. On vain ajateltu että hei kun tämä elämä on niin ihanaa ja hassua niin pistetään pystyyn tällainen ryhmä vanhemmille.

Vaikka en itsekkään ole kovin sukupuolisensitiivinen, niin vierastan silti todella paljon tuollaista sukupuolijaottelua. Minulla on itselläni viisi pikkuveljeä ja kaksi poikaa, tiedän kyllä jo ihan omasta kokemuksesta, että millaisia tytöt ja pojat ovat. Ihan samanlaisia. Eli ihan erilaisia. Niinkun me kaikki IHMISET. Joo, useimmat pojat tykkäävät pienestä pitäen autoista ja tytöt nukenrattaista, mutta eivät ne sulje toisiaan pois.

Sukupuolen perusteella kategorointi ja roolittaminen on vaan niin viime vuosisataa. Kello on kohta 2017, voidaanko vaan iloita siitä että meillä on lapsia, eikä liikaa leimata, tai varsinkaan erotella, heidän sukupuoliaan? Saa sanoa työksi ja pojaksi, ostaa sinistä ja pinkkiä, mutta pitääkö siitä välillä tehdä niin iso numero?

Ps. anteeksi, kävin vanhoja kuvia läpi, enkä vain osannut karsia…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meitä pyydettiin mukaan Indiedaysin ja Fazerin kampanjaan, jonka keskiössä oli tällä kertaa yhdessä syöminen. Perheitä on erilaisia, on meidän kaltaisia modernimpia perheitä, perinteisiä ydinperheitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Useasti perheen pariin ovat lämpimästi tervetulleet myös sukulaiset, ystävät tai naapurit. Oli perhe minkälainen tahansa, on yhdessäolo tärkeää.

Tiesittekö, että tutkitusti perheissä, joissa syödään yhdessä, voidaan paremmin? Tutkimukset osoittavat, että yhdessä syöminen voi suojata lapsen kehitystä ja pitää perhettä vahvemmin koossa. Vaikka kiireisessä arjessa ei olisi aina mahdollista varata aikaa perhepäivälliselle, on ehkä mahdollista varata aikaa yhteiseen iltapalaan tai syödä aamulla yhdessä?

Me istuimme siis viikon ajan joka ilta rauhassa yhdessä iltapalalle. Teemme itseasiassa usein miten niin, mutta tällä kertaa oikein ajatuksen kanssa. Yhteisille iltapaloille ei nimittäin otettu mukaan mitään keskittymistä häiritseviä asioita kuten kännyköitä, tabletteja, kameraa, leluja tai kirjoja. Eli blogikuvatkin otettiin vasta tämän viikon jälkeen.

Yhdessä syöminen tulisi nimittäin olla rauhallista ja mukavaa, jolloin ylimääräisiä juttuja ei edes kannata pöytään ottaa. Tiedän, että monissa perheissä vaikkapa lelujen tuominen pöytään on muutenkin kiellettyä. Meillä näin ei ole ikinä ollut, mutta oli kiva kokeilla sitä ja jatkamme ehdottomasti jatkossa ainakin yhden ruokailun ajan niin.

Parhaat hetket arjessa ovat mielestäni juurikin niitä ihan tavallisia juttuja, joissa kaikki ovat aidosti läsnä ja siinä hetkessä. Kyseessä ei siis tarvitse olla monen tähden hieno illallinen vaan se, kun iltapalapöydällä on läikkynyttä kaakaota ja harjoitellaan juuston höyläämistä samalla kun jutellaan päivän tapahtumista.

Tuntuu kivalta aloittaa yhdessä yötä vasten rauhoittuminen. Istua yhdessä alas pöytään. Sammuttaa koko päivän taustalla soinut radio. Viikon ajan aloitimme aina samalla tavalla. Kutsuin pojat iltapalalle ja sitten laitetaan ruoat yhdessä pöytään. Istutaan alas syömään ja samalla höpötellään niitä näitä. Yleensä päivän kuulumisia, mutta useasti aiheet rönsyilevät sitten vaikka ja minne. On varmasti paljon keskusteluja, joita ei olisi tullut käytyä ilman yhteistä ruokailuhetkeä. Syömisen jälkeen istuskelemme yhdessä niin kauan että kaikki ovat syöneet. On ihana antaa lapsille jakamatonta huomiota, mutta toki saada sitä myös itsekin. Voisin oikeasti sanoa, että jo viikon jälkeen tuntui että olemme vähän läheisempiä toisillemme.

Ehdottomasti jatketaan tätä tulevaisuudessakin. Eli ainakin yhden ruokalun ajan päivässä ollaan vain me, ilman ylimääräistä hätiköintiä, kiirettä tai somea. Suosittelen testaamaan viikon ajan, jos teillä ei ole vielä kyseinen tapa käytössä! Ja erityisen hauskaa siitä tekee jos kutsuu vaikkapa iltapalalle mukaan kavereita tai vaikka naapurin! Täältä muuten löytyy 50 erilaista Puikula-reseptiä arkeen, jos aina ei keksi mitä leivän päälle laittaisi.

Kertokaahan miten usein teillä syödään yhdessä? Joko perheen tai sitten ystävien, sukulaisten tai muiden tärkeiden ihmisten kanssa? Kaikkien vastanneiden kesken arvon kaksi Fazerin tuotepakettia. Arvonta päättyy 4.9 ja ilmoitan voittajille sähköpostitse.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olin tänään kirjoittamassa siitä, miten haastavaa on välillä olla yksinasuva bloggaaja. Nimittäin lapsia ja kotia tulee kyllä kuvailtua aika ahkerasti, mutta minusta itsestäni on näihin verrattuna aika vähän kuvia. Kukaan ei nimittäin ole ottamassa niitä!

Jalustan ja kaukolaukaisijan kanssa on mielestäni nolo heilua ihmisten ilmoilla, eikä moni kaverikaan jaksa kovin usein mitään kuvaussessioita. Enkä muutenkaan halua turhan usein pyytää ketään varta vasten kuvaamaan, sillä parhaat kuvat mielestäni tulevat muutenkin silloin, kun ei tiedä toisen kuvaavaan tai on samalla keskittynyt myös johonkin muuhun puuhaan.

Siksi olinkin tosi iloinen muistaessani, että kun viime viikolla teimme poikien ja kaveripariskunnan kanssa kesäretken kauniiseen Lammassaareen, räpsi kaverini minusta ja pojista samalla monen monta kuvaa. Ne olivat juuri sellaisia tilannekuvia joista tykkään. Minä ja pojat kävelemässä luonnon keskellä pitkospuita pitkin, ihmettelemässä ötököitä ja kasveja.

No missä ne kuvat sitten ovat? Enpäs tiedä, olen nimittäin hukannut kyseisen muistikortin! Vähän harmittaa, kerrankin olisi ollut harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Onneksi muistot säilyy mielessä…jne 😀 Yllä oleva kännykkäkuva liittyy tavallaan tapaukseen. Siinä olemme me, just niin arkisesti ja aidosti kun olla ja voi. Taisi olla vainkolaukaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ressun ajan kuvaamani päiväkohtaiset videot snäpshätin päässä on kaikki nyt ladattu YouTubeen. Se ei ihan mennyt kuten Stömsössä, sillä laskujeni mukaan matkapäiviä oli 23, mutta videoita vain 22. Ei ihme, että reissui tuntuinkin menevän niin nopeasti, olen ilmeisesti nukkunut yhden päivän ohi.

Oli miten oli, tässä vielä linkit suoraan päivän my storyihin, laadukkaasti puhelimella kuvattuna. Mitä olette muuten mieltä, pitäisikö jatkossa panostaa enemmän videoiden tekemiseen? Jaksaako niitä katsoa ja mikä olisi kiinnostavaa sisältöä? Tällaista oman perheen perussekoilua kun on itse ihan kiva katsella, mutta voisin kuvitella että te kaipailisitte ehkä vähän enemmän sisältöä?

DAY 1 – Let’s go!
DAY 2 – San Juan
DAY 3 – Juhannusbileet
DAY 4 – Welcome to Torreblanca
DAY 5 – Dancing in the streets
DAY 6 – Shopping
DAY 7 – Fishy
DAY 7 – Fantasea
DAY 9 – Vamos a la playa
DAY 10 – Bug attack
DAY 11 – Olen leipä
DAY 12 – Were back at Fuengirola
DAY 13 – Perus Uunot
DAY 14 – Hiiohoi ja rommia pullo
DAY 15 – Let’s play
DAY 16 – Party time excellent
DAY 17 – Day after
DAY 18 – Life is a beach
DAY 19 – HOT HOT HOT
DAY 20 – Fun all day
DAY 21 – Samba Fiesta
DAY 22 – Goodbye

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt reissussa ollessa blogi päivittyy selvästi normaalia hitaammin. Olen kuitenkin snäppäillyt melko ahkerasti ja siksi latasinkin kaikki matkan aikana puhelimeet kertyneet videot YouTubeen! Laatu ei ole parasta ja pystyvideot toimivat pahaiten kännykkällä katsottuna, mutta niiden kautta pääsee ainakin vähän paremmin meidän reissufiilikseen mukaan! Eihän niissä juurikaan mitään järkeä ole, mutta enpä tiedä onko tässä meidän menossa muutenkaan 😀

Tilatkaa siis ihmeessä kanava ja käykää katsomassa videoita, ne on jaettu aina yhden päivän pätkiin. Videoita on muutenkin pyydetty monesti jo varmaan parin vuoden ajan, joten ehkä tämä toimii nyt näin alkuun ja yritän panostaa sitten paremmin laatuun (ja sisältöön) sitten reissun jälkeen 🙂 Videoita YouTubesta löytyy nyt 11 päivältä ja tulossa vielä kymmenen lisää!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.