MAANATAI-MOIKAT
& VIIME VIIKON KUULUMISIA

19/04/2021

Eli moi siis vaan!

Viime viikko vierähti taas sellaisella rytinällä, että tätä vauhtia ylihuomenna on varmaan joulu. Meillä oli hauska viikko, kaikki kahta kotia asuttavat lapsukaisemme olivat täällä samaan aikaan, eikä siksi tekeminenkään loppunut. Ja niinhän se taitaa mennä, että kun on kivaa, niin aika myös menee nopeaan.

Kivaan eloon vaikuttaa ehdottomasti sää. Aurinko lämmitti ihanasti, vaatteet vähenivät, talvikengät pakattiin lopullisesti pois ja päästiin korkkaamaan myös sekä parveke -että ulkojäätelökausi. Tarkkasilmäisivät voivat kenkäkuvasta bongata myös sen, että kyllä, paljaat vitivalkoiset nilkatkin siellä vilkkuvat!

Koko viikko alkoi muuten aika ihanasti, olin jouduin tekemään töitä edellisenä yönä lähes kolmeen asti. Aamulla en kuitenkaan saanut nukutuksi kovin myöhään, joten palkitsin itseni uutterasta puuratamisesta lähikahvilamme kolmen espressoshotin kauralatella, punajuurihummusleivällä sekä smoothiella auringossa äänikirjaa kuunnellen. Ja sitten nukuin päikkärit. Jos viikko alkaa noin, ei siitä toden totta voi tulla huono.

Valoisat aamut tekivät itseasiassa tehtävänsä jokainen päivä, oli miltei mahdotonta nukkua kahdeksaa pidempään, useimmiten heräsin jo seiskalta, reilusti ennen taaperoa. Siitäkin tulee jännästi olo, että on vähän parempi ihminen, kun ei torku liian myöhään, hah! Monena aamuna tosin jäin silti sänkyyn vain makoilemaan ja kuulostelemaan kouluun lähtevien lapsien hiljaisia ääniä. On hellyyttävää, miten hiljaa he täällä aamuisin hipsivätkään, kun yrittävät olla herättämättä ketään. Iltapäivällä otetaan sekin kyllä korkojen kera takaisin.

Viikkoon mahtui myös miniretkiä milloin metsään, leikkipuistoon, liikennepuistoon tai hevosia katsomaan. Pyörästä puhkesi myös kumi, mutten antanut sen haitata pyöreretkeä, vaan talutin. Koska siitä tulikin vähän pidempi reissu, tilattiin mäkkäristä ruokaa suoraan puistoon. Lapset olivat aivan onnessaan.

Tällä viikolla ollaankin sitten vain meidän pienen perheen kesken kolmistaan. Huomaan, että tähän ihan erilaiseen arkeen on vielä vähän vaikea laskeutua. Unohdan kokoajan, ettei täällä nyt olekaan muita, kohta ei ovi kolalda ja joku tule koulusta – paitsi HETI kun kirjoitin tämän, tuli posti ja säikähdin ihan kamalasti, hahaha!