– Käytiin kesän viimeisellä Hanko-reissulla ja löydettiin sieltä ihana uusi uimaranta
– Vaatekaappini jatkoi värikkääksi muuttumistaan
– Löysin uskomattoman mielettömän puolukka-apajat ihan kotimme lähistöltä
– Myy täytti 2 vuotta ja aloitti kerhon
– En ehtinyt tavata ollenkaan kavereitani
– Arki (koulu) alkoi ja se tuntui hyvältä

– Join homeista mehua kammottavassa kahvilassa
– Satuin juuri oikeaan hetkeen ulos, kun koko maailma oli hetken hehkuvan vaaleanpunainen
– Ostin kaksi surkeaa ripsiväriä ja yhden huonon ripsientaivuttimen
– Löysin ja hävitin yhden kaikkien aikojen lempihuulipunani (jota ei saa suomesta)
– Testasin eri tapoja poistaa etiketin liimat lasipullosta
– Pidimme yhden pizzapiknikin
– Tehtiin poikien kanssa kaksi palapeliä

– Kävin elämäni viimeistä kertaa Sompasaaren Ihana-kahvilassa
– Söin vadelmia suoraan puskasta
– Käytiin paljon rannalla ja uimassa
– Saunottiin taloyhtiön saunassa
– Siivottiin pitkästä aikaa kaikki ärsyttävä sälä tasoilta pois (se on tosin vain muisto enää)

Miten liikuttavia kuvia löytyikään kameran muistikortilta. Nämä kuvat on ottanut Kaapo 10v, muutaman viikon takaiselta Hangon reissultamme. Matkalla pullalle legendaariseen Neljän Tuulen Tupaan, kävimme ensin käyskentelemässä viereisellä dyynialueella.

On jännittävää miten reilun puolentoistatunnin automatkan päässä voi luonto olla paikoitellen hyvin eri näköistä kun täällä meillä. Vaikka mekin asumme merenrantakaupungissa ja lähellä rantaa, kohtelee ympäri Hankoa avautuva avomeri luontoa siellä ihan eri tavalla.

Itseäni ihastuttaa etenkin Hangon luonnossa matalat männyt, omanlaisensa kasvillisuus että heikkadyynit. Me olemme kesän mittaan viihtyneet eritysen hyvin Tulliniemen upealla, muutaman kilometrin pitkällä valkoisella hiekkadyyni-rannalla, mutta tämä Lånsandan luonnonsuojelualueen vehreä ranta bonsaimaisineen mäntymetsikköineen on myös hieno retki -ja päiväkävelykohde.

Hangon hiekkarannat ja dyynit ovatkin Suomen oloissa hyvin omaleimainen ja harvinainen elinympäristö ja alueen rannat eroavat ekologisesti paljon maan muista dyyneistä ja hiekkarannoista. Hiekkarannoilla elää suuri joukko Suomessa hyvin harvinaisia ja todella uhanalaisia hyönteis -ja kasvilajeja, jollaisia en ole luonnollisestikaan missään muualla ikinä nähnyt. Paikoitellen Hangon rantoja uhkaa umpeenkasvu ja suosituilla paikoilla taas liiallinen kuluminen. Monilla rannoilla näkyykin kylttejä, joissa kerrotaan erilaisista toimista rantojen hyvänä pitoon sekä kasvi -ja eläinlajiston säilymiseen.

Ihanania pieniä havaintoja luonnosta, että perheestä eräänä sateisena loppukesän päivänä. Jotenkin tosi liikuttavaa nähdä mitä oma lapsi haluaa ympäristöstään taltioida.

Jatkuvaa miettimistä, että mitä syödään, sitten että tätä ruokaa tuli nyt ihan liikaa ja lopuksi että riittääköhän tästä nyt varmasti kaikille tarpeeksi
Aamuisia ja iltaisia leivänpahhtimen pommppauksen ääniä
Leluista ja astioista muodostuvia asetelmia pöydillä
Pyykinpesukoneen jatkuvaa hurinaa
Keskellä olkkaria nököttävä pyykkiteline
Haaveilua ihan omasta kylpyhuoneesta
Kaikkialle syntyviä kasoja, vaatteimyttyjä ja pikkusälää taskujen pohalta
Jatkuvaa käsien pesua
Kolmelle eri aikaan lähtevälle koululaiselle heippojen sanomista
Kolme kertaa viikossa pikkuisen kerhorepun pakkaamista
Jokailtaista uuden lukkarin tarkistamista ja herätysten asettamista
Viestejä lapsilta että saanko mennä kaverille, saako lisää peliaikaa, saako olla vielä vähän kauemmin ja että mä lähden nyt kotiin
Viestejä mieheltä että tehdäänkö vaihto kohta leikkipuistossa, kumpi käy kaupassa tai muistithan avaimet
Viestejä kavereilta että ei haittaa vaikka unohdit vastata edelliseen, täälläkin kauhea kiire kokoajan, nähtäispä pian ja oispa viiniä
Aina yksi peijakas banaanikärpänen jossain
Lattialla lojuvia eriparisukkia
Kylppärin patterilla vuorotellen kuivumassa kumisaappaat tai uikkarit
Hetkellistä kummallista hiljaisuutta ja seesteisyyttä
Painimatseja, naurua, kiljuntaa ja juoksuaskeleita
Hammastahnaa kummallisissa paikoissa
Pieni haikeus taakse jäävästä kesästä, iloinen odotus saapuvasta syksystä
Helpottavasti kovaa vauhtia täyttyvä työkalenteri
Helpottavasti muuten tyhjä perhekalenteri
Ylähyllyille turvaan nostettuja lego-rakennelmia
Haaveita siitä, että pääsisi taas tekemään enemmän sisustuspostauksia
Vitamiinien tankkausta ja jatkuvaa oman olon tarkkailua
Sohvatyynyjen alle haudattuja Aku-Ankkoja ja leikkihedelmiä
Aku-Ankkoihin uppoutuneita lapsia (yhdessä mytyssä sohvan nurkassa)
Yrityksiä mennä ajoissa nukkumaan
Yrityksiä lopettaa sokerin syönti
Pilvet upeiksi värjäävien auringonlaskujen ihailua iltapuuron äärellä
Haleja, pusuja ja silityksiä
Petaamattomia sänkyjä
Loppuun asti viemistään odottelevia projekteja
Hammaspesuja, iltasatuja ja nukkumaan peittelyä
Onnea, onnellisuutta, kiitollisuutta (ajoittaisesta hermojen kiristelystä huolimatta)

Arki = elämä

Jos naapurin vaunujen lainaaminen tuotti suurta iloa, arvatkaapa miten kiva juttu on ihan omat nukenvaunut! Sellaiset nimittäin löytyi sukulaisen jemmasta ja nyt ne ovat iki-onnellisen pikkuäidin, eli Myyn ikiomat.

Vaikka itse olen minimalistisuuden kannattaja asuu sisälläni myös tunteellinen hamstraaja, joka luo tunnesiteitä esineisiin. Edelleen suren sitä, että omat Barbiet, My Little Ponyt ja Playmobilet miljoonine tarvikkeineen myytiin joskus aikoinaan. Samaan aikaan toki ymmärrän myös sen, ettei niitä olisi voinut säilöä varmuuden vuoksi kolmeakymmentävuotta.

Siksi ilahdun erityisen paljon aina, kun edes joku muu on säästänyt jotain. Itselläni kun on säästettynä vain ihan muutama, pieneen kenkälaatikkoon mahtuva esine omasta lapsuudestani. Nämä samettiset, kirkkaanpunaiset Brion vaunut taitavat olla aikalailla saman ikäiset kun minä itse, eli jostain kahdeksankymmentäluvulta – korjatkaa toki jos olen ihan hakoteillä!

Onko teillä säästössä omia lelujanne tai muita tarvikkeita lapsuudestanne?

Tuntuu jopa vähän väärältä sanoa ääneen, mutta vaikka kesä ei missään nimessä ole vielä ohi, pian saapuvan syksyn alkaa jo tuntemaan. Viimeksi kun olimme täällä Hangossa kesän alussa, juhannuksen aikaan, kesätuuli tuntui vain lämpimältä henkäykseltä, nyt siinä on jo selvästi kirpeä tuntu. Vaikka aurinko paistaa ja kukat kukkivat, jokin luonnon väreissäkin viestittää siitä, että syksy on tulossa. Iltaisin tekee mieli vetää villasukat jalkaan.

Me tulimme vielä piipahtamaan Hankoon sillä ajatuksella, että tämä olkoon kesäloman viimeinen reissumme. Ja tottatosiaan, lapsillahan alkaa sitten jo ensi viikolla koulu. Toivotaan kuitenkin vielä paljon aurinkoisia ja lempeitä kesäpäiviä, vaikkakin niitä viimeisiä. Mikä onni, että me saamme viettää osan niistä täällä, lämpimillä rantakallioilla paljain jalkoin kulkien ja varpaat silkinpehmeään hiekkaan tyhjällä rannalla työntäen.