Ai vitsit olen kaivannut paljon kaksinkeskistä aikuisten aikaa. Tuntuu, että arkena sitä on tosi vaikea ottaa, kun myös se ihan oma aika on niin kortilla. Iltaisin, lasten mentyä nukkumaan sitä jaksaa juuri ja juuri ripustaa pyykit kuivumaan ja sitten on valmis itsekin nukkumaan. Olen jo pitkään haaveillut kerran viikossa tapahtuvasta, edes parin tunnin treffi-illasta, mutta kenellä sellainen muka oikeasti onnistuu? Meillä ei ainakaan.

Siksi tämä pikkuinen pyrähdys kaksistaan, kokonaan pois kotiympyröistä teki tosi hyvää. Välillä olisi ihanaa viettää aikaa kaksin (ja yksin) myös kotona, mutta nyt tämä miniloma oli ehdottomasti paras päätös tähän väliin, onhan täällä himassa ehditty luuhata. Marraskuun aurinko helli kun me vaelsimme hiljaisilla Hangon rannoilla ja metsiköissä. Ah, oli niin ihanaa ja rentouttavaa.

Pieni keski-ikävaroitus kieltämättä leijui usein ilmassa, esimerkiksi silloin kun ajoimme varta vasten katsomaan erästä vanhaa tammea ja googlailimme sen historiaa, tai kun kiipesimme kalliolle laskemaan joutsenia ja juomaan termarista teetä. Ihanaa se oli silti. Kuten myös takkatuli ja iltapäiväpunaviini ulkoilun päätteeksi.

Tuntuu jopa vähän väärältä sanoa ääneen, mutta vaikka kesä ei missään nimessä ole vielä ohi, pian saapuvan syksyn alkaa jo tuntemaan. Viimeksi kun olimme täällä Hangossa kesän alussa, juhannuksen aikaan, kesätuuli tuntui vain lämpimältä henkäykseltä, nyt siinä on jo selvästi kirpeä tuntu. Vaikka aurinko paistaa ja kukat kukkivat, jokin luonnon väreissäkin viestittää siitä, että syksy on tulossa. Iltaisin tekee mieli vetää villasukat jalkaan.

Me tulimme vielä piipahtamaan Hankoon sillä ajatuksella, että tämä olkoon kesäloman viimeinen reissumme. Ja tottatosiaan, lapsillahan alkaa sitten jo ensi viikolla koulu. Toivotaan kuitenkin vielä paljon aurinkoisia ja lempeitä kesäpäiviä, vaikkakin niitä viimeisiä. Mikä onni, että me saamme viettää osan niistä täällä, lämpimillä rantakallioilla paljain jalkoin kulkien ja varpaat silkinpehmeään hiekkaan tyhjällä rannalla työntäen.