MUN TORSTAI 13.08.2015

7.30 Herätys. Herätyskello oli jäljessä ja olkkarissa yön yli latauksessa ollut puhelimen kello herättää ensin. Noustessani huomaan, että sängyssäni on poikittain kaksi ihmistä liikaa. Olen aika väsynyt, sillä olen valvonut edellisyönä liian myöhään googlaillessani koiranpentuja.

7.45 Lapset syövät aamupalaksi muroja ja minä käyn suihkussa. Kaikilla leppoisa ja hyväntuulinen fiilis.

8.34 Ulkona kodista. Koska pojat jatkavat päiväkotipäivän jälkeen isälleen ja illalla on myös ekat tanssitunnit, lastaan laatikkopyörän täyteen mm. vaihtovaatteilla ja rattaat. Ehdimme jo lähteä pihasta, kun huomaan puhelimeni kadonneen. Myös Kaapo haluaa ottaa lelun mukaan eskariin. Riennän takaisin kotiin etsimään näitä. Puhelinta ei löydy. Palaan pyörälle ja puhelin löytyy rattaiden kuomusta.

8.48 Pääsemme vihdoin lähtemään. Ensin Elvis päiväkotiin. Siellä on yllättäen vanha tuttu sijainen, josta tykkkäämme kaikki kovasti. Hän sanoo että näytän freesiltä (en ole) ja tulen hyvin iloiseksi. Eskarimatkalla törmäämme Kaapon bestikseen. Eskarissa Kaapo painuu heti koristelemaan tehtävävihkonsa kantta.

9.15 Olen takaisin kotona. Teen aamupalaa, syön ja kirjoitan edellisiltana aloittamani meikki-postauksen loppuun. Kuvittelen olevani valmis tunnissa, mutta… Meikkaan ja suoristan hiukset. Mekkoni on ryppyinen ja pistän sen pesukoneen silitysohjalmalle. Tämän ajan olisin voinut käyyttää järkevästi, mutta löydän itseni fecebookista.

11.10 Vihdoin valmis!

11.13 Hyppään kolmosen ratikkaan jolla ajelen Karhupuistolle. Puhun matkan äitini kanssa puhelimessa. Käyn Kalliossa Sandrossa, sillä he olivat veloittaneet korttiani viikonloppuna brunssilla vahingossa tuplasti. Hyvityksesi saisin lounasta, mutten tällä kertaa ehdi jäämään.

11.35 Kävelen Hakaniemeen ja ysin spora tulee juuri sopivasti. Jään Kaisaniemessä ja käyn Beamhillissä. Löydän kivan paidan ja hameen, mutten osta niitä. Jatkan matkaa Torikortteleille päin. Nään vanhan Tinder-matchini (johon olen viime viikkona törmännyt kummallisen paljon), hätäännyn ja esitän etten huomaa häntä.

11.55 Nään kaverini Cessin ja Tonyn. Käydään Basson Pop Upissa vaihtamassa Flow rannekkeet. Saadaan myös jäätelöä, jotka syödään ulkona ihanassa auringossa. Alkaa tulla vähän Flow-fiilis. Jatketaan matkaa Aleksille jossa eroamme ja minä lähden etsimään jotain vaattetta viikonlopulle. Matkalla törmään aurinkoiseen Idaan!

12.25 – 14.45 Monki, h&m, Lindex, COS, Stockmann, Gina Tricot, Stadium – huh!

14.45 Istuskelen Manskun ja Kalevankadun risteyksessä kaveriani Kaisua odotellen.

15.05 Safkaa skideille kirjan julkkarit. Saan ruokaa ja pidän melkein kokoajan toisen Hannan ihanaa vauvaa sylissä. Ja nään toki paljon muitakin tuttuja.

16.45 Hyvästelen Hannan ja kumppanit. Hanna usuttaa minut hyppäämään Teresa Välimäen kanssa kimppataksiin ja huruttelimmekin sillä Kaapelille IKEAn uuden kuvaston julkistamisdinnerille.

17.02 Hurjasti tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Ja hyvää ruokaa ja kivoja Ikea-uutuuksia. Ihme tapahtuu ja kieltäydyin viinistä moneen otteeseen. Pitää nimittäin säästellä kuntoa viikonlopulle…

19.40 Alan olemaan ihan loppu ja tekemään lähtöä kotiin. Osa jatkaa vielä Marimekon bileisiin. Törmään Ullikseen ja kävelemme yhtä matkaa kasin pysäkille.

19.59 Vaihdan sporaa Töölöntorilla, melkein kotona! Puhelimesta loppuu akku.

20.10 Kotona. Saan vihdoin riisuttua jalasta puoli numeroa liian pienet kengät. Pitää myydä ne.

20.15 Laitan puhelimen lataukseen ja keräilen itseäni hetken sohvalla. Sitten pieni sometauko.

20.30 Suunnittelen pyykkien viikkaamista ja kuvaan niitä. Laitan toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

20.40 Sovittelen ostoksiani ja mietin viikonlopun vaatteita. Soitan Stadiumiin ja varaan sieltä huomiseksi sandaalit.

21.10 Ääniviestellen kavereideni Cessin, Peetan ja Pajun kanssa tulevasta viikonlopusta. Mihin etkoille mennään, kuka pistää mitäkin päälle huomenna ja miksi Monkiin ei ollut vielä tullut myyntiin kreisiä diskohametta jonka näin nettikaupassa.

21.20 Siirrän kuvat koneelle ja valitsen niistä tähän postaukseen käytettävät kuvat. Muokkaan kuvia, samalla chättäilen samojen kavereiden kanssa. Peeta kirjoittaa CVtä ja jahtaa sääskeä, Cessi yrittää miettiä mitä piti muistaa ja Paju on väsynyt. Naapuri grillaa vielä pihalla ja mietin inhoanko vai tykkäänkö sisälle kantautuvan sytytysnesteen tuoksusta.

22.30 Alan kirjoittamaan postausta. Välillä jään roikkumaan faceen tai ryhmächattiin. Löydän itseni googlailevan milloin koiranpentuja, milloin jonkun kiinnostavan jäbän wikipediaa.

23.40 Tajuan että kello on ihan sairaan paljon.

0.12 Tämä postaus on valmis.

0.13 Muistan ne pyykit.

0.14 Istun edelleen sohvalla ja mietin niitä pyykkejä.

0.15 Viikkaan pyykit, mutten laita niitä paikoilleen.

0.18 Ripustan märät pyykit koneesta kuivumaan

0.24 Muokkaan vielä vähän postausta, lisään linkit ja säädän kuvien paikkoja. Toki samalla edelleen chataten. Poistan vahingossa kaikki kuvat ja aloitan alusta.

0.47 Postaus on valmis ja mulla on nälkä. Syön nektariinin.

0.59 Hammaspesu ja meikit pois

1.04 NUKKUMAAN (pyörin sängyssä tunnin ennen kun nukahdan, ei olisi pitänyt juoda sitä kahvia dinnerillä!)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko kun yhdessä vaiheessa blogeissa kiersi jatkuvasti erilaisia haasteita. Minullakin oli joskus jonossa varmaan kymmenen haastetta, mutten saanut lopulta vastattua niihin yhteenkään. Nyt sain pitkästä aikaa sellaisen, kun blogikaimani Minttu haastoi minut vastaamaan näihin kymmeneen kysymykseen. En edes lukenut kysymyksiä etukäteen, aloin vain vastailemaan. Aika hauska juttu!

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Tiedätte ehkä sen, että musiikki on minulle lähellä sydäntä – mutta ehkä tienneet että olen ollut ala -ja yläasteen musiikkiluokalla. Olen soittanut pianoa, bassoa ja rumpuja ja minulla on ollut punk-bändi. Olen myös koko ikäni harrastanut tanssia ja aloitan aamuni tanssimalla hassusti keittiössä. Rakastin koulussa esitystunteja, musikkaalien tekoa sekä konserteissa esiintymistä. Harrastan edelleen teatteria.

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

Toki on. Olen alusta saakka tehnyt blogia ilolla ja haluan myös että tämä on lukijoille iloinen paikka käydä. En mielelläni kirjoita liian negatiivisesti, ainakaan kovin usein. Myös (todella harvoin tulevia) täysin asiattomia kommenteja jätän julkaisematta vain sen takia, ettei lukijoille tulisi paha mieli niiden takia.

3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?

Tuskin paljoakaan. Olen kirjoittanut blogia yli 4,5 vuotta, joten todellinen minäni on varmasti tullut aika hyvin jo esiin. Kirjoittamalla pystyn kuitenkin paremmin tuomaan ajatuksiani esille, joten ehkä jollain tapaa olen puheliaampi, ainakin syvällisemmissä asiossa, täällä blogissa.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Mikä vaan hassu. Eniten naurattaa tilannekomiikka, hassut kommellukset joita tuntuu sattuvat paljon niin itselleni kun kavereillekkin. Huumori saa olla hurttia, kaksimieliset jutut naurattavat aina, samoin musta huumori uppoaa. Nauran varmaan päivittäin ainakin itselleni.

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Koko sukuni sekä äidin että isäni puolelta tulee luovista ammateista ja olenkin kasvanut aina luovassa ympäristössä. Luovuus merkitsee itselleni henkilökohtaisesti eniten ehkä vapautta toteuttaa itseään vapaasti. Luova voi olla niin monella eri tapaa, ja uskon että jokainen meistä on omalla tavallaan sitä. Toinen loihtii jääkaapin tähteistä maukkaan illallisen ja toinen taas maalaa tauluja.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Ihan mahdoton valita yhtä, sillä rehellisesti ihailen ihan jokaista. Jokainen on oman elämänsä sankari ja jokainen on voittanut haasteita ja kulkee omia polkujaa, sitä arvostan ja ihailen muutenkin ihmisessä – että tekee itselleen rakkaita ja tärkeitä asioita. Juuri tällä hetkellä tunnen paljon ylpeyttä pikkuveljestäni joka on tehnyt aina asiat omalla tavallaan ja sai hiljattain oman radio-ohjelman, josta on unelmoinut. Kaverini Koko Hubara on myös viime päiviniä ollut paljon otsikoissa, siinä on ihminen jota ihailen suuresti.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Saamattomuus ja täydellisyyden tavoitteleminen. Siinä on kaksi asiaa jotka eivät vaan mitenkään sovi yhteen. Päässäni on miljoona ideaa ja asiaa mitä haluaisin tehdä, mutta sitten toisaalta haluan vain katsoa Netflixiä.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Hmm, vaikea sanoa muiden puolesta! Useasti saan kuulla olevani herttainen, ehkä se.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?

Toivottavasti onnellinen ihminen. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Uskon siihen että kaikki asiat aina järjestyvät. Tottakai elämässä on rankkoja aikoja ja asioita, surua, menetyksiä ja tiedän ettei elämä tosiaankaan mene suunnitelmien mukaan. Onnellisuuden voi kuitenkin löytää pieniestäki asioista, vaikka pahimman kriisin keskellä. Uskon että jos elämänsä elää hyvin ja kohtelee muita samoin, hyvä kiertää takaisin myös omalle kohdalle. Joten kyllä, juuri siksi uskon myös onnellisiin loppuihin.

Ja hei muuten, käykää ihmeessä laittamassa vielä kysymyksiä tänne, jos jokin asia askarruttaa tai kiinnostaa ja tahtoisitte minun niihin vastaavan. Keräilen kysymyksiä vielä hetken. Ja jottei haaste tyssäisi tähän, haastan kolme bloggaajaa Pajun, Miian ja Lindan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mä en jaksa miehiä. Poikia. Deittailua. En jaksa Tinderiä enkä sitä kaikkea turhanpäivästä säätämistä. En jaksa sitä ettei viitsitä sanoa suoraan tai todellakaan sitä, että annetaan tahalteen olettaa jotain ihan muuta. En jaksa tätä koko somessa säätämistä, odotuttamista tai viesteihin vastaamatta jättämistä. En jaksa yöllisiä panoehdotuksia tai ainakaan sitä, että niitä tulee ihan vääriltä ihmisiltä. En jaksa sitä miten nopeasti ihmisiin kyllästytään. Enkä kyllä jaksa myöskään liian vakavia ihmisiä. Enkä sitä että kaikki parisuhteeseen tai tapailuun liittyvät asiat on nykyään niin hirveän vaikeita. En jaksa turhaa chättäilyä ja ajan hukkaamista. Tai sitä että kokoajan pitää olla niin kauheen cool. En myöskään jaksa sitä, että ihastun aina ihan vääriin tyyppeihin. Enkä mä jaksa sitä, ettei mun eteisen komerossa pysy naulakko seinällä. En myöskään jaksa ylöspäin hilautuvia shortseja. Enkä varsinkaan jaksa menkkoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Havahduin tuossa hiljattain siihen että, olen blogannut nyt yli 4,5 vuotta, enkä ikinä ole tehnyt perinteistä kysymyspostausta. Tiedättähen, sellaista missä lulijat saavat kysyä minulta melkeimpä mitä vaan ja minä sitten vastaan. Muutaman kerran sellaista on kyselty, mutta omalta osalta juttu on vain jäänyt harkintavaiheeseen. Joten olisikohan vihdoin sellaisen aika?

Laitakaa tähän siis kysymyksiä, joihin kiperästi kaipaatte vastauksia tai olette muuten vaan uteliaita. Kysymyksi minuun liittyen siis, mutta voin yrittää toki vastailla johonkin elämääkin suurempiin avaruuskysymyksiin jos sellaisia tulee. Voisin ottaa tavoitteeksi kerätä kysymyksiä vaikka noin viikon ajan ja riippuen tuleeko niitä yhtään vai tuleeko niitä tuhat, niin vastailla sitten yhden tai useamman postauksen verran niihin.

Vaihtoehtoisesti teiltäkin haluttaisiin kysyä pari kysymystä. Nimittäin Indiedaysilla on meneillään nyt lukijatutkimus, jonka tarkoituksena on vähän selvittää teidän mielenkiinnon kohteita sekä suhtautumista blogien kaupallisiin yhteistöihin. Tämän pohjalta teillekkin osataan tarjota vastaisuudessa kiinnostavaa sisältöä.

Jos lukijatutkimus ei popsahda suoraan uuteen ikkunaan, pääset sinne myös klikkaamalla suoraan TÄNNE. Vastaamalla kyselyyn osallistut samalla arvontaan, jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Antakaahan siis palaa, kysykää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja olisi tosi hienoa jos kävisitte myös omat vastauksenne jättämässä lukijatutkimukseen.

Ihanaa viikonloppua! Omani jatkuu saaristohengessä, mutta tänään vähän erilaisissa tunnelmissa… Ehkä instasta ainakin myöhemmin selviää että millaisissa 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin siis viimeviikolla Suomenlinnassa, kuten tykkikuvista saattoi päätellä. Suokki on minulle nostalginen ja tuttu paikka. Olen käynyt siellä, etenkin isäni kanssa, paljon pienestä saakka ja tunnen edelleen monet tunnelit ulkoa. Pidinpä koulussa ollessani myös luokalleni siellä parin tunnin opastetun kierroksen, liittyen erääseen kurssiin. Susisaaressa sijaitsevalla taidekoululla on tullut aikoinaan myös hengailtua. Suomenlinna on ihan mieletön paikka, ja on tosi hienoa että sellainen sijaitsee vartin lauTtamatkan päässä keskustasta.

Ei ole siis ehkä ihme, että olen vakavasti miettinyt myös sinne muuttoa ja siellä asumista. Muutaman kerran olen sieltä asuntoa hakenutkin, viimeksi juuri alkuvuodesta. Jokainen siitä prosessista vähän tietävä tietää, että asunnon saaminen saarelta on yhtä helppoa kun lotossa voittaminen. Mutta aina kannattaa yrittää. Kävin nyt vähän kurkkimassa sen asunnon pihaa jota viimeksi hain, näytti liian ihanalta.

Kaikessa on puolensa, olisi ihana kasvattaa lapset maailman idyllisimessä paikassa. Elellä saaristolaiselämää, villapaita päällä ja tukka hulmuten. Koska saarella on oma päiväkoti ja ala-aste, ja minä teen töitä kotona, kuulostaisi kaikki perjaatteessa oikein toimivalta. Mutta. Onhan se silti saari jossa eleteään säätilojen ja lautan aikataulujen armoilla. Hyvästi kaikki extempre kavereiden näkemiset ja muut. Noh, oikeasti yritän vain keksiä jotain huonoja puolia ettei harmittaisi niin paljoa ettei asuntoa viime kerrallakaan saatu. Luulen että suokissa eläminen olisi vielä helppoa, verrattuna muihin lähellä oleviin pikkusaariin joissa ei julkista liikennettä tai kauppaa ole.

Olen elänyt aina meren äärellä ja se on tärkeä elementti itselleni. On jännä miten meri tuo turvaa ja rauhallisuutta, vaikka itsessäänhän se on kaikkea muuta. Rakastan meren ääntä ja tuulen tuomaa suolaisuutta. Sitä miten merituuli ihan omalla tavallaan kieputtaa hiuksia ja tekee niistä tietyn tuntuiset.

Huomenna päästään taas vähän fiilistelemään merta, kun menemme poikien kanssa pariksi yöksi mummoni hoivaan vanhaan nuoruuden kotiini Espoon saaristoon. Ihanaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.