Olen keräillyt alkuvuoden mittaan Instagramissa saamiani kysymyksiä ja koska vastaukset siellä näkyvät vain hetken tai kyselyt on tullut yksityisviestein, ajattelin jakaa niitä myös vähän kerrallaan tänne blogiin. Tähän ensimmäiseen osaan valikoin muutamia perheeseen, asumiseen ja opiskeluun liittyviä kysymyksiä.

TAHTOISITKO VIELÄ LISÄÄ LAPSIA?

No jooo, aika kultaa muistot ja viime aikoina on se käynyt usein mielessä. Mutta tässä asiassa on pakko ajatella järjellä, eikä vaan kuunnella hormoneja ja kirkuvia munasarjoja. Jos taloudelliset resurssimme olisivat toisenlaiset niin kyllä ehdottomasti. Isoin mietityksen aihe on siis raha (miten typerä syy). Jos meidän olisi mahdollista ostaa haluamamme iso asunto (4-5 makuuhuonetta, työhuone ja kodinhoitohuone pitäisi mielellään olla) haluamaltamme alueelta (ja keksisimme että mikä se alue on) sekä hoitaa lasta kotona pitkään, niin asiaa ei ehkä tarvitsisi miettiä niin paljoa järjellä.

Ja vaikka asunto-asiat järjestyisivät, kuitenkin toinen asia joka mietityttää on oma jaksamisemme. Lapsia on nyt jo yhteensä neljä ja välillä tuntuu, ettei oma pääni kestä sitä kaikkien asioiden muistamista ja hoitamista, kodinhoitoa ja omaa räpättämistä. Puhumattakaan ajoittaisesta elämöinnin määrästä (ja volyymista) ja tavarakaaoksesta. Tarvitsen paljon rauhaa, omaa aikaa ja seesteisyyttä ympärilleni, jota kyllä toki voi saada lastenkin kanssa, mutta ei aina kovin helposti tai usein.

Nuorimmaisen lapsen kanssa vauva-aika oli monesta syystä ajoittain tosi rankka, ja vaikka kaikki menisi tällä kertaa helpommin, pelkään että jo pelkkä univaje ja rikkonaiset yöt horjuttavat liikaa mielenterveyttäni sekä kuormittaisivat parisuhdetta. Kaikissa kolmessa raskaudessa minulla on ollut hyperemeesi, eli raju raskauspahoinvointi ja sen kokeminen jälleen pelottaa myös.

MISSÄ TAHTOISIT ASUA?

Olen koko aikuiselämäni halunnut asua ratikkalinjan varrella, ja niin myös olen tehnyt viimeiset 17 vuotta, mutta koronavuosi pisti ensimmäistä kertaa ihan tosiaan pohtimaan uusia vaihtoehtoja. Mökkimäinen asuminen kantakaupungissa on aina kiinnostanut, mutta nyt alkoi oikeasti tuntumaan, että tarvitsemme entistä enemmän tilaa ympärillemme sekä oman kunnon pihan. Mietin jossain vaiheessa ihan vakavissani muuttoa puutaloon Porvooseen ja googlailin jopa busssiaikatauluja ja laskin lasten koulumatkoja sieltä tänne.

Mutta juuri nyt en tiedä yhtään, siis ainakaan kun miettii realistisesti (suuria haaveita toki jugendlinnasta ja merenrantamökistä on). Minulla on todella vahva tunneside ja kaipuu vahoille kulmille Alppiharjun suunnille. Samoilla kulmilla asuisi paljon ystäviä, on kaikki mahdolliset palvelut uimahallista leffateatteriin, kirjastoon ja suutariin, ravintolat ja kahvilat, lapsille päiväkodit, eri vaihtoehtoja kouluista, leikkipuistot ja harrastukset. Sieltä suunnilta muutimme kuitenkin aikonaan pois, koska isoja asuntoja sieltä on lähes mahdoton löytää. Olemme myös nyt tottuneet täydelliseen rauhaan ja välittömään luonnonläheisyyteen, joten ihmisvilinä ja ajoittainen levoton tunnelma voisi olla liikaa, vaikka nyt sitä usein kaipaankin.

Olen itse alunperin Espoosta ja kun sieltä silloin 17 vuotta sitten muutin pois, olin varma etten ikinä palaisi. Nyt olen katsellut asuntoja jopa vanhoilta kulmilta. Länsimetrolla kun pääsisi nopeasti ja helposti vaikkapa Tapiolasta kavereita tapaamaan.

Ex-tempore illanvietot tai pikaiset kahvilatreffit kavereiden kanssa onkin se syy, miksi pelkään etten olisi onnellinen jossain kauempana asuessani. On tärkeää tietää, että voin milloin vaan nopeasti tavata kaveria tai käydä hankkimassa jonkun tarvitsemani asian keskustasta tai kaupunginosan fb-ryhmäläiseltä, kesällä taas on ihana ajaa pyörällä nopeasti paikasta toiseen, poiketa torilla ostamassa mansikoita ja kipaista apteekissa samalla reissulla.

Lisäksi meidän pitää aina ensin ajatella vanhempia lapsia, joilla on koulut ja ystävät sekä toinen koti ja vanhempi tietyssä paikassa. Liian kauas tai hankalan matkan päähän ei siis voi noin vaan lähteä. Nämä päätökset pitää tehdä suurella harkinnalla, kaikkia osapuolia kuunnellen. Joten toistaiseksi olemme vaan jumahtaneet tähän ja se kieltämättä vähän ahdistaa, koska en pääse siitä ajatuksesta, että tahtoisin muuttaa (ja sekin ahdistaa, koska en tahtoisi ajatella muuttamista, onko järkeä maalata seiniä-ajatuksia ja asunto-asioita kokoajan). Kaipaan tätä tunnetta. 

MIKSI ET ENÄÄ NÄYTÄ VANHEMPIA LAPSIASI SOMESSA?

Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä se on tapahtunut luonnostaan, osittain ajattelematta ja osittain heitä suojellakseni. En koe mielekkääksi kovin henkilökohtaisten asioiden jakamista, vaikka kuvissa lapset edelleen näkyvätkin, mutta toki kokoajan harvemmin. En ole kuitenkaan rajaamassa vanhempia lapsia kokonaan somesta pois, paitsi jos he itse joskus niin tahtovat. Muutenkin mielestäni somen tekeminen ja siellä olemien on muuttunut myös aikuisten kesken viime vuosina entistä henkilökohtaisesti etäisempään suuntaan.

Viime aikoina olen kuitenkin välttänyt lapsista suorien kasvokuvien laittoa, mutten ole siinäkään täysin ehdoton. Nuorempien lasten kohdalla someen jakaminen on vähän erilaista,  silloin usein puhutaan paljon yleisesti kaikkia vauvoja ja taaperoita koskevista asioista kuten kasvusta, kehityksestä tai vaikkapa päiväkotipaikoista. Pienten ulkonäkö myös muuttuu, eivätkä he kulje minnekään itsekseen, siksi heistä jakaminenkin tuntuu luonetevammalta. Lapsi on nuorempana ikäänkuin vielä osa vanhempaa.

Viime aikoina on puhuttu paljon lasten oikeudesta yksityisyyteen ja se on hyvä. Omat lapseni ovat olleet esillä somessa, toki pintapuolisesti, ja nyt vähän isompina he myös ymmärtävät sitä myös enemmän. Ja edelleen he haluavat olla esillä, ja jos joskus eivät, niin he sanovat ja minä kunnioitan sitä.

Lapset ja heidän kaverinsa ovat kasvaneet hyvin erilaiseen maailmaan, jossa some on heillekin osa arkipäivää. Kukaan ei heitä koulussa kiusaa siitä, että heistä on blogissa kuvia (joita ei muuten löydä esim nimellä googlaamalla), koska niin on monesta muustakin kaverista. Lisäksi kouluilla on omat julkiset blogit ja instat, joten kaikki tämä on heille luonnollista. Pian koittaa aika kun he haluavat ehkä avata omat some-kanavat ja toivon, että tästä kaikesta on ollut heille hyötyä kun se maailma heille aikanaan kunnolla aukeaa.

AIJOTKO VIELÄ JATKAA OPISKELUITASI?

Itseasiassa hain perjantai-iltapäivällä hetken mielijohteesta opiskelu-oikeuteni palauttamista ja sain juuri viestin, että hakemukseni hyväksyttiin. Eli näillä näkymin jatkan syksyllä. Olen itsekin vähän hölmistyneenä täällä, että mitä sitä tuli juuri tehtyä. Samaan aikaan koen, että mitä pidemmälle venytän jatkamisen aloittamista, sitä hankalampaa se on.

Minulla on taustalla ensimmäisen vuoden opinnot medianomin tutkinnosta, journalismin koulutusohjelmassa. Eli vielä olisi noin 2,5 vuotta edessä. Opinnot jäivät kolmisen vuotta kesken aluksi jaksamisen ja ajanpuutteen ja sitten lopulta kokonaan vaikean raskauden vuoksi. Raskauden jälkeen koin, että pienen vauvan kanssa ei omat rahkeet riitä opiskeluun. Kun mies jäi puolestaan kotiin hoitamaan lasta, ei aika ollut silloinkaan oikea, koska edes yhden meistä piti saada palkkaa.

Syksyllä taapero täyttää kolme ja menee päiväkotiin, mies takaisin töihin ja tässä nyt panikoin lähinnä sitä, että tuleeko samaan syssyyn liikaa kaikkea uutta. Tämä oli myös niin nopea päätös, etten ole vielä ehtinyt puhua tästä ollenkaan mieheni kanssa, kröhöm. Pidätän siis oikeuden myös muutokseen, ja jos syksy tuntuu tulevan liian nopeasti, venytän aloittamista tai otan alkuun vain muutaman kurssin, jos se on koulun puolelta mahdollista. Toivon että nykyään kursseja voi suorittaa enemmän etänä kun silloin neljä vuotta sitten, vaikka koronatilanne syksyllä olisikin helpompi.

MITÄ TEET TYÖKSESI?

Olen digitaalisen sisällön tuottaja ja tuotan sisältöä pääosin sosiaaliseen mediaan, suurimmaksi osaksi omiin kanaviini. Eli oma someni on myös työni. Minua kutsutaan myös vaikuttajaksi ja koska nimitystä on käytetty paljon ivalliseen sävyyn, olen myös itse karttanut sen käyttämistä. Mutta ehkä muutan nyt sen tässä ja kustun itseäni ylpeästi vaikuttajaksi.

Tämä blogi täytti hiljattain 10 vuotta ja se on rahallisesti työllistänyt minut täysin noin kahdeksan vuotta. Nykyään työt ovat siirtyneet entistä enemmän Instagramin puolelle. Saan siis rahaa tuottamalla ja julkaisemalla erilaista kaupallista sisältöä valituille yritykselle, eli tekemällä heille markkinointia. Joskus harvoin myyn pelkkiä tuotekuvia yrityksen omaan käyttöön tai päivitän heidän omaa some-tiliään sovitun ajan. Kaupallisen sisältöjen lisäksi tuotan toki kanaviini myös paljon ei-kaupallista sisältöä, kuten tämän postauksen, josta en saa rahaa.

Suunnittelen siis yrityksille erilaisia konsepteja ja kampanjoita vaikkapa johonkin tuotteeseen liittyen. Teen myyntityötä, asiakashankintaa ja toimeksiantoja, suunnittelen ja järjestän kuvauksia, stailaan, kuvaan, editoin, toimin mallina, kirjoitan, testaan tuotteita, raportoin asiakkaalle tuloksista… Voisi sanoa, että minulla on ikäänkuin yhden naisen mainos -tai mediatoimisto, jossa teen kaikki hommat alusta loppuun asti itse.

—

Lisää kysymyksiä saa toki laittaa, vaikka alle kommentteihin. Seuraava kysymys & vastaus postaus on jo tulilla ja siihen olen valinnut ihonhoitoon ja vaatteisiin liittyviä kysymyksiä. Niitäkin saa toki laittaa lisää!

Löysin tämän blogihaasteen ehkä viikko(?) sitten ja innoissani heti kopsasin sen ja aloin täyttelemään. Blogista, josta haasteen nappasin, ei selvinnyt haasteen alkuperäistä tekijää ja muutaman kysymyksen jälkeen aloinkin jo ihmettelemään, että onpas vähän outo haaste ja hassuja kysymyksiä.

Myöhemmin sain kuulla, että tämä haaste onkin lähtenyt Karoliinan blogista ja kaikki kysymykset ovat tulleet ig-seuraajilta. Mikä selittää ja tämän kun tietää, onkin haaste aika hauska! Haasteeseen on siis koottu kaikki tulleet kysymykset ja siksi ne yhdessä tuntuivat aluksi muodostavan vähän erikoisen kokonaisuuden.

Blogihaasteet on hauskoja ja pitkän tauon jälkeen on kiva, että niin moni on ottanut tähänkin osaa. Minäkin! (Kännykällä tosin naputellen, mikä on erittäin haastavaa, mutta toivottavasti pahimmat autocorrect-mokat sain seulottua pois).

Kuinka usein..

Vaihdat lakanat? Parin viikon välein, mutta tarvittaessa useamminkin. Minulla on pellavaiset lempilakanat joita haluaisin vain käyttää, mutta olen alkanut heltymään siihen, että mieheni saattaa pedata sänkyyn mitkä vain lakanat. Kunhan on puhtaat lakanat.

Vaihdat pyyhkeet? Hmm, viimeistään kun pyyhe menee jonkun kanssa sekaisin. Minulla saattaa olla parhaillaan kolme pyyhettä käytössä ja silti onnistun unohtamaan ottaa yhtäkään niistä mukaan suihkuun. Yritän hakea harmoniaa kodin sisustukseen esim sillä, että kaikki pyyhkeet ovat suht samanlaisia. Silloin näitä sekaisin menoja sattuu aika helposti. Mutta sanotaan nyt vaikka että kerran viikossa.

Peset hiukset? Joka päivä. Aiemmin pesin 2-3 kertaa viikossa ja tahtoisin päästä takaisin siihen. Olen viime viikkoina yrittänyt pidentää pesuväliä, mutta heikoin tuloksin. Rasvaiset hiukset saavat koko oloni tuntumaan ällöltä enkä nykyisin käytä myöskään kuivashampoita kuten joskus. Tässä varmaankin syy lyhyelle välille. Olisi kiva löytää luonnonmukainen, hajuton ja tummille hiuksille sopiva kuivashampoo, joka ei olisi painepakkauksessa.

Soitat isälle/äidille? Aika harvoin. En ole muutenkaan mitään soittelijatyyppiä. Harvoin soitan kenellekkään. Äiti soittaa ehkä pari kertaa viikossa. Mutta viestejä laitan ehkä kerran viikossa ja äiti varsinkin soittelee useastikin viikon aikana.

Näen vanhempiasi? Vaihdellen. Mun isä asui monta vuotta ulkomailla, silloin ei tietenkään nähty kun kerran, pari vuodessa. Nyt ollaan nähty ehkä kerran kuussa, kun asuvat edelleen vähän kauempana. Äiti asuu lähellä, joten vähän useammin hänen kanssaan, parin viikoin välein vähintään.

Käyt leffassa? Pari kertaa vuodessa, eli aivan liian vähän. Kävisin leffassa mielelläni ainakin muutaman kerran kuukaudessa, mutta tässä elämäntilanteessa (kun vessaankaan ei ehdi silloin kun haluaisi) leffassa käynti on siellä prioriteettilistan aika häntäpäässä.

Föönaat hiukset? Joitain muutamia kertoja vuodessa. Olen tietoisesti vähentänyt hiusteni käsittelyjä, ja jättänyt föönaamisen että suoriatmisen lähes kokonaan pois. Viime kuussa tosin föönäsin huikeat kaksi kertaa, kun en halunnut lähteä märillä hiuksilla ulos.

Putsaat lattiakaivot? Tarpeen vaatiessa. Mulla lähti pitkään synnytyksen jälkeen todella paljon hiuksia, jolloin vähintään kerran kuukaudessa piti suihkun lattiakaivo tyhjentää. It’s a nasty job but somebody has to do it.

Käyt metsässä? Just tulin. Kerran viikossa ehkä. Asutaan lähellä isoa metsää ja siellä tulee käppäiltyä aika usein. Aiemmin kuljin kaksi kertaa päivässä sen läpi, sillä lapsen eskari sijaitsi toisella puolen metsää.

Käyt suihkussa? Kerran tai kaksi päivässä. Ja aivan liian pitkissä ja kuumissa. Paitsi jos käyn useamman kun kerran, niin se toinen on pika. Joskus minulla oli tapana juoda aamukahvi suihkussa, mutta olen päässyt siitä tavasta eroon.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Joka päivä sata kertaa.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Hahahhahah. Ehkä muuttojen yhteydessä tulee käytyä läpi.

Peset vessan? Jotain pintaa sieltä vähintään kerran viikossa puunaan, myös mies siivoaa tottakai.

Puhdistat liesituulettimen? Jaaa, jotain kerran pari vuodessa ehkä.

Syöt noutoruokaa? Usein joka viikko, vähintään. Kaksikaan kertaa ei ole vielä erikoisen paljon. Lähes vihaan kaupassa käyntiä, mutta viime aikoina olen yrittänyt enemmän tsempata että ennakoida ja ostaa kaappeihin ja pakkaseen hätävararuokaa.

Valehtelet? En mitenkään pahasti valehtele, mutta silloin tällöin lasten kanssa täytyy turvautua pieniin valkoisiin valheisiin tai liioitteluun. Kuten, että jos liukuportaissa pelleilee ja kaatuu, niin naama irtoaa.

Riitelet suhteessa? Meidän perheessä tunteet leiskuvat, eikä myöskään riidoilta vältytä. Minusta on aina jotenkin ihan käsittämätöntä, etteivät jotkut parit muka riitele koskaan. Mulla menis hermot jo siihen ja aloittaisin riidan, jos toinen ei ikinä riitelisi mun kanssa! Pari kertaa kuukaudessa varmaan riidellään niin että sitä voi riitelyksi sanoa. Yleensä nämä jutut menevät väsymyksen piikkiin, eikä aiheet ole mitään sen vakavampia.

Sheivaat? Kainalot sheivaan ehkä kerran viikossa, vähän tilanteen mukaan. Muuten epiloin ja käyn sokeroinnissa. Mutta etenkin näin syys/talviaikaan menee monta kuukautta, tai jopa koko talvi ilman.

Vaihdat hammasharjan? Parin kuukauden välein vaihdan oman ja lasten hajaspäät.

Käyt kirjastossa? Tosi vaihdellen. Talvisaikaan yleensä enemmän ja useimmiten lasten kanssa.  Joskus säännöllisemmin kerta viikkoon ja sitten saattaa taas tulla kuukauden paussi. Käyn kirjastossa myös vain printtaamassa, jos tarvitsen jokin paperin.

Peset peitot ja tyynyt? En kauhean usein. Ehkä kerran vuodessa, mutta pakkasella tulee tuuleteltua useammin ja tyynyihin minulla on erikseen sellaiset suojaliinat, jotka pesen vähän useammin.

Syöt herkkuja? En mä muuta syökään, koska kaikki hyvä ruoka on mun herkkua ja tykkään lähes kaikesta. Olen nautiskelija. Sokerijuttuja olen tietoisesti vähentänyt, mutta pari kertaa viikossa tulee sorruttua suklaaseen tai lapsilta jääneisiin karkkeihin.

Soitat anopille? En tosiaan soittele kovinkaan paljoa, yleensä vain pakon edessä. Anopin kanssa tulee viestiteltyä, keskimäärin kerran viikossa. Nyt hän just laittoikin viestin ja kertoi tekevänsä omenasosetta.

Peset rintsikat? Sitten kun ne haisee tai on mennyt hikisiksi, eli noin 1-3 käyttökerran jälkeen.

Leivot? Vain kun on ihan pakko, eli en koskaan. En kestä leipomisesta syntyvää sotkua / tiskiä, myöskään reseptien tarkka noudattaminen ei sovi suurpiirteiselle luonteelleni.

Siivoat jääkaapin? Ei tähänkään ole mitään rutiinia. En kovin usein, mutta silloin kun on tarpeellista. Mun jäljiltä sinne jää aika usein jotain jämiä vanhentumaan, mutta toisaalta saatan pyyhkäistä hyllyjä yms aika tiuhaankin tahtiin.

Käyt puntarilla? Raskaana ollessa ja joskus harvoin uimahallissa. Viimeksi kävin kesäkuussa, sitä ennen edellisvuoden syksyllä.

Komennat miestäsi? En kestäisi jos joku (taaperoa lukuunottamatta) komentaisi minua, enkä todellakaan myöskään komenna puolisoani (eikä sille mitään tarvetta). Toiveet esitetään pyytämällä, ehdottamalla ja joskus ehkä myös vähän narisevaan äänensävyyn.

Syöt irtokarkkeja? Aika harvoin, vaikka tosi paljon niistä tykkäänkin. Mä aina vähän menetän kontrollini irtishyllyllä, olikohan se heinäkuussa kun viimeksi ostin irtiksiä (koko perheelle) ja pussi painoi yli 900 grammaa.

Vierailet isovanhempiesi luona? Tässä just istun mummon kanssa sohvalla parhaillaan, se täyttää ristikkoa. Mutta aivan surullisen liian harvoin. Molemmat isoäitini ovat olleet ainoat elossa olevat isovanhempani lähes koko ikäni. Välillä nähdään enemmän, mutta viime vuosina yhä vähenevissä määrin. Se on surullista, etenkin kun syy harvoille näkemisille on itsestä kiinni.

Peset pyykkiä? Koneellisen kerran tai pari kertaa viikossa, sekään ei oikein lukeudu lempihommiini. Mieheni pesee yleensä vähintään koneen päivässä.

Käyt hammaslääkärissä? Olen yrittänyt käydä vuoden välein, nyt on pitänyt taas monta viikkoa varata aika. Olen ajatellut yrittää hoitaa lapsesta saakka olleen (ja silloin hoito keskeytyi) ja nyt aika paljon vaivaavan purentavian julkisen puolen kautta. Sormet ristissä!

Käyt kaupassa? Joskus tuli käytyä kauapassa pahimmillaan kolme kertaa päivässä. Nykyisinkin kaupassa joku käy melkein joka päivä. Pitäisi suunnitella enemmän ja tilata ostokset suoraan kotiin, sillä kaupassa käyminen ja päivittäinen ruokien miettiminen on tosi rasittavaa. Lisäksi meidän molemmat ihan lähipikkukaupat on totaalisen surkeita.

Peset ikkunat? Meillä kävi ikkunpesijä viime syksynä ja se oli sellainen farssi, etten edes jaksa alkaa kertoa. Kolmannen käynnin jälkeen osa ikkunoista oli edelleen ihan tuhruisia. Sen jälkeen parvekkeen oven lasia lukuunottamatta ei ikkunoita ole pesty. Olisivat kyllä sen tarpeessa. Itse en hommaan jaksa lähteä, eli palkkaan pesijän, jahka senkin joskus saan aikaiseksi.

Vaihdat sukat? Saatan kyllä käyttää samoja sukkia muutamaankin päivänä, mutta en ihan putkeen. Kesällä en käytä juurikaan sukkia (tai sitten vain sellaisia avokassukkia, kun olen kengät jalassa) ja kotona olen yleensä myös ilman tai käytän ”kotisukkia”, joten ne eivät likaannu kovin nopeasti.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Mitään kovin suuria näkemyseroja meillä ei ole, toki joistain ehkä vähän enemmän, mutta pääpiirteittäin olemme kyllä aika samaa mieltä usein – ainakin tärkeimmistä asioista. Parhaimmillaan ”erimielisyydestä” syntyy hyviä keskusteluja ja saa avarrettua omaa näkökulmaa tai oppii jotain uutta.

Siivoat? Joka päivä siivoan jotain ja pitkin päivää. Meillä on miehen kanssa tosi erilaiset siivoustottumukset ja ennenkaikkea tavat (minä olen meistä se sottapytty) ja siivoaminen onkin yksi niistä aiheista, joka saa tunteet välillä vähän leiskumaan – mutta yleensä osataan vaan nauraa tälle.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? En koskaan, kyllä se ilmoittaa. Tai itseasiassa, joskus saatan jäädä katsomaan, että vikahtaako siinä se valo.

Peset autosi? Meillä ei ole autoa. Käytiin kyllä pesemässä yhdessä meidän naimiisiin menon jälkeisenä päivänä lainassa ollut hääauto. Eli ehkä vastaus voisi olla, että aina kun menen naimisiin.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Vaatekaappioperaatio on odottanut jo pitkän aikaa, toivottavasti ihan lähipäivinä saan sen tehtyä. Pari kertaa vuodessa tulee käytyä läpi omat ja lasten vaatteet. Kylppärin kaapit tarpeen vaatiessa, ehkä kerran vuodessa yms.

Siivoat lääkekaapin? Tämäkin menee siihen pakolla muuton yhteydessä kategoriaan. Meidän lääkekaappi on tällä hetkellä ihan kamalassa kaaoksessa ja sen läpikäynti on ollut to do listallani jo pitkään.

Puhdistat hiukset harjasta? Heti harjaamisen jälkeen. En mitenkään kammoksu irtohiuksia, mutta tuntuisi vähän ällöltä jättää ne vain siihen. Mulla on käytössä varrellinen Tangle Teaser, ehkä harjan mallillakin on vähän väliä, kun siitä ne saa pois niin helposti.

Siinä se! Mitä muuta tahtoisit tietää minusta?

Havahduin tuossa hiljattain siihen että, olen blogannut nyt yli 4,5 vuotta, enkä ikinä ole tehnyt perinteistä kysymyspostausta. Tiedättähen, sellaista missä lulijat saavat kysyä minulta melkeimpä mitä vaan ja minä sitten vastaan. Muutaman kerran sellaista on kyselty, mutta omalta osalta juttu on vain jäänyt harkintavaiheeseen. Joten olisikohan vihdoin sellaisen aika?

Laitakaa tähän siis kysymyksiä, joihin kiperästi kaipaatte vastauksia tai olette muuten vaan uteliaita. Kysymyksi minuun liittyen siis, mutta voin yrittää toki vastailla johonkin elämääkin suurempiin avaruuskysymyksiin jos sellaisia tulee. Voisin ottaa tavoitteeksi kerätä kysymyksiä vaikka noin viikon ajan ja riippuen tuleeko niitä yhtään vai tuleeko niitä tuhat, niin vastailla sitten yhden tai useamman postauksen verran niihin.

Vaihtoehtoisesti teiltäkin haluttaisiin kysyä pari kysymystä. Nimittäin Indiedaysilla on meneillään nyt lukijatutkimus, jonka tarkoituksena on vähän selvittää teidän mielenkiinnon kohteita sekä suhtautumista blogien kaupallisiin yhteistöihin. Tämän pohjalta teillekkin osataan tarjota vastaisuudessa kiinnostavaa sisältöä.

Jos lukijatutkimus ei popsahda suoraan uuteen ikkunaan, pääset sinne myös klikkaamalla suoraan TÄNNE. Vastaamalla kyselyyn osallistut samalla arvontaan, jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Antakaahan siis palaa, kysykää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja olisi tosi hienoa jos kävisitte myös omat vastauksenne jättämässä lukijatutkimukseen.

Ihanaa viikonloppua! Omani jatkuu saaristohengessä, mutta tänään vähän erilaisissa tunnelmissa… Ehkä instasta ainakin myöhemmin selviää että millaisissa 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.