Kaupallinen yhteistyö Happy Joen kanssa.

Olen aika peruspositiivinen tyyppi. Välillä vähän itsekin hämmästyn, miten löydän kiireisenkin arjen tai huonon päivän keskeltä jotain hyvää. Olen juuri sellainen ihminen, joka tulee onnelliseksi melko pienistä ja yksinkertaisista jutuista.

Alkuviikosta päätin vihdoin korkata pyöräilykauden ja hain koko talven kellarissa kevättä odottaneen pyöräni. En tajunnutkaan miten ikävä minulla oli sitä ollut! Naureskelin yksikseni kellarissa kun minun olisi tehnyt mieli halata, sillä samalla hetkellä Urheaksi Vihreäksi Ratsuksi nimeämääni, pyörää. Huomasin pyörän kumien kuitenkin tyhjentyneen, mutta eipä hätää, sillä yksi naapuri lainasi pumpun, toinen auttoi jumittuneen venttiiliin kanssa ja kolmannen kanssa sitten vain ihmeteltiin vieressä.

Kevään ensimmäinen pyöräily oli täydellinen. Aurinko paistoi, korvissa soi musiikki ja kaikki vastaantulijat näyttivät nauttivat keväästä yhtä paljon kun minä itse. Huulilla oli kestohymy korviin saakka. Tapasin ystäväni Pajun, jonka kanssa käytiin juomassa yhdet siiderit rannassa. Suunniteltiin siinä laiturilla istuskellen tulevaa kesää, yhteistä matkaa ja festareita. Tämä on ihanaa aikaa vuodesta, kun ihan oikeasti alkaa uskoa, että se pimeä talvi alkaa olemaan takanapäin.

Maisteltiin Happy Joen uutuussiideriä, juuri kauppoihin tullutta Old Countryä, jossa maistuvat pitkät omenanviljelysperinteet ja ihanteellisessa merellisessä-ilmastossa kypsyneet omenat. Uutuussiideri on maultaan kuiva, täyteläinen ja hedelmäinen ja se on kehitetty vastaamaan suomalaisten siiderimieltymyksiin ja kuivempien ja luonnollisempien makujen kasvavaan kysyntään. Kuulun itsekin juuri tähän porukkaan, ja nykyään mitä kuivempaa juomaa, sen parempaa! Ja nuo kauniit lasipullot sekä korkkien alla olevat tekstit ilostuttavat aina.

Kotimatkalla poikkesin vielä kukkakaupan kautta ja ajoin kiertoreittiä kotiin. Lempimusa soi täysillä ja heräilevä luonto näytti niin kauniilta. Muutama uusi pisama nenänpäässä olin tosi onnellinen siitä, että kevät on vihdoin täällä. Niin ja myös siitä, että ulkoilun jälkeen pystyin menemään sänkyyn lämpimän peiton alle syömään salaattia suoraan kulhosta. Ne on tosiaan ne arjen pienet ilot!

Alkoholilainsäädännön mukaan alkoholin kommentointi on kielletty, kuulen kuitenkin mielelläni, että mistä arjen pienistä asioista te olette viimepäivinä tulleet onnellisiksi?

Oletteko ikinä miettineet, että kuinka paljon lapsenne päivässä liikkuu? Suositushan olisi ainakin kaksi tuntia reipasta liikuntaa, jonka lisäksi paljon muuta aktiivista tekemistä päivän mittaan. Meillä vanhemmilla on jo monilla käytössä erilaisia aktiivisuusrannekkeita ja appeja, ja nyt sellainen on nyt myös lapsille! Kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa otimme käyttöön ReimaGo-sensorit ja testasimme samalla myös uusia liikumiseen sopivia välikausivaatteita.

ReimaGO – aktiivisuussensori on pieni pyöreä lätkä, jonka voi sujauttaa vaikka takin taskuun tai pitää tarranauhan kanssa ranteessa, kuten meidän lapset tykkäävät tehdä. Sensori mittaa käyttäjän aktiivisuutta, jota voi seurata kätevästi iPhoneen tai (ihan pian) Anroid-puhelimeen ladattavalla aplikaatiolla. Appiin tehdään jokaiselle käyttäjälle oma profiili, johon voi asettaa liikkumiseen liittyviä tavoitteita sekä lisätä erilaisia palkintoja kun tavoitteet täyttyvät. Vanhempi voi sitten seurata päivän aikana tapahtunutta aktiivisuutta tunti kerrallaan ja lapsi saa aktiivisuudesta pisteitä, joilla pääsee liikkumaan apissa eteenpäin, erilaisiin maailmoihin ja tasoihin.

Me ollaan yhdessä lasten kanssa sitten asetettu niitä palkintoja. Päätettiin että laitetaan mielummin kerran viikossa joku vähän isompi palkinto, kuten uusi lelu tai leffaan meno, sillä tuo kahden tunnin liikuntatavoite täyttyy joka päivä hyvin. Itseasiassa joka päivä molemmilla pojilla päivän aktiivisuus on ollut sellaista seitsemän-kahdeksan tunnin luokkaa. Eron päivien välisillä aktiivisuustasoilla huomasi hyvin, kun Kaapolla oli tässä yksi päivä iltapäiväkerhossa pelipäivä. Eli silloin koulun jälkeen kerhossa saa pelata puhelimilla. Aktiivisuudessa oli parin tunnin ero muihin päiviin! Lapsia nämä sensorit motivoivat toki liikkumaan myös enemmän. Täällä ollaan juostu vielä illallakin asuntoa ympäri, jotta pääsisivät uudelle tasolle ennen nukkumaanmenoa.

Se, että lapsi pääsee liikkumaan ja leikkimään kunnolla pitää myös huomioida lastenvaatteissa. Reiman tärkein ideologia onkin suunnitella tuotteet niin, että lapset voivat leikkiä ja liikkua ulkona kaikissa sääolosuhteissa. Vaatteiden pitää siis olla malliltaan sellaisia, että niissä on hyvä ja helppo olla, niiden pitää kestää kovaa kulutusta, ne eivät saa hiostaa liikaa, mutta niiden pitäisi myös kestää kosteutta. Nämä ovat samoja asioita joita myös minä itse lastenvaatteilta vaadin. Niin ja lisäksi niiden pitää myös näyttää kivoilta!

Lapsilla näkyy kuvissa Reiman kevätmallistosta valitsemamme tuotteet. Ihan ekaksi pakko kertoa noista farkuista, sillä ne eivät olekkaan mitään ihan tavalliset farkut! Joustavaa ja hengittävää denim-kangasta olevat housut siirtävät kosteutta iholta. Kankaassa käytetty kuitu on kudottu niin, että ihon pinta tuntuu raikkaalta vaikka kuinka hiki leikkiessä tulisikin, aivan kuten aikuisten teknisissä urheiluvaatteissa. Niistä löytyy myös ihan oma tasku aktiivivisuussensorille. 

Takit valitsin sen mukaan, että niitä voi käyttää pitkin kevättä ja kesää eri tilanteissa. Ne sopivat hyvin päiväkotiin ja kouluun, mutta myös ihan kaupungilla liikkumiseen tai vaikkapa futistreeneihin ja mökille. Pickle-välikausitakissa on hengittävä verkkovuori sekä kestävä veden- ja tuulenpitävä päällismateriaali jonka saa myös pesun jälkeen rumpukuivata. Ehdoton juttu takissa on tietenkin huppu sekä hihoissa kiristystarrat. Kylmemmällä säällä takkiin saa neppareiden avulla kiinnitettyä välikerrosasun. Tai pukea tuon lämpöisen Pursi-fleecen, joka Kaapolla on kuvissa päällä. 

Kengissä on mielestäni ehdottoman tärkeää toki se, että ne kestävät kovaakin kulutusta. Lisäksi niiden on pidettävä vettä, ja tärkein, lapsen on saatava ne itse jalkaan! Näissä Wetter-kengissä on nauhat, mutta ne ovatkin joustavaa kumpparia, eikä niitä tarvitse erikseen avata tai solmia, joten lapsi saa ne itse sujautettua hyvin jalkaan. Kengät kestävät myös pesukonepesun ja irroitettava pohjallinen Reiman Happy Fit -kuvioinnilla auttaa oikean koon valinnassa. 

Näissä vermeissä lapset saavat olla lapsia, remuta ja liikkua, kiipeillä puissa, hyppiä lätäköissä ja mitä nyt ikinä keksivätkään. Vanhempana tämän lisäksi tärkeää on, että vaatteet voi huoletta heittää aina tarvittaessa pesuun ja silti luottaa siihen, että ne säilyvät hyvänä myös seuraavalle käyttäjälle.

Käytättekö te itse jotain aktiivisuusranneketta tai aktiivisuutta mittaavaa aplikaatiota? Kerro alle, niin olet mukana ReimaGO -aktiivisuussensorin arvonnassa! Arvon sensorin kaikkien 13.4. mennessä vastanneiden kesken. Takemmat arvonnan säännöt löydät täältä.

Ehkä osa teistä jo tiesi, olen vähän lenkkarihullu. Jotkut hurvahtavat laukkuihin, jotkut kelloihin, minä lenkkareihin. Kevät onkin ihanaa aikaa myös sen takia, että silloin saa hyvällä omallatunnolla päivittää kenkäkaappia. Sen lisäksi että kevätauringon alkaessa lämmittämään sallin itselleni tilata parit uudet kengät, on aika myös laittaa ne viimevuotiset kenkulit kuntoon. Lisäksi yleensä myyn myös muutaman vähemmälle käytölle jääneen parin pois. Olenkin asettanut itselleni säännöön, että jokaista kahta uutta paria kohden minun pitää myydä ainakin yksi pari pois.

Tykkään lenkkareissa toki siitä, että ne ovat todella mukavat jalassa eikä niiden kanssa tarvitse varoa kuten vaikka korkkareilla kävellessä. Mutta oikeastaan eniten tykkään kuitenkin siitä, että ne tekevät asusta kun asusta juuri minun näköisen. On hauska pukeutua vaikka tyttömäiseen mekkoon ja vetää siihen kaveriksi urheilusukat ja lenkkarit. Välillä saatan metsästää jotain loppuunmyytyä mallia tai väriä tuntikaupalla internetin syövereistä. Sitä fiilistä, kun kengät ovat oikeassa koossa vihdoin löytyneet ja parhaimmillaan parin viikon odottelun jälkeen lähetti pimpottaa ovikelloa kenkälaatikko kainalossa, voisi verrata jouluaattoon lapsena. Ja se uusien sneakereitten tuoksu, ah!

Uudet kengät kannattaakin aina suojata hyvin ennen käyttöönottoa. Nykyisin voimakkaasti haiseville myrkkysuojille on myös ihan täysin luonnollisia vaihtoehtoja. Itse olen tykästynyt noihin Jason Markkin tuotteisiin, etenkin kun suoja-aineen pakkaus muutettiin hiljattain painepullosta ihan tavalliseen suihkepulloon.

Erilaisia putsausaineita löytyy myös paljon. Itse vannon marseillesaippuan nimeen. Valkoiset pohjat saa takaisin hohtavaksi hammastahnan ja harjan avulla. Kenkiä ei suositella laitettavaksi pesukoneeseen, mutta jos niin tahtoo tehdä, kannattaa pestä kengät matalassa lämmössä, pesupussissa ja ilman linkousta. Uuden näköisiksi kengät saa putsauksen jälkeen vielä vaihtamalla nauhat uusiin. Valkoisia nauhoja voi toki myös putsata liottamalla niitä vaikkapa yön yli kloriitissa. Putsauksen jälkeen kannattaa myös aina muistaa suojata kengät uudestaan suojasuihkeella tai nahkavahalla.

Kuvissa näkyvät kengät sain Footwayltä, heillä on juuri nettikaupassaan käynnissä kolmet kahden hinnalla kamppis. Sieltä löytyy siis nämä mun valkoiset Air Force 1:t, vaaleanpunaiset Gazellet sekä mustat Huarachet. Ja paljon paljon muita, naisille, miehille ja lapsille.

Onko teillä lisää jotain hyviä vinkkejä lenkkareiden huoltoon?

Myönnän, saatoin vähän villiintyä noista aurinkoisista päivistä kun toppatakissa tuli jopa vähän lämmin. Ensin ihan salaa sanoin sitä mielessäni, lopulta ääneen. Kevät! Kevät, virallisesti täällä.

Mutta kuinkas sitten kävikään. No lunta tuli. Ja kylmää ja tuulta ja ääh. Aivan kuten talvella kuuluukin. Koska nyt on vielä talvi. Helmikuu hei. Ainakin vielä pari päivää.

Pieneksi lohdutukseksi kaivelin muistikortilta julkaisemattomia kuvia joululoman Espanjan-reissultamme. Muistin samalla, että minunhan piti vielä jakaa sinne päin suuntaaville yksi kiva vinkki. Joten näiden lämpöisten kuvien lisäksi tulossa vielä lisää aurinkoenergiaa vähän myöhemmin!

”Olenkohan mä maaninen?” kyselin kavereiltani sen jälkeen, kun olin käynyt läpi kaikki lastenhuoneen lipastot, järjestellyt kaikki kosmetiikkani, tyhjentänyt toisen vaatehuoneen, heittänyt kassikaupalla tavaraa roskikseen, kierrätykseen ja lahjoitukseen sekä pessyt verhot ja kahdeksan koneellista pyykkiä. Olisinpa aina yhtä energinen!

Kai se on vain tuo lisääntynyt valo ja uuden kauden alkaminen, joka saa aikaa sen, että niin elämän ja kodin haluaa laittaa järjestykseen. Inhoan kaikkea ylimääräistä tavaraa, ja sitä kertyy nurkkiin kyllä aivan liian nopeasti.

Nyt kotimme ei kylläkään näytä siltä, että täällä olisi jotain jäjestelty. Päinvastoin. Päätin nimitäin lisäksi vaihdella järjestystä, siivota myös lasten lelukaapin, järjestellä kirppiskamat ja maalata kylppärin tason. Joka huoneessa on jonnkinlainen kaaos vähintään jossain nurkassa menossa. Olen nimittäin sellainen, että keksin kokajan uutta tekemistä ja silloin edellinen jää kesken. Unohdan myös jatkuvasti, että mitä olinkaan tekemässä.

Koen myös pientä kriisiä huoneeni kanssa. En tykkää noista verhoista, ilman niitä näyttää kuitenkin vielä hölmömmältä. Sohvapöytä ja nojatuoli puuttuu edelleen, haluan isomman senkin ja toi tauluseinäkin on ihan hassu. Niin ja haluan isomman senkin tuon vnahan tilalle.

Ihan seuraavaksi voisin kuitenkin käydä täyttämässä tiskikoneen. Ikkunanpienetkin pitäisi maalata.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.