Mikä tekee klassikon? Sitä rupesin miettimään kun minua pyydettiin Iittalan ja Indiedaysin Francktastic kampanjaan mukaan. Klassikoksi muodostumisessa voi mennä vuosikausia, mutta välillä jokin saattaa saavuttaa klassikon aseman hyvinkin nopeasti. Joistain asioista sanotaan välillä, että ne ovat klassikoita jo syntyessään. Olen joskus kirjoittanut Suomalaisen kodin klassikkotuotteista ja Kaj Franckin Iittallalle suunnittelemat Teema-astiat kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan. Monesti kuitenkin vaihtuvat trendit saattavat vaikuttaa niin, että pitkään matkassa kulkeneet klassikot jäävät unholaan. Joku klassikkotuote saattaa olla käytössä vaikka päivittäin, mutta sen kauneus ja arvokkuus saattaa unohtua. Sitä tuotetta kun alkaa pitää niin itsestäänselvyytenä siellä kotona. Huomaan itse saman. Pidän skandinaavisesta sekä 50 -ja 60-lukujen muotoilusta. Kun koti täyttyy ihan arkisilla designklassikoilla, täytyy ne aina välillä löytää uudestaan jotta niitä osaa taas arvostaa.

Kaj Franckin muotoiluklassikot edustavat hyvää, ajatonta muotoilua, joka on parhaimmillaan jokapäiväisessä käytössä. Kaikille meistä ovat varmasti tuttuja Kartio-lasit, arkeen ja juhlaan sopiva Teema-astiasarja sekä yksinkertaiset Scandia-aterimet. Franckin suunnittelemat esineet perustuivat usein kolmeen tuttuun perusmuotoon: ympyrään, neliöön ja suorakulmioon tehden niistä yhtä ajankohtaisia tänään, kuin silloin, kun ne suunniteltiin. Perimmiltään Franck halusi luoda pelkistettyä ja ajatonta kauneutta arkeen. Nyt olisi hyvä aika löytää Kaj Franckin designklassikot uudestaan, nimittäin Kartiot ovat saaneet uuden kauniin värin ja mikä hienointa, Scandian aterimet ovat lanseerattu nyt uudestaan himan isommassa koossa.

Itselleni Scandian aterimet aiheuttavat suuren nostalgiaryöpyn. Meillä oli nimittäin kyseiset aterimet peruskouloussa. Niillä on tullut syötyä siis aika monta vuotta koulun ruokalassa ja köksäntunnilla. Koko uusissa aterimissa on tosiaan vähän isompi. Ne sopivatkin edelleen vanhempien aterimien kanssa hyvin, vanhoja voi käyttää alkupaloille ja uusia sitten pääruoan kanssa. Pikkulusikat ovat myös oikein oivallisia lapsille, pitkän vartensa ansiosta. Scandian pyöreä ruokalusikka on mielestäni edelleen maailman paras soppalusikka.

Osallistu arvontaan ja käy löytämässä Kaj Franckin designklassikot uudestaan. Kerro mikä on Kaj Franckin muotoiluklassikoista oma suosikkisi? Löydät ne kaikki TÄÄLTÄ. Palkintoina arvon 2 kpl Scandia Tarjoiluvälinepaketteja (arvo 49,90 €) sekä 1 kpl Teema Mini tarjoilusettejä (väri: valkoinen, 3 osaa, arvo 35,90 €). Osallistu arvontaan siis kommentoimalla alle!

Kannattaa myös julkaista omia kuvia omista Francktastic-hetkistä Instagramissa  hashtagilla #francktastic. Parhaat kuvat julkaistaan Iittalan Francktastic -sivulla <3 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyö Indiedays ja Iittala

Iittalalta on tullut taas paljon ihania syysuutuksia myyntiin. Perinteisten astioiden ja kauniiden maljakoiden ja kynttilätuotteiden rinnalle on tullut nyt myös entistä enemmän sisustustuotteita. Valaisimet Leimu, Latern ja Kuukkuna ovat kuitenkin saaneet inspiraationsa tutuista lasituotteista. Oman suosikkini sistustuotteista ovat nuo vaneriset Plekta-jakkarat sekä Vakka-säilytyslaatikot.

Meillä kotona jakkarat toimivat ihan perustarkoituksessaan, eli jakkarana, mutta myös kätevinä sohvapöytinä. Toinen jakkara löysi paikkansa heti eteisestä ja se on sinne aivan täydellisen kokoinen ja korkuinen. En ole ikinä ollut sohvapöytä-ihminen, tykkään että sohvan edustalla on tilaa kunnolla liikkumiselle ja lasten riuehumiselle. Nuo pienet jakkarat ovatkin ihan täydelliset, kun ne eivät sohvan vierellä vie paljoa tilaa ja niitä voi helposti liikutella paikasta toiseen. Vakka-säilytyslaatikoihin voi sitten tosiaan säillöä melkeinpä mitä vaan ja pinottuna niistä saakin vaikkapa oivallisen yöpöydän sängyn viereen.

Ja huomasitte varmaan kuvista että ihanat Nappulat ovat saaneet uuden kauniin harmaan värin. Harmaa väri on alkanut miellyttää itseäni nyt ehkä enemmän kuin koskaan ja harmaata löytyy myös uusista kauniista Kaasa-kynttilälyhdyistä. Tuikkulyhtyjen söpö ja tyylikäs pyöreä muoto heijastaa pehmeää valoa kauniisti  koko huoneeseen tai illallispöytään. Kynttilälyhdyn ulompi osa on puhaltamalla valmistettua lasia ja sisempi osa kiillotettua ruostumatonta terästä.

Ruutu-maljakkokokoelmaan kuuluu paljon erikokoisia ja värisiä salmiakkiruudun mallisia lasimaljakoita. Ihastuin niihin ensinäkemältä, lempiväriä on tosi vaikea päättää. Ja itseasiassa minusta ne ovat aivan ihania yhdessä sekoitettuna. Eli eri värejä ja kokoja sekoittamalla saa kauniin ja mielenkiintoisen asetelman. Siinä ei edes välttämättä kukkia tarvitse, sillä maljakot ovat itsessään  niin kauniita.

Syksyn tullessa omaankin kotiin alkaa kaupaamaan ehkä enemmän syksyn tunnelmaa, tummempia murrettuja värjeä. Niitä saa kivasti juurikin lisäilemällä tällaisia pikkujuttuja vanhan sekaan. Vähän harmaata, metsänvihreää ja kuparia. Kynttilät palamaan, takkaan tuli ja se on siinä.

Hurjaa miten aika taas juoksee, olemme asuneet tässä ”uudessa” kodissamme nyt tasan viisi kuukautta. Eka kuukausi meni tosin ihan remppameiningeissä ja toinen kuukausi reissussa, mutta silti! Olen ollut tyytyväinen päätökseen lähteä sisustamaan tosi pikkuhiljaa ja harkiten. Karsin tavaraa tosi paljon ennen muuttoa ja kun tilaa tuli kerralla vielä melkein 30 neliötä lisää, ei liika ahtaus ainakaan ahdista. Valkealle ja simmppelille pohjalle on sitten helppo tehdä vaikka mitä, jos sisustustyyiä haluaa jossain vaiheessa muuttaa.

Olenkin aiemmin esitellyt vähän tarkemmin jo olohuoneen sekä keittiön, pohapiirustus löytyy täältä ja auttaa ehkä hahmottamaan vielä vähän enemmän.

Eteinen on varmaankin kotimme ahtain ja pimein kolkka, ja siksi olenkin halunnut pitää sen mahdollisimman tyhjänä. Siinä auttaa eteisen yhteydessä oleva vaatehuone/komero jonne onnekseni mahtuu siististi kaikki kengät, ulkovaatteet ja muu sälä. Lapsetkin opetin heti alusta saakka siihen, että he riisuvat kenkänsä ja takkinsa aina suoraan sinne. Joten jos lattialla pyörii ylimääräisiä tavaroita, ne ovat useinmiten minun. Mietin jopa tuon söpön vanhan naulakonkin irroittamista, mutta vieraille on kuitenkin hyvä olla paikka takeille ja kasseille.

Pitkään mietin myös jotain säilytyshommaa eteisessä normaalisti sälitettäville tavaroille, kuten avaimille, aurinkolaseille yms pikkutavaralle. En vain oikein ollut varma että millaisen haluaisin ja sinä aikana näille kaikille on löytynyt jo luonnolliiset muut paikat. Eli sellaisellekkaan ei ole enää tarvetta.

Maton kanssa tuskailin myös pitkään. Kaikki testaamani käytävämatot olivat jotenkin hölmöjä ja lopulta tuo, alunperin ulko-oven edustalla rapun puolella ollut, perus-eteismatto päätyi tuohon. Saa nähdä lähteekö se joskus vaihtoon, toisaalta tässä tapauksessa käytännöllisyys saattaa voittaa ulkonäön. Tuo on nimittäin superhelppo pitää puhtaana, eikä se liu’u eikä liiku ärsyttävästi, kuten kaikki muut matot tahtoivat tehdä. NUDin peruslamppu mustavalkoisella johdolla on myös vanhan kodin peruja.

Uusi hankinta on kuitenkin tuo Iittalan plektra-jakkara. Valkoiseksi kuultomaalattu vanerijakkara on juuri täydellisen korkuinen kengännauhojen solmimiseen ja lasten pukemiseen (senkin aika koittaa taas pian, hyrrr). Kyllä se penkki vaan kuuluu sinne eteiseen, vaikka yritinkin pärjätä ilman. Ja paljoa muuta siellä ei sitten olekkaan, vielä kerran kiitos ja ylistys eteisen komerolle. Niin paitsi tuo pupupeili! Se on h&m homen lasten puolelta.

Eteinen siis jatkaa samaa pelkistettyä ja valkoista linjaa. Mutta jännä, että siitä huolimatta sekin on jotenkin ihan meidän näköinen. Varsinkin niinä päivinä kun en ole jaksanut siivota… ;-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.	 	Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hyvä kesäruoka koostuu kolmesta asiasta: voista, kermasta ja suolasta. Hahhaa, no ei sentään, mutta tuovathan ne ruokaan kun ruokaan aika kivasti lisää makua. Kesällä rakastan herkutella kotimaisilla tuoreilla kasviksilla ja jälkkäriksi marjoja tietty! Olin ihan onnessani kun lähi-Alepaamme oli alkuviikosta saapuneet uudet perunat. Meillä ei juurikaan pottua syödä, keitoissakin korvaan sen aina muilla juureksilla, mutta kesällä otetaan sitten senkin edestä takaisin. Uudet perunat on vaan n i i i i n hyviä. Voin ja suolan kanssa tietty. Vanhemmalla iällä olen alkanut tykkäämään myös tillistä, mutta olen niin myöhäisherännyt siihen juttuun, että se unohtuu melkein aina kauppaan. Kuten tälläkin kertaa.

Tilli olisi nimittäin sopinut mainiosti tähän kesäiseen lohiherkkuun. Loihdin reseptin vähän vanhingossa, meille oli tulossa vieraita syömään ja piti äkkiä keksiä jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Esivalmistelut olivat nopeat ja ruoka kyspyi itsestään uusissa, jonka aikana ehti sitten hyvin seurustella. Itse ainakin tykkäsin, ja isosta satsista jäi syötävää vielä seuraavalle päivälle.

Mintun kesälohi

Tarvitset:

reilu 1 kg lohifile
2 nippua kevätsipulia
4 dl kermaa
1 purkki ranskankermaa
suolaa
pippuria

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Tarvittaessa poista kalasta ruodot ja laita se uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Pilko kevätsipulit pieneksi ja ripottele ne kalan päälle, jätä kuitenkin pieni kourallinen vielä sivuun. Kaada päälle kerma. Lisää lusikalla ranskankerma ”klöntteinä” kalan päälle, ripottele vielä loput sipulit sekä ripaus pippuria. Paista uunissa puolisen tuntia. ja keitä samalla perunat. Tadaa!

En ole ihmeemmin uudessa keittiössä kokkaillut, ihan sitä perus arkiruokaa, mutta nyt kun tilaa on kymmenen kertaa enemmän kun edellisessä on siellä paljon kivempi hääräillä. Ja ihan varmasti tulen nyt enemmän tekemään vähän enempi vaativimpiakin juttuja. Myös leipominen kiinnostaa. Oikeasti, ekaa kertaa varmaan kolmeen vuoteen mietin tänään leipovani sämpylöitä! Voin kertoa että se on jo paljon. Ja äsken ehdotin lapsille että voisin tehdä aamupalaksi pannukakkuja!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.