Olen aiemminkin kertonut siitä, että kaikilla kotini lempiesineillä ja huonekaluilla on joku merkitys tai niihin liittyy jokin muisto. Jos pitäisi valita niistä se ykkönen, se oli varmasti tämä keittiössä astiakaapin virkaa toimittava Lundian vintagehyllykkö.

Rakastan toki sitä kun voin pitää kauniita astioitani esillä, mutta tämä hylly edustaa minulle paljon enemmän kun vain sen ulkonäön. Se symbolisoi minulle itsenäisyyttä. Sitä että minä kyllä pystyn ja osaan jos vain tahdon.

Ostin tuon hyllyn nettikirppikseltä juuri ennen kun muutimme tähän asuntoon. Koska minulla ei ole autoa, tai edes korttia, jouduin heti miettimään että miten saisin sen kuljetettua itselleni. Toisesta nettiryhmästä löytyikin sitten toinen apua tarvitseva. Hänellä oli paku ja hän tarvisi apua sohvan kantamisessa. Joten minä autoin häntä kantamaan sohvaa ja hän sitten kuskasi minut ja hyllyt. Kannoin ne yksin, joka itsessään oli jo aikamoinen saavutus.

Voin kertoa, ettei vanhan ja pari metriä korkean hyllykön kokoaminen yksin ollut myöskään mikään ihan iisipiisi. Kokoamisen jälkeen vielä maalailin hyllyä sekä kunnostin vanhat ovet. Nyt olen hyvin ylpeä saavutuksestani.

Hylly kuvastaa toisellakin tapaa hauskasti minua. Kun eräs päivä vaihdoin muutaman hyllylevyn paikkaa, huomasin että jossain kohdissa näkyikin alkuperäistä puuta. Olin siis vain maalannut ne kohdat mitkä näkyy 😀 Vaikka jossain asioissa saatan olla pikkutarkka, yleisesti olen kuitenkin hyvin suurpiirteinen. Ja se näkyy tässä hyllyssäkin. Vitsit että tää on rakas!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällä viikolla kannattaa piipahtaa Unioninkadulla, Basson Pop Up tilassa, vaikka useampaan otteeseen. UrbSpotterin tuottamassa Helsinki In My Mind-installaatiossa nähdään joka toinen päivä vaihtuvia, palkitun Hamy Ramezanin ohjaamia, videoita.

Videoiden pääosissa nähdään Hel Looks -sivuston perustaja Liisa Jokinen, Töölön Kettärästä tunnetut räppärit Sonny ja Matti8 sekä vaatesuunnittelija Sasu Kauppi. Pop up -tilassa voi sukeltaa hetkeksi kunkin kulttuurihenkilön mielenmaisemaan, jota tuetaan videon, äänen ja tuoksujen keinoin. Itse kävin ihailemassa installaatiota tänä aamuna ja olisin voinut viipyä siellä vaikka koko aamupäivän.

Erilaisten taustalla pyörivien videoiden lisäksi paikan päällä voi katsoa kuulokkeiden kanssa videon kustakin henkilöstä, joissa he avaavat ajatuksiaan ja muistojaan. Videoiden lisäksi tilan sisustuksesta vastaavat Helsingin kivijalkakaupat, joista Liisa, Sonny, Matti8 ja Sasu ovat valinneet omat suosikkinsa. Luvassa on siis kolme erilaista ja hyvin mielenkiintoista kokonaisuutta. Tänään Liisa Jokisen toteuttamassa tilassa tuoksui meri-ilma ja maistui ruisleipä. 

UrbSpotter on paikallista yrittäjyyttä tukeva ja paikalliseen kuluttamiseen kannustava helsinkiläinen yritys, joka on suunnitellut kivijalkaliikkeet yhdistävän osto-ominaisuuden nettisivuilleen sekä helpon sovelluksen kännykkään. Helsingissä on monia upeita liikkeitä aina sisustusliikkeistä kiinnostaviin muotiliikkeisiin, joista löytää persoonallisia tuotteita, joilla on oma tarinansa. Ongelma on vain siinä, että näistä liikkeistä ei välttämättä tiedetä tai niitä on vaikea löytää. Lisäksi pienten kivijalkaliikkeiden aukioloajat ovat useasti melko suppeat. UrbSpotterin sovelluksella voi näistä kaikista liikkeistä helposti löytää ja tilata tuotteita nopealla toimituksella, pääkaupunkiseudulla parhaillaan jopa muutamassa tunnissa kotiin toimitettuna. Tuotteita voi tilata monesta eri liikkeestä ja saada ne samassa toimituksessa. Ostoksia voi siis tehdä UrbSpotterin sivujen kautta tai sieltäkin löytyvällä sovelluksella.

Omia lempiliikkeitäni on Urbspotterin sovelluksessa tosi monta ja yhteensä niitä on lähes pari sataa! Ehdottomia lemppareitani on ainakin Good Kicks, Beamhill, Karhu, Formverk, Pop Up Kemut, Papershop, R/H… ja paljon ihan uusia tuttavuuksia, vaikka kuvittelinkin tietäväni hyvin kaikki Helsingin pikkuputiikit.

Jos taide, inspiraatio, hengähdystauko, kauniit esineet tai kurkistus näiden kulttuurihahmojen ajatuksiin siitä miltä Helsinki heidän mielestään näyttää ja tuntuu kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Torikortteleille päin.

HELSINKI IN MY MIND
Unioninkatu 25

26.–27.9. Liisa Jokinen
28.–29.9. Sonny & Matti8
30.9.–2.10. Sasu Kauppi

*Postaus toteutettu yhteistyössä UrbSpotterin kanssa*

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos olet nähnyt minua viime kesänä kaupungilla, olen todennäköisesti huristanut ohi pyörällä. Tein nimittäin keväällä yhden elämäni parhaimmista hankinnoista, minulle tuli Pelago. Olen varmaan viimeksi lapsena pyöräillyt yhtä paljon, kun tänä kesänä. On sillä vaan eroa, kun alla on hyvä ja kaunis pyörä, tekee sillä mieli mennä ihan joka paikkaan.

Muistattekin ehkä viime keväisen pohdintani tulevasta pyörästä. Halusin jotain simppeliä, kivan näköistä ja laadukasta. Näin ollen monen illan googlailun jälkeen päädyin Suomalaisen Pelagon pyöriin. Kävin vielä Helsingin liikkeessä koeajamassa kolmea eri mallia ja lopulta ihastuin päätä pahkaa sitten tähän kaupunkiajoon suunniteltuun Brooklyn-malliin.

Brooklyn on yksinkertainen ja klassinen malli. Yllätin jopa itsenikin ja valitsinkin mustan värin sijasta tuon kauniin harmaanvihreän sävyn. Minttuiseksikin moni on sävyä sanonut, ja sehän sopii! Lisävaihteita en kokenut tarvitsevani ollenkaan, mutta lisävarusteeksi otin sitten niin etu – että takapakkarinkin. Takapakkarin asennus on vain unohtunut. Tuossa etupakkarilla olen pitänyt myös Pelagon valikoimasta löytyvää koria, joka onkin osoittautunut todella tarpeelliseksi.

Tänä kesänä olen siis pyöräillyt oikeastaan ihan joka paikkaan, säässä kun säässä. Ihan muutamia kertoja olen pakon sanelemana jännänyt pyörän kotiin. Ja poikien kanssa ollaan sitten tietysti kuljettu laatikkopyörällä. Tosin, tuo etupakkari kun kestää 15 kiloa, niin Elvis on saanut välillä matkustaa siinä E.T.-tyyliin, jos olen vienyt poikia vaikkapa isälleen.

Rakastan myös yli kaiken tuota nahkaista Brooksin satulaa, joka kuuluu kaikkiin Pelagon pyöriin. Nahka on muutaman kerran kastunut sateessa, mutta onneksi se on vain patinoitunut kauniisti. Nahkainen satula muotoutui myös nopeasti juuri sopivaksi.

Talvipyöräilyä olen aina vähän pelännyt, joten nastarenkaiden sijasta pyörä todennänköisesti joutuu varastoon ensilumen tullessa. Olenkin jo vähän valmiiksi tuskastellut, että mitäs sitten talvella. Ehkä hankin potkukelkan 😀 Tai sitten suosiolla testaan niitä nastarenkaita.

Kuten siis arvata saattaa, olen ollut uuteen pyörääni todella tyytyväinen. Tässäkin asiassa suosittelen ehdottomasti vähän panostamaan laatuun, mielummin kun ostamaan uuden pyörän muutaman vuoden välin tai pahimmassa tapauksessa hylkäämään sen kellarin perälle tai pihalle, kun sillä ei ollutkaan niin hyvä ajaa. Joten jos pyörän hankinta on nyt tai tulevana keväänä ajankohtainen, suosittelen ehdottomasti koeajamaan Pelagot. Tämä Brooklyn-malli on tosiaan suunniteltu enemmän leppoisaan kaupunkiajeluun, mutta kyllä tällä yksivaihteisella sellaisen kymmenen kilsan työmatkankin taittaa.

*Pyörä saatu bloginäkyvyyttä vastaan Pelagolta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pakko kertoa hauskasta jutusta joka sattui eilen Habitare 2016 messuilla. Olimme bestikseni Peetan kanssa kiertäneet ja kuvanneet messuja useamman tunnin ja juuri lähdössä kotiin. Molempien oli tarkoitus kirjoittaa heti blogiin tämän vuoden messuista. Siitä kuinka ne olivat parhaat messut muutamaan vuoteen. Kuinka inspiroituneita olimme voimakkaista ja tummanpuhuvista väreistä, erilaisista materiaaleista ja suuresta määrästä huonekasveja.

Piti kertoa siitä, kuinka Suomalainen design ja Suomalaiset loistivat upeilla tuotteillaan ja stailauksillaan. Siitä kuinka Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijoiden työryhmä voitti Habitaren-suunnittelukilpailun upealla SYLI teoksellaan. Siitä miten loistavia tuotteita oltiin koottu Toimittajien tusinaan. Siitä kuinka messujen kuratointi oli vaikuttanut messujen yleisilmeeseen ja siitä miten suuri ero oli näytteilleasettajien uudelleen sijoittelulla oli.

Mutta sitten jotain hassua tapahtui. Juuri kun olimme lähdössä pysähdyimme nuoria Hollantaisia suunnittelijoita edustavan Puik Artin kohdalle. Puikin perustajajäseninä häärii hauska parivaljakko, kaksi ikäistämme miestä. Juttu alkoi heti luistaa ja seuraavaksi olimmekin yhdessä matkalla bileisiin. Yhteisenä kiinnostuksen kohteinamme oli raikkaan muotoilun lisäksi sarkastinen huumori, ilmaiset drinkit, tanssiminen ja liian myöhään valvominen. Extempore-illat vaan ovat niitä parhaita.

En voi luvata samanlaista sattumien summaa jos Habitareen menette, mutta voin luvata että jos sisutustus tai muotoilu tai taiteet yhtään kiinnostaa, tulette pitämään tämän vuoden messuista. Suosittelen myös SYLIssä lokoilemista messujen päätteeksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luulen että meillä kaikilla on jotain esineitä jotka muistuttavat jostain tietystä elämäntilanteesta tai tapahtumasta. Kun tarkemmin mietin, lähes kaikki omistavani tavarat tuovat mieleeni jonkin muiston. Osa muistoista tuntuu vahvempina ja merkityksekkääimpinä kun toiset.

Blogissakin paljon näkyneet, mintunvihreiksi maalatut, pinnatuolit symboloivat minulle uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Eron jälkeistä elämää ja uuteen kotiin muuttamista. Vanhin lapsuudenystäväni oli muuttamassa pysyvästi Lontooseen samaan aikaan kun minä löysin pitkien etsintöjen jälkeen sopivan kodin minulle ja pojille. Ystäväni kellarista löytyi jonkun, vuosia sitten, hylkäämät kolme punaista pinnatuolia. Lastasimme ne Puu-Vallilassa yhdessä exäni kanssa ex-appeni autoon ja veimme ne uuteen kotiini.

Muistan vielä ensimmäisen illan ja yön uudessa kodissa hyvin. Minulla ei ollut vielä sänkyä eikä pöytää. Istuin lattialla, katsoin sinnkulaivaa ja söin nuudeleita. Yhtä tuoleista käytin pöytänä. Siitä on jo yli kolme vuotta.

Myöhemmin maalasin tuolit söpön mintunvihreiksi ja ne olivatkin kotimme väripilkku. Lähes poikkeuksetta joka viikko blogiin tuli kysymys, jossa tiedusteltiin tuolien sävyä. Ja olivathan ne aivan ihanat.

Kuitenkin jokin aika sitten alkoi tuntumaan että kaipaan jotain uutta. Tuolit saivat lähteä. Ne hallitsivat keittiötä liikaa. Tuntui että nyt oli aika uudelle alulle.

Eleltiin jonkin aikaa pelkkien jakkaroitten voimin. Mielestäni nuo perinteiset simppelit jakkarat ovat tosi kauniit, enkä kaivannut muuta. Paitsi ehkä pientä selkänojaa. Sellaista, joka ei tulisi pöydän reunan yli.

Ja sellaiset löytyvätkin Artekilta. Artekin k65 tuoli on mielestäni ollut aina yksi kauneimmista tietämistäni tuoleista ja olen tosi iloinen, että kirpparilta sellaiset bongaamani ilahduttavat nyt keittiössämme. Vielä voisin ainakin kaksi samanmoista huolia lisää, joten jos törmäätte valkoisiin tai koivun värisiin kuusvitosiin, niin vinkatkaa ihmeessä!

Olisi ihana kuulla myös tarinoita teidän tärkeiden tavaroiden takaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.