Aloin jo Myyn ollessa ihan pieni vauva, miettimään listaa arjen merkittävimmistä helpottajista. Siis toki vaikkapa lottovoitto helpottaisi aika paljon, mutta tähän listaan olen koonnut sellaisia realistisia ja aika pieneltäkin kuulostavia tavallisia asioita, joiden hyöty on kuitenkin meillä ollut suuri.

Listan ollessa kuukausia vain pässäni, on se myös elänyt paljon vauvan kasvaessa ja arjen muuttuessa. Moni asia helpottaa elämää ja arkea kuitenkin edelleen, kuten nämä (ei järjestyksessä):

Yksinkertaistaminen (eli monessa asiassa ns mutkat suoriksi)
Valmiin ruoan tilaaminen kotiin
Lähellä asuvat isovanhemmat
Asioiden suunnittelu ja sopiminen etukäteen (kuten syömiset, heräämisvuorot, isompien ruutuaika)
Tiskikone
Alhaalta ylöspäin lahkeesta avattava vauvan pyjama
Paljon tutteja (ja tuttiketjuja) joka paikassa
Siisti ja selkeä vaatekaappi
Parvekerattaat
Ikilevypintainen ruokapöytä
Syöttötuoli josta ei pääse kiipeämään pois
Monta paria samanlaisia sukkia
Vauvan yömaitojen valmistelu etukäteen
Rutiinit
Hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat kotoa joka paikkaan
Kuivaava 10 kg pyykinpesukone
Kaksi vessaaVauvan harsot
Vaipanvaihtopiste kylpyhuoneessa
Paikka kaikelle ja tavaran karsiminen / minimalistisuus
Sairausvakuutus

Nämä olisivat helpottanut vielä paljon lisää:

Hissi
Pimennysverhot
Jos se vaatekaappi myös pysyisi siistinä
Hyvä ruokakauppa lähellä (tai järjestelmällinen ruoka-ostosten kotiin tilaaminen)
(Luotettava) siivooja 1-2 kertaa kuussa

Mitä muita arjen helpottajia vauva/pikkulapsiarjessa teille tulee mieleen?

Minut tuntevat tietävät, etten ole mikään pullantuoksuinen äiti – ellei korvapuusteja ole sitten haettu lähikahvilastamme. En ole aikuisiällä ikinä tykännyt leipomisesta. Miellän sen niin hankalaksi ja sotkuiseksi – reseptiäkin pitää yleensä noudattaa kauhean tarkasti. Leipomuksistani tulee harvoin kovin kauniita ja keittiökin on sen jälkeen ihan hävityksen kauhistus. Ei meiltä löydy edes kunnon välineitä leipomiseen.

Olen pitkään meittinyt, että missä ovat jenkkisarjoista tutut pakastetaikinat. Suomen pakastepulla-valikoima kun ei myöskään inspiroi ihan hirveästi. Ehkä se on tosin vyötärön kannalta ihan hyvä.

Muutama viikko sitten tuttavani kuitenkin vinkkasi, että hänen ystävänsä on vihdoin tuonut Suomen markkinoille valmiit keksitaikinat. Juuri ne sellaiset pötköt, mitä ne jenkkilän täydelliset kotirouvatkin käyttävät. Erona kuitenkin, että nämä taikinat valmistetaan käsin Helsingin Kalliossa, eikä taikinan teossa ei ole käyetty lisäaineita ja raaka-aineissa on muutenkin suosittu suomalaista.

Kokkailu ja keittiössä puuhastelu lasten kanssa on kivaa – niin kauan kun siitä ei synny ihan järkyttävää sotkua. Ja järkyttävällä tarkoitan siis sellaista jokainen astia tiskialtaassa, kananmunat matolla ja katto taikinaroiskeissa. Siihen nämä taikinapötköt ovat ihan mahtavia. Isompi lapsi osaa jo leikata taikinan itse, eikä pienemmänkään kanssa se ole kovin vaikeaa. Toki näitä voi pyöritellä vaikka palloiksi. Tai syödä ihan sellaisenaan.

Minua ei muutenkaan haittaa käyttää kokkailussa apuna välillä jotain helpottavia asioita, kuten tuorepakasteita. Ihan liian kauan mielestäni vanhempia on syyllistetty siitä, jos he eivät tee kaikkea ihan alusta alkaen itse. Itse taas tykkään että minulle jää mielummin aikaa perheeni kanssa, kun hellan äärellä hikoiluun. Onneksi nykyään osaan olla syyllistämättä itseäni siitä, joten toisaalta muiden mielipideillä ei ole edes väliä.

Onko teillä arjessa mukana jotain helpottavia tekijöitä, kuten puolivalmisteita tai vaikkapa lastenhoitajaa?  Meillä käy siivoja kerran kuukaudessa ja viime viikolla myös ikkunanpesijä. Välillä ulkoistan jopa kaupassakäynnin tilaamalla ruoat kotiin kannettuna. Tätä tulee varmaan jatkossa harrastettua enemmän, sillä vauva, kauppakassit ja kolmas kerros ilman hissiä ei ole mikään ihan toimivin yhdistelmä.

Caccu Cookietaikina saatu