Äitiysneuvolasta saakka toitototetaan, kuinka rutiinit ovat tärkeitä lapsille. Ne tuovat elämään turvallisuutta ja pysyvyyttä. Kaikki sujuu paremmin on on tietyt ruutinit, kellonajat ja tavat asioiden tekemiseen. Mutta ovat ne rutiinit tärkeitä aikuisillekkin!

Itse olen sellainen huithaapeli ja tietynlainen taitelijaluonne, joka haluisi touhuta yöt ja nukkua päivät. Mutta koska haluan olla myös kuulainen kansalainen, tuottaa epäsäännöllinen elämänrytmini omantunnon tuskia. Kotona työskentely asettaa myös lisähaastetta. Univelkoja on ihan liian helppo paikata keskellä työpäivää, kuten tänään.

Olen pitkän lomailun jälkeen aika iloinen, että arki taas koitti. Toki minua hirvitti ajatus siitä, että nyt eskarin alakessa täytyy viedä lapset kahteen eri paikkaan aamulla – ja vielä tiettyyn aikaan! Mutta hommahan on sujunut paremmin kun hyvin. Taitaa tuo eskari jännittää minuakin siinä mielessä, että pomppaan edelleen aamuisin salamana sängystä ylös.

Syksyn tullessa myös harrastukset ovat alkaneet. Hirveää säätöähän se on yrittää ehtiä päiväkotipäivän jälkeen kotiin syömään ja siitä ajoissa tanssitunnille, mutta kyllä se siitä. Ihan niin hyvin että seuraavana on luvassa jalkapallokoulun valinta.

Arki tuo tullessaan myös sen, että viikonloppuisin sitä haluaa sitten käpertyä perheen kanssa vaan viettämään yhteistä aikaa. Tämän illan suunnitelmissa on tehdä itse pizzaa ja katsoa leffa. Meinasin myös kysyä naapureilta, josksos jollain olisi tänään vapaana vielä saunavuoroa. Toki blockfestit ja kaverin kolmikymmpisetkin kiinnostavat, mutta kesän rientojen jälkeen sitä mielummin nyt lataileekin akkuja.

Tai siis, eihän oma elämäni mitenkän kovin säännöllistä ole. Maanantain palauduin Flowsta. Eilen riekuin yömyöhään Pure Wasten näytöksessä, johon olin suunnitellut asun. Vaikka tiistaisen 18 tunnin Tallinan reissun väsymys vielä painoi päälle. Säädimme niin äitini kun poikien isän kanssa tanssikouluun viemisestä ja illan hoidoista ja lopuksi vielä kaverinikin oli meillä yötä. Mutta varmaan tämäkin on pieni aikuiseksi tulemisen merkki, kun huomaa nauttivansa niistä aikatauluista ja rutiineista. Nytkin katselen malttamattomana kelloa, että voin puolen tunnin päästä huristella pyörällä hakemaan pojat ja käydä yhdessä ruokakaupassa. Ihana arki!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Koska tänään en vaan jaksa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin poikien kanssa muutama yö mummolassa. Rakastan tuota paikkaa yli kaiken, asuin itse siellä siihen saakka kunnes kotoa muutin pois, reilu kymmenen vuotta sitten. Nykyään isossa talossa tosiaan asustelee mummoni sekä muutama vuokralainen. Ihanaa että on tuollainen paikka missä rentoutua täysin.

Talo on saaressa ja suunnilleen keskellä metsää. Oli pitkästä aikaa ihana nukkua täydellisessä hiljaisuudessa. Ei mitään liikenteen melua missään. Piha on täynnä kukkia, marjoja, sieniä ja yrttejä. Pihapiirissä asustelee myös pupuja ja peuroja. Joskus metsässä vastaan saattaa tulla kettu tai hirvi ja naapuripellolla asuu kesäisin lampaita.

Ihanaa että on tällainen paikka mihin välillä paeta kaupungin hälinää. Tekee hyvää pojillekkin nähdä vähän toisenlaista elämää betoniviidakon sijasta. Ja ihanaa on tottakai myös se, että mummini on nuori ja jaksaa vielä touhuta lasten lasten -ja lasten lasten lapsiensa kanssa. Käydä soutelemassa ja metsäretkillä. Ihania muistoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin siis viimeviikolla Suomenlinnassa, kuten tykkikuvista saattoi päätellä. Suokki on minulle nostalginen ja tuttu paikka. Olen käynyt siellä, etenkin isäni kanssa, paljon pienestä saakka ja tunnen edelleen monet tunnelit ulkoa. Pidinpä koulussa ollessani myös luokalleni siellä parin tunnin opastetun kierroksen, liittyen erääseen kurssiin. Susisaaressa sijaitsevalla taidekoululla on tullut aikoinaan myös hengailtua. Suomenlinna on ihan mieletön paikka, ja on tosi hienoa että sellainen sijaitsee vartin lauTtamatkan päässä keskustasta.

Ei ole siis ehkä ihme, että olen vakavasti miettinyt myös sinne muuttoa ja siellä asumista. Muutaman kerran olen sieltä asuntoa hakenutkin, viimeksi juuri alkuvuodesta. Jokainen siitä prosessista vähän tietävä tietää, että asunnon saaminen saarelta on yhtä helppoa kun lotossa voittaminen. Mutta aina kannattaa yrittää. Kävin nyt vähän kurkkimassa sen asunnon pihaa jota viimeksi hain, näytti liian ihanalta.

Kaikessa on puolensa, olisi ihana kasvattaa lapset maailman idyllisimessä paikassa. Elellä saaristolaiselämää, villapaita päällä ja tukka hulmuten. Koska saarella on oma päiväkoti ja ala-aste, ja minä teen töitä kotona, kuulostaisi kaikki perjaatteessa oikein toimivalta. Mutta. Onhan se silti saari jossa eleteään säätilojen ja lautan aikataulujen armoilla. Hyvästi kaikki extempre kavereiden näkemiset ja muut. Noh, oikeasti yritän vain keksiä jotain huonoja puolia ettei harmittaisi niin paljoa ettei asuntoa viime kerrallakaan saatu. Luulen että suokissa eläminen olisi vielä helppoa, verrattuna muihin lähellä oleviin pikkusaariin joissa ei julkista liikennettä tai kauppaa ole.

Olen elänyt aina meren äärellä ja se on tärkeä elementti itselleni. On jännä miten meri tuo turvaa ja rauhallisuutta, vaikka itsessäänhän se on kaikkea muuta. Rakastan meren ääntä ja tuulen tuomaa suolaisuutta. Sitä miten merituuli ihan omalla tavallaan kieputtaa hiuksia ja tekee niistä tietyn tuntuiset.

Huomenna päästään taas vähän fiilistelemään merta, kun menemme poikien kanssa pariksi yöksi mummoni hoivaan vanhaan nuoruuden kotiini Espoon saaristoon. Ihanaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään vähän tarkemmassa koti-esittelyssä on vuorossa keittiömme. Vanhoissa taloissa on usein isot keittiöt ja niin on meilläkin. Keittiö on melko lailla saman kokoinen kun olkkari, suunnilleen sellaiset reilun parisenkymmentä neliötä. Ikkunat siellä ovat länteen päin, joten keittiössä saamme nauttia ilta-auringosta.

Itse keittiö ei ole hurjan moderni, mutta toimiva ja siisti. Intergoidut kodinkoneet ja laadukkaamaat keittiönkaapit kyllä houkuttaisivat, mutta hyvin menee näinkin. Tilaan suhteutettuna keittiökompleksi on aika pieni, mutta itse tykkään että huoneessa on tilaa sitten myös muullekkin. Iso hylly vie paljon tilaa yhdellä seinällä ja toiselle on taas myöhemmin tulossa vielä työpisteeni. Isomallekkin ruokapöydälle olisi tilaa ja sellaisnen hankinta onkin harkinnassa. Keittiön nurkassa on vielä reilun kokoinen ikkunallinen siivouskomero, jonne mahtuu kivasti muunmuassa myös kaikki remppavehkeet. Siksi ovi myös pysyy visusti kiinni valokuvauksen aikana…

Kotonamme vallitseva valkoisuus ja minimalistisuus jatkuu keittiössä, mutta tästä huoneesta löytyy myös paljon väriä. Keittiön matto on melko uusi hankita. Mietin sitä pitkään ja kun lopulta päätin maton ostaa ei sitä ollutkaan enää haluamaani kokoa. Ehdin kuitenkin ihastua tuohon 100% nahkaa olevaan vihreän sävyiseen räsymattoon niin paljon, että ostin lopulta tuon jäljellä olleen käytävämallin. Mintunvihreää löytyy valmiiksi jo vanhoista pinnatuoleista ja muista pienistä keittiötarvikkeista.

Ihan ensimmäisenä aamulla meillä kotona laitetaan keittiössä radio päälle. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi siellä vietetään aikaa pöydän äärellä piirtäessä/maalatessa/muovailuvahaa tehden. Kun minulla on kavereita kylässä, me yleensä kaikki jostain syystä hakeudemme olkkarin sijasta sinne seurustelemaan. Koska keittiöön siirtyvä työpisteeni on vasta ajatuksen tasolla, kirjoittelen tällä hetkellä myös tuossa ”omalla paikallani”.  On muuten hassua, miten jokaisessa kodissa jokaiselle löytyy nopeasti se oma paikka sieltä keittiön pöydän äärestä. Onko teillä muilla sama?

Edelleen rakastan tuota Lundian vanhaa, astiakaappina toimivaa, hyllyä. On tosi kätevää kun lapset saavat sieltä otettua itse astiansa ja aamupalansa. Pölyn kanssa ei ole ollut ongelmaa, kuten aluksi vähän pelkäsin.

Uusi hankinta on myös tiskikone, jonka viime viikolla pois muuttaneilta naapureiltamme ostin. En voi uskoa että elin yli kaksi vuotta ilman sitä. Tiskaamisesta tuli tuona aikana ehdottomasti inhokkipuuhaani. Nyt tiskien laittamisen koneeseen tuntuu ihan luxukselta.

Olen tässä viime päivinä googlaillut myös erilaisia jätevaunuja. Haussa olisi sellanen neljän ämpärin leveä vaunu, jotta jätteiden lajittelu olisi helpompaa ja mielekkäämpää. Etsintä jatkuu.

Kuten joka huoneessa, keittiössäkin on nuo pari metriä korkeat ikkunat. Jotain laskos/rullaverho systeemiä siihen kaipailen, sillä kesäauringon porottessa on aika kuuma iltaruokaa tuossa syödä. Olemme tässä päässeet seuraamaan myös pääskyjen pesintää. Yhdellä perheellä kun on pesä suoraan ikkunan yläpuolella.

Sellainen siis on tämä symppis keittiömme, ihan meidän näköinen. Mitä tykkäätte?

ps. Dyson imurin voitti Nina R ”Mun inhokki on ehdottomasti lattioiden pesu”. Onnea ja suuret kiitokset osallistujille! 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.