Viime viikolla helsinkiläiset nelosluokkalaiset juhlistivat Itsenäisyyspäivää Pormestarin tanssiaissa Finlandia-talossa. Tanssiaskelia tanssiaisia varten oltiin hiottu kuukausi kaupalla ja myös me vanhemmat saimme nähdä lasten tanssivan myöhemmin vielä koulun liikuntasalissa.

Oli ihana ensin nähdä, miten tunnollisesti harjoiteltiin ja juhlia jännitettiin. Etsittiin asua ja aprikoitiin, että kukakohan tanssipari sieltä arvasta sitten tulisi.

Juhlissa oli kuulemma todella kivaa ja siltä se näyttikin myös täältä kotikatsomosta käsin. Vielä seuraavana päivänä tosiaan Kaapon luokka vetivät juhlatamineet päälle ja esittivät kaikki tanssit vielä ensin muille koulun oppilaille ja sitten vielä meille vanhemmille.

Itse pistin merkille sen, miten ihanan tunteella kaikki vetivät. Kukaan ei häpeillyt tai näyttänyt pelkäävään tanssipariin koskemista. Sitä oli ilo katsoa. Oli hauska myös huomata, miten näköjään nelosluokka on se, jossa tyttöjen ja poikien kehitys alkaa vähän eri aikaan. Suurin osa tytöistä kun oli venähtänyt jo päätä kaikkia poikia pidemmiksi. Niin liikuttavia ja ihania nämä isot pienet.

Joulukuussa julkaisen blogissa lukijoiden vieraskynäpostauksia, eli teidän tarinoitanne.
Teksti ja kuvat Riikka Timonen / Hunajaista

Moikka!

Omista blogiajoista on jo tovi…mutta sain ihanan mahdollisuuden vierailla täällä Mintun blogissa näin joulun kunniaksi. Eli vieraskynän takana Riikka, entinen bloggaaja Hunajaista-blogin takaa. Osalle Mintun lukijoista tuttukin saatan olla, ja vaikkei enää niin paljoa olla tekemissä Mintun kanssa, niin Minttu on edelleen tärkeä ystävä <3

Saimme jakaa Mintun ja Essin kanssa yhdessä suuret muutosten hetket meidän elämissä ja nyt jokainen meistä kolmesta on löytänyt uuden paikkansa. Mintun ihanan Myy-tyttären ja poikien elämää saamme seurata Instagramista päivittäin. Lapset kasvavat ja elämä kantaa eteenpäin. Arki on parasta.

On ollut kuulumisten lisäksi mahtavaa seurata miten blogimaailma on muuttunut viimeisen parin vuoden ajan, ihmisten arvomaailma muuttuu valtavaa vauhtia ja siitä voi olla vain onnellinen. Toisinaan kaipaan bloggaamista, mutta myös olen onnellinen siitä, että saan jakaa kaiken mahdollisen vapaa-aikani Siirin kanssa.

Näin joulun alla itse aina pysähdyn miettimään ja kiittämään siitä hyvästä, mitä elämä antaa. Ihmiset jotka ovat ympärillä ovat kaikki kaikessa.

Tänä vuonna merkittävä asia oli mummuni poisnukkuminen ja elämä ollut tuulista myös rakkausrintamalla. Jouluna kuuluu ottaa kainaloon rakkaat ja sanoa heille mitä he sinulle merkitsevät. Ei sillä etteikö kaikkina vuodenaikoina se olisi tärkeää, mutta joulu itselleni on rakkaudenkin juhla. Valon juhla.

Siiri on ja tulee aina olemaan elämäni suurin onnen aihe. 11-vuotias mimmini on nyt viidennellä luokalla ja 152 senttiä pitkä…pieni hetki ja jään kakkoseksi pituudessa. Koulu sujuu hyvin ja Siiri on niin fiksu nuori esiteini. Vanhasielu. Eletään niitä viimeisiä hetkiä ennen kun tytöstä kasvaa nainen.

Näin jälkikäteen blogini tuntuu periaatteessa päättyneen Villen ja minun erooni ja Hunaja-kotimme myyntiin. Olen silti onnekas, miten hyvä isä Ville Siirille on ja miten hyvin asiat ovat erosta huolimatta menneet välillämme. Samassa joulupöydässä istumme kaikki jouluaattona. Siitäkin saa olla kiitollinen. Pukkikin saapuu vielä tänä vuonna!

Joulupäivänä meille saapuu perheeni lisäksi mummoni, kummit ja serkut puolisoineen. Harvinaisia hetkiä kun kokoonnutaan isolla joukolla yhteen kuulumisia vaihtamaan tässä kiireisen arjen keskellä.

Toivon, että te Mintun lukijatkin otatte tästä joulunajasta kaiken irti, lähdette metsään ja kotona laitatte villasukat jalkaan ja kokoonnutte perheen kesken kynttilänvaloon ja hyvän ruoan äärelle. Töissäni saan valmistautua jouluun eskareideni kanssa ja se tuo valtavasti joulumieltä myös itselle.

Meillä tänä vuonna kaikki saavat lahjaksi itsetekemäni villasukat. Tämän taidon opin vasta surutyöni myötä ja kai se on oma rakkaudenosoitus mummulleni, joka minua aina nuorena yritti opettaa neulomaan. Nyt osaan. Opettelin, koska tuntui sille.

Joulu on myös hyväntahtoisuuden juhla, ja vaikka klisheelle kuulostaa, muistakaa myös luontoa hankinnoissanne ja viekää vaikka lyhde metsään linnuille.

Jokainen perhe juhlikoon silti omalla parhaalla tavallaan ja minusta joulusta ei saisi ottaa paineita, perinteitä voi luoda uudelleen ja tehdä juhlapyhistä ihan omannäköisiä. Himojuoksijat juoskoon, laiskottelijat syökööt suklaata yöpaidassa päivä toisensa perään. Ei saisi tuijottaa sitä, miten muut joulua odottavat juhlittavan. Kutsu vaikka pöytääsi ystävä joka on yksinäinen tai vietä joulu yksin, jos yksinoloa tarvitset. Mikä vain tuottaa iloa ja hyvää oloa. Kyllä sen joulusiivouksenkin voi jättää väliin ja karata pölypalloja vaikka matkoille.

Näin joulun alla meille tapahtui Siirin kanssa aivan ihana juttu, osallistuimme kilpailuun ja voitimme sen. Pääsimme suunnittelemaan tänne Hämeenlinnaan keskiaikaisen linnamme jouluvalaistuksen. Lisäksemme neljä muuta voittajaa saivat tehdä omansa.

Siiri sai siis suunnitella linnan valaistuksen ja siitä muodostuu valtava taideteos, lumilyhty. Ulkokuori on jäätä ja lunta, sisältä lämmintä. Toivon, että se tuo iloa rantareitin lenkkeilijöille ja junalla ohikulkeville. Siirille se tulee olemaan elämys, mitä tuskin koskaan unohtaa. Harvoin saa tehdä jotain niin suurta ja näkyvää taidetta. Samalla se oli äidin ja tyttären yhteinen kokemus, mikä itselleni on tietysti tärkeää, tuottaa iloa lapselleni.

Kutsunkin teidät katsomaan tuota linnan valaistusta Hämeenlinnaan, jos täällä päin kuljette. Käykää nappaamassa vaikka selfie linnan edustalla kulta kainalossanne! Valmiita tuotoksia voi myös kurkkia lähempänä joulua @visithameenlinnan-Instagramista.

Toivon ihanaa joulua teille kaikille Mintun blogin lukijoille. Ja erityisesti hyvää joulua ystävälleni Mintulle ja hänen perheelleen! <3

Kiitos ihana Riikka! <3 Riikan ja Siirin juttuja pääsee edelleen seurailemaan Hunajaisen ig-tilillä. 

Koska tänään olen käynyt kaatosateessa vain kastumassa matkalla apteekkiin ja takaisin kotiin flunssarohtoja keittelemään, jaan nämä julkaisemattomat, aurinkoiset pakkaskuvat viime vuoden Itsenäisyyspäivältä. Myy oli silloin vielä tuollainen ihan pikkuinen käärö, jonka saattoi vain napata yhdellä kädellä mukaan kainaloon.

Olenkin joskus aiemmin tällä blogissakin maininnut, että isovanhemmistani elossa ovat vain isoäitini. Näin on ollut lähes aina. Molemmat isosisäni menehtyivät jo kauan ennen syntymääni. Äitini isoisän ehdin tavata vauvana, vaikka itselläni siitä muistona on vain muutama valokuva ja edelleen tallessa oleva häneltä saamani pehmokissa. Samoin isäni isoäidin, Fammun luona muistan vierailleeni pienenä vanhainkodissa. Isäni muuttaessa ulkomaille perin Fammun vanhan lipaston. Nämä ovat ainoat muistoni heistä, mutta sitäkin arvokkaammat.

Molemmat isoäitini ovat suhteellisen nuoria, joten heillä ei ole sota-ajoista kovin paljon muistikuvia. Tai ainakaan he eivät ole niistä juurikaan puhuneet. Sen tiedän, että isänäitini lähettettiin jatkosodan aikaan ruotsiin turvaan sotalapseksi, jossa hän asui kai muutaman vuoden. Lappu kaulassa lapset pistettiin junaan, turvaan naapurimaahan toiseen perheeseen. Muutaman kerran muistan mummini puhuneen ruotsin äidistään, pitivät kai yhteyttä myöhemmin, mutta enempää en tiedä tai muista.

Mieheni isovanhemmat sen sijaan ovat vanhempaa sukupolvea omiini verrattuna ja tätä myötä olen saanut kuulla paljon sotajuttuja sitä kautta. Molemmat olivat jatkosodassa, sotimassa ja lottana. Toiseen näistä ennätin vielä pikaisesti tutustua, toisesta olen kuullut hirmuisen paljon juttuja ja vieraillut useasti haudalla. Tänään he saavat viettää jälleen yhdessä Itsenäisyyspäivää muutaman vuoden tauon jälkeen. Molempien hautaa koristavat kunniamerkit sodasta.

Säännöllisesti isovanhempien haudalla käynti on minulle aika uusi juttu, sillä muiden poismenneiden sukulaisteni haudat ovat kauempana, jopa ympäri maailman – kaikilla ei taida edes olla hautakiveä. Ensimmäistä kertaa mieheni tavattua olen saanut kokea ihan uudenlaisen tavan hautausmaalla käymiseen. Haudoilla käydään merkkipäivinä, jutellaan, viedään tuliaisia, ikävöidään ja muistellaan lämmöllä, tottakai iloitaan myös.

Se on ollut koskettavaa, kaunista ja ihailtavaa. Ja olen äärimmäisen kiitollinen päästessäni mukaan jakamaan sen. Viime itsenäisyyspäivänä kävin hautausmaalla ensimmäistä kertaa sankarihaudoilla. Sekin oli hyvin vaikuttavaa. Nähdä se kynttilöiden meri, kun sodassa kaatuneiden haudoille sytytettiin kynttilät. Ilman noita ihmisiä emme varmaankaan olisi nyt tässä.

Hautausmaalla käydessäni olen pistänyt merkille myös sen, miten paljon ihmisiä haudoilla käy. Etenkin juhlapyhinä, mutta muutenkin. Todella monella haudalla on tuoreita kukkia ja kynttilä palamassa. Kerran tapasimme vierushaudalla käyvän naisen, hänen isänsä haudassa on myös samanlainen kunniamerkki sodasta ja juttelimme pitkään. Hän kertoi isästään ja mieheni omasta isoisästään ja heidän kokemuksistaan sodassa.

Sitä oli todella mielenkiintoista kuunnella, mutta samaan aikaan minut valtasi hirveä tarve saada tietää kaikki isovanhemmistani ja heidän vanhemmistaan. Tarpeeseen saada tietää yhdistyy myös pelko ja syyllisyys – miksi heräsin tähän uteliaisuuteen vasta nyt ja entäs jos en ehdikään saada tietooni kaikkea?

Samaan aikaan, toki tiedän esimerkiksi isoäideistäni paljon, he ovat aina kuulneet elämääni – varsinkin lapsena vietimme paljon aikaa yhdessä ja pidämme tottakai edelleenkin yhteyttä. Mutta se on ollut aina enemmän sellaista arkista olemista. Tottakai tiedän heistä paljon ja heidän sekä omien vanhempieni kertominaan muista sukulaisistani myös, mutta haluan tietää lisää – haluan tietää kaiken!

Nykyään, kun oma arki on niin hektistä, tulee isovanhempien kanssa enemmän vain vaihdettua ne sen hetkiset kuulumiset. Olisipa ihanaa vain istua alas – vaikkapa viikonlopuksi – tai viikoksi – ja käydä läpi kaikki. Heidän lapsuus ja nuoruus sekä se, mitä he muistavat omista vanhemmistaan, isovanhemmistaan, sisaruksista… Kirjoittaa ylös.

Muistan nähneeni joskus jossain sellaisen isovanhempien kirjan – samantyylisen mitä vauvoista täytetään. Sellainen voisi olla ihana täyttää yhdessä ja myöhemmin kirjan voisi antaa sitten aina eteenpäin lapsille ja lapsenlapsille. Nämä ihmiset kun ovat niitä oman elämäni sankareita ja varsinkaan ilman heitä en nyt olisi tässä. Uskon ihmisille olevan myös luonteenomainen piirre se, että haluaa tietää mistä tulee ja sitä kautta myös määrittää kuka itse on, mutta myös siksi, että tuntuu vain tärkeältä tietää – se on myös ikäänkuin kunnioitus heitä kohtaan. He ovat meille tärkeitä ja tulevat aina olemaan.

Haudoilla mukana käydessäni olen saanut kuulla siis paljon tarinoita mieheni eri sukulaisista ja ehkä tässä on myös syy miksi meidän perheessä ei ole ihan hirveästi yhdessä menneitä muisteltu – koska meillä ei ole ollut samanlaista luonnollista hetkeä muistella, kun kaikkien poismenosta on jo niin kauan, eikä meillä ole muutenkaan juurikaan hautoja missä käydä. Lisäksi meissä itsessämme ja nykyhetkessäkin on jo niin paljon puhuttavaa – eikä sekään toki väärin ole!

Näin Itsenäisyyspäivänä sitä väistämättä tuntee vähän ekstraa kiitollisuutta. Kaikesta. Joten, kiitos kaikesta! Kiitollisuusryöpyn jälkeen sitä näkee myös aina paremmin sen, miten hyvin meillä on asiat ja miten meidän pitäisi muistaa auttaa niitä joilla ei ole. Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Philips Hue ja Indieplacen kanssa
Sisältää tuotearvonnan!

Pian tulee vuosi täyteen siitä, kun meille tuli kotiin ensimmäinen älyvalaistusjärjestelmä eli Philips Hue, jonka Brand Ambassadorina olen toiminut koko vuoden 2019 ajan. Vuoden kestävä yhteistyö Huen tiimoilta on ollut sekä mahtava että mielestäni aika tärkeäkin, sillä näin olen voinut joka kuukausi kertoa järjestelmästä vähän. Muutamaan postaukseen olisi ollut ihan mahdotonta mahduttaa kaikkia sen ominaisuuksia.

Tässä viimeisessä Hue-postauksessa summaan läpi koko kulunutta vuotta ja lopussa odottaa teitä myös arvonta, jossa yksi onnekas voittaa Philips Hue älyvalaistusjärjestelmän aloituspakkauksen!

TAMMIKUU

Vuoden alussa asensimme järjestelmän yhdistämällä aloituspakkauksen kotimme wifiin. Emme todellakaan ole mitään tekniikan ihmelapsia ja suhtauduin jo etukäteen vähän kriittisesti sen yksinkertaiseksi kerrottuun asennukseen. Oman kokemukseni mukaan kun jonkun teknisen asian helpoksi sanominen ei vielä tarkoita mitään. Hue kuitenkin totta tosiaan oli äärettömän yksinkertainen asentaa ja se alkoi toimimaan juuri niin kun ohjeessa luvattiin.

Olemme ottaneet Huen käyttöön muutama lamppu ja ominaisuus kerrallaan, eikä mitään teknisiä vaikeuksia ole tullut kertaakaan vastaan. Hue onkin suunniteltu käytettäväksi ihan tavallisten ihmisten ja perheiden, tavallisissa kodeissa – ei siis tarvitse olla mikään hifistelijä, jotta järjestelmästä saisi kaiken irti.  Tämä onkin hyvin tärkeää käyttömukavuuden kannalta, sillä jos tuote on hankala käyttää, ei sitä sitten tule edes käyttäneeksi.

Aluksi toki olimme niin innoissamme uusista valoista, että lähinnä vain leikimme niillä ja testailimme muuten vain värejä ja eri tapoja käyttää niitä. Hauskuutimme toisiamme asentamalla erilaisia äänikomentoja puhelimiimme, jolla ohjailla valoja. Kutsuimme naapurinkin lapset ihmettelemään ja leikimme lasten kanssa hauskaa värien vaihtoleikkiä. Alku-innostuksenkin jälkeen älyvalaistusjärjestelmästä tuli osa jokapäiväistä arkeamme.

HELMIKUU

Helmikuussa järjestimme illallisen muutamille sukulaisillemme, jossa esittelimme samalla innoissamme uusia valojamme. Kun ulkona oli pimeää ja kylmää, sai valoilla luotua ihanan lämpimän tunnelman kotiin ja illalliselle. Vieraat innostuivat myös valoista ja tahtovat testailla niitä, jolloin valot toimivat myös hauskana ohjelmanumerona.

Viimeistään illalliskutsuilla tuli konkreettisesti huomattua, miten valaistuksella on mahdollista vaihtaa tunnelmaa hetkessä. Ensin meillä oli perinteiseen helmikuiseen iltaan kaikki valot päällä, mutta napin painalluksella saimmekin kotiin rennon, lämpimän ja kotoisan tunnelman. Muutimme valaistuista hieman myös aina illan edetessä ja samalla saimme tallennettua hyvät ja toimivat valaisinasetukset talteen seuraavaa illallista varten.

MAALISKUU

Kevään kynnyksellä päivät alkoivat pikkuhiljaa pitenemään ja etenkin lapsiperheissä tärkeän vuorokausirytmin tueksi otimme käyttöön Huen rutiinit-toiminnon. Huen avulla minkä vain kotona valmiina olevan valaisimen voi polttimoa vaihtamalla muuttaa sarastus/heräysvaloksi. Itse asetin kotimme muutaman valaisimen syttyvän hiljalleen päälle, vähän ennen varsinaista herätystä. Näin herätys on aamulla lempeämpi, kun keho alkaa itsekseen heräilemään pikkuhiljaa lisääntyvän valon ansiosta. Oli myös paljon mukavampi aloittaa aamupuuhat, kun kotona siellä täällä oli jo valo valmiiksi päällä.

Rutiinit eivät kuitenkaan rajoitu vain aamuun vaan laitoimme ne toimimaan toisinpäin myös iltaisin. Illan edetessä osa lampuista alkoi himmenemään ja muutamaan sävyään lämpöisempään. Näin lapsetkin oppivat rauhoittumaan paremmin ja tiesivät pian koittavan iltapalan ja nukkumaanmenon. Rutiini-toiminnot voi asentaa halutessaan jokaiseen kodin valoon erikseen, näin jokainen perheenjäsen voi myös saada juuri hänen rutiineihinsa sopivat säädöt. Meillä illalla esimerkiksi lastenhuoneeseen jäi vielä lukuvalo vähän kirkkaammalle ja sen jälkeen yöksi vielä hyvin himmeä yövalo.

HUHTIKUU

Ilmat lämpenivät ja me pistimme parvekkeen kevätkuntoon asentamalla myös sinne ulkovalot. Tunnelman luomisen lisäksi ulkovalaistus on käytännöllinen ja mahdollisti sen, että saimme parvekkeen käyttöön keväällä normaalia aikaisemmin. Aiemmin vähän tylsästä pikkuparvekkeestamme tuli yksi lisähuone kotiin, jossa viihtyi myöhään iltaan saakka. Tavallisten ulkovalojen sijaan Hue on siitä kiva, että valaistusta voi muuttaa sen mukaan, että vietetäänkö terassilla vaikkapa rauhallisia illalliskutsuja tai loppukesän puutarhabileitä.

Valitsin meidän parvekkeelle valonauhaa, jonka pujotin rännin alle, niin että se antaa kivaa epäsuoraa valoa. Parvekkeen valot ovat olleet meillä  tästä saakka kovassa käytössä ympäri vuoden. Myös silloin kun emme välttämättä parvekkeella oleile. Myös ulkoa päin tulevalla valolla kun saa nimittäin mukavaa tunnelmaa aikaa sisälle kotiinkin.

TOUKOKUU

Kesän kynnyksellä ja tuleva juhlasesonki jo mielessä, pidimme kotona diskon ja testasimme ensimmäistä kertaa Huen Entertainment-toimintoa, jossa valot voi synkronisoida vaihtumaan esimerkiksi valitsemansa musiikin tahdissa. Tämä on yksi oma suosikkini, sillä sen avulla saa luotua helposti kunnon bileet! Musiikin lisäksi synkronoida voi vaikka konsolipelin tai leffan. Näin saa luotua kunnon elokuvateatterimaisen tunnelman, sillä valot synkronoituvat tahdin lisäksi myös ruudulla toistuvien värien mukaan.

Värivaloilla on suuri merkitys tunnelman luomisessa ja vaihtuvat sekä välkkyvät värit tekevät siitä vielä ainutlaatuisempaa. Viimeistään tässä vaiheessa olin totaalisen vaikuttunut Huesta, sillä miten hienoa, että tämän kaiken voi tehdä yksillä valoilla, jotka normaalisikin löytyvät kotoa. Ei mitään erikseen ostettavia välkkyvaloja suhteellisen harvoin pidettäviä kotibileitä varten, vaan valot jotka ovat aina valmiina ja taipuvat niin arkeen kuin juhlaan ja kaikkeen siltä väliltä.

KESÄKUU

Kesäloma alkoi ja suuntasimme lähes koko kuukaudeksi Espanjaan ja koti jäi tyhjäksi. Monet muutkin suuntavat etenkin kesällä usein pitkäksikin aikaa vaikkapa mökeille ja tämä taas houkuttelee kutsumattomia vieraita – eli murtovarkaita. Tähänkin löytyy Huelta apua, nimittäin sen avulla voidaan luoda kuva siitä, että kotona kuitenkin olisi ihmisiä ja elämää.

Huesta löytyy myös Home&Away-toiminto, jolla voi hallita kaikkia kodin valoja vaikka maapallon toiselta laidalta. Tavallisiin ajastettaviin valokatkaisijoihin tässä on myös se ero, etteivät valot mene joka päivä päälle ja sammuu aina samaan aikaan, vaan ne vaihtuvat aina satunnaisesti ja eri aikoihin. Monet ammattilaismurtovarkaat seuraavat taloja jo etukäteen, ennen mahdollista murtoa ja aina samaan aikaan samassa huoneessa syttyvä valo saattaa herättää epäilyksen siitä, ettei ketään välttämättä valaistuksesta huolimatta olekaan kotona. Valoja ei siis tarvitse muistaa lomareissulta itse säätää jos ei halua, vaan ohjelma tekee sen automaattisesti vaikka koko reissun ajan.

Hue tarjoaa tämän lisäksi muutenkin turvallisuutta. Valon voi asentaa toimimaan liiketunnistimen tai jopa tiettyjen turvakameroiden kanssa. Liiketunnistimen voi asentaa myös sisälle kotiin, jolloin himmeän valon voi asettaa menevän päälle vaikkapa yölliselle vessareissulle mentäessä. Hue on kätevä myös silloin, jos et ole varma muistitko sammuttaa valot lähtiessäsi ja haluat ne pois – tai päälle. Lisäksi valot voi ohjelmoida syttymään aina tiettyyn aikaan tai jopa tunnistamaan appin sijaintipalvelun avulla milloin olet saapumassa kotiin – jolloin ne syttyvät kun olet muutaman metrin päässä pihatieltä.

HEINÄKUU

Eräänä kuumana kesäiltana pidimme aikuisten kesken puutarhabileet. Juhlimme samalla synttäreitä ja päivänsankari sai meiltä Hue ulkovalot lahjaksi asennettuna omaan pihaansa- jossa bileet siis järkättiin. Ulkovalaistuksella on suuri rooli tunnelman luomisessa, etenkin kun heinäkuussa kesäillat eivät ole enää valoisemmasta päästä. Juhlatunnelman lisäksi valojen ansiosta viihdyimme ulkona pitkään yöhön saakka ja ne mahdollistivat myös pihapelien pelaamiseen pimeällä.

Lahjaideana Philips Hue on mielestäni myös tosi hauska ja hyödyllinen – sillä kukapa nyt ei valoja tarvitsisi!

ELOKUU

Elokuussa oli edessä arkeen paluu. Kesäloma päättyi ja oli aika taas ottaa itseään niskasta sekä arjesta kiinni. Oikeanlainen valaistus auttaa keskittymisessä ja varmistaa, ettei silmät väsy liian nopeasti, etenkin hämärässä lukiessa tai työskennellessä. Koulujen alkamisen kunniaksi pojat saivat vihdoin huoneeseensa kunnon työpisteen. Siinä läksyjen lisäksi luetaan, piirretään ja rakennellaan Legoilla. Työskentelyn kannalta oikeanlaisella valaistuksella on merkitystä ja valoa voi säätää kylmästä lämpimään sekä kirkkaasta himmeään tarpeen mukaan.

Syksyn myötä palasin itsekin taas täyspäiväisesti työelämään ja itseasiassa hyvin usein tämän saman pöydän äärelle. On kätevää, miten valaistusta voi vaihdella sen mukaan mitä tekee tai kuinka paljon tai minkä sävyistä valoa tarvitsee.

SYYSKUU

Älyvalaistus sanana voi kuulostaa liian tekniseltä, eikä sitä tuskin tule ajatelleeksi myös osana kivaa sisustusta. Hue sarjaan kuuluu polttimoiden lisäksi myös monia erilaisia valmiita valaisimia, joita meidänkin kotiin on vuoden mittaan ripotellen tullut. Erityisen paljon olin kuitenkin odottanut vihdoin syyskuussa lanseerattua hehkulampun tyylistä polttimoa, joka sopii yksinkertaisiin valaisimiin, jollaisia meiltäkin kotoa monesta huoneesta löytyy.

Uutuuspolttimot poikkeavat kauniin ulkonäkönsä lisäksi myös tavallisista Hue-polttimoista sillä, että ne tuovat huoneseen pehmeää ja lämmintä sävyä. Huen myötä meille kotiin on siis tullut enemmän valopisteitä kuin koskaan ennen. Olenkin huomannut, että tunnelman ja käytännöllisyyden lisäksi valaistuksella on iso rooli sisustuksen kannalta. Kaunis valaisin ei toimi vain katseenvangitsijana, vaan eri puolilla huonetta olevat ja erilaista valoa antavat valaisimet viimeistelevät sisustuksen.

LOKAKUU

Lokakuussa tuotiin vähän väriä pimeisiin iltoihin pitämällä perheen kesken Halloween-juhlat kotona. Ja jälleen kerran saatiin juuri oikeanlainen tunnelma Huen avulla. Huesta löytyy 16 miljoonaa eri värivaihtoehtoa, joten se sopii kaikenlaisiin – ja värisiin juhliin. Tällä kertaa teemaväreinämme olivat sekä totta kai oranssi että myös lila ja vihreä.

Hyödynsimme Huea sekä johdotonta ja kannettavaa Go-valaisinta myös kurpitsan kanssa. Kynttilän sijasta sujautimme Go-valaisimen kurpitsan sisään, jolloin sisältä hohtavan valon väriä pystyi vaihtelemaan. Sen ansiosta lapset pystyivät myös leikkimään kurpitsalla vapaammin. Yhdistimme lisäksi liiketunnistimen kurpitsan sisällä olevaan valaisimeen, jolloin valo syttyi kurpitsan sisällä kun joku käveli ohi. Go-valaisin on muutenkin ollut meillä paljon käytössä koko vuoden ajan, etenkin lapset ovat tykästyneet siihen, kun sitä voi kuljettaa mukana sekä säätää lampussa olevasta napista.

MARRASKUU

Kävimme kaamosta ja armotonta pimeyttä vastaan Philips Hue White Ambiance valoilla. Lamppu jäljittelee luonnollista valoa ja se on mahdollista säätää valkoisesta kylmästä sävystä lämpimään ja rentouttavaan sävyyn. Siinä missä valo toimii lempeänä sarastusvalona, kirkkaana lukuvalona, tunnelmavalona tai meikkivalona, antaa luonnollista valon sävyä jäljitelevä valaisin lisää energiaa päivään. Kaikkialle ehtivän taaperon vuoksi emme myöskään uskalla polttaa kynttilöitä, joten tämä ajaa myös sen asian.

Pimeinä talvikuukausina valon merkitys on suuri ja se on totta kai koko ajan mukana ja osana arkisia askareita – muutenhan sitä ei näkisi mitään. On kätevää miten yksi ja sama valaisin toimii niin moneen eri tarkoitukseen, kun siinä on polttimona älykäs Hue.

JOULUKUU

Ja niin tullaan tähän hetkeen. Kuten aiempien kuukausien muisteloista huomaa, Hue on tosiaan ollut osana jokapäiväistä elämäämme koko vuoden ajan. Huessa parasta onkin ollut se, miten se on mukautunut aina juuri sen hetkisen tarpeen mukaan. Lisäksi kaikki Hue valaisimet ovat energiatehokkaita ja vähän kuluttavia LED-lamppuja, joten siitäkään ei ole tarvinnut potea huonoa omatuntoa. Eniten meillä on arjessa olleet käytössä valkoisen eri sävyt sekä himmennin, rutiinit ja tunnelman luominen. Hue on merkinnyt meille ennen kaikkea helppoutta, erilaisia mahdollisuuksia (kuten että olemme aina valmiita järjestämään bileet) sekä tietynlaista turvallisuutta. Valojen avulla rutiinit ovat vahvistuneet ja iltaisin himmenevät valot todella auttavat nukkumaanmenossa.

Vuoden aikana Hue valaisimia on myös kehitetty toimimaan bluetoothin avulla. Enää ei siis välttämättä tarvitse wifiä sitä käyttääkseen. Tämä on mielestäni kiva vaikkapa silloin, kun miettii vielä Huen hankkimista, mutta ei ole varma miten se toimii omassa arjessa. Silloin voi ostaa aluksi vaikka vain yhden polttimon ja jos se tuntuu omalta jutulta, hankkii vasta sitten wifiin yhdistettävän Hue-sillan, jolloin saa kaikki Hue-ominaisuudet käyttöönsä. Bluetooth-toiminto on kätevä myös vaikkapa mökillä tai jossain muulla, missä ei ole nettiä. Ja jos haluaa antaa lahjaksi jotain konkreettista ja käytännöllistä uutena, joka ilostuttaa vielä vuosienkin päästä, on Hue silloin täydellinen joululahja.

Viimeisen Hue-postauksen kunniaksi sain myös arvottavaksi teille yhden Hue-aloituspakkauksen! Juuri tällä setillä mekin lähdimme aluksi liikkeelle. Setti sisältää Hue-sillan, kaukosäätimen sekä kolme valkoista sekä värillistä valoa toistavaa E27 polttimoa. Myöhemmin Hue-siltaan voi lisätä lamppuja aina yhteensä 50 kappaletta. Setin arvo on 149,90 euroa.

Kerro kommenteissa, mikä Hue ominaisuus sinusta kuulostaa kiinnostavimmalta tai mikä tulisi juuri teillä eniten käyttöön niin olet mukana Philips Hue aloituspakkauksen arvonnassa! Arvonta päättyy 12.12.2019.

Joulukuussa julkaisen blogissa lukijoiden vieraskynäpostauksia, eli teidän tarinoitanne.
Teksti ja kuva Ansku K

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja opettajan lapsella on läksyt tekemättä ja monisteet hukassa. Olipa kerran äiti, jolla oli kolme lasta ja monen vuoden työkokemus luokanopettajana. Kun ensimmäinen lapsi aloitti koulunsa, oli äiti ihan hukassa. Esikoisen ekaluokan aikana äiti mietti monta kertaa, että miten kukaan muuta työtä tekevä voi mitenkään pysyä mukana lapsen koulujutuissa, kun ei päivittäin koulussa ja koulun käytänteissä mukana oleva äitikään pysynyt. Ja oikeastaan äiti ihmetteli samaa vielä toisen ja kolmannenkin lapsen mennessä kouluun.

Jos joskus mietit, että mitäköhän se opettaja ajattelee, kun taas jäi Aapinen kotiin, retkieväät unohtui ja Wilma-viestiin muistit vastata yöllä, älä huoli. Lapsesi opettaja saattaa olla myös jonkun äiti, isä, äitipuoli tai isäpuoli. Voi olla, että opettajan ruuhkavuosista on jo vuosia, mutta kyllä hänkin varmaan muistaa etsineensä allekirjoitettavaa lupapaperia lapsen repusta keskellä yötä, kun paperin palautuspäivä oli jo toissa päivänä. Ainakin lapsesi opettaja on itse ollut lapsi, joka on joskus unohtanut jotain. Ja varmuudella hän on nähnyt uransa aikana monta lasta ja niistä jokaisella vähintään yhden vanhemman.

Opettaja myös tietää, että pienet koululaiset saattavat keksiä juttuja ja puhua mitä sattuu. Kun lapsi kertoo koulussa, että isä soittaa kotona ilmakitaraa kalsarit jalassa ja laulaa niin että naapuri tuli huomauttamaan, tai että äidin lempijuoma on punaviini, opettaja todennäköisesti ajattelee, että lapsen jutut eivät aina välttämättä pidä paikkaansa. Tai vaihtoehtoisesti opettaja miettii, että kuulostaapa hauskalta ja huh, tuo perhe ei varmaan paheksuisi minunkaan yksityiselämääni. Toivottavasti kaikki vanhemmat muistaa myös, että kaikki lapsen kertomat jutut koulusta eivät aina välttämättä myöskään ole ihan juuri niin kuin lapsi kertoo.

Tarinan opettaja kertoi monta vuotta hymyssä suin uusien ekaluokkalaisten vanhemmille vanhempainillassa, että on ihan normaalia, että pientä koululaista syksyn alussa väsyttää ja kiukuttaa iltaisin kotona. Se kuuluu asiaan ja menee ohi. Kun työpäivän jälkeen opettaja-äiti tuli kotiin kuuntelemaan illasta toiseen oman ekaluokkalaisensa “kiukkua” (eli järkyttäviä, tunnin kestäviä raivokohtauksia), hän mietti, että hitto ne vanhemmat on purreet huulta hienosti siellä vanhempainilloissa, kun silloin vasta tietämätön taaperon äiti kertoi ekaluokkalaisten vanhemmille “pienestä väsymyskiukusta”.

Onnellista loppua, jossa äiti tietää tarkalleen milloin on vanhempainilta, milloin sanakoe ja mikä lappu pitikään palauttaa kouluun ja missä se on, ei vielä tähän tarinaan saatu. Onneksi on aikaa opetella.

Kiitos Ansku! <3