Kaupallinen yhteistyö NIVEAn kanssa.

Kyllä te jo varmaan tiedätte, mikä ihonhoidossa on kaikkein tärkeintä? No puhdistaminen tietysti! Päivän (ja yön) aikana iholle kerääntyy likaa meikistä, ilmasta, käsistä, hiuksista, vaatteista sekä hiestä ja ihon omista kuona-aineista. Kalliimmillakaan hoitovoiteilla ei ole vaikutusta ihoon, jos sitä ei ole asianmukaisesti ensin puhdistettu.

Ihon päivittäinen puhdistaminen parantaa kosteusvoiteiden ja seerumeiden imeytymistä ja sitä kautta myös niiden vaikutusta. Itsehän opettelin meikkien pesemisen iltaisin vasta näin jo aikuisiällä. Enää en voisi kuvitellakkaan meneväni nukkumaan pakkelit naamassa, saatika sitten levittämään kosteusvoidetta puhdistamattomalle iholle.

Koska kasvojen puhdistaminen ei ole ollut minulle aina jokailtainen rutiini, haluan edelleenkin tehdä sen mahdollisimman helposti. Kun micellar-vedet jokin aika sitten tulivat markkinoille, tiesin heti, että tässä on minun juttuni. On vaan niin helppo pyyhkäistä vanulapun kanssa päivän aikana iholle kertyneet liat pois. Samalla kun näen, miten lika tarttuu pumpuliin ja poistuu iholtani. Käytän puhdistusvettä tai kasvovettä kasvoilleni myös aamuisin, ennen päivävoiteen levittämistä. Vaikka olisinkin käynyt jo suihkussa. Voide vaan imeytyy niin paljon paremmin.

Sain NIVEAlta testiin uusia ihon puhdistamista helpottavia Micellar-puhdistusvesiä (ja arvon niitä tuolla postauksen lopussa myös teillekin). Vesiä löytyy kolmea erilaista ja ne ovat suunniteltu vastaamaan niin kuivien, rasvoittuvien kuin herkkien ihojen puhdistukseen. Oikeiden ihonhoitotuotteiden valitsemiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä mitä kuivempi iho, sitä aikaisemmin siihen tulee esimerkiksi ryppyjä.

Gentle Caring Micellar Water kuivalle iholle. Lisäkosteus tässä on varmistettu lisäämällä puhdistusveteen manteliöljyä. Sen ansiosta puhdistusveden sisältämät kosteustekijät sitoutuvat ihoon ja ihon pinnasta tulee pehmeä ja joustava. Ei siis lainkaan kuivata ihoa.

Refreshing Micellar Water normaalille iholle. Peruspuhdistusvesi, jossa puhdistavien misellimagneettien lisäksi vaikuttavina aineena on E-vitamiini; se on tärkeä antioksidantti iholle ja imeytyessään ihon pintakerrokseen se virkistää ihosolujen uusiutumista.

Sensitive Micellar Water herkälle ja yliherkälle, couperoottiselle, punoittavalle iholle. Tässä puhdistusvedessä on kaksi aktiiviainetta, joiden avulla palautetaan ihon kosteustasapaino ja toisaalta rauhoitetaan ihon punoitusta. Dekspantenoli on B-vitamiinijohdannainen, ja tärkeä ihon pintakerroksen hellävarainen kosteuttaja. Viinirypäleensiemenuute taas rauhoittaa ja pehmittää ihon pintaa; se sopii aktiiviaineeksi erinomaisesti myös akneen taipuvalle iholle.

Puhdistusvesiä löytyy erikoisina, ja tuttuun edulliseen hintaan: 200 ml noin 5,30 €, 400 ml noin 7,25 €. NIVEAlla on muuten meneillään keräilykampanja, jossa ostamalla 5 mitä tahansa NIVEA-tuotetta ja lataamalla kuvat kuiteista kisasivulle, saa valita yhden NIVEA -suosikkituotteen kaupan päälle.

 

Ja sitten se ARVONTA! Kerro alas kommentteihin, että mikä NIVEAn Micellar Water -tuotteista sopisi omalle ihollesi parhaiten? Kaikkien 15.2. mennessä vastanneiden kesken arvotaan tuotepaketti, joka sisältää NIVEA Micellar Water Gentle Caring -puhdistusveden, NIVEA Daily Essentials Nourishing Day Care for Dry Skin -voiteen, NIVEA Soft -kosteutusvoiteen sekä NIVEA Protect & Care deo roll onin. Kilpailun säännöt. 

 

LIFIE kaupallinen yhteistyö NIVEA

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta vuosia. Joka kerta olen kuitenkin perääntynyt, en nimittäin halua aiheuttaa pelkoa muissa. Kun lukee tällaisia juttuja alkaa omakin mielikuvitus laukkaamaan. Toisaalta, tämä on tietääkseni ihan yleistä ja normaalia. Ehkä sen ei pitäisi tuntua niin kauhealta. Eli se, että pelottaa.

Välillä pelottaa niin etten saa koko yönä unta. Mielessä pyörii erilaisia, välillä ihan hullujakin, ajatuksia. Pelkään siis, että lapsille sattuu jotain. Ja välillä taas pelkään sitä, että mitä lapsille käy, jos minulle sattuu jotain.

Nämä pelot alkoivat vähän sen jälkeen kun Kaapo oli syntynyt. Silloin ne olivat kuitenkin sellaisia aika ”tavallisia” pelkoja. Mitä jos kierähdän vauvan päälle yöllä, mitä jos se lopettaa hengittämisen enkä huomaa, mitä jos vaunut kaatuvat? Välillä ne olivat vähän hullumpia, kuten että mitä jos joku kiipeää parvekkeelle ja kidnappaa vauvan tai mitä jos unohdan vauvan ratikkaan? 

Mitä vanhemmaksi Kaapo kasvoi, sitä vähemmän näitä ajatuksia enää oli. Kunnes Elvis syntyi. Sitten oikeasti aloin pelkäämään, miettimään ja menettämään yöuniani ihan kunnolla. Saatoin vain maata tuntikausia hiljaa paikallani sängyssä, ahdistuneena, kyynelet hiljaa silmäkulmista tyynylle valuen ja kuunnella kuinka vieressä nukkuvat lapset tuhisivat. Samalla päässä pyöri mitä hurjempia skenaarioita.

Muutamat niistä toistuivat useasti. Mitäs jos olemme korkean rakennuksen katolla ja rakennus palaa. Minun pitää laskeutua 2-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa ohuita tikapuita pitkin alas kahdennestakymmenennestä kerroksesta alas. Miten saan molemmat lapset mukanani, ilman että kumpikaan ei putoa ja kuole?  Tuntikausia saatoin miettiä, miten yrittäisin tunkea vauvan vaatteideni sisään ja sitoa taaperon jotenkin itseeni.

Toinen klassikko oli se, kun olisimme laivassa. Yöllä laiva uppoaisi, emmekä pystyisi pelastumaan mitenkään.Lopulta tulin aina siihen tulokseen, että lukittautuisimme kaikki hytin vessaan. Ainakin ruumiimme löytyisivät sitten yhdessä. Kun suoraan Titanicista.

Ihan kamalia ajatuksia, pahoittelut näistä. Haluan tällä tuoda kuitenkin esille sen, että vaikka nämä kuulostavat aika kauheilta, tällaiset ajatukset ovatkin aivan normaaleita. Lähes kaikki äitikaverit, joiden kanssa olen aiheesta puhunut, miettivät usein samanlaisia juttuja.

Pelottavat ajatukset ja skenariot ovat olleet pois mielestä pitkään. Kunnes ne joitain viikkoja sitten palasivat aika vahvoina. En voi olla ajattelematta (vasta) ensi talvena koittavaa Thaimaan matkaamme, ja sitä, mitä kaikkea siellä voikaan sattua. Pelkään liikenneonnettomuuksia, sitä että joku putoaa jostain korkealta, tulee maanjäristys tai tsunami. Eniten kuitenkin pelkään sitä, että mitäs jos minulle käy jotain.

En pelkää itseni puolesta, mutta mitä sitten tapahtuu jos lapset jäävät kahdestaan toiselle puolelle maapalloa. Mikä hätä heillä tulee olemaan. Kuinka kamalaa se on heille. Entäs jos he eivät saakaan apua. Entä jos joku tekee heille jotain pahaa? Hyi.

Pelot ja ahdistus ovat osa vanhemmuutta. Ne ovat yksi alkukantainen piirre meissä, joka auttaa meitä pitämään lapsemme hengissä. Ja jos pelkoihin ei liity masennusta tai liikaa ahdistusta, niistä ei tarvitse olla huolissaan. Silti minusta tuntuu hassulta, että miten en vieläkään saa näitä ajatuksia pois mielestäni. Siksi ajattelin nyt vihdoinkin puhua näistä myös blogiin. Meillä vanhemmilla on varmasti aina pelko ja huoli lapsistamme aina. Tärkeää on kuitenkin, ettemme anna sen vaikuttaa liikaa elämään.

Pari kertaa olen miettinyt, että perun koko Thaimaan matkan. Mutta hitto, aivan hyvin voin jäädä huomenna auton alle. En voi jäädä vain kotiin pelkäämään. Huolet ehkä kasvavat ja muuttuvat vuosien myötä, mutta niin kasvaa myös oma itsevarmuus vanhempana. On myös rohkeutta puhua ääneen peloistaan. Siitä saa sitten lisää rohkeutta. Kuten vaikka lähteä sinne toiselle puolelle maailmaa viidakkoseikkailulle yksin lasten kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Olenkohan mä maaninen?” kyselin kavereiltani sen jälkeen, kun olin käynyt läpi kaikki lastenhuoneen lipastot, järjestellyt kaikki kosmetiikkani, tyhjentänyt toisen vaatehuoneen, heittänyt kassikaupalla tavaraa roskikseen, kierrätykseen ja lahjoitukseen sekä pessyt verhot ja kahdeksan koneellista pyykkiä. Olisinpa aina yhtä energinen!

Kai se on vain tuo lisääntynyt valo ja uuden kauden alkaminen, joka saa aikaa sen, että niin elämän ja kodin haluaa laittaa järjestykseen. Inhoan kaikkea ylimääräistä tavaraa, ja sitä kertyy nurkkiin kyllä aivan liian nopeasti.

Nyt kotimme ei kylläkään näytä siltä, että täällä olisi jotain jäjestelty. Päinvastoin. Päätin nimitäin lisäksi vaihdella järjestystä, siivota myös lasten lelukaapin, järjestellä kirppiskamat ja maalata kylppärin tason. Joka huoneessa on jonnkinlainen kaaos vähintään jossain nurkassa menossa. Olen nimittäin sellainen, että keksin kokajan uutta tekemistä ja silloin edellinen jää kesken. Unohdan myös jatkuvasti, että mitä olinkaan tekemässä.

Koen myös pientä kriisiä huoneeni kanssa. En tykkää noista verhoista, ilman niitä näyttää kuitenkin vielä hölmömmältä. Sohvapöytä ja nojatuoli puuttuu edelleen, haluan isomman senkin ja toi tauluseinäkin on ihan hassu. Niin ja haluan isomman senkin tuon vnahan tilalle.

Ihan seuraavaksi voisin kuitenkin käydä täyttämässä tiskikoneen. Ikkunanpienetkin pitäisi maalata.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Jos musta tulis isona Presidentti, niin tekisin ainakin säännön että ihmisten pitäisi pitää huolta toisistaan ja maapallosta. Ja ettei delfiineitä saa nostaa merestä selfieitä varten.”

Maailman meno hirvittää. Joka aamu avaan netin ja pelkään, että mitähän nyt taas. Sama ahdistus tuntuu olevan kaikilla ystävilläni. Joka päivä saa pelätä, että pian tapahtuu taas jotain peruuttamatonta. Pelottaa, millaisen maailman jätämme jälkipolvillemme.

Toisaalta nuo fiksut lapset ja nuoret tuovat ainakin vähän uskoa siihen, että toivoa vielä on. Toivottavasti emme pilaa tätä maapalloa ihan täysin, ja että viimeistään sitten he saavat hommat niin sanotusti hallintaan. He tulevat vielä ihmettelemään, että mitä hel****tiä heidän vanhempansa ja isovanhempansa oikein ajattelivatkaan. Tai jos 7-vuotias ihmettelee sitä jo nyt, kertoo se jo valitettavan paljon.

Vaikka uutiset ahdistavat ja pelottavat, toivoa on. Ainakin haluan uskoa niin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

 

Olen mukana LähiTapiolan kampanjassa, jossa pääsen testaamaan heidän uutta älyhenkivakuutusta. Yhteistyö on jatkuu aina tuonne huhtikuulle saakka ja luvassa on myös lukijailta, mutta siitä paremmin lähempänä!

Testaamani älyhenkivakuutus on paljon enemmän kun perinteinen, yleensä lähinnä omaa taloutta turvaava vakuutus. Se nimittäin auttaa ottajaansa voimaan paremmin. Kokonaisuuteen kuuluu henkivakuutus, sähköinen terveystarkistus sekä itsevalmennusohjelmat, aktiivisuusranneke tai sykemittari, hyvinvointitietoja sekä hyvinvointisovellus puhelimeen.

Oma hyvinvointivalmennukseni alkoi sähköisen terveyskyselyn täyttämisellä netissä. Lisäksi minulle lähetettiin kotiin sykemittari, jota pidin kolme vuorokautta. Sykemittauksen jälkeen tapasin ensimmäisen kerran uuden vakuutukseen kuuluvan personal trainerini joka teki minulle myös kehonkoostumusmittauksen. Puhuttiin samalla myös omista liikunta -ja ruokailutottumuksista ja lopulta sain sähköpostiin vielä oman treeniohjelman.

Minulla oli tosiaan aluksi Firstbeat-mittauslaite rinnassani kolme päivää. Jos joku teistä on joskus ollut sydänfilmissä, niin laite kiinitettiin ihoon samanlaisilla tarralapuilla. Toinen pää oikealle rinnan päälle ja toinen pää vasemmalle alle. Laite on todella pienikokoinen ja huomaamaton, se piti vain muistaa ottaa pois aina suihkun ajaksi. Muuten laite sitten mittaili sykettä, unen määrää ja laatua, stressitasoja sekä palautumista.

Lähtötilanteeni ennen mittausta oli mielestäni hyvä. Välillä on vähän kiirettä ja stressiä enkä aina ehdi oikein liikkua säännöllisesti. Nukuin kuitenkin mielestäni ihan ok ja minulla on päivän mittaan myös hengähdystaukoja. Tai niin ainakin luulin.

Itseasiassa mittauksessa ilmenneet stressimärät olivat jopa vähän huolestuttavia. On siis aivan normaalia, että päivän mittaan punaisia stressipiikkejä tulee, mutta päivän mittaan pitäisi olla myös muutavia palauttavia hetkiä, eli vihreitä kohtia. Jos ei päivän aikana ehdi pitämään taukoa, niin palautumisen olisi hyvä kuitenkin alkaa hetki ennen nukkumaan menoa ja aivan viimeistään sitten yön aikana. Minulla ei kuitenkaan näin ollut, vaan stressaan aivan liikaa (huom, kaikki stressi ei sentään ole aina negatiivista), mutta pahinta on kuitenkin se, etten palaudu tarpeeksi yönkään aikana. Liikuntaa päivissäni sensijaan oli oikein hyvät määrät!

Jotten kulu ihan loppuun, minun pitäisi jatkossa yrittää pitää päivän mittaan muutama rentouttava palautumishetki, sekä kiinnittää erityistä huomiota nukkumiseen. Eli pitää kännykkä ja läppäri pois jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja mennä OIKEASTI ajoissa nukkumaan. Usein käy niin, että menen suht aikasin kyllä sänkyyn, mutta kännykää näprätessä saatta vireähtää jopa pari tuntia, eikä senkään jälkeen uni ole kovinkaan laadukasta.

Myös vakuutusyhtiön tiloissa Isossa Omenassa tehty kehonkoostumusmittaus oli kiinnostava. Mittauksesta selvisi että vaikka kehon rasvaprosentti on vähän normaalia korkeampi, oli lihasmassaa kuitenkin oikein kiitettävä, jopa vähän normaalia korkeampi määrä. Mittaus kertoi myös, että aineenvaihdutani on normaalia alhaisempi. Tähänhän voi vaikuttaa suoraan tuo korkea stressihormoonin määrä, joka siis helposti laskee aineenvaihduntaa.

Emme ihan hirveän tarkasti ehtineet muuten mittauksen tuloksia vielä käymään läpi, mutta tavoitteenani olisi nyt ennen seuraavaa tapaamistamme kiinnittää huomiota säännölliseen ateriarytmiin ja siihen, että söisin ainakin 4-5 kertaa päivässä nykyisen kolmen sijasta. Harrastan paljon hyötyliikuntaa, sillä kävelen lähes kaikkialle, mutta yritän saada mukaan mahtumaan vielä jonkun kuntoa vielä vähän kohottavamman säännöllisen liikuntaharrastuksen. Aika korkeat tavoitteet ehkä maailman epäsäännöllisintä elämää elävälle, mutta yritetään! Ainakin sitten parin kuukauden päästä tehtävä uusintamittaus motivoi. Ja ennenkaikkea tietysti se oma hyvinvointi.

Hyviä vinkkejä päivän mittaan palautumiseen otetaan ilolla vastaan! Entäs miltä muuten tämänkaltainen, kokonaisvaltainen, vakuutus kuulostaa? Palailen taas aiheeseen noin kuukauden päästä!

LIFIE yhteistyössä LähiTapiola

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.