NO SHAVE NO SHAME

22/11/2019

Tänä vuonna kuulin ensimmäistä kertaa no-shave nowemberista (tästä ylen artikkelista), joka rohkaisee naisia luopumaan ihokarvojensa poistamisesta. Tähän haasteeseen oli helppo ottaa osaa, sillä en ole jaksanut epiloida sääriäni sitten elokuun.

Muistelen olleeni neljännellä tai viidennellä luokalla, kun ensi kertaa sheivasin – käsivarsia myöten. Sheivaamisesta syntyi heti kierre, karvat muuttuvat koviksi eikä karhea sänki tuntunut saatika näyttänyt kivalta. Tulikin siis höyläiltyä aika monta vuotta ahkerasti. Kammoksuin kaikkia ihokahvoja ja teinityttönä minulle oli päivänselvää, ettei sellaisia kuulunut tytöllä nähdä. Nyt tuntuu jopa ahdistavan surullislta miettiä, miten pahasti ja monta vuotta olen nuoruudestani käyttänyt olemalla tyytymätön omaan vartalooni ja tahtonut muuttaa sitä, kirjaimellisesti pienintäkin karvaa myöten.

Vaalea ihoni yhdistettynä tummaan karvaan merkitsee myös sitä, että vaikka karva on sheivattu, näkyy sen tumma juuri ihostani läpi. Eli sänki ikäänkuin paistaa kaikesta sheivaamisesta huolimatta läpi. Muistan olleeni teiniä hiusmallina lehtikuvauksissa, jossa valokuvaaja suureen ja kauhistuneen ääneen huusi, että miten vulgaaria, kun hän huomasi kaunaloistani näkyvän tälla tavalla sängen läpi. Sitä sitten yritettiin kampaajan avustuksella ajaa partakoneella pois. Olin tulloin 12 tai 13 vuotias.

Koen, että etenkin medialla on ollut iso osa luonnottoman kauneusihanteen luomisessa ja myymisessä itselleni. En minä silloin nuorena tyttönä tiennyt, että on joku photoshoppi,jolla naiset ja tytöt muikataan enstistä laihemmaksi, ja kaikki ihohuoksia ja selluliitteja myöten blurrataan pois. Tunsin vaan suurta epävarmuutta siitä, että minun on pystyttävä näyttämään samalta. Muuten olin epäkelpo, ällö, vulgaari, vääränlainen.

Sheivaamisesta syntyi usein pieniä haavoja, herkkä ihoni ei tykännyt siitä, kirveli, kutisi, tuli näppylöitä ja ihonalaisia karvoja – mutta mitäs sitä ei kauneuden eteen tekisi… Sitten jossain vaiheessa hoksasin äitini vahapurkin. Muistan viettäneeni tuntikausia kylpyhuoneessa tahmean ja liian kuumaksi vesihauteessa lämmitetyn vahan ja kangaslappujen kanssa. Hirveän sotkun lisäksi tuloskaan ei koskaan ollut täysin onnistunut.

Reilu kymmenen vuotta sitten aloin käymään sokeroinnissa. Sen lisäksi, että joku muu tekee vaivallosen homman puolestani, tuntui sokerointi lempeämmältä tavalta. Säännöllisesti sokeroinnissa käydessä ihokarvat pehmenevät, eikä niitä tarvitse poistaa kun noin kuukauden välein. Asia ei siis pyöri mielessä joka päivä suihkussa käydessä. Karvojen täytyy myös antaa välissä kasvaa, jotta ne voi taas poistaa. Aina sitä ei pääsytkään sokerointiin heti kun olisi ollut tarvis ja aloin huomaamaan, että eihän se niin kamalaa ole, jos säärissä vähän karvaa onkin.

Jatkoin kyllä sokeroinnissa käyntiä, sännöllisen epäsännöllisesti. Kokeilin myös kainalokarvojen poistamista laserilla sarjahoitona ja käytössäni oli myös kaksi eri epilaattoria. Ja myöskin kiireellisiin tilanteisiin se itse höylä. Hirvittää ajatella, että kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen on mennyt. Mutta vuosi vuodelta välitin vähemmän.

Nykyään en välitä juuri ollenkaan – kuten kuvasta saattaa nähdä. Välillä, etenkin kesäisin ja lomalla, haluan itse olla karvaton. Välillä kaipaan vaan sitä fiilistä, välillä taas – kuten näin talvisin, en jaksa nähdä sitä vaivaa. En näe itse enää karvattomuuta mitenkään huomattavasti kauniinpana, enemmän vaan eri näköisenä.

Vuosien aikana olen oppinut hyväksymään itseni paremmin, ymmärtämään sen, että näytämme kaikki erilaisilta ja että median ja yhteiskunnan luoma kauneusihanne on hyvin kapea. Ikä ja äidiksi tuleminen on auttanut suhtautumaan lempeämmin itseeni ja ulkonäkööni. Pikkuhiljaa myös mediassa on alkanut näkymään eri kokoisia naisia, selulliittia ja ihokarvoja. Silläkin on varmasti ollut merkitystä. Myös minä olen halunnut näyttää tätä puolta omassa somessani jo pidemmän aikaa, sillä tiedän, että se voi olla iso ja silmiä avaaja -tai täkeä juttu jollekkin. Aina välillä joku sanoo minua somessa rohkeaksi – mutta olen vain oma itseni ja tahdon että muutkin voisivat olla.

Kaikki eivät kuitenkaan suhtudu naisten luonnollisiin ihokarvoihin yhtä suopeasti tänäkään päivänä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Adidaksen tennarimallina toiminut naismalli sai hirvittävän negativisten kommenttien ryöpyn ja jopa raiskausuhkauksia, koska esintyyi kampanjakuvissa sääret ajelematta.

Omaan pieneen päähäni ei mahdu se, miksi naisten ihokarvoja pidetään niin iljettävinä, ettei niitä haluta nähdä tai itse pitää. Jopa sheivereitä mainostavissa mainoksissa sheivataan jo valmiiksi ajeltuja sääriä. Ja miksi sitten hyväkuntoisia hiuksia, tuuheita kulmakarvoja ja pitkiä ripsiä havitellaan ja ihannoidaan?

Jokaisen pitäisi saada tehdä omille ihokarvoileen juuri niinkun itsestä tuntuu parhaimmalta. Miettikää miten vapauttaavaa olisi, kun voisi käydä uimahallissa tai rannalla ilman sitä edeltävää karvojenpoistoa tai häpeää siitä, mitä muut ajelemattomista karvoista ajattelevat. Elää vähän rennommin, muiden mielipitestä välittämättä. Tai vielä mielummin niin, ettei kenelläkään olisi tarve olla mitään mieltä jonkun toisen ulkonäöstä ja valinnoista.

Kun julkaisin eilen kuvan karvaisista talvisääristäni instaan, sain yksityisviestillä useamman kyselyn siitä, että mitä mieheni on mieltä tästä. Kysymys tuntuu absurdilta. Vähän sama kun kysyttäisiin, mitä mieltäni mieheni on siitä, että minulla kasvaa keskellä naamaa nenä.

Enkä sano tätä pahalla näitä kysyjiä vastaan, olen aina vaan elänyt suhteissa jossa saa olla luonnollisesti oma itsensä, joten tällainen ajatusmalli on minulle hyvin vieras. Jos mieheni vaatisi minua poistamaan karvani tai vaikka meikkaamaan, niin emme todennäköisesti edes olisi tässä.

Omaan karvaisuuteen tai karvattomuuteen ei pitäisi liittyä häpeää. Naisten ihokarvohoihin liitetään usein likaisuus tai jokin hippiaate ja siksi halusin näyttää ja kertoa, että oikeasti ihan tavalliset naiset voivat olla myös karvaisia. Meillä on kaikilla oikeus määrätä kehostamme ja tehdä niin mikä on hyväksi sille ja meille.

Itse en ole tällä hetkellä ajeltu ihan vain, koska en jaksa nähdä sitä vaivaa. Itse epiloiminen käy jo rutiinista ja sen aikana voi kylppärissä katsella läppäriltä vaikka sarjaa, mutta minulla on herkkä iho, jota joudun kuorimaan ja rasvaamaan tuntitolkulla aina karvanposton jälkeen.

Olen siis luonnontilassa mukavuussyistä, vaikka tottakai kuulostaisi paremmalta kertoa taistelevani kapeita kaunusihanteita vastaan. Mutta ehkä siihen juuri ajauduin nyt vähän vahingossa tämän kirjoituksen myötä. Toivottavasti se herätti ajattelemaan tai antoi jollekulle lisää itsevarmuutta.

Itse ajattelin korkata uimahallikauden ekaa kertaa näillä säärillä. Ehkä. Mutta ainakaan muiden vuoksi en halua enää ikinä poistaa täysin luonnollisia ihokarvojani.

Lue myös: Karvainen nainen on kauhistus / No Sex and City, Jättäkää säärikarvat rauhaan! / Bluestocking, Miksi naisten karvoitus aiheuttaa jopa vihaa? / Yle


KÄSIN TEHTY – REMPPAHOMMIA JA ARVONTA

27/11/2017

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – LEMON JUICE & GLYSERINE

En ole pitänyt itseäni koskaan perinteisenä käsityöihmisenä. Osaan kyllä paikata housujen polvista reijät mutta esimerkiksi villasukkia olen kutonut elämäni aikana vain yhden parin ja jos lapset haluavat askerella niin se täytyy tehdä päiväkodissa tai koulussa. Minä en nimittäin kartonkiin tai liimapuikkoon tartu kovin mielelläni, ei sillä että sellaisia edes kotoamme löytyisi.

Mutta onhan käsitöitä monet muutkin asiat. Minä olen nimittäin kaiken tietokoneella näpyttelyn (käsityö tavallaan sekin) vastapainona aika kova remppailemaan. Kuten blogiani vähän kaummin seuraanneet tietävät, pistin esimerkiksi itse kotimme ihan uuteen uskoon kolmisen vuotta sitten, maalaamalla kaikki pinnat lattioita myöten. Minulla on jatkuvasti käynnissä myös vähän kevyempiä huonekalujen kunnostusprojekteja ja viimeisimpänä tein myös pienen kylpyhuoneremontin ihan itse.

Suojakäsineiden kanssa vaikkapa tuollaisen tuolin kunnostus on hankalaa, hiekkapaperista ja pensselistä kun saa paljon paremman otteen paljain käsin. Tällöin myös käsien hyvinvoinnista pitää pitää pitää huoli remppaprojektien välissä. Kovan kulutuksen ja maalinpesuaineilla läträämisen jälkeen kädet suorastaan vaativat hoivaa, hellyyttä ja kunnollista kosteutusta.

Lemon Juice & Glycerine on suomalaisin käsin tehty ja se on hoitanut suomalaisten käsi jo yli 60 vuotta. Sillä on siis pitkät juuret klassikkotuotteena ja moni muistaakin varmasti sitruunaisen käsivoidepurkin mummun tai äidin kylpyhuonekaapista. Minulla taas on vahvat muistikuvat voiteesta ala-asteelta, kun opettajamme käytti sitä päivittäin.

Klassikkotuotteiden ulkonäkö on nyt muuttunut ja jatkossa käsivoiteet,  jalkavoiteet sekä saippuat löytyvät tyylikkäissä mustissa pakkauksista. Minulla on ollut viime viikot käytössä tehokosteuttavan käsivoiteen lisäksi myös luomuriisiä sisältävä käsille tarkoitettu kuorintavoide. Vaikka pelkästään kylmä sää saa kädet kädet usein kuivumaan, omani eivät ole aikoihin yhtä pehmoiset! Olen vieläkin ihan hämmentynyt miten ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia sisältävä käsivoide paransi oikeassa kädessäni yli vuoden ajan olleen rohtumankin. Siis sen, johon olen käyttänyt vaikka mitä kalliita antibiottirasvoja.

En ole aiemmin käyttänyt käsikuorintaa ja tämän jälkeen en voi sitä lopettaa. Tuntuu todella hyvältä kuoria ajoittain vääsyneetkin kädet ja antaa niille samalla pieni hieronta. Tämä kurintavoide ei siis missään nimessä sisällä muovirakeita, vaan sen teho tulee hienonnetusta luomuriisistä. Kun kädet ovat kuoritut ja kuolleet ihosolut poistettu, imeytyy käsivoidekin silloin tehokkaammin.

Mikä käsityötaito on omaa sydäntäsi lähellä? Rentoudutko kiireisen arjen tai ruuhkavuosien keskellä maalaamalla, remontoimalla kotia tai kunnostamalla mökkiä tai vaikka kokkaamalla viikonloppuisin yhteisen illallisen läheisillesi? Kommentoi ja osallistu arvontaan! Osallistuneiden kesken arvotaan 2 Lemon Juice & Glyserine tuotepakettia. Arvonta päättyy 4.12.17.


IHOLLE IHANA

13/11/2017

Kaupallinen yhteistyö Medisoft

Olen nyt viimeisen parin vuoden aikana huomannut selvemmin kuin koskaan, että heti kun kesän jälkeen ilman viilenevät ihoni reagoi siihen kuivumalla. Lapsesta saakka ihoni on ollut herkkä, se saattaa yhtäkkiä ragoida vaikka johonkin uuteen ainesosaan tai hajusteeseen. Tämä näin selvästi ilmojen ja vuodenaikojen mukaan reagointi on kuitenkin melkoisen uusi juttu. Olenkin nyt pyrkinyt käyttämään mahdollisiman hoitavia ja ihoa vähän ärsyttäviä tuotteita.

Ehkä parhaiten medikaalisesta osaamisestaan sekä käsihuuhteistaan tunettu Medisoft laajeni syksyllä apteekkimaisiin ihonhoitotuotteisiin, jotka perustuvat iholle ihanteeliseen pH-arvoon. Terveydenalan ammattilaiset ovat käyttäneet korkealaatuisia Medisoft-hygieniatuotteita jo 60-luvulta saakka, ja nyt niiden rinnalle on tullut päivittäistavakaupoista saatava päivittäiseen käyttöön sopiva sarja koko perheelle.

Kotimaisen, tehokkaan käsihuuhdesarjan lisäksi ihonhoitosarjasta löytyy nyt hoitava pesuneste, hoitava vartalovoide sekä hoitava käsivoide. Kaikissa tuotteista on iholle ihanteellinen 5,5 pH-arvo. Se siis palauttaa ihon oman kosteustasapainon ja auttaa ihoa säilyttämään sitä suojaavan luonnollisen happamuuden sekä sen rasvaisuuden. Iho jää oikean pH-arvoisen tuotteen jälkeen terveeksi ja pehmoiseksi.

Kun sain uudet purkit käsiini, ihastuin ihan ensimmäiseksi niiden kauniisiin, yksinkertaisiin ja kivan värisiin pakkauksiin. Heti ensimmäisestä käyttökerrasta ihastuin myös purkkien sisältöön niin kovasti, että raahasin ne mukaan tänne Thaimaahan. Jos talvi ja kylmyys kuivattaisi ihoani, niin saman tekee myös tämä aurinko sekä jatkuva hikoilu sekä uimassa ja suihkussa ramppaaminen. Nämä vaan ovat iholle tosi ihania.

En osaa valita suosikkiani, mutta ihan päivittäisessä käytössä itselläni on ollut tuo pesuneste, joka ei siis sisällä ollenkaan saippuaa. Iho tuntuu sillä pesun jälkeen puhtaalta ja raikkaalta, mutta samaan aikaan kosteutetulta ja hoitavalta. Samoin suihkun jälkeen rasvaan koko kehon, ja joskus kasvotkin, tuolla vartalovoiteella. Se imeytyy ihanan nopeasti ja jättää ihon silkkiseksi sekä kimmoisan tuntuseksi. Kaikissa näissä hyvin miedosti hajustetuissa tuoteissa on käytetty glyseriinia sekä ihoa suojaavaa betaiinia.

Ajattelen myös, että kausiflunssat pysyvät paremmin poissa kun myös iho voi hyvin ja on terve sekä ehjä. Etenkin täällä toisella puolen maailman bakteerikantakin on niin erilainen, että haluan pitää omasta ja lasten ihosta hyvää huolta, sillä pöpöt tarttuvat helposti myös kuivan, haavaisen ja kosteutta kaupaavan ihon kautta. Kuivan ihon hoidossa onkin hyvä muistaa kosteutuksen lisäksi se, että iho täytyy myös pestä päivittäin – tärkeää tässä on juurikin ne oikeat, hoitavat ja pH-arvoltaan sopivat tuotteet. Tärkeää on muistaa myös ihon säännöllinen kuorinta, kuolleen ihosolukon läpi kun kosteusvoiteen on vaikeampi imeytyä.

Miten sinä pidät ihosi ihanana? Vastaa alle ja osallistu Medisoftin uutuustuotteiden arvontaan! Kaikkien 20.11. mennessä vastanneiden kesken arvotaan kaksi Medisoftin ihonhoitotuotteiden tuotepakettia. Arvonnan säännöt.