KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – SERLA

Vaikka kukkurallaan olevasta tiskipöydstämme ja petaamattomasta sängystäni ei uskoisi, minulla on melko tarkat siivousrutiinit. Perjantaisin on aina siivouspäivä, lakanat vaihdetaan joka toinen viikko ja kuukauden välein meillä käy siivooja. Kodin huollossa noudatan mummini neuvoa: sotkuista saa olla, mutta ei likaista. Roiskeita ja tahroja siis pyyhitään päivittäin ja kuivineet riisit imuroidaan tarvittessa ruokapöydän alta, mutta muuten tavarat saatavat olla melkoisen hujan hajan siivouspäivien välissä.

Viikottaisessa siivouksessa minua ärsyttääkin eniten tavaroiden paikalleen laitto, mutta itse kodin puhdistukseen ei sitten menekään kauaa aikaa, kun arkiset pikaputsaukset tapahtuvat rutiinilla. Myös lapset otan nykyään mielelläni mukaan siivoukseen ja he tekevätkin pikku askareita yleensä enemmän kun innoissaan.

Kaupallisessa yhteistyössä lähdin testaaman yhdessä teistä lukijoista koostuvan testiryhmän mukana Serlan siivousta helpottavia tuotteita. Näistä itselleni tutuin tuote olikin Serlan kätevät siivousliinat, joiden nimeen vannon juurikin sellaisessa tehokkaassa pikasiivouksessa.

Kosteat siivousliinat ovat mielestäni parhaimmillaan kylppärin kaikilla pinnoilla, keittiössä sekä pölyjä pyyhkiessä. Etenkin kylppärin siivouksessa kyseessä on loistotuote, sillä silloin ei tarvitse erikseen rättejä tai pesuaineita ja siivous tuntuu mielestäni silloin hygieenisemmalta. Lisäksi liina on vahva, se kestää hankausta ja sitä voi tarvittessa huuhdella välissä. Lavuaarin ja hanan lisäksi näillä saa muuten myös lenkkarit hohtaviksi käden käänteessä.

Talouspapereita löytyy nykyisin kaupan hyllystä monenlaisia, moneen eri tarkoitukseen. Laajan paperivalikoiman tarkoituksena onkin auttaa siivouksessa erilaisten täsmätuotteiden avulla. Perinteien talouspaperirulla ajaa meillä usinmiten sevetin ja rätin virkaa ruokapöydässä. Samalla arkilla pyyhitään niin suut kun pöydälle läikkynyt juomakin. Uudessa Serlan Design -kuvioitu talouspaperissa on joka rullassa erilainen kiva kuviointi. Oma suoskkini on harmaat pilkut ja mielelläni pidänkin noin hauskan näköistä rullaa esillä pöydällä.

Keittiössä lieden lähettyvillä toimii sitten taas paremmin Kätevä – taitellut paperiarkit. Ruokaa laittaessa likaisilla käsillä saa pakkauksesta nappaistua helposti yhdellä kädellä arkin, likaamatta muita papereita. Näppärän kokoiseen pakettiin on saatu mahdutettua kahden ja puolen talouspaperirullan verran arkkeja.

Myös ikkuna ja lasipintojen puhdistukseen löytyy oma toimiva tuote, nimittäin Lasi ja Peili siivousliina. Tavalliselta talouspaperilta näyttävä rulla on koostumuseltaan paksumpaa eikä nukkaa ollenkaan, joten se toimii loistavasti lasinpesunesteen kanssa kiiltävien pintojen, kuten peilien ja ikkunoiden puhdistukseen ja on silti biohajoava.

Muut testiryhmäläiset kertoivat siivoavansa yleensä myös joka päivä vähän ja paremmin sitten noin kerran viikossa. Mikä hauskinta, myös nämä edellämainut suosikkituotteeni valikoituivat heidän suosikeikseen. Vähän vähemmälle käytölle meillä kaikilla tuntui jäävän Serlan XXL papripyyhe, joka on suuniteltu kovempaan käyttöön, kuten autotalliin, remontteihin, puutarhaan tai muihin korjaustöihin.

Näen kyllä että meidänkin siivous/työkalu/remonttikaapissa tälle on paikkansa, vaikka paperia ei tulekkaan arjessa yhtä useasti tarvittua. Sain testiryhmäläiseltä hyvän vinkin käyttää paperia myös nahkakenkien lankkauksessa – toimii! Keväällä tämä on hyvänä apuana varmasti myös pyörää huoltaessa tai jos joskus vihdoin saaan aikaiseksi jatkaa keittiön tuolien kunnostus -ja maalausoperaatiota.

Tärkeää minulle on myös että tuotteissa on huomioitu ympäristö. Serla-tuotteissa käytetään ensikuitua ja keräyspaperista saatavaa uusiokuitua. Kaikki valmistus tapahtuu ympäristöä kunnioittaen, ympäristövaikutukset tarkasti huomioiden ja kestävää kehitystä edistäen. Tästä on merkkinä myös Serlalle myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, Joutsenmerkki.

Näiden siivoussuositusten lisäksi Serla arpoo neljän tunnin kotisiivouksen! Osallistuaksesi arvontaan, käy tekemässä Serlan leikkimielinen testi, jossa voit testata millainen siivooja olet.

Kuinka usein teillä muuten siivotaan? Osallistuvatko lapset mukaan siivoukseen? 

Noh, millaista on olla naimisissa? on kysymys jota me molemmat olemme kuulleet paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Ja vastaus siihen on: ihanaa, parasta ja ihan mielettömän siistiä. Elän elämäni onnellisinta aikaa ja olen myös todella onnellinen päätöksestä mennä naimisiin umpirakastuneena alkuhuumassa. On mieletöntä huomata miten rakkaus vain kasvaa ja syvenee päivä päivältä, vaikka joka päivä luulee ettei se tästä vahvemmaksi voisi enää mennä.

Jokainen pari tekee heille sopivimmat ratkaisut ja kun me kuukauden yhdessäolon ja kahden viikon ns. virallisen seurustelun jälkeen päätimme mennä naimisiin, mahdollisimman pian, oli se meille juuri se paras ratkaisu. On ihanaa olla niin tosissaan ja ihana kun saa rakasta toista ihan täysillä. Naimisiinmeno ei ole mikään toisen rengastus, vaan lupaus siitä että haluaa tehdä töitä liiton eteen myös vaikeina aikoina. Tietysti niin voi luvata myös ilman naimisiinmenoa, mutta me tahdoimme ehdottomasti naimisiin. Vaikka meillä on vasta lyhyt taival takanamme, koen että naimisiinmeno toi suhteeseen ihan uuden, syvemmän tason.

On maailman ihaninta tulla kutsutuksi vaimoksi ja kertoa olevansa vaimo. Tunnen suurta ylpeyttä siitä kertoessani ja meinaan pakahtua onnesta sen kuullessani. Vatsanpohjassa kutkuttaa kun katson Oskua vaikkapa laittamassa ruokaa ja mietin että olen naimisissa tuon miehen kanssa. Siinä se kokkailee – minun mieheni! Kaikki mitä teemme yhdessä tuntuu astetta erityisemmältä tehdessämme sen avioparina.

Myös meidän molempien sormukset ovat minulle hyvin merkityksellisiä. Rakastan sormustani ja minua ottaa vatsanpohjasta joka ikinen kerta kun kosketan ja pyörittelen sitä. Se miten vahvasti tunnen tuollaista pikkuesinettä kohtaan yllätti itseni ihan totaalisesti – myös Oskun sormusta kohtaan. Hänen sormuksellaan on muutenkin hieno merkitys, sillä se on hänen isoisänsä vanha ja se pienennettiin sopivaksi niin, että siinä olevat vanhat kaiverrukset säilyivät myös. Oskun isoisä on ollut yksi hänen elämänsä tärkeimmistä henkilöistä ja arvostus häntä kohtaan näkyy edelleen. Hänen isovanhempansa olivat onnellisesti naimissa yli 50 vuotta, kunnes isoisä siirtyi muutama vuosi sitten ajassa ikuisuuteen. Tuntuu erityiseltä että nyt tuo sormus on osana myös meidän liittoamme.

Kerroin jo aiemmin omasta sormuksestani sekä siitä miksi valitsin juuri sen. Edith-niminen sormus on valmistettu Narsakan perheen pyörittämällä pajalla Hämeenlinnassa. On ihana että myös omalla sormuksellani on tarina osana Narsakan korupajan historiaa, vaikka sen tarina ei olekkaan yhtä henkilökohtainen.

Halusin kauniin ja näyttävänkin sormuksen, mutta sen piti olla kuitenkin omaan tyyliini tarpeeksi simppeli sekä käytännöllinen, sillä en ole muuten tottunut käyttämään juuri minkäänlaisia koruja. Sormus on ollut nappivalinta vaikka se onkin ehkä yllättävän romanttinen tyyliini.

Rakastan sitä miten sormus kimaltelee nimettömässäni ja sitä miten jo nyt sormessani näkyy siitä jäänyt kevyt painauma. Huomaan tekeväni asioita nykyään enemmän vasemmalla kädelläni, ihan koska vaan tahdon näyttää kaikille että olen naimisissa. Onhan se vähän hassua, mutta miksi ei ottaisi kaikkea irti tästä! Olen myös huomannut nimettömässä olevan sormuksen olevan hyvä karkoitin vaikkapa liian pitkään tuijottaville miehille – kaivan vaan nenääni oikean sijasta vasemmalla niin saan taas istua ratikassa rauhassa 😀

Naimisiinmenomme on ollut myös lapsille iso ja tärkeä juttu. Häistä kerrottiin koulussa ja eskarissa pitkään ja molemmat pojat halusivat viedä juhlista myös kuvia näytille. Uskon että naimisissa olomme tuntuu lapsista myös turvallisesta. He tietävät että perheessä on nyt yksi turvallinen aikuinen lisää, johon voi tuketua, luottaa ja joka ei ole ihan heti lähdössä minnekkään pois. Meidän molempien lapset puhuvat myös toisistaan liikkuttavasti veljinään, joka saa kyyneleen silmäkulmaan jokaikinen kerta.

Naimisissa on siis oikeasti aivan sairaan ihanaa ja välillä saatan ihan naurahtaa ääneen koska tämä on vaan niin siistiä! Kavereiden kanssa välillä vitsillaan sillä, että minusta tuli kertaheitolla minkkiturkkiin pukeutuva Rouva Storgårds. Ja samalla olen ihan hiton ylpeä siitä. Tuosta sukunimen vaihtamisesta voisi muuten kirjoittaa ihan oman postausksesna, joten ehkä sen ajatuksen vielä postausluonnoksiin…

Edith sormus saatu bloginäkyvyyttä vastaan Kultasepät Narsakalta. 

Vuosi sitten koulujen alkamisen jälkeen perhettämme alkoi piinaamaan ikävä vaiva, täit. Olin pitänyt niitä aina hyvin kiusallisina ja todella ällöttävinä. Omien muistojeni mukaan olen oman koulutaipaleeni aikana säästynyt niiltä, eikä lapsillanikaan ollut ikinä aiemmin ollut näitä ällötyksiä. Kunnes perheessämme alkoi viime syksynä hermoja raastava täikierre. Tässä kohtaa aika montaa teistä alkoi varmaan kutittamaan päästä? Niin minuakin – taas.

Viime syksy ja talvi ja kevät meni meillä niin, että häädöistä huolimatta täitä tuli aina jostain uudestaan. Kahden kodin jatkuva puunaaminen, monien satojen eurojen täishampoot, uudet peitot ja tyynyt, tuntikaisien hiusten kampaamiset ja jatkuva kutina kuluttivat henkisiä voimavaroja ihan hirveästi. Välillä oltiin muutama viikko ilman täitä, kunnes niitä taas jostain ilmestyi. Yhdessä vaiheessa uhkasin opettajille etten päästäisi lastani kouluun, ennen kun henkilökunta on tarkistanut kaikkien lasten päät.

Aina kun luulin että nyt vihdoin pääsimme näistä pikkupaskiaisista eroon, niitä tuli taas. Lopulta leikkasimme jopa lastenkin hiukset. Mutta eihän sekään auttanut, kun emme ihan lyhyeksi siiliksi niitä vetäneet.

Täit ovat kiusallinen vaiva ja alkuun ällötyksen lisäksi minua nolotti ne myös tosi paljon. Ja ovathan ne edelleen ihan hemmetin ällöjä. Nykyään osaan kuitenkin suhtautua niihin sillä mentaliteetilla, että täitä voi tulla ihan kenelle tahansa. Se ei ole merkki huolimattomuudesta tai likaisuudesta. Nolona ja kiusallisina pidän nykyään ainostaan vanhempia jotka eivät ilmoita kouluun tai hoitopaikkaan täistä tai eivät hoida niitä pois heti kun täitä havaitsevat.

Minusta onkin tullut tässä vuoden aikana aika hyvä täi-expertti, joten ajattelin jakaa vinkkejä tehokkaseen täihäätöön. Tärkein neuvo kuitenkin on unohtaa ne apteekin kalliit ja nykyisin valitettavan tehottomat myrkkyshampoot. Ainakin meilläpäin elelevät täit ovat selkeästi kehittäneet vastustuskyvyn kyseisiin aineisiin. Täiden ehkäisy on toki tässä hommassa ehkäpä se ykköshomma, eli pipot ja muut aina takin hihaan, reppuun tai muovipussiin! Täihääädön jälkeen yhtä tärkeä homma on täikammalla kampaaminen kaksi kertaa päivässä parin viikon ajan. Nimittäin jos hiuksiin jää yksikin elävä saivare, alkaa koko show alusta.

Täit kuolevat parhaiten tukehduttamalla ja tähän hommaan sopii parhaiten jokin kasvisöljy. Kookosöljyn epäillään toimivan parhaiten, mutta itse myös rypsi -ja oliiviölyn testanneena en ole huomannut tehoissa eroa. Kaikki öljyt saavat myös hiukset tuntumaan hyvältä ja rypsiöljyn joukkoon voi vaikkapa tipauttaa muutaman tipan eteeristä öljyä (oma suosikkini on appelsiini), jolloin ne myös tuoksuvat hyvältä. Teepuuöljyn on myös kerrottu toimivan täiden ehkäisyssä voimakkaan tuoksunsa ansiosta.

KASVISÖLJY JA TUNNOLLINEN KAMPAAMINEN

Ennen öljyn levittämistä hiukset kammataan kauttaaltaan tähän tarkoitukseen tehdyllä tiheäpiikkisellä täikammalla. Hiukset ja päänahka käydään läpi pieni osio osiolta. Tämä kannattaa tehdä vaikkapa lavuaarin päällä tai valkoinen pyyhe hartioilla, jolloin putoavat täit näkee parhaiten. Muista pestä ja keittää kampa aina kaikkien käyttäjien välissä.

Öjy on mielestäni helpoin levittää kotihiusvärin mukana tulevalla purkilla, mutta myös vaikka tyhjä shamppoopullo toimii. Kookosöljyä käyytäeesä tulee öljy ensin sulattaa juoksevaksi vaikkapa vesihauteessa. Öljyä levitetään tarkkaan koko päänahkaan sekä hiuksiin. Pään ympäri laitetaan tiiviisti muovipussi tai elmukemua. Tapanani on tehdä vessapaperista koko pään ympäri mevenä nauha/panta hiusrajan kohdalle, jotta öljyä ei valuisi kasvoille tai niskaan ja sitten vielä toinen pussi päälle. Öljyn annetaan vaikuttaa ainakin muutama tunti, mielellään kuitenkin yön yli.

Ennen pesua hiukset kammataan uudestaan täikammalla. Saivareita voi olla vaikea huomata, mutta mielestäni ne saa parhaiten irti juuri kosteista tai öljyisistä hiuksista. Saivareet ovat siis nitä pieniä vaaleita munia, jotka ovat kiinnityneet hiukseen yleensä noin sentin päästä päänahasta. Saivareita on joskus vaikea saada irti edes kammalla, jolloin ne täytyy vetää yksi kerrallaan pois kynsillä. Näiden postaminen onkin se kriittisin vaihe, sillä munista syntyy aina uusia täitä.

Öljyn jälkeen hiukset pestään normaaliin tapaan shampoolla. Moni on kertonut saaneensa apua täikierteeseen pajunkuorishampoosta. Se ei tapa jo olemassa olevia täitä ja saivareita, mutta hajunsa ansiosta estää niiden uudelleen tulemista.

SAIVAREET KUOLEVAT MYÖS KUUMASTA

Saivareisiin toimii kampauksen ja nyppimisen lisäksi kuuma. Eli hiukset kannattaa föönata mahdollisimman kuumalla, pieni jakaus kerrallaan. Lasten kanssa tämä ei tosin välttämättä onnistu, mutta oma pää kannattaa föönata sekä vetää vielä vaikka suosistusraudalla huolillisesti läpi.

Öljyhoidosta ei ole hiuksille mitään haittaa, päin vastoin, joten ölyhoito kannattaakin toistaa viikon päästä. Samalla koko perheen voi hyvin öljyttää varmuudeksi, toisin kun apteekin myrkyillä. Kaikan a ja ö on kuitenkin kampaaminen, kampaaminen, ja kampaaminen!

MUISTA TEKSTIILIT

Täi elää pään ulkopuoella, esimerkiksi tekstiileissä, vain muutaman päivän. Joten mitään jättimäisiä siivousoperaatiota ei tarvitse suorittaa. Riittää kun petivaatteet, pyyhkeet, hatut ja huivit pesee vähintään 60 asteessa. Myös pakastaminen on kätevää, meillä on tapana laittaa pipot, takit, huivit, reput ja tyynyjen suojapäälliset pakkaseen yön yli. Pehmolelut kannattaa sulkea muovipusseihin vaikkapa viikoksi. Sohvalle, matoille ja patjoille riittää imurointi ja sohvan päälle voi laittaa vaikka suojaksi lakanan. Jos mahdollista, peitot ja tyynyt voi myös saunottaa kuumassa tai tunkea sinne pakastimeen.

KERRO MUILLE

Tärkeää on myös kertoa täihavannoistaan kouluun, hoito -tai kyläpaikkaan. Aina täitä ei huomaa ja silloin ne pääsevät leviämään tehokkaammin. Kun täi havainto on tehty pitää tarkistaa koko perheen päät, valitettavan todennäköisesti niitä löytyy usein muiltakin. Kasvisöljy on onneksi luonnollinen ja turvallinen vaihtoehto ja sitä voi käyttää ihan varmuden vuoksikin.

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä täiden ehkäisyyn tai häätöön?

Nyt seuraa tärkeä tiedote. Nimittäin selvisimme tänään hengissä, täysjärkisinä ja jopa erittäin hyväntuulisina, vaikka lapsi sai tällä kertaa valita itse teeman syntymäpäiväjuhliinsa. Maailmanloppua ei tullut vaikka lautasissa, serveteissä, paperipilleissä, tarjoiluastioissa, pompomeissa ja kakussa ei toistunutkaan likuvärimäisesti toisiinsa sointuvat pastelliset sävyt. Ei ollut väriteemaa, kultareunuksia, hapsuja, tupsuja tai mitään muutakaan blogiuskottavaa krääsää. Ei edes niitä paperipillejä ja servetitkin unohtuivat. Sensijaan meillä oli nauravia nakkeja, lohkoperunoita ja lapsen mielestä maailman hienoimpia (ihan järkyttävän hirveitä) oransseja kurpitsalautasia.

Meillä on nyt tokaa vuotta putkeen tehty niin, että Kaapo pitää kaverisynttärinsä isänsä luona ja minä sitten puolestani järkkään Elviksen synttärit. Lasten oikeina synttäripäivinä käydään perinteisesti lelukaupassa, josta lapsi saa valita mieleisensä lahjan, ja sen jälkeen käydään kakulla kahvilassa tai ostetaan pieni kakku kotiin. Muille sukulaisille ei olla myöskään sen kummemmin järjestetty erikseen mitään, vaan ollaan jotenkin pienesti juhlistettu synttäreitä sitten kun ollaan nähty.

Mielestäni tapa on tosi hyvä meille. Kaikki ovat tyytyväisiä, lapset tykkäävät tästä perinteestä eikä oma stressimittari ei pääse kohoamaan liian korkealle. Kun sukulaisia on paljon ja he asuvat ympäriinsä, jonka lisäksi on uusia sukuja ja perheitä ja puolisoita ja puolison sukuja, niin tällainen kasuaali järjestelty toimii parhaiten.

Jatkossa aion jatkaa samaa linjaa, jossa vapautan lapset krääsäkauppaan ja annan heidän valita juuri ne hirveimmät teema-asiat, jotka tuntuvat merkitsevän heille hyvin paljon enemmän kun itselleni täydellisesti kakkukynttilöihin sointuvat muffinssivuoat.

ps. Instagramista löytyy videomateriaalia juhlavalmisteluista ja vähän muustakin

Kaupallinen yhteistyö – Reima

Me olemme siinä mielessä aktiivinen perhe että liikumme lähes kaikkialle kävellen tai pyörällä. Kaapon jalkapalloa lukuunottamatta meillä ei kuitenkaan ole säännöllisiä liikunnallisia harrastuksia, mutta hyötyliikuntaa sitäkin enemmän.

Uusien suositusten mukaan lasten tulisi liikkua päivässä reippaasti vähintään kaksi tuntia, ja sen lisäksi päivässä tulisi olla vielä muuta aktiivista toimintaa. Pojat saivat Reimalta alkuvuodesta käyttöönsä aktiivisuussensorit, joilla voimme mitata lasten päivittäistä liikuntaa. Sensoreiden mukaan aktiivisuutta onkin ollut kuudesta kahdeksaan tuntiin päivässä, eli mielestäni oikein hyvin.

Lapsista huomaa kyllä jos vaikkapa sadepäivänä ollaan oltu liikaa kotona tai jos iltapäiväkerhossa on ollut pelipäivä. Lapset ovat silloin paljon levottomampia ja toisaalta samaan aikaan vaikuttavat väsyneiltä ja kiukkuisilta. Niinä päivinä kun itse ei huvittaisi lähteä poikien kanssa ulos, muistutan itselleni miten paljon paremmin loppupäivä kuitenkin menee kun lapset saavat purkaa ylimmäristä energiaansa ja itse taas saa lisää puhtia iltaan saakka. Siitä syystä jokapäiväinen ulkoilu onkin ihan ehdotonta. Pahimpiin rankkasadepäiviin ollaan kehitelty kotiin sitten erilaisia temppuratoja tai lähdetty vaikka sisäliikuntaleikkipuistoon.

Lapset saavat arkena ihan hyvin liikuntaa jo ihan vain eskari -ja koulupäivien aikana. Olen tosi iloinen että niihin ollaan kiinnitetty oikeasti huomiota. Koulussa harvoin pönötetään pulpetin ääressä, kuten meillä ennenvanhaan, vaan jopa tuolien tilalle on hankittu erilaisia keinuvia tai pomppivia istuimia ja palloja. Välitunteihin on keksitty paljon erilaista tekemistä, vanhemmat oppilaat leikittävät pienempiä ja isosta varastosta voi käydä lainaamassa erilaisia ulkovälineitä peleihin. Samoin eskarissa liikutaan paljon niin sisällä kun ulkonakin, sekä retkeillään paljon läheisessä metsässä.

Matkat kouluun ja kauppaan kuljemme kävellen ja matkalla saa ehdottomasti kiipeillä ja leikkiä. Onneksemme myös meidän piha soveltuu ihanasti erilaisiin leikkeihin, lapset on huomioitu siellä hyvin ja muutenkin tilaa riittää jos jonkinmoiseen leikkimiseen ja seikkailuun. Meidän läpitalon asuntoa taas pääsee juoksemaan ympäri ja lapsethan rakastavat sitä. Näistä syistä en siis pode syyllisyyttä säännöllisten liikuntaharrastusten puutteesta, sillä tiedän lasten olevan tarpeeksi aktiivisia ja saavan myös sitä vähän hikisempää liikuntaa päivittäin.

Aktiiviset lapset tarvitsevat tietysti myös sääoloihin sopivat vaatteet, jotka päällä on helppo kiipeillä, juosta ja remuta. Vanhempana sitä tahtoo vaatteilta myös laatua, sillä lapset tosiaan nuohoavat joka paikan. Kaupallisessa yhteistyössä saimme valita Reimalta talveen sopivat vaatteet.

Reiman ulkovaatteet ovat tunnetusti hyviä ja valikoima onkin niissä todella kattava. Päädyin tilaamaan pojille Reimatec+ untuvatakit. Parka-mallinen takki sopii ulkonäkönsä ansiosta kivasti myös kaupungille, mutta hyvien teknisten ominaisuuksiensa vuoksi se on ihan loistava kovempaankin talvikäyttöön. Hupuissa on irroitettava karvareunus, joka on tosi hyvä lumituiskussa. Tuulenpitävästä ja hengittävästä materiaalista valmistettu takki on myös täysin vedenpitävä. Elvikselle valitsin tuon kauniin murretun oranssin sävyn ja Kaapon takin taas tyylikkäässä mustassa värissä.

Pakkaskelejä odottelee myös tekniset toppahousut henkseleillä, mutta toistaiseksi ulkohousujen virkaa täyttävät nuo ihan mahtavat lämmittävät Trick-farkut. Meillä oli keväällä samalla Thermolite-tekniikalla valmistetut farkut päinvastaisella, viilentävällä ominaisuudella. Näissä lämmitävvissä farkuissa kankaan sisäpuoli tuntuu käteen samettisen pehmoiselta ja sen tekniikka siirtää kosteuden pois iholta pitäen sen lämpimänä. Farkkujen malli miellyttää kovasti vaativaa silmääni jonka lisäksi ne ovat joustavuutensa ansiosta mukavat jalassa.

Myös teknisiä kenkiä löytyy Reiman valikoimista erilaisia. Kaapon kengät ovat lämpimät ja vedenpitävät Wheater-tennarit, joiden päällinen on pääosin tyylikästä nahkaa. Kenkien vedenpitävä välikalvo ja tekstiiliturkisvuori pitävät jalat lämpiminä ja kuivina. Elviksen kengät taas ovat Reiman klassikot, Patter Washit, jotka nekin sekä veden -että pesukoneenkestävät. Tarrat helpottavat kenkien pukemista. Kuten kaikissa Reiman vaatteissa, myös kengissä on todella hyvät ja turvalliset heijastimet.

Lasten monipuolinen liikunta ja aktiivisuus on siis tärkeää kasvun ja kehityksen kannalta, mutta olisiko teillä antaa vinkkejä arkiliikunnan lisäämiseksi? Kertokaahan alle kommentteihin, miten teillä liikutaan ja osallistutte samalla 200 euron Reiman lahjakortin arvontaan. Palkinto arvotaan kaikkien kommentoijien kesken ja arvonta päättyy 24.10.

Reimalla on käynnissä myös ihan mahtava aktiivisuuteen kannustava Kidventure-liikuntahaaste. Haasteen tarkoituksena on kannustaa liikumiseen ilmoittamalla päivän liikuntatunnit ohjelmaan ja osallistumalla samalla viikkopalkintojen arvontaan. Pääpalkintona kaikkien osallistujien kesken arvotaan koko perheen seikkailuloma Rukalle.