Pojilla on uusi lempileikki, taistelu aaltoja vastaan. Kuvat puhukoon puolestaan. Leikin nimittäin itsekin tänään tätä ja olen ihan kuitti.

Kaupallinen yhteistyö CA’BIANCA BARBERA D’ASTI

Niistä hetkistä, kun lapset on saatu nukkumaan ja on aikaa uppotua sohvaan Netflixin ja punaviinilasillisen kanssa on tullut parisuhteen myötä hyvin merkityksellisiä. Sinkkuna ollessa en yksin (tai siis läppärin kanssa) ollessa ikinä avannut sitä viinipulloa, haaveilin vaan. Mutta nyt kun meitä on kaksi, ei hyvän viinin avaaminen vain yksien lasillisten takia tunnu ollenkaan tuhlaukselta.

Olen myös kerännyt vaimo-pisteitä yllättämällä mieheni muutaman kerran perjantaisin töiden jälkeen niin, että kotona on odottanut ruoka (en oikeasti melkein ikinä muuten kokkaa) ja hyvä viini. Viime perjantaina tilasin kylläkin pizzaa, mutta hyvät pisteet siitäkin saa! Pizza ja punkku on meille pyhä asia, meinasimme jopa aluksi järjestää häämme sillä teemalla.

Kuten Netflixinkin, niin etenkin pizzan seuraksi kuuluu ehdottomasti punaviini. Kaupallisessa yhteistyössä Ca’Bianca Barbera d’Asti kanssa, tilasin meille pimeneviin iltoihin kauniin puulaatikon, joka sisältää kolme pulloa tätä tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaa punaviiniä. Tämä Italialainen täyteläinen viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta ja 500 ensimmäiselle kolmen pullon tilaajalle viinit toimitetaan tässä puulaatikossa.

Viinipullot puupakkauksessa ovat hyvä lahjaidea, mutta itse ajattelin ottaa pakkauksen osaksi keittiömme sisustusta. Vaalea vaneri sopii sinne nimittäin paremmin kun täydellisesti! Olen aina kammoksunut erilaisia viinitelineitä, en vain ole löytänyt mitään kivaa. Toisaalta en ehkä muutenkaan tahtoisi pitää viinejä esillä osana sisustusta, mutta tälläinen laatikkohan on tähän pulmaan juuri sopiva ratkaisu! Keksin laatikko jo monia muitakin käyttötarkoituksia, nimittäin viimekesäiset Airbnb vieraamme jättivät meille ihan hirveän kasan erilaisia mausteita. Tosi kiva juttu, mutta ne ovat siitä saakka seisseet työpöydän nurkassa rumassa muovilaatikossa, mutten ole keksinyt niille mitään parempaakaan paikkaa. Tällainen likukantinen laatikko tomisi myös hyvin hellan vieressä, piilottaen sisälleen kaikki sekaiset maustepussit ja purnukat.

Pizzan lisäksi Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 sopii täydellisesti erilaisten juustojen kanssa, joita meillä aikuisten kesken syödäänkin syntisen usein iltapalaksi. Viini on mielestäni kivan vivahteikas, maukas ja mausteinen, mutta samalla pehmeä, joten se sopii hyvin vähän voimakkaampienkin ruokien kanssa. Viinistä voi maistaa vivahteet myös karhunvatukkaa ja kirsikkaa.

Vaikka ollaankin nyt täällä ihanassa lämmössä ja auringossa, niin ei vitsit että mulle tuli tätä kirjoittaessa ikävä kotisohvalle, Oskun kainaloon viltin alle. Mikä teidän mielestänne on paras tapa viettää pimeneviä iltoja?

Huomaathan että Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista.

Onnistuneen loman merkki taitaa olla ainakin se, ettei ole mitään käsitystä että mikä päivä on tai kuinka monta päivää on reissussa ylipäätään ollut. Pää on niin pumpulia, etten vaan mitenkään keksinyt edes otsikkoa tälle postaukselle. สวรรค์ tarkoittaa google-kääntäjän mukaan ”paratiisi tai paratiisissa”.

Me saavuimme tänne paratiisiin sunnuntai-itapäivällä, 26 tunnin matkustamisen jälkeen. Vaikka reissu oli pitkä ja rankka, suoritettiin se kunnialla, ilman minkäänlaisia hermoromahduksia. Pojat ovat mitä mahtavinta matkaseuraa. On ollut muutekin ihana seurata poikien iloa ja innostusta ihan kaikesta täällä. Meidän majoituspaikka on ihan mieletön, ranta on ihan mieletön ja tämä tropiikki ympärillämme sekin ihan mieletön.

Olenkin kuvaillut meidän päiviä ig-storysin puolelle, kuvia on jostain syystä tullut räpsittyä vähemmän. Tässä jotain ekojen päivien kännykkäkuvia. Kannattaa siis ottaa storysit seurantaan, mutta pyrin kyllä myöhemmin kirjoittelemaan lisää reissustamme myös tänne blogiinkin.

Meidän päivät ovat kuluneet lähinnä rannalla ja altaalla, ollaan käyty vähän myös tuolla pääkadulla ja äsken tehtiin vähän pidempi reissu tuonne kylän keskustaan. Todella leippoisaa menoa siis. Perjantaina lähdetään päiväksi kiertelemään saaria ja vaihdetaan majapaikkaa. Tämä nykyinen on ollut niin ihana etten kyllä haluaisi lähteä!

Varasin nimitäin majoituksen kahdesta eri paikasta, sillä ajattelin että saatettaisiin kyllästyä muuten. Toivottavasti myös toinen paikka ylittää odotukset, kuten tämän paikan kanssa kävi. Reissun viimeiset kolme päivää ajateltiin viettää Bangkokissa, mutta tekee kyllä tiukkaa jättää tämä paratiisi. Katsotaan nyt mihin ratkaisuun sitä lopulta päädymme!

Terveiset täältä Dohan hulppean hienolta lentokentältä, tosi hauskan, pelkästään kuparista rakennetun lasten leikkipan nurkasta. Meillä on tässä kolmisen aikaa luppoaikaa ennen seuraavaa lentoamme, joten ehdin hienosti esitellä edes näin pikaisesti poikien uudet aurinkolasit.

Ihastuin alkuvuodesta näihin Ranskalaisiin Izipizi-merkkisiin aurinkolaiseihin, jotka bongasin Ombrellinon myymälästä. Mietin koko kevään ja kesän niiden ostamista pojille, mutta päädyin aina samaan lopputulokseen – en viitsi ostaa kalliita laseja lapsille, sillä ne häviävät tai menevät rikki aina ihan liian nopeasti.

Eilen vetäisin kuitenkin itselleni kuviteellisen litsarin poskelle. Lasten näön suojaaminen ei todellakaan ole sellainen asia jossa venytetään penniä. Juoksin sitten kaiken pakkaushulinan välissä keskustaan hakemaan laseja ja onnekseni Ombrellinoosta löytyi se samat malli, joita olin viime keväänä ihastellut. Hintakin oli ihan naurettavan pieni verrattuna siihen, että olin lasit jättänyt aiemmin ostamatta, mutta puolustuksena olin kuullut hinnan ekalla kerralla melko yläkanttiin väärin. Hintaa nillä oli siis alle 30 euroa kappale.

Izipizi ei ole minulle entuudestaan tuttu merkki, mutta olen kuullut sen olevan laadukas ja suosittu merkki etenkin Keski-Euroopassa. Lasten aurinkolasit ovat usein aika rumia ja omaan makuuni aivan liian värikkäitä. Tältä merkiltä löytyy kauniin klassisia malleja, kivoissa väreissä – myös silmälaseja sekä laseja aukuisille. Tässä Junior-mallissa on 100% uv-suoja sekä kumiset ja joustavat sangat. Joustavuuden, ajattoman mallin sekä muutenkin laadukkaan yleistuntuman takia uskon että tässä on pitkän käyttöiän lasit. Kunhan ne eivät vaan joudu hukkaan!

Ja ennen kun joku ihmettelee, kyseessä ei ole yhtistö, olen vaan tosi fiiliksissä kun pojilla on vihdoin hyvännäköiset laadukkaat aurinkolasit. Olivat muuten itsekin todella tyytyväisiä, Kaapo valitsi nuo tummemat ja Elvis nuo sinertävät.

Me jatketaan nyt matkaa, pojat ovat saaneet kuluttaa edergiaansa juoksentelemalla hikipäässä ja tämä välilasku olikin tosi hyvä veto. Suunnitelmissa meillä olisi nukkua koko seuraava lento, tai ainakin niin paljon kun mahdollista, jotta pääsisimme paremmin uuteen rytmiin kiinni. Huomiseksi olen ajastanut herkullisen tulevaan isänpäivään liittyvän postauksen ja palailen paremmin sitten kun olemme kotiutuneet päämääräämme.

Kaupallinen yhteistyö WWF

Äitinä mieleeni tulee väistämättä usein kysymys, millaisen maailman jätän jälkeeni? Sulavatko jäätiköt kokonaan kun vielä omat lapseni ovat elossa, tuhoavatko hirmumyrskyt kaiken alleen, entäs miten käy luonnollemme ja eläimille? Joskus mietin myös, että olenko osannut opettaa lapseni ymmärtämään tätä kaikkea. Syitä ja seurauksia, luonnon ja elämän kunnioitusta.

Katsellessani heitä ihmettelemässä syysmetsää, kohdatessaan lempein ottein naapurin koiran tai pohtiessaan eläimien oikeuksia sirkuksen mainoksen nähdessään tiedän että olen. Jos tulevaisuudessa jälkeemme jää yhtä valveutuneita ihmisiä mitä lapsemme nyt ovat, on meillä vielä toivoa.

Vaikka olemme tällaisia perus kauralatte-kaupunkilaisia, on perheemme suhde luontoon vahva. Meille on tärkeää päästä usein luonnon helmaan ja onneksi meillä täällä Helsingissä se on hyvinkin helppoa. Ei ole väliä vaikka asumme lähes keskustassa, pihamme metsikössä asustaa kettu ja voimme kesäisin viljellä omat salaattiaineksemme omilla viljelyksillämme. Upea keskuspuisto on aivan vieressä ja nuoruudenkotiini saareen hurauttaa bussilla alle puolessa tunnissa.

Ihaninta minusta on kuitenkin nähdä miten lapset suhtautuvat eläimiin. Se empatian määrä! On hienoa myös nähdä miten kiinnostuneita he ovat luonnon ja eläinten tilasta, haluavat kysellä vaikkapa sukupuutosta ja miettivät oma-aloitteisesti tapoja sille ettei mikään laji enää katoaisi tältä planeetalta.

Minusta on tärkeää että tällaiset asiat ovat meillä ihan arkisia ruokapöytäkeskusteluja ja että lapset ovat pienestä saakka olleet kiinnostuneita luontoon ja maapalloon liittyvistä asioista. En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään tarkkoja kasvatusperjaatteita tai tapoja, mutta nyt kun asiaa mietin, tärkeintä on ehdottomasti toisten kunnoittaminen ja auttaminen ja sen opettaminen onkin näköjään käynyt ihan vahingossa.

Ilmastonmuutoksesta ja sen tulemisesta muistan kuulleeni ensimmäisen kerran joskus koulussa. Silloin se tuntui joltain kaukaiselta asialta, joka ehkä joskus tulee. Nyt se näkyy kuitenkin jo arktisilla alueilla ja juuri siksi usein mietityttääkin, että mitä meidän jälkeemme jää. Jääkö mitään?

Myös Suomen luonnossa on nähtävissä monia lämpenemisen merkkejä: vesistöjen jääpeiteajat ovat lyhentyneet, kasvillisuus on muuttunut ja metsänraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle. Ilmastonmuutos lämmittää arktista aluetta nopeammin kuin mitään muuta aluetta maapallolla. Arktisella alueella on suuri merkitys koko maapallon luonnon monimuotoisuudelle. Osaa alueen lajeista, kuten jääkarhuja, ei tavata missään muualla. Huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. (lähde WWF)

WWF:n kummius on yksi helpompia tapoja auttaa. Lumi-kummina pääset suojelemaan muunmuassa jääkarhua, mursua, itämerennorppaa, naalia ja ahmaa. Kummina tililtäsi menee kuukaudessa minimissään kahdeksan euroa Arktisen alueen suojelutyöhön – se ei ole paljoa paremman huomisen toivossa. Lahjoituksia käytetään lajien suojelun lisäksi imastonmuutoksen hillitsemiseen, luonnonsuojelualuiden perustamiseen sekä kieltojen asettamiseksi luonnonvarojen ryöstämiselle. 

Lumi-kummina saat myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän WWF-lehden, joka sisältää paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa luonnosta. Meidän perhe on ollut WWF-kummeja jo monta vuotta ja jokainen lehti luetaan aina tarkkaan ja hienoja kuvia ihastellen. Kummius on myös todella hyvä aineeton lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea. Joulukin on tulossa! Ja jos kummiksi ei ole mahdollisuutta juuri nyt ryhtyä, WWF:lle voi tehdä myös kertalahjoituksia.

Herääkö teillä mieleen välillä vastaavanlaisia kysymyksiä? Miten teidän lapset suhtautuvat luontoon tai sen suojeluyöhön? Puhutaanko teillä kotona tällaisia asioista?

Kerro miten luonnon kunnoittaminen näkyy teidän arjessa ja osallistu Planeettamme Maa -konsertin lippupaketin arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kahden hengen lippupaketti 24.2.2018 Hartwall Areenalla järjestettävään konserttiin. Arvonta päättyy su 8.11.17.

Lumi-kummiuteen voit käydä tutustumassa täällä ja samalla laskea itsellesei sopivan kuukausilahjoitussumman. Voi vaikka miettiä, että mistä pienestä asiasta voisi kuukaudessa luopua ja lahjoittaa rahat mielummin luonnonsuojelutyöhön.