Koko loppuviikko sitä pähkäiltiin ja lopulta tehtiin päätös, lapset eivät toistaiseksi mene kouluun. Kun perjantai-iltapäivänä tuli ilmoitus, ettei kouluja ja päiväkoteja Helsingissä suljeta, moni vanhempi pettyi. Niin myös minä, sillä minulle olisi ollut siinä kohtaa paras ratkaisu, että joku muu neuvoo minulle miten tässä tilanteessa pitäisi nyt toimia.

Pettymyksen tunne oli kuitenkin hetkellinen aalto, sillä ymmärrän myös hyvin miksi tällaisiin järjeisiin toimiin ei ainakaan vielä ryhdytty. Yhteiskunnan on edelleen pyörittävä ja etenkin tässä tilanteessa avainasemassa olevien vanhempien päästävä töihin. Silti jäin miettimään, pitäisikö meidän kuitenkin yksilöinä vielä tarkastella juuri sitä omaa tilannetta ja toimia sen sallimissa rajoissa jotenkin toisin?

Nimittäin, koska minä muutenkin olen päivät kotona, sillä toimistoni on täällä, voisinko priorisoida töitäni ja opettaa lapsia kotona? Myös mieheni on hoitovapaalla kotona taaperon kanssa ja me olemme jo useamman päivän vältelleet turhia kontakteja, tuntuisi hullulta lähettää lapset päiviksi sitten monen sadan oppilaan kouluihihinsa. Etenkin kun toiseen on kuljettava sinne ruuhka-aikaan vielä julksillakin, jota on kehoitettu välttämään.

Me itse emme kuulu riskiryhmään, mutta kun hypätään seuraaviin lähisukulaisiimme, niin siellä heitä onkin jo useampi. Lapset voivat myös tietämättään levittää virusta ja koulusta löytyy myös muita oppilaita, henkilökuntaa ja heidän perheenjäseniään, joille tauti voi olla kohtalokas. Eli kun mietin, otanko lapset pois koulusta, ajattelen sen yksilötasolla tehdyksi hyväksi yhteisölle.

Samaan aikaan ymmärrän sen, ettei kaikilla ole mahdollisuutta etätyöskentelyyn ja se voi tuntua epäreilulta ja jopa ahdistavalta. Ajattelen kuitenkin niin, että jos me vanhemmat jotka voimme, pidämme lapset kotona, auttaa se myös vähentämään sairastumisen riskiä niiden kohdalla, jotka eivät voi näin toimia.

Pohdiskelin tätä aihetta viikonlopunna omissa instagram-storyissä ja sain teiltä valtavasti viestejä aiheeseen liittyen. Minua lähestyi moni peruskoulun ja päiväkodin opettaja, joista jokainen kehoitti pitämään lapset kotona jos mahdollista. Näin hekin koulussa voivat kiinnittää entistä paremmin käsihygieniaan, kun luokkakoot ovat pienempiä. Ja mikä tärkeintä, jokainen kontakti vähemmän pienentää tartuntariskiä ja hidastaa epidemiaa (tautia kun ei ehkä voi loputtomiin välttää, mutta on täkeää hidastaa sen ”piikkiä”).

Kotikoulussa silti myös monet asiat mietityttävät, ennenkaikkea meidän jaksaminen. Kauan sitä kestää ja missä vaiheessa seinät alkavat kaatua päälle? Toisaalta, nyt voimme kaikki vähän hidastaa, ruukavuodet ja oravanpyörässä olo on tuntunut jo pitkään vähän liian raskaalta. Kun vähän suunnitellaan etukäteet tätä hommaa, voimme toivottavasti viettää myös kivoja hetkiä rauhassa yhdessä perheenä.

Vielä eilen iltapäivästä silti asia vaivasi mieltäni, mikä nyt olisi kaikkien puolesta oikein. Itkeskelin myös pienet itkut niiden vanhempien puolesta jotka tahtoisivat pitää lapset kotona, mutta eivät voi. Ja sitten taas sitä, että entäs jos ne koulut suljetaan, miten pärjäävät ne lapset joille koulu on turvasatama. Jossa saa päivän ainoan lämpimän ruuan ja selvin päin olevat tai välittävät  aikuiset. Sitten toinen lapsi alkoi oksentamaan. Kohtalo päätti puolestani, kiitos siitä.

Lapset jäivät siis vielä täksi päiväksi sairastamaan vielä isälleen, mutta mahdollisesti illalla jo tehdään yhdessä kotikoulun lukkari, joka kattaa ihan koko päivän aamusta iltaan, ja mietitään samalla myös viikon ruoat valmiiksi. Valeäidin blogista löytyykin tästä muuten tosi hyvä malli-idea! Pojat suhtautuivat uutiseen hyvin, tosi coolisti itseasiassa. Koulussa oltiin jo viime viikolla puhuttu tällaisetakin mahdolliuudesta ja kaikki kirjat oltiin kehoitettu ottamaan varmuudeksi kotiin.

Tänään iltapäivällä saamme lisää tietoa siitä, miten Helsngissä koulut ja päiväkodit jatkavat toimintaansa. Opettajilta tuli ainakin jo kiitosviestit kotikouluun päätymisestä, se helpottaa myös heidän ja muiden oppilaiden oloa koulussa. Voi tosin olla, että jo huomenna heillä tilanne on siellä jo ihan toinen. Se selviää myöhemmin.

Kokosin nuo viikonlopun instastory pohdinnat profiilini kohokohtiin, ne löytyvät sieltä kohdasta Koulu & Korona. Kokosin storyihin myös ison osan teidän lähetämiänne viestejä, kannattaa ihmeessä käydä katsomassa jos et sitä jo viikonloppuna tehnyt!

Tässäkin haluan vielä muistuttaa, että kotikoulu on meille ja meidän perheelemme nyt parhaimmalta tuntuva ratkaisu. En sano että se olisi sitä kaikille. Tehdään kaikki omat ratkaisumme sen mukaan mikä meille sopii – tai on ylipäätään mahdollista vaikakpa oman työtilanteen tai ammatin mukaan. Olemme kaikki tässä tilanteessa yhdessä, tuetaan ja tsempataan toinen toistamme. Kyllä me tästä selvitään!

Saa muuten nyt laittaa taas postausideoita, kun tätä korona-asiaa varmaan tulee ihan tarpeeksi joka tuutista. Onko joku aihe sellainen, mistä nyt mielellän lukisit täältä blogista?

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lomarenkaan ja Indieplace kanssa

Loppuvuodesta suunnittelimme vuokraavamme mökin talvista getawaytä varten tunnin-max parin ajomatkan päästä, ja vaikka vielä tulloin ei vielä lunta ollut, niin tottakai ajattelimme sitä tulevan sitten viimeistään alkuvuodesta senkin edestä. Haaveena meillä oli iso mökki, johon mahtuisi myös kaveriperhe lapsineen. Luvassa olisi laskettelua, hiihtämistä, lumisia metsälenkkejä ja kuumaa kaakaota takkatulen äärellä. Viime viikolla meidän odotettu mökkilomamme vihdoin toteutui – ihanassa kevätsäässä!

Monen muunkin muuttujan myötä viikonloppu vietettiin lopulta ihan vain oman perheen kesken – ainakin oli lääniä missä temmeltää! Kirpeän keväinen aurinkosää kruunasi rentouttavan viikonloppumme, joka oli ihana pieni irtiotto arjesta ja täynnä rentoa yhdessäolemista.

Vuokrasimme mökin yhteistyössä Lomarenkaan kautta, jonka sivulta voi erilaislla kohdennetuilla hauilla etsiä jos jonkinmoista mökkiä. Meillä oli muutama kriteeri mökkiä etsiessä, ensinnäkin sen piti olla mahdollisimman lyhyen ajomatkan päässä (ihan max kaksi tuntia), sillä perheen pienimmäisen kanssa sitä pidempi matka alkaa käymään liian tukalaksi. Toiseksi mökin piti olla tarpeeksi suuri, jotta huononkin sään sattuessa tila ei sisällä kävisi liian ahtaaksi. Kolmanneksi, halusin mökiltä myös luonnetta, mutta sen piti olla kuitenkin helppo esimerkiksi vaipanvaihdon kannalta. Lomarenkaan kautta löyykin hurjasti eri tyylisiä ja tasoisia mökkejä ihan laidasta laitaan. On erittäin modernia luxusta ja perinteisempää hirsimökkiä puuceellä.

Aluksi etsimme mökkiä hiihtokeskusten läheltä, mutta kun pikkuhiljaa alkoi käymään selväksi, ettei lunta ehkä sitten tulisikaan pystyimme laajentamaan hakua myös muualle. Samalla iski ihan hullu valinnanvaikeus, sillä tosi upeita ja persoonallisia mökkejä löytyi kymmenittäin. Siispä rajasimme entisestään vaatimuksiamme. Mökin pihapiirin piti olla helppo ja turvallinen lasten kanssa, samoin tietysti mökin sisätilat. Taaperon kanssa olisi parasta, ettei jyrkkiä portaita olisi mieluiten ollenkaan.

Ja voi että, juuri sellainen mökki meille löytyikin, nimittäin Louhela, (tunnin ajomatkan päästä meiltä) Salon Kiskosta. Joen varrella sijaiseva entinen maatila on kunnostettu asumiskäyttöön ja vastasi juuri tarpeitamme. Pihapiiristä löytyi itseasiassa kaksi mökkiä, yhteensä neljä makuuhuonetta ja nukkumapaikat jopa yli kymmenelle hengelle. Perheessämme pyörineet pikkuflunssat rajoittivat kuitenkin vieraiden tuloa ja lopulta mökillä olimme vain me. Ajattelimme kyllä pienempää mökkiä poikien käyttöön, mutta lopulta se jäi kokonaan asuttamatta kun viihdyimme yhdessä niin hyvin.

Entisen navetan yhteydestä löytyi vanhaan maitotonkkienpesuhuoneeseen tehty sauna jonka lisäksi otimme extrana vielä viikonlopuksi paljun. Etenkin pojat olivat paljusta hyvin mielissään ja olisivat polskineet siellä loputtomiin, jopa silloin kun tuli paljun pesässä pääsi sammumaan ja vesi pakkasessa vähän jäähtymään. Onneksi löylyyn pääsi lämmittelemään!

Eritysen ihanaa oli kylpeä paljussa ensimmäisenä iltana, melkein koko sakki kerralla. Ulkona oli jo ihan pimeää, mitä nyt kuu vähän valaisi, tähdet tuikkivat taivaalla ja jostain kuului pöllön huhuilua. Vedestä kohoava lämmin höyry, iloiset lapset ja kiireetön yhdessäolo – mökkiviikonlopun parasta antia.

Mökillä olevat vanhat huonekalut, pitsiverhot, sininen lattia ja toimiva iso leivinuuni toivat ihanasti tunnelmaa. Mökki oli vielä paljon suurempi mitä ilmotuksessa olevista kuvista sai ymmärtää ja siksi ehkä siellä olikin niin helppo viihtyä – tarvittessa sitä pääsi vetäytymään myös omaan rauhaan vaikkapa lukemaan. Pojat olivatkin aivan innoissaan, kun suuren tupakeittiön hyllyltä löytyi isot pinot Aku Ankkoja – niin ja putkitelkkari josta katsottiin aamuisin lastenohjelmia.

Entisen maatilan tontti on todella suuri ja aidatun pihan lisäksi siihen kuuluu peltoa sekä rantakaistale joen varrelta. Niin kaunista ja rauhallista oli käppäillä siellä, hyppiä yli ojien ja tutkailla niihin muodostunutta jäätä. Vaikka ajomatka kaupungista tänne oli lyhyt, tuntui että olisi oikeasti päässyt vielä kauemaksi, keskelle rauhaa sieltä omasta arjesta ja kaupungin kiireestä. Mielenrauhaa toi kuitenkin myös se, että oma koti oli tarvittessa tarpeeksi lähellä, etenkin kun toinen pojista oli tosiaan ollut aiemmin viikolla kipeänä.

Mökkeily kesällä on yksi suokkiasioistani, mutta olipa jotenkin jopa ihanan maagista toteuttaa tällainen pieni reissu myös muuhun vuodenaikaan. On meillä kaupungissakin luonto onneksi lähellä, mutta ihan eri tavalla sitä pääsee pysähtymään ja rentoutumaan kun irrotautuu niistä tutuista ympyröistä edes muutamaksi päiväksi. Eikä ympärillä kumpuleivat kuuraiset pellot sekä ohi lentävät joutsenpariskunnat ainakaan haitanneet irtiottoa.

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 11.

But first let me take a selfie – Oltiin alkuviikossa erän hotellin ravintolassa lounaalla, mutta Myytä kiinnosti enemmän tutkia vähän paikkoja. Lopulta annoinkin hänen lähteä kulkemaan rappuja ylös perässä seuraten ja päädyimme autoon kongressikeskukseen. Käytiin siellä sitten vessassa pesemässä kädet ja ajattelin ikuistaa hetken puhelimen muistiin. Lapsi oli tästä(kin) vähän eri mieltä.

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2
ARKI 3
ARKI 4
ARKI 5
ARKI 6
ARKI 7
ARKI 8
ARKI 9
ARKI 10

Taas yksi ihana kirppikseltä tehty villapaitalöytö Myylle! Olen itseasiassa jo pitkään etsiskellyt jotain saman tyylisiä villapaitoja pojille, mutta ei 140 & 150 senttisissä koossa tunnu löytyvän käytettynä (eikä oikeastaan uutenakaan) oikein mitään.

Pitkään pyörittelin tuota Irlannissa pehmeästä merinovillasta valmistettua, 7 euroa maksavaa paitaa käsissäni ja mietin, että tulisiko se sitten kuitenkaan käyttöön. Myyllä kun on jo yksi mummoni kutoma ja yksi vasta muutama viikko sitten ostettu paksu villapita jo kaapissa. Lopulta päätin sen kuitenkin ostaa – ja onneksi ostin, se on ihana. Ja sopi ihan täydellisesti viime viikonloppuiselle mökkireissullemme (kerron siitä pian lisää!)

Myyllä on alkanut yhtäkkiä vaihe, jossa hän saattaa ihan yhtäkkiä päättää, että jokin vaatekappale ei käy ollenkaan ja hän haluaa sen tilalle jonkun toisen. Tämä villapaita lukeutuu onneksi suosikkeihin. Hän tykkää stailata sen pinkkien kumisaappaidensa ja aurinkolasien kanssa.

Villapaidasta kirjoittaminen tuntuu tämän päivän koronauutisten jälkeen aika turhalta, mutta toisaalta hyvä saada ajatukset välillä pois aiheesta ja tuudittautua tämän paidan pehmeyteen. Seuraavat päivät meillä on tarkoitus viettää rauhassa kotosalla ja samaa ollaan kehoitettu meidän läheisiä tekemään. Eli villapaidat päälle ja villasukat jalkaan, nyt ei hötkyillä minnekään.

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 10.

Spring got me like – Jotain kummaa on tapahtunut, olen nimittäin useamman kerran narauttanut itseni ajattelemasta, että olisipa kaapissa jotain muun väristä päällepantavaa kun mustaa! Useamman vuoden olen pukeutunut pääosin mustiin vaatteisiin ja viihdyin niissä parhaiten. Musta on vaatteissa ehdoton lempparini, voima -ja turvaväri, joka näyttää mielestäni myös aina ajattoman klassiselta. Ekaa kertaa vuosiin kokomusta tuntuu nyt kuitenkin liian synkeältä.
En minä sentään ihan villiksi ole ryhtynyt. Huomaan katselevani beigejä, luonnonvalkoisia ja haalean puuteriroosan sävyisiä vaatteita sillä silmällä. Että ei nyt mitään kirkkaan keltaista kuitenkaan! Viime viikolla jalkaani päätyi jotain, mitä en ihan heti olisi uskonut – nimittäin valkoiset farkut! Ne ovat kylläkin pari numeroa liian isot, mutta ihanat silti ja tulivat heti käyttöön. Nyt ne pyörivät parhaillaan koneessa juuri liian kuumassa perussa, joskos vähän kutistuisivat.

Tämä on kyllä niin tätä. Vielä puolisen vuotta sitten olin ihan varma, ettei nykyinen 70-luvulta inspiraation saanut muoti tule puremaan minuun. Kuinka ollakkaan, on sivuotsatukkaa ja leveitä lahkeita. Parhaillaan metsästän myös vyöllistä lyhyttä takkia. Aloin myös katsomaan ihastellen huokaillen Amrican Woman nimistä sarjaa, jossa elellään 70-luvun Hollywoodissa. Niin upeita tyylejä!

(ja kyllä, tuolta laukustani pilkottaa käytetty vaippa – jotta pysytään tässä arkirealismissa)

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2
ARKI 3
ARKI 4
ARKI 5
ARKI 6
ARKI 7
ARKI 8
ARKI 9