Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n kanssa

Jos jostain, niin meidän poikien lukuinnosta olen ollut aina erityisen iloinen, etenkin näinä päivinä, kun älylaitteet ja pelikonsolit vievät helposti liikaa koululaisten huomiota. Onneksi kirjojen maailmaan on helppo myös uppoutua (niin helppo, että välillä joutuu, niin kotona kun koulussakin, käskemään lopettamaan lukemisen ja esim syömään välillä) ja kirjoja ahmitaan jopa useamman kappaleen päivävauhtia.

Kirjan pitää toki olla hyvä, että se kiinnostaa ja molemmille pojille on viime aikoina selvästi kehittynyt omanlaisensa kirjamaku. Etenkin seikkailu, avaruus, huumori ja sarjakuvat sekä salapoliisi -teemat kiinnostavat nyt. Tällä hetkellä muutama kirjasarja on ihan hitti ja seuraavassa Kaapo 11v ja Elvis 9v antavatkin omat kirjasuosituksensa syys(loma)lukemiseksi:

KEPLER62 UUSI MAAILMA: GAIA / Timo Parvela

Kansainvälisestikin huippusuosittu, avaruuteen sijoittuva seikkailusarja Kepler62 on saanut juuri toisen tuotantokautensa uuden osan, jossa uudisraivaajalapset suunnitelevat maahan palaamista. Kepler62 kirjasarjaan kuluu monta osaa, joten lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta jos mahdollista (löytyy hyvin kirjakaupoista ja kirjastoista), mutta kyllä tähän pääsee mukaan ilmankin.

Kirjoissa on hyvin koukuttavan, mutta helppolukuisen tekstin lisäksi tosi hieno kuvitus ja kirjasarja onkin saanut paljon kehuja myös sellaisten lasten vanhemmilta, jotka eivät normaalisti lue kovin paljoa. Täälläkin kirja ahmaistiin yhdessä illassa ja Kepler62 tuntuu olevan Kaapon koko luokan keskuudessa juuri nyt tosi suosittu (mikä on ihanaa, koska sen keskeisin teema on toverillisuus). Satuin eilen näkemään, että he jopa viestittelivät kaverinsa kanssa eilen tästä uusimasta kirjasta (miten liikuttavaa!). Ei siis ihme, että kirjasarjaa on käännetty jo yli 20 kielelle ja myyty yli 100 000 kappaletta!

MAAILMAN PARHAAN KAVERIN SEIKKAILU / Rowley Jefferson

Neropatin Päiväkirja on varmasti monelle tuttu, kuten meidänkin lapsille ja se onkin maailman suosituin lastenkirjasarja. Nyt Neropatin Päiväkirjoista tutun Gregin paras kaveri Rowley on saanut oman kirjan, jossa lähdetään suurelle pelastusretkelle. Tämä seikkailukirja on kivan helppolukuinen ja sisältää paljon sarjakuvamaista kuvitusta sekä tietysti huumoria.

LASSE-MAIJAN ETSIVÄTOIMISTO: ELOKUVAN ARVOITUS / Martin Widmark

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasarja on etenkin Elviksen suosikki. Yksi ihana yksityiskohta tässä kirjasarjassa on se, että se sijoittuu Vallila -nimiseen kaupunkiin, joka on toki ihan eri paikka kun poikien entinen ja rakas kotikaupunginosa, mutta tuo lukemiseen ihan omanlaisensa ja tutun fiiliksen. Uusimassa Elokuvan arvoitus -osassa Vallilassa kuvataan elokuvaa ja sitten alkaakin tapahtumaan kummia… Lasse ja Maija pääsevät jälleen ratkomaan arvoituksia, joita tulee kokoajan lisää. Tässäkin kirjassa on suuressa osassa myös upea ja yksityiskohtainen kuvitus sekä kivan reilu fontti, joten se sopii myös vähän pienemmillekin koululaisille.

GARGANTIS: PALUU MALAMANTERIN MAAILMAAN / Thomas Taylor

Jokin salaperäinen ja mahtava on heräämäisillään merenrantakylä Aaverannan vesissä. Gargantis palaa Malamanterin maailmaan ja tarjoaa saman poikkeuksellisen kutkuttavan lukukokemuksen Harry Potter -kirjojen hengessä. Trilogian toinen osa on täynnä salaisuuksia ja mystisyyttä. Kirjan kieli on todella eloisaa ja rikasta, kuin tarinallinen aarrearkku. Iso suositus myös näin vanhemman näkökulmasta tälle! 

MAAILMAN VIIMEISET TYYPIT: KOSMINEN KAUHU / Max Brallier

Tätä kirjaa ei itseasiassa ole pojat vielä ehtineet kokonaan lukea, mutta sarjan aiemmat osat on kruunattu ”ihan parhaiksi”. Kirjasarjan aihe, eli zombiet voi aluksi kuulostaa vähän turhan hurjalta, mutta Maailman Viimeiset Tyypit -sarjassa seikkaillaan tietysti lapsille / esiteineille sopivaan humoristiseen, hauskaan ja menevään – eli eepiseen tyyliin. Kosmisessa kauhussa vietetään maailmanlopun ensimmäistä talvea lumipallotaisteluineen ja koetaan uudenlaisia haasteista ja yllätyksiä.

ELLA JA KAVERIT VIHDOIN KOLMANNELLA / Timo Parvela

Sympaattinen Ella ja kaverit ovat hypänneet kolmosluokalle ja sen myötä tietysti kasvaneet – kuten supersuosittu kirjasarjakin sen mukana. Muutoksen myötä myös kirja on saanut lisää sarjakuvamaisuutta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kavereiden kesken ja on heillä myös suuria suunnitelmia nyt kasvaessaan. Tämä kirja sopii hienosti myös alemmilla luokilla opiskeleville!

Mitä kirjoja teillä tykätään lukea?

Lempinimeni on Erkki
Isona minusta tulee donitsien tarkastusmaistaja
Kivointa maailmassa on minecraft
Kaikkien inhottavinta maailmassa on fortnite
On kivaa olla lapsi koska saa ilmaista ruokaa
Lempiharrastukseni on kuvis
Näitä kieliä osaan puhua: suomi, englanti
Suosikkiaine koulussa on matikka
Aikuiset ovat joskus tylsiä, kun ei ne tee mitään
Isoveli on ainakin se huolehtii asioista, vaikka joskus ärsyttää
Pikkusisko on aika villi, mutta sen kanssa on kiva leikkiä ja se on söpö
Lempiohjelmani on Pipsa-Possu (katson pikkusiskon kanssa)
Säästän rahaa omaan kotiin
Idolini on Ammis (lempipehmolelun isä)
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on hampurilaiset
Ihmisiä on olemassa koska apinat halusivat lisääntyä
Talvella haluan olla kotona, kun ulkona on niin kylmä. Ja lasketella, mutta on tosi äryttävää laittaa ne monot jalkaan, ja sitten hyppiä alasti lumihankeen
Kesällä haluan uida, ostaa mökin ja että korona olisi ohi
Haluaisin nyt mennä ostamaan minulle synttärilahjan
Toivon Joulupukilta – oot SÄ se joulupukk? Byhyhyhyhyhyhyyy!
Yhdeksänavuotiaana on kivaa, koska olen lähempänä kymmentävuotta ja synttärimatkaa
Veljenä olen perheemme lemmikki, vähän kun marsu
Matkustaisin mieluiten Thaimaahan
Siellä uisin, söisin donitseja (siellä saa tosi hyviä), nauttisin, lepäisin
Lempibändini kaikkii random
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellanen joka kestäisi pitkään, siellä saa liikaa karkkia, 36 miljoona kakkua 12 miljoonaa donotsia ja siellä saa pelata
Terveisiet blogin lukijoille: jeai boooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooi

KAHDEKSAN, SEITSEMÄN, KUUSI, VIISI, NELJÄ, KOLME, KAKSI, YKSI

Oi, siis mitä, onko tosiaan lokakuuta kulunut jo yli viikko! Palataampa muistoissa hetkeksi vielä yhden lempparikuuni, eli syyskuun pariin ja perinteiseen kuukauslistaukseen:

– esikoinen täytti 11 vuotta
– minä täytin 34 vuotta
– kävin ennätykselliset kaksi kertaa ystävien kanssa ulkona illalla syömässä ja vähän humputtelemassa
– nukuin kaksi yötä luxus-hotellissa
– otin kysniin bio sculpture -lakkauksen
– elin kaksi päivää ilman toimivaa puhelinliittymää
– päätin boikotoida erästä pizzeriaa, mutta päädyin sinne kuitenkin uudestaan heti parin viikon päästä
– pojat saivat vihdoin uuden, isomman kerrossängyn
– kaduin uutta kerrossänkyvalintaa
– nukuin huonosti, kaipasin rauhaa sekä omaa tilaa ja haaveilin erakoitumisesta
– päätettiin mitä tehdään jouluna
– kävin koronatestissä
– ostin kilokaupalla omenoita ja satsumia
– olin alustaavtemallina
– toimin gigitaalisena cupidona
– kävin ostamassa viikonlopun ruoat pahimpaan perjantai-ruuhkaan, eikä kortti toiminut kassalla
– tein hiuksilleni luonnonmukaisen koti-keratiinikäsittelyn ja ne alkoivat haisemaan ihan hirveiltä
– kävin lasten kanssa metsässä etsimässä syksyn vikoja puolukoita ja sieniä (ei löytynyt yhtäkään tuttua sientä)
– sain eritysen paljon kivoja viestejä instagramissa ja kävin siellä paljon kiinnostavia keskusteluja tuttujen ja tuntemattomien kanssa
– kävin kampaajalla sitten helmi/maaliskuun
– ostin maiharit
– pähkäilin liukuovimateriaalien kanssa ihan naurettavan paljon
– mietin paljon kouluun palaamista
– käytin maskia, pesin käsiä ja pidin väliä ihmisiin
– perustelin kuuden kuukauden sali -ja uimahallitauon koronalla (ja se on totuus!)

Satuin eilen lounaalle parin kaverin kanssa, jolla yhdellä oli mukanaan kaksikuinen esikoisvauva. Naureskeltiin sitä, miten minä, jonka pitäisi jo kolmen oman lapsen kokemuksella olla konkari näissä hommissa, olinkin meistä se, jota jännitti eniten pitää tuota pikkuista sylissä. Olin myös se, jonka sylissä vauva alkoi itkemään.

Kun vauva muutaman parkaisun jälkeen ei rauhoittunut, alkoivat hikirkarpalot nousta otsalleni – huomasin nimittäin ajattelevani, että mitähän MUUT viereisissä pöydissä lounastavat ihmiset ajattelivat tästä. Vauvalla oli tukala olla ja minä ajattelin näitä (vaikkakin vain nopean häivähdyksen ajan) muita aikuisia, vitsi miten pöljä ajatusmalli!

Samaan aikaan se kertoo siitä, miten syvälle ovat iskostuneet ne vihaiset katseet, joita olen vuosien mittaan saanut ihan vain siksi että lapsi on mukana. Vaatii muutenkin paljon rohkeutta vaatii lähteä vauvan tai pienten lasten kanssa ihmisten ilmoille, etenkin ravintolaan. Suomessa on vallinnut pitkään tapa, jossa lapset saavat kyllä näkyä, mutta eivät kuulua. Mikä on hullua, koska lapsista ääntä lähtee – kuten aikuisistakin.

Olen vähintään muutaman kerran tässä vuosien mittaan myös kirjoittanut tästä samasta aiheesta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasten kanssa saa ja pitää käydä eri paikoissa, kuten ravintolassa. Muualla kun kotiympäristössä tarvittavia taitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä ja käytösmalleja on vaikea opettaa muuten kun niissä itse tilanteissa harjoittelemalla. Sitä paitsi, monesta meistä ulkona syöminen on kivaa ja sitä haluaa tehdä rakkaiden ihmisten, kuten oman perheensä kanssa.

Sanoisin kyllä myös, että vuosien mittaan on asiassa tapahtunut positiivista kehitystä. Toki omat lapset ovat jo isoja ja he alkavat olla konkareita monessa, tietävät miten ravintolassa käyttäydytään, kuinka kahvilassa tilataan tai vaikkapa miten julkissa matkustetaan toiset ihmiset huomioiden – joten kaikki tämä on heidän kanssaan helppoa ja stressitöntä. Lisäksi kivoja ja rentoja (mutta hyviä) ruokapaikkoja ja kahviloita on vuosien mittaan tullut myös paljon lisää. Ihmisten asenteet lapsia ja lasten kanssa liikkuvia ihmisiä kohtaan ovat mielestäni parantuneet. Sanoisin että ylipäätään ravintolakulttuuri vuonna 2020 on paljon parempi kun kymmenen vuotta takaperin ja siinä samassa lapsiystävällisessä kulttuurissa on otettu harppaus.

Lapsiystävällisen ravintolan ei tarvitse merkitä sitä, että listalta löytyy prinssinakkeja tai että lapset saavat mekastaa ja riehua, vaan että lapset ovat sinne yksinkertaisesti tervetulleita ja tärkeitä asiakkaita. Asiasta ei tarvitse tehdä sen isompaa numeroa tai ravintolan profiloitua nimenomaan lapsiystävälliseksi – henkilökunnan asenne ja pienet (mutta silti niin suuret) jutut ratkaisevat.

Näitä pieniä juttuja voi olla vaikkapa puolikkaiden annosten onnistuminen keittiöstä tai sellainen simppeli juttu kun syöttötuoli. Me kävimme viime viikolla koko perheen kesken syömässä kivassa ja trendikkäässä ravintolasssa, jossa toivotettiin lapset tervetulleiksi tarjoamalla heille kokonaan ilmaiset annokset. Tämä oli iso ele, olkoonkin osana markkinointikampanjaa.

Etenkin pienten vauvojen ja omaa tahtoa sekä rajojaan kokeilevien (normaali ja hyvin suotava sekä tarpeellinen kehitysvaihe!) lasten kanssa tilanteet, joissa on muita aikuisia ihmisiä läsnä ja joissa vaaditaan tietynlaista olemista, voivat olla hyvin jännittäviä tai stressaavia vanhemmille. Sillä on ihan järjettömän iso merkitys hymyilläänkö vieruspöydästä tsemppaavasti vai pyöritelläänkö silmiä, kun taapero saa meltdownin tai vauva ilmoittelee itkulla tarpeistaan.

Kotona päivät pitkät lapsen kanssa olevalle vanhemmalle on tosi tärkeää saada edes välillä elettyä sitä normaalia, osittain vanhaa elämäänsä, jossa käydään ihmisten ilmoilla ja tavataan ystäviä ja ottaa halutessaan lapset näihin tilanteisiin mukaan – usein siihen ei muuten olisi edes mahdollisuutta. Vähän lisää armollisuutta, ystävällisyyttä ja ymmärrystä itseään ja kanssaihmisiä kohtaan, niin ehkä tulevaisuudessa vanhemmilla olisi edes yksi stressin aihe vähemmän, myös meillä jotka vain haluavat nuuskutella kaverin ihanaa vauvaa.

(ps. kukaan ei katsonut pahasti lounaalla, vaan ihastellen ja ehkä vähän huvittuneena omaa paniikkiani)

Kaapit saatu osana Mirror Line brändilähettiläs -yhteistyötä

Meidän makkariin, joka virallisemmin taitaa olla kirjasto ja tv:n katseluhuone, teetettiin muutama vuosi sitten koko seinän pituinen vaatesäilytys. Halusimme laittaa sen sillä ajatuksella, että jos huoneen haluaa joskus vuosien päästä muuttaa takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa, saa myös vaatekaapit helposti ja siististi pois.

Halusimme hyödyntää koko huoneen pituuden sekä korkeuden ja niinpä suunnittelimme Elfan kanssa meille systeemin, joka kiinnitetään seinään ainostaan katonrajaan tulevalla listalla. Listaan ripustetaan roikkumaan pidikkeet, johon hyllyt kiinnitetään. Eli seinään tulee tällä tavalla vain muutamia reikiä listan kiinnityksestä. Näihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä, etenkin kun hyllyjen ja laatikoiden paikkaa voi helposti halutessaan vaihdella.

Tässä samassa hyllyjen suojaksi asennettiin myös yläkantoiset liukuovet, koska emme halunneet myöskään kajota lattiaan poraamalla siihen listaa. Tämä oli ideana hyvä, mutta oikeastaan heti huomasimme, että kyseiset liukuovet eivät toimineet meillä. Ovet tuntuivat hepposilta, eivät näyttäneet livenä yhtään niin kivalta kun netissä ja suurin ongelma oli turvallissuussyistä asennettu hidastin, joka aiheutti sen, ettei ovia pystynyt liikuttaamaan koko matkan pituudelta.

Yli kaksi vuotta olemme tuskailleet ovien kanssa, joista saa auki vain pienen osan kerrallaan. Enpä olisi aluksi uskonut, miten rasittavaa voikaan olla, kun ei saa koko vaatevarastoa kerralla käden ulottuville. Etenkin silloin, kun ei ihan tiedä mitä haluaa pukea päälle tai sovittaa eri yhdistelmiä. Kirosin sitä venksaamista liioittelematta päivittäin.

Vuosi sitten myös meidän makkarissa ollut suuri peili kaatui, hajosi ja raapaisi samalla myös rumat jäljet yhteen liukuovista. Siitä saimme ajatuksen, joskos rikkoutuneeseen oveen teettäisi peilin. Aktiivisesti mietettiin uusia ovia ja muita ratkaisuja, mutta ei saatu asiaa sen enempää edistymään.

Muutama kuukaisi takaperin satuin huomaamaan kotimaisen likuovia valmistavan Mirror Linen etsivän brändilähettiläitä. Osallistuin hakuun ja kuinka ollakkaan, meidät valittiin mukaan. Käytönnössä tämä brändilähettiläisyys tarkoittaa siis sitä, että uusia liukuovia vastaan lupasin tuottaa muutamia julkaisuja instagramiin sekä esiintyä heidän toteuttamallaan videolla, jota kuvattiin täällä meidän kotona. Tämä blogipostaus on aivan extraa, olen vain niin iloinen  näistä ovista, joten haluan jakaa koko prosessin myös täällä blogin puolella!

Kun lähdimme Mirror Linen kanssa uusia ovia meille suunnitellemaan, lähdimme itseassa liikkeelle jostain aivan erilaisesta suunnitelmasta, mihin lopulta päädyimme. Aluksi nimittäin mietin nyt paljon pinnalla olevia ja tilanjakana käytettäviä ruutuovia, valkoisin kehyksin ja niin, että jokainen ovi olisi peiliä. Asiaa kuitenkin mietittyämme, koko seinän levyinen peili ei tuntuntukaan enää parhaalta ratkaisulta ja pikkuhiljaa ruudukotkin putosivat suunnitelmista pois.

Meillä kävi asentaja ottamassa kaappien mitat ja samalla hän toi mukanaan ison laatikoillisen erilaisten ovien malleja. Tämä oli tosi hyvä (jolla tavalla edellistekin ovien hankinta olisi pitänyt tehdä) ja vei suunnitelmat taas ihan uusille urille. Yllätyksekseni ihastuinkin kovasti lämpimiin puupintaisiin oviin ja lopulta jäin pähkäilemään kolmen eri puupinnan kanssa. Loppumetreille mietin tätä meille lopulta tullutta, kuultovalkoiseksi maalattua (harmahtavaa) puuta sekä sellaista lämpimämpää vaalean puun sävyä. Valinta oli kamalan vaikea!

Sain hurjasti apua kaappien valintaan Mirror Linen päästä, he lähettivät minulle kymmeniä erilaisia tietokoneella piirrettyjä kuvia miettimistäni malleista, väreistä ja yhdistelmistä. Ilman peiliä, yhdellä peilillä, kahdella peilillä, isoilla -ja pienillä ruuduilla, ilman ruutuja… Testailin mallipaloja makkarissa eri valoissa ja lopulta sitten päädyin siihen, että lattiaamme sopisi paremmin tuo vaalea /harmahtava puu (vaikka tykkäsin kovasti siitä lämpimästä), joka olisi sitten ehkä parempi myös isona pintana.

Päädyimme myös siihen, että peliovia tuli vain yksi – joka on kuulemma erittäin harvinainen ratkaisu, mutta se toimii meillä tosi hyvin! Peiliä voi toki liikutella muihinkin kohtiin, mutta sen virallinen paikka on tuossa kaapiston päässä nurkassa, vähän piilossa seinän takana, jolloin esimerkiksi olohuoneeseen ei peili näy, eikä sen kautta siis myöskään heijastu petaamaton sänky tai muita makkarin sotkuja.

Uudet ovet kulkevat nyt myös alakiskon päällä, joka kiinnitettiin lattiaan kaksipuolisella teipillä – eli lattiaan ei tarvinnut kajota nytkään. Ovet kulkevat kahden kiskon varassa paljon pehmeämmin ja äänettömämmin, jonka lisäksi yläkisko on paljon huomamattomampi ja siistimpi kun edellisten ovien kanssa. Ja mikä parasta, ovia voi nyt liikutella ihan miten tahtoo! Saan kerralla koko vaatevarastoni näkyviin, jonka lisäksi voin vielä peilailla asuja peilistä. Nimittäin viimeisen vuoden meillä on ollut peili vain eteisessä, joten sen lisäksi, että vaateiden ottaminen kaapista on ollut raivostuttavaa, on peilaamaan pitänyt lisäksi mennä myös toiseen huoneeseen. Harppaus paljon paremmin toiminnalisesti palvelevaan kaappiin on siis ollut huomattava!

Ovissa ilahduttaa myös se, että ne ovat kotimaisen perheyrityksen valmistamat ja niille on myönnetty Avainlippu. Uudet ovet asennettiin myös vanhoihin oviin verrattuna muutaman sentin pidemmälle ulospäin, jolloin henkareilla olevat vaatteet eivät enää osu oviin ja mikä parasta, kaapissa mahtuu nyt leikkimään piilosta!

(Mitä tästä TAAS opimme, eli suunnitele rauhassa ja tee ekalla kerralla hyvin, niin ei tarvitse kahta vuotta tuskailla. Tai että, jos joku ei toimi, korjaa äläkä tuskaile kahta vuotta…)