Meidän häät olivat ihan meidän näköiset. Juuri sellaiset kun haluttiin. Ja vähän enemmän. Tunnelma oli ihanan rento, täynnä rakkautta, iloa ja yhdessäoloa. Ehkä parhaat juhlat ikinä, vaikka itse sanonkin (tai ehkä juuri siksi).

Meille oli alusta asti selvää että tahtoisimme järjestää isot bileet kavereille kantiskulubillamme – jossa alunperin olemme ensimmäisen kerran tavanneetkin. Ajatus siitä että tanssisimme aamuun saakka ykköset päällä oli vain tosi kiehtova ja halusimme ehdottomasti toteuttaa sen niin. Itse kirkon jälkeisen ruokailun sukulaisten kesken tahdoimme myös pitää mahdollisimman rentona mutta myös helppona meille – sillä aikaa juhlapaikan etsimiseen sekä menun -ja koristelun suunnitteluun meillä ei ollut oikeastaan yhtään.

Kartoittettuamme lempiravintoloitamme saimme äynväläyksen – tottakai juhlat järjestettäisiin samassa kolmpleksissa olevassa ravintolassa missä sitten häiden jatkotkin. Eli Siltasessa jossa Osku on omien sanojensa mukaan pokannut minut. Oli ihanaa tuoda kaikki rakkaat yhteen, meidän lempipaikkoihin joista on tässä kevään ja kesän mittaan tullut muutenkin meille entistä enemmän tärkeämpiä ja jopa historiallisia.

Siltanen on itsessään jo kaunis ja kiva paikka ja se on hiljattain remontoitu ruokaravintola Ondan muuttaessa tiloihin. Ruoat meille tuli siis suoraan sieltä ja annoimme heille täysin vapaat kädet menun suunnittelussa. Meillä oli Perusta vaikutteita saanut buffet-pöudässä oleva brunssi, joka sisälsi niin lämpimiä ruokia kun paljon erilaisia ihania salaattejakin. Ja tietysti suusssulava vegaaninen suklaababaanikakku.

Pöytäliinoja lukuunotammatta emme tuoneet mitään omia koristeita. Pöytiin piti tulla harsokukkaa ravintolan toimesta, mutta kukkalähesty oli jäänyt jonnekkin matkalle. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, tila oli silti kaunis ja tunnelma kaunis. En itseasiassa edes huomannut kukkien puuttumista ennen kun joku kaasoista mainitsi asiasta.

Brunssilla meillä ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa puheiden lisäksi. Halusimme keskittyä enemmän yhdessäoloon ja hyvästä ruoasta ja viinistä nauttimiseen. Kaikki puheet olivat ihanan liikuttavia, hauskoja ja mieleenpainuvia, kiitos vielä niistä! Lapsille meillä oli pieni puuhanurkka sekä katuliituja. Emme missään nimessä halunneet mitään pönötystä, vaan että ihmiset vaihtaisivat paikkoja, tutustuisivat toisiinsa ja että lapset saisivat juosta omia menojaan.

Tilassa kiersi myös kuusi polaroid-kameraa joilla vieraat saivavat räpsiä kuvia itsestään ja toisistaan sekä kansio mihin kiinniittää niitä ja kirjoittaa terveisiä. Kansiosta tuli ihan mielettömän ihana, ihan superkiva muisto!

Pikkuhiljaa illan hämärtyessä lapset ja vanhukset alkoivat lähteä kotiinpäin ja osa vieraista freesautumaan ennen jatkoja. Meillä oli pienellä porukalla myös pikkuinen hengähdystauko ennen kun siirryimme iltabileisiin bailaamaan.

Häiden jatkoille tuli satakunta kaveriamme jossa lempidj:mme soittivat meille koko illan. Samoin siellä meillä oli tarjolla kakkua ja skumppaa ja kaikista vieraista otettiin myös polaroid-kuvat. Bileissä meillä oli vähän perinteisempiä hääjuttujakin, jotteivat juhat tuntusi ihan tavalliselta lauantai-illalta. Kiinnitimme rakkauden lukon terassille, eli sinne missä olemme ensimmäisen kerran tavanneet. Sen lisäksi tanssittiin myös häävalssi sekä heitettiin niin kimppu kuin sukkanauhakin. Ihan sairaan hauskaa!

Olen tosi iloinen siitä että teimme asiat tavallamme ja että häistä tuli juuri sellaiset kun halusimmekin. Häät järjestettiin todella nopealla aikataululla, mutta siitä huolimatta mitään ei jäänyt puuttumaan emmekä joutuneet tekemään kompromisseja. Kivat häätkin voi siis järjestää ilman vuosien hössöttämistä, toki silloin stressikäyrä ei ehkä kohoa yhtä korkealle. Itse selvisin kuitenkin ilman yhtäkään henkistä romahtamista, minusta ei kuoriutunut bridezillaa silloinkaan kun asiat välillä levähtivät käsiin tai tuli vastoinkäymisiä. Toki saimme apua järjestelyissä, kiitos erityisesti kaasoille ja bestmaneille! Oli aivan ihanat juhlat!

Kuvat Teemy Höytö
Polaroid-kamerat saatu lainaan näkyvyyttä vastaan Plastic Camerasilta

– Olen naimisissa
– Asun kahden lapseni kanssa
– Kuopukseni on esikoululainen, esikoinen tokaluokkalainen
– Lempivärini on metsänvihreä ja vaaleanpunainen
– 99 % vaatteistani on mustia
– Tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa
– Rakastan nukkua vastapestyissä pellavalakanoissa
– Tykkään nykyään käydä enemmän teknotansseissa kun räppikeikoilla
– Haaveilen isommasta asunnosta ja lomamatkoista
– Minulla on itse keskellä yöllä leikkaamani polkkahiukset
– Minulla on yhdeksän itse tekemääni tatuointia
– Minulla on uudet tissit
– Olen sokeri -ja kofeiinikoukussa
– Olen matkustannut 19 maassa
– Tykkään itsestäni ja olen päivä päivältä itsevarmempi
– Olen tosi onnellinen
– Minulla on näkyvät silmärypyt
– Olen tajunnut ettei aikuiseksi tulo tarkoita tylsyyttä tai tasaisuutta
– Minulla on pajon haaveita ja unelmia
– Omistan 12 paria kenkiä
– Minulla ei ole virallisia henkkareita
– Olen alkanut sietämään vähän suolakurkkuja
– Hormonitoimintani on sekaisin
– Viihdyn blondina
– Juuri nyt haluan asua Helsingissä, ratikkalinjan vieressä
– Tykkään syödä muiden tekemää ruokaa
– Olen alkanut pelkäämään kuolemaa
– Mietin usein merkitystäni tässä maailmassa
– Roikun ihan liikaa kännykällä somessa
– Muistan vieläkin vanhan kotipuhelinnumeromme mutta en mitään muita numeroita
– Luen liian vähän kirjoja
– Lempidinkkejäni on kossuvissy limellä ja kurkulla sekä valkkarisooda
– Olen ajanut yhden kerran autolla
– Minulla on aikuisiällä todettu kielellisiä oppimisvaikeuksia sekä dysgrafia
– Näen ihan hirveästi unia, muistan ne selvästi vielä vuosienkin jälkeen, joskus ne ovat jopa käyneet toteen
– Inhoan tiskaamista, roskien vientiä, jääkapin tyhjennystä ja pyykinpesua
– Minulla on ihan hullut säärikarvat
– Olen parhaan ystäväni tyttären sylikummi
– Olen yksi toisen hyvän ystäväni kaasoista
– Olen herkkä, liikutun ja itken herkästi – etenkin ilosta
– Tykkään luonteestani, joka on samalla rauhallinen ja pirskahtelevan spontaani, ujo mutta hassutteleva
– Tykkään pyöräillä mutta inhoan ylämäkiä
– Haluaisin hammasraudat
– Olen ylpeä ja iloinen lahjakkaista ja ihanista sisaruksistani, perheestäni ja ystävistäni
– Olen löytänyt luotto-ripsivärin
– Toivon aina samaa asiaa kun kello on 11.11, 22.22 tai 0.00

Viikon sisällä ollessa ja pian viisi tuotantokautta Game of Thronesia katsoessa voi oppia uusia yllättäviä taitoja. Kuten keittiössä voileipien tekemisen juuri samassa ajassa mitä sarjan alkutunnari kestää.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – BIOLUVIL & COMFORT

Niin kauan kun olen lukenut naistenlehtiä on niissä kaikissa taisaiseen tahtiin julistettu vaatekaapin kulmakiviä, eli vaatteita jota jokaisen naisen kaapista tulisi aina löytyä. Tähän on lukeutunut aina ainakin valkoinen kauluspaita, kivipestyt farkut, nahkatakki ja pikkumusta. Ajattomia vaatteita, joita on helppo yhdistellä. Mielestäni jokaisen pitäisi kuitenkin löytää ne omat kulmakivet, sillä jos ei vaikka millään ole kauluspaita-ihminen, niin turhaa sellainen kaapissa sitten lojuu.

Omat vaatekaappini kulmakivet ovat samalla luottovaatteitani. Sellaisia jotka voi vetää ylle sillon kun ei keksi mitään muuta päällepantavaa, mutta joita käyttää ja yhdistelee muutenkin mielellään. Kaupallisessa yhteistyössä BioLuvilin ja Comfortin kanssa paljastan nämä luottovaatteeni sekä jaan samalla muutaman hyvin vinkin kuinka pitää vaatteet hyvänä ja pidentää niiden käyttöikää.

ISTUVAT FARKUT – Elin pitkään ilman kunnollisia farkkuja, ehdin tottumaan legginsseihin ja supermukaviin streth-housuihin, ja hyvin farkkujen löytäminen olikin aika pitkä operaatio. Lopulta itselleni sopivat, maailman parhaat farkut löytyivät Monkista. Taiki-mallisissa farkuissa on ihanan korkea vyötärö, suorat hieman vajaat lahkeet sekä ne saavat pepun näyttämään ihan sikahyvältä. Ostin farkkuja heti varmuudeksi kahdet kappaleet!

Farkkujahan ei kannata pestä turhan usein. Roisketahrat kannattaa pyykiä tai rapsuttaa kuivana ja farkkuja voi sitten raikastaa esimekriksi yön yli pakastimessa pitämällä. Sitten kun farkut pesee kanattaa huomioida että niistä saattaa irrota paljonkin väriä – joten lajittele pyykki värien mukaan! Pesuaineeksi kannattaa valita värilliselle pyykille suunniteltu pesuaine – itse käytän mustille farkuille BioLuvil Black-psuaineitta, joka on tarkoitettu nimensä mukaisesti mustille ja tummille vaatteille.

VILLANEULE – Tämä pitkä Samsoe&Samsoen mohairneule on ollut monessa mukana ja lämmittänyt jo monen vuoden ajan. Vaikka neuleeni on paksu, se istuu ja laskeutuu täydellisesti eikä saa aikaan sellaista paksua ulkonäköä. Lisäksi siinä on taskut, eli ihan täydellinen!

Villavaatteet kannattaa joko pestä käsin tai pesukoneen villaohjelmalla, jota itsekin käytän. Käsin pestessä kannattaa muistaa ettei vesi saa olla liian kuumaa, eikä vaatetta saa hinkata tai kovasti vääntää. Villalle on ehdottomasti käytettävä myös omaa pesuainetta, kuten BioLuvilin hellävaraista Wool and Silk-pesuainetta. Villa kestää koneessa pienen linkouksen ja huuhteluveteen voi laittaa tilkan huuhteluainetta. Huuhteluaine vie pois sähköisyyttä, pehmentää, nopeuttaa vaatteen kuivumista sekä auttaa vaatetta pitämään muotonsa. Villavaatteen voi kuivata joko pyyhkeeseen aluksi käärittynä sitten ohjeen mukaan laakealtaan, mutta ei kannata ripustaa! Vaatetta kannattaa toki oikoa, mutta älä venytä liikaa!

BAMBUTOPIT – Bambusekoitteset vaatteet ovat ehkä ihaninta maailmassa – mikään ei ole yhtä pehmeää! Omat toppini ovat alusvaatemerkki Speidelin valmistamia ja mallistoon kuuluu myös muita ihanan pehmoisia vaatteita. Topit ovat ihanan venyviä, mutta samalla jämäköitä eikä niissä ole ollenkaan saumoja.

Bambun voi pestä puuvillan tapaan, joko värillisille, tummalle tai valkoiselle pyykille tarkoitetulla aineella – riippuen tietysti vaatteen väristä.

ALUSMEKKO – pakko mainita vielä tuo Lindexin polyesterinen alusmekko. En normaalisti välitä juurikaan tekokuiduista, mutta tuo mekko on synteettisyydestään huolimatta ihanan keveä ja hyvän tuntuinen päällä. Ja se on ollut minulla vuosikaudet ja näyttää edelleen ihan uudelta. Alusmekkoa tulee käytettyä todella monipuolisesti, ihan perinteisesti mekkojen alla, joskus hameena tai vähän pidempänä paitana ja nykyään aika usein myös yöpaitana.

Tämän pesen yleensä 40 -tai 60 asteessa, sillä tekokuitihin pinttyy mielestäni helposti haju. Käytän lisäksi tässäkin huuhteluainetta, jolloin freeshiin mekkoon aina kiva pujahtaa, lähtipä se päällä ulos tai sitten suoraan höyhensaarille.

Lempituoksuni ehkä koko maailmassa on puhdas pyykki, mutta en kuitenkaan pidä turhan voimakkaista tuoksuista. Comfortin huuhteluainesta omat suosikkini ovat Sensitive (eli se missä on vauvan kuva, tämä on se puhtaan tuoksuinen) sekä etenkin petivaatteille toimii ihanasti myös Laventeli. On myös ihan mieltön ero pyykin kuivumiseen ja pöllyämiseen että käyttääkö pestessä huuhteluainetta vai ei. Lisää pesu -ja huuhteluaineita löytyy BioLuvilin ja Comfortin sivuilta.

ARVONTA! Kerro mikä on sinun oma luottovaatteesi ja osallistu arvontaan! Kaikkien kommentoijien kesken arvon kolme BioLuvilin ja Comfortin tuotepakettia omien luottovaatteiden hemmotteluun.

Arvonnan säännöt

Pikaterkut sängynpohjalta! Eilinen leikkaus meni hyvin, vaikka olenkin ollut tosi tosi kipeä sen jälkeen. Leikkauksessa rintaa poistettiin molemmilta puolilta 500g, eli yhteensä kilo kevyempänä tässä! Kivuista huolimatta pääsin tänään iltapäivällä kotiin ja täällä olen lähinnä vain nukkunut. Mitään vakavempia komplikaatioita ei onneksi ole ilmennyt, isot leikkaushaavat vaan ovat tehneet olon hyvin kipuiseksi.

Tosi moni teistä oli kiinnostunut kuulemaan leikkauksesta tarkemmin tai oli sitä itsekin suunnitellut, joten kirjoittelen siitä paremmin vähän myöhemmin. Kiitos paljon kaikista tsemppiviesteistä ja kommenteista – niitä on tarvittu! Minä jatkan täällä lepäilyä ja uusien vetovoimaa uhmaavien tissien ihmettelyä. Niin ja on mulla ihan oma henkilökohtainen hoitaja/kokkikin täällä seurana onneksi.