MEIDÄN HÄÄT
(OSA 2/2 – JUHLAT)

14/09/2017

Meidän häät olivat ihan meidän näköiset. Juuri sellaiset kun haluttiin. Ja vähän enemmän. Tunnelma oli ihanan rento, täynnä rakkautta, iloa ja yhdessäoloa. Ehkä parhaat juhlat ikinä, vaikka itse sanonkin (tai ehkä juuri siksi).

Meille oli alusta asti selvää että tahtoisimme järjestää isot bileet kavereille kantiskulubillamme – jossa alunperin olemme ensimmäisen kerran tavanneetkin. Ajatus siitä että tanssisimme aamuun saakka ykköset päällä oli vain tosi kiehtova ja halusimme ehdottomasti toteuttaa sen niin. Itse kirkon jälkeisen ruokailun sukulaisten kesken tahdoimme myös pitää mahdollisimman rentona mutta myös helppona meille – sillä aikaa juhlapaikan etsimiseen sekä menun -ja koristelun suunnitteluun meillä ei ollut oikeastaan yhtään.

Kartoittettuamme lempiravintoloitamme saimme äynväläyksen – tottakai juhlat järjestettäisiin samassa kolmpleksissa olevassa ravintolassa missä sitten häiden jatkotkin. Eli Siltasessa jossa Osku on omien sanojensa mukaan pokannut minut. Oli ihanaa tuoda kaikki rakkaat yhteen, meidän lempipaikkoihin joista on tässä kevään ja kesän mittaan tullut muutenkin meille entistä enemmän tärkeämpiä ja jopa historiallisia.

Siltanen on itsessään jo kaunis ja kiva paikka ja se on hiljattain remontoitu ruokaravintola Ondan muuttaessa tiloihin. Ruoat meille tuli siis suoraan sieltä ja annoimme heille täysin vapaat kädet menun suunnittelussa. Meillä oli Perusta vaikutteita saanut buffet-pöudässä oleva brunssi, joka sisälsi niin lämpimiä ruokia kun paljon erilaisia ihania salaattejakin. Ja tietysti suusssulava vegaaninen suklaababaanikakku.

Pöytäliinoja lukuunotammatta emme tuoneet mitään omia koristeita. Pöytiin piti tulla harsokukkaa ravintolan toimesta, mutta kukkalähesty oli jäänyt jonnekkin matkalle. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, tila oli silti kaunis ja tunnelma kaunis. En itseasiassa edes huomannut kukkien puuttumista ennen kun joku kaasoista mainitsi asiasta.

Brunssilla meillä ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa puheiden lisäksi. Halusimme keskittyä enemmän yhdessäoloon ja hyvästä ruoasta ja viinistä nauttimiseen. Kaikki puheet olivat ihanan liikuttavia, hauskoja ja mieleenpainuvia, kiitos vielä niistä! Lapsille meillä oli pieni puuhanurkka sekä katuliituja. Emme missään nimessä halunneet mitään pönötystä, vaan että ihmiset vaihtaisivat paikkoja, tutustuisivat toisiinsa ja että lapset saisivat juosta omia menojaan.

Tilassa kiersi myös kuusi polaroid-kameraa joilla vieraat saivavat räpsiä kuvia itsestään ja toisistaan sekä kansio mihin kiinniittää niitä ja kirjoittaa terveisiä. Kansiosta tuli ihan mielettömän ihana, ihan superkiva muisto!

Pikkuhiljaa illan hämärtyessä lapset ja vanhukset alkoivat lähteä kotiinpäin ja osa vieraista freesautumaan ennen jatkoja. Meillä oli pienellä porukalla myös pikkuinen hengähdystauko ennen kun siirryimme iltabileisiin bailaamaan.

Häiden jatkoille tuli satakunta kaveriamme jossa lempidj:mme soittivat meille koko illan. Samoin siellä meillä oli tarjolla kakkua ja skumppaa ja kaikista vieraista otettiin myös polaroid-kuvat. Bileissä meillä oli vähän perinteisempiä hääjuttujakin, jotteivat juhat tuntusi ihan tavalliselta lauantai-illalta. Kiinnitimme rakkauden lukon terassille, eli sinne missä olemme ensimmäisen kerran tavanneet. Sen lisäksi tanssittiin myös häävalssi sekä heitettiin niin kimppu kuin sukkanauhakin. Ihan sairaan hauskaa!

Olen tosi iloinen siitä että teimme asiat tavallamme ja että häistä tuli juuri sellaiset kun halusimmekin. Häät järjestettiin todella nopealla aikataululla, mutta siitä huolimatta mitään ei jäänyt puuttumaan emmekä joutuneet tekemään kompromisseja. Kivat häätkin voi siis järjestää ilman vuosien hössöttämistä, toki silloin stressikäyrä ei ehkä kohoa yhtä korkealle. Itse selvisin kuitenkin ilman yhtäkään henkistä romahtamista, minusta ei kuoriutunut bridezillaa silloinkaan kun asiat välillä levähtivät käsiin tai tuli vastoinkäymisiä. Toki saimme apua järjestelyissä, kiitos erityisesti kaasoille ja bestmaneille! Oli aivan ihanat juhlat!

Kuvat Teemy Höytö
Polaroid-kamerat saatu lainaan näkyvyyttä vastaan Plastic Camerasilta


MEIL ON DISKO

2/04/2017

”Olipa kerran yksi poika joka meni Skidit Diskoon ja siellä oli heiluvia peppuja ja valotikkuja. Vessassa hän tapasi aikuisen kokoisen jättihämäkin, joka oli ihan kiltti ja tullut vain bailaamaan. Yhdessä he päättivät mennä shoppailemaan, koska se on kivaa. Ja sitten he ryömivät luolaa pitkin ostamaan popcornia. Hämähäkki metsästi seitillä myös pillimehua ja lisää popparia ja karkkia ja valotikkuja. Sitten he menivät takaisin tanssimaan. Hämähäkki kertoi, että hän tykkää tanssia koska silloin kun hän oli äitihämähäkkinsä mahassa hän näki siellä kauheasti värikkäitä värejä ja pilkkuja. Ihan samalaisia kun nyt täällä diskossa. Sitten poika pienensi itsensä pienennyssäteellä ja meni hämähäkin päälle, jotta näkisi värit paremmin. Sitten he menivät tanssilattian perälle reunaan, koska siellä on paras paikka koska sieltä tulee paljon savua ja sen seassa on hyvä tanssia ja leikkiä piilosta. Sitten hämähäkin piti lähteä kotiin, koska oli saanut luvan olla Skidit Diskossa vain hetken, mutta hän aikoo tulla taas ensi kerralla koska siellä on aina niin hauskaa”  Elvis 5v

Huomenna aamulla kannattaa olla sormi valmiina näppäimistöllä, kun pitkään odototetun Skidit Diskon liput tulevat myyntiin klo 09! Tuttuun tapaan liput myydään loppuun varmasti hetkessä, joten kannattaa napsauttaa liput ostoskoriin heti aamusta.

Lauantaina 22.4 järjestettävässä diskossa on meidänkin lemppari, eli supersuosittu Yo! Räps-räppiteema. Eikä tulevassa diskossa voisi olla esintymässä kukaan muu, kun paluun hiljattain tehnyt Kemmuru! Kuinka hauskaa, että omat lapseni voivat tämän jälkeen muistella joskus olleensa legendaarisen Kemmurun keikalla. Uskon että nämä räppi-iskät osaavat ottaa myös lapsiyleisön hienosti haltuun.

Kutosen mehudiskossa on varmasti riehakas meininki, toinen toistaan kovempien räppihittien soidessa taustalla. Viimeksi tanssilattialla  nähtiin ainakin limbo, breikkirinki sekä tietysti hienoja asuja, ilmapalloja ja pimeässä hohtavia kasvomaalauksia sekä vilkkuvia valoja. Diskon upeista visuaaleista pitää tuttuun tapaan huolen videotaiteilija VJ Sellekhanks.

Tanssimisen välissä voi käydä Fintelligensistä tutun Iso H:n riimipajassa, treenailla tussityöpajassa omaa tägiä tai käydä laittamassa katu-uskottavat letit hiuksiin. Diskoeväitä voi käydä ostamassa Vironniemen päiväkodin kioskista ja herkkuja voi syödä vaikka samalla StepUp Schoolin katutanssiesityksiä ihmetellen.

Kaikukadun bilekompleksi on siis varattuna vain ja ainoastaan lapsille (ja meille lapsenmielisille) kevään hauskimpaa tapahtumaa varten, nähdään siellä! Eventti löytyy TÄÄLTÄ ja liput huomenna TÄÄLTÄ.