MY WEDDING DRESS

17/09/2017

Edellisissä hääpostauksissa mekkonikin on jo vilahdellut useaan otteeseen, mutta halusin kertoa siitä vielä vähän erikseen. Päädyin suunnittelemaan mekon itse ja teettämään sen mittatilaustyönä. Apuun riensi taitava Batel, jonka Batel Boutique tekee niin valmista mallistoa että mittatilaustöitä ihan suunnitteluasteelta lähtien. En ehtinyt tapamaan Batelia etukäteen, vaan lähetin hänelle inspiraatiokuvia ja viestiemme perusteella hän sitten piirsi luonnoksen ja valmisti mekon minulle.

Tai itseasiassa häämekkoni ei edes ole mekko, vaan se kostuu kahdesta eri osasta. Yläosa on pitsistä valmistettu body ja alaosa satiininen hame. Body on selkäpuolelta vähän avoimempi ja niin pääntietä kun hihojen suotakin koristaa kauniit käsin ommellut pitsit. Hihat bodyssä olivat hyvin läpikuultavat ja niissä toistui harvakselteen myös sama pitsikuvio mikä paita-osassakin. Aluksi senkin piti olla täysin läpikuultava, ainoastaan pitsit peittivät kriittisimpiä kohtia, niin etteivät rintaliivit näkyneet. Yläosa jäi silti kovin paljastavaksi ja loppumetreillä päädyimme lisämään paita-osaan nuden värisen vuoren. Bodyn tavoin haaroissa oli siis neppari, joten yläosa pysyi hyvin paikallaan, eikä tullut hameen alta kuten tavallisen paidan kanssa olisi voinut käydä.

Hameen pituutta myös pähkäilin jonkun verran ja senkin suhteen päädyttiin viime metreillä toiseen ratkaisuun. Alunperin midi-mittaiseksi kaavailtu hame saikin jäädä vähän pidemmäksi, nilkkapituiseksi. Se toi mielestäni asuun enemmän juhlantuntua, olematta kuitenkaan ihan liian juhlava, mitä taas maata hipova helma tai laahus olisi ollut. Mekon alla on vain pieni vuori, eli mekko laskeutuu kauniisti suoraan alaspäin.

Olen tosi tyytyväinen asuuni ja Batel teki tarkkaa työtä ommellessaan pitsejä pala kerraan pukuuni. Jos jotain kuitenkin olisin tehnyt toisin (jos aikaa olisi ollut enemmän), niin olisin käynyt sovittelemassa erilaisia ja mallisia pukuja. Kartoittanut omia suosikkejani myös niin että mikä ei vain miellytä omaa silmääni vaan että mikä oikeasti sopii parhaiten omalle vartalolleni. Visioni olisi saattanut tässä tapauksessa ollut vähän erilanen, tai sitten ei – sitä ei voi tietää. Satiini kankaana oli sateisena päivänä myös riski, sillä jokaikinen sadepisara näkyi kankaassa. Toisaalta taas satiini liikkui kauniisti ja toi asuun sitä rentoutta jota puvulta kaipasinkin.

Mitään koruja vihkorosmuksen lisäksi minulla ei ollut. Batel tekee myös pientä omaa korumallistoaan ja olin ostanut häneltä pienet korvikset, mutta siinä aamun tohinassa ja jännityksessä unohdin kokonaan laittaa ne. Kenkinä minulla oli koko päivän jalassa valkoiset nahkaiset Vansin old skool tennarit. Myös Oskulla ja lapsillamme olivat samaiset kengät mustina. Omiin kenkiini vaihdoin vain naruiksi valkoset satiininauhat.

Sain oman pukuni bloginäkyvyyttä vastaan, joten en ihan osaa tarkasti sanoa mitä se olisi tullut maksamaan. Kuitenkin selvitellessäni sekä valmiiden pukujen että ompelijalla teetettävien pukujen hintoja ne liikkuvat yllättäen aika samoissa summissa. Etenkin jos haaveissa on vähän yksinkertaisempi puku, kuten minulla, saattaa sen teettäminen tulla jopa halvemmaksi. Lisäksi silloin saa juuri sellaisen puvun mitä haluaa, eikä samanlaista tule ihan heti vastaan.

Toki myös valmiista puvuista voi muokata vielä omanlaisensa. Minun vinkkini onkin lähteä kartoittamaan eri vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti ja ajan kanssa. Esimerkiksi lokakuussa Love Me Do- messut ovat oiva tilaisuus tähän, myös Batel Boutique on siellä mukana laseeramassa uuden mallistonsa.

Edellinen postaus hääpuvun suunnittelusta löytyy täältä.

KUVAT TEEMU HÖYTÖ


MEIDÄN HÄÄT
(OSA 2/2 – JUHLAT)

14/09/2017

Meidän häät olivat ihan meidän näköiset. Juuri sellaiset kun haluttiin. Ja vähän enemmän. Tunnelma oli ihanan rento, täynnä rakkautta, iloa ja yhdessäoloa. Ehkä parhaat juhlat ikinä, vaikka itse sanonkin (tai ehkä juuri siksi).

Meille oli alusta asti selvää että tahtoisimme järjestää isot bileet kavereille kantiskulubillamme – jossa alunperin olemme ensimmäisen kerran tavanneetkin. Ajatus siitä että tanssisimme aamuun saakka ykköset päällä oli vain tosi kiehtova ja halusimme ehdottomasti toteuttaa sen niin. Itse kirkon jälkeisen ruokailun sukulaisten kesken tahdoimme myös pitää mahdollisimman rentona mutta myös helppona meille – sillä aikaa juhlapaikan etsimiseen sekä menun -ja koristelun suunnitteluun meillä ei ollut oikeastaan yhtään.

Kartoittettuamme lempiravintoloitamme saimme äynväläyksen – tottakai juhlat järjestettäisiin samassa kolmpleksissa olevassa ravintolassa missä sitten häiden jatkotkin. Eli Siltasessa jossa Osku on omien sanojensa mukaan pokannut minut. Oli ihanaa tuoda kaikki rakkaat yhteen, meidän lempipaikkoihin joista on tässä kevään ja kesän mittaan tullut muutenkin meille entistä enemmän tärkeämpiä ja jopa historiallisia.

Siltanen on itsessään jo kaunis ja kiva paikka ja se on hiljattain remontoitu ruokaravintola Ondan muuttaessa tiloihin. Ruoat meille tuli siis suoraan sieltä ja annoimme heille täysin vapaat kädet menun suunnittelussa. Meillä oli Perusta vaikutteita saanut buffet-pöudässä oleva brunssi, joka sisälsi niin lämpimiä ruokia kun paljon erilaisia ihania salaattejakin. Ja tietysti suusssulava vegaaninen suklaababaanikakku.

Pöytäliinoja lukuunotammatta emme tuoneet mitään omia koristeita. Pöytiin piti tulla harsokukkaa ravintolan toimesta, mutta kukkalähesty oli jäänyt jonnekkin matkalle. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, tila oli silti kaunis ja tunnelma kaunis. En itseasiassa edes huomannut kukkien puuttumista ennen kun joku kaasoista mainitsi asiasta.

Brunssilla meillä ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa puheiden lisäksi. Halusimme keskittyä enemmän yhdessäoloon ja hyvästä ruoasta ja viinistä nauttimiseen. Kaikki puheet olivat ihanan liikuttavia, hauskoja ja mieleenpainuvia, kiitos vielä niistä! Lapsille meillä oli pieni puuhanurkka sekä katuliituja. Emme missään nimessä halunneet mitään pönötystä, vaan että ihmiset vaihtaisivat paikkoja, tutustuisivat toisiinsa ja että lapset saisivat juosta omia menojaan.

Tilassa kiersi myös kuusi polaroid-kameraa joilla vieraat saivavat räpsiä kuvia itsestään ja toisistaan sekä kansio mihin kiinniittää niitä ja kirjoittaa terveisiä. Kansiosta tuli ihan mielettömän ihana, ihan superkiva muisto!

Pikkuhiljaa illan hämärtyessä lapset ja vanhukset alkoivat lähteä kotiinpäin ja osa vieraista freesautumaan ennen jatkoja. Meillä oli pienellä porukalla myös pikkuinen hengähdystauko ennen kun siirryimme iltabileisiin bailaamaan.

Häiden jatkoille tuli satakunta kaveriamme jossa lempidj:mme soittivat meille koko illan. Samoin siellä meillä oli tarjolla kakkua ja skumppaa ja kaikista vieraista otettiin myös polaroid-kuvat. Bileissä meillä oli vähän perinteisempiä hääjuttujakin, jotteivat juhat tuntusi ihan tavalliselta lauantai-illalta. Kiinnitimme rakkauden lukon terassille, eli sinne missä olemme ensimmäisen kerran tavanneet. Sen lisäksi tanssittiin myös häävalssi sekä heitettiin niin kimppu kuin sukkanauhakin. Ihan sairaan hauskaa!

Olen tosi iloinen siitä että teimme asiat tavallamme ja että häistä tuli juuri sellaiset kun halusimmekin. Häät järjestettiin todella nopealla aikataululla, mutta siitä huolimatta mitään ei jäänyt puuttumaan emmekä joutuneet tekemään kompromisseja. Kivat häätkin voi siis järjestää ilman vuosien hössöttämistä, toki silloin stressikäyrä ei ehkä kohoa yhtä korkealle. Itse selvisin kuitenkin ilman yhtäkään henkistä romahtamista, minusta ei kuoriutunut bridezillaa silloinkaan kun asiat välillä levähtivät käsiin tai tuli vastoinkäymisiä. Toki saimme apua järjestelyissä, kiitos erityisesti kaasoille ja bestmaneille! Oli aivan ihanat juhlat!

Kuvat Teemy Höytö
Polaroid-kamerat saatu lainaan näkyvyyttä vastaan Plastic Camerasilta


MEIDÄN HÄÄT
(OSA 1/2 – KIRKKO)

2/09/2017

Jännittävän aamun jälkeen olimme kuin olimmekin kaikki ajoissa valmiina lähtöön kun limusiininkuljettajamme soitteli alhaalta. Kaapo ja Elvis olivat aiemmin pohtineet että häihin kuuluu aina mennä valkoisella limusiinilla, ja sellaisen minä sitten yllätyksenä heille tilasin. Tai oikeastaan en lopulta osannut pitää yllätystä, mutta poikien kanssa me yllätimme kyllä kaikki muut juksatessamme, että ihan tavallinen tilataksi tulisi meitä hakemaan. Minulle olisi käynyt ihan tavallinenkin auto, mutta huomasin että tämä limusiini-asia oli tärkeä lapsille, joten oli kiva huomioida heitä tällä tavalla myös heille hyvin jännittävänä päivänä.

Limusiinissa oli täysi bile-meininki päällä. Ikkunat olivat tummennetut ja sisäosaa koristi eriväreissä vaihtuvat neonvalot. Seinissä olevissa näytöissä pyöri musavideoita ja tunnelma oli katossa vielä Daruden Sandstorm-kappaleen tullessa remixinä kolmannen kerran puteen. Tässä vaiheessa tunnelma rentoutui, sillä eihän sille voinut kun nauraa. Kuitenkin kun auto kurvasi kirkon eteen ja näin sisään astelevia vieraita palasi jännitys uudestaan. Itseasiassa istuin aika pitkään yksin autossa, sillä en halunnut kenenkään näkevän minua etukäteen.

Avioliittomme siunattiin upeassa Johanneksenkirkossa. Ruotsinkieliseen seurakuntaan kuuluva kirkko on yksi Suomen hienoimmista kirkoista ja siksi myös hyvin suosittu. Meille sanottiinkin aluksi ettei vapaita aikoja enää tälle vuodelle olisi, mutta yllättäen sieltä löytyikin peräti kaksi vapaata aikaa joista saimme valita. Toinen heinäkuun lopulle ja toinen elokuulle. Ensimmäinen kuukausi meillä meni kuitenkin lähinnä miettiessä että miten ja missä kaiken järjestämme, vaivihkaa kyselimme sukulaisiltamme että ovatko he miten Suomessa ja onko heillä jotain kyseisille viikonlopuille. Vasta kesä-heinäkuun vaihteessa saimme vihdoin lyötyä päivän lukkoon ja aloitettua häiden valmistelun.

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että vaikka kirkko oli todella suuri ja vieraita tilaisuudessa noin 80, oli kirkossa ihana intiimi tunnelma. Kirkko ei tuntunut yhtään liian isolta tai pramealta. Kaikki oli ihan täydellistä. Siunaaminen tapahtui pyynnöstämme suomeksi ja pappimme oli aivan ihana. Hän puhui kivan rennosti ja kauniisti perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta.

Meille oli tärkeää että saimme vannoa rakkautta rakkaidemme läsnäollessa ja vaikka en itse kuulu kirkkoon, halusin tehdä sen siellä. Tämä tarinamme on ollut niin mieletön ja täynnä niin suuria tunteita, että sen julistamiseenkin tarvittiin yhtä mahtipontinen paikka. Myös se että isäni saattaisi minut alttarille oli asia jonka tahdoin ehdottomasti kokea. Vaikka jännityksen takia osa seremoniasta menikin vähän ohi, niin sitä en kyllä unohda ikinä <3

Siunaamisen ja riisinheiton jälkeen meidän oli tarkoitus jäädä vielä kirkon eteen ottamaan kuvia ennen juhlapaikalle siirtymistä. Juuri silloin satoi kuitenkin aivan kaatamalla ja saimme juuri ja juuri napattua vain yhden yhteiskuvan. Olimme koko viikon seuranneet säätiedotuksia, jotka myös muuttuivat päivittäin. Häitä edeltävänä päivänä oli kuitenkin melko selvää, että juuri siihen aikaan sataisi. Ja niin totta tosiaan oli. Meillä olikin sitten varasuunnitelmana käydä nostamassa maljat kirkon ihan vieressä olevassa tilassa. Siellä oli pientä yllätysohjelmaa ja rentoa oleskelua hetken ennen kun matka juhlapaikalle koitti.

Hääautomme oli hienoin jota olen koskaan nähnyt. Sateen vuoksi emme ajaneet katto auki, mutta senkin edestä sisällä oli sitten koristetta. Ja shampanjaa sekä lempimusaamme. Ajelimme pienen kunniakierroksen ikkunat auki ihmisille vilkutellen (ja kimppua ulkona heilutellen). Oli tosi ihana nähdä ihmisten aidosti riemastuneita ja iloisia ilmeitä ja eleitä. Meillä oli myös hauska kohtaaminen muutaman tutun sekä yhden polttariporukan kanssa.

Sillävälin kaasot olivat laittamassa juhlapaikkaamme kuntoon, mutta kerron siitä sitten lisää toisessa postauksessa!

KUVAT TEEMU HÖYTÖ 


HÄÄAAMUNA

30/08/2017

Kerroinkin jo tuosta yhdestä elämäni jännittävimmistä aamuista aiemmin, mutta pakko vielä jakaa nämä hääkuvaajamme Teemu Höydön kuvat. Tunnelma hääaamuna oli tosiaan todella jännittävä, mutta onneksi samaan aikaan tosi hauska. Olin aluksi suunnitellut meneväni poikien tai jopa kaikkien kaasojen kanssa hotelliin edeltäväksi yöksi ja sieltä sitten oltaisiin lähdetty yhdessä kirkkoon. Lopulta järkevin päätös oli kuitenkin pysyä ihan kotona, säästyi edes siltä pakkaamisrumbalta ja hirveän tavaramäärän kuljettamiselta. Lapset saivat touhuilla omiaan sillä aikaa kun me laittauduimme ja korkkasimme shampanjan. Ja minä sain rauhassa panikoida ja ravata kämppää ympäri.

Olin toki hermona myös silloin ihan virallisena hääpäivänämme, ennen maistraattiin menoa. Silloin olin kuitenkin yksin kotona ja meillä oli aamulla tosi aikainen lähtö. Sydän kyllä tykytti ja välillä jopa voinkin huonosti, mutta silloin aamu oli niin lyhyt ettei siinä oikeastaan jäänyt samalla tavalla aikaa sellaiselle yleiselle hermoilulle ja sekoilulle.

Me saimme tosiaan hirmu pinon ihania kuvia häistä ja tiputtelen niitä pikkuhiljaa tänne blogiin, varmaankin vielä tämän ja ensi viikon aikana, tässä nyt alkuun kuitenkin tämä eka setti.

Kuvat Teemu Höytyö


TUNNELMIA HÄISTÄ

23/08/2017

Lauantaina oli yksi elämäni jännittävimmistä ja onnellisimmista päivistä. En olisi voinut etukäteen uskoa sitä jännityksen ja hermostuksen määrää mitä sinä aamupäivänä koin. Säntäilin ja sähläsin aamulla, unohdin kokoajan mitä olin tekemässä, tiputtelin asioita, jäin kiinni asioihin, sain haavoja ja kolhuja kun yritin saada itseäni ja lapsia valmiiksi ajoissa. Se hermostus tuntuikin liittyvän enemmän siihen että saanko meikattua itseni ajoissa, onnistuuko meikki ja näyttäähän häämekko päälläni nyt sitten kuitenkaan hyvältä. Ylipäätään että selvitäänkö ehjänä ajoissa paikalle.

Äitini saapui meille ensimmäisenä laittamaan hiuksiani ja kaasot sekä valokuvaaja Teemu vähän sen jälkeen. Yksi bestmaneistä kävi myös tuomassa asematullinen Kaivokukasta saamamme kukat. Pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa matkaan. Lapset olivat toivoneet pääsevänsä kulkemaan limusiinilla häihin ja sellaisen sitten yllätykseksi tilasikin. Autossa jännitys alkoi vähän helpottamaan ja tunnelma oli iloinen ja ehkä vähän villikin Daruden pauhatessa kajareista.

Kun limusiini ajoi kirkon pihaan vastassa olikin paljon vieraita sekä ihan turisteja. Istuin pitkään autossa, sillä en tahtonut kenenkään näkevän minua etukäteen. Sirryimme sivuovesta morsiushuoneeseen jonne tuli myös isäni sekä mieheni poika. H-hetki alkoi lähestymään ja oma sähläykseni jatkui. Yksi irtokynsistä irtosi ja yritin liimailla sitä, Suntio tuli hakemaan meitä ja minä ryntäsin vielä vessaan.

Ensin lähtivät pojat, sitten kaasot ja lopuksi jäimme isäni kanssa kahdestaan. Jännitys alkoi käymään lähes sietämättömäksi. En ymmärrä miten minua saattoikin jännittää niin paljon, olimmehan kuitenkin jo naimisissa. Kun musiikinamme ollut Pachelbel Canon alkoi soimaan lähdimme minä isäni käsipuolessa astelemaan pitkin käytävää. Yritin kävellä mahdollisiman hitaasti ja ottaa rennosti. Kaikki olivat kehoittaneet minua nauttimaan ja yritin parhaani mukaan noudattaa sitä neuvoa.

Olimme kutsuneet kirkkoon aika paljon porukkaa ja ihanan moni oli päässyt paikalle. Vaikka en ole juurikaan uskonnollinen niin kauniit kirkot kiehtovat minua ja täytyy sanoa että tunnelma tuolloin oli ihan mielettömän kaunis. Vaikka Johanneksenkirkko on hyvin suuri tunnelma oli todella intiimi. Kävellesäni kohti alttaria pystyin tuntemaan kaikkien hymyistä ja lempeistä katseista välittyvän lämmön.

En nähnyt Oskua ennen kun olin vasta ihan lähellä alttaria. Hän tuli meitä vastaan ja isäni luovutti minut hänelle. Se tunnelma oli tosi herkkä ja korkettava ja me kaikki kolme liikutuimme vielä lisää. Halasin isääni ennen kun jatkoin matkaa Oskun käsipuolessa. Alttarille saapuessa muistin juuri ja juuri hengittää. En tiedä olenko koskaan tärissyt niin paljon. Se oli jännä tunne, sillä jännityksestä ja tärinästä huolimatta olin samaan aikaan tosi onnellinen ja iloinen.

Toimitus oli kaunis. Pappimme puhui perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta. Hän puhui yhteisestä intohimostamme musiikista ja tanssista johon myös parisuhdetta vertasi.  Sanoimme tahdon jonka lisäksi lausuimme sormuslupaukset ja annoimme toisillemme sormukset. En osaa yhtään sanoa kuinka kauan toimitus kesti, ehkä kymmenen tai viisitoista minuttia. Siunauksen jälkeen kanttori alkoi soittamaan toivomaamme Princen Diamonds and Perls-kappaletta janka tahdissa tanssahtelimme ulos.

Portailla vieraat heittivät päällemme riisiä ja samalla alkoi sataamaan aivan kaatamalla. Siirryimme sateen varalta tekemäämme b-suunitelmaan ja siirryimme viereiseen tilaan juomaan kuohuviiniä ja odottamaan sateen laantumista. Meillä oli myös ehkä maailman hienoin hääauto, jolla kävimme heittämässä kunniakierrosta keskustassa ennen juhlapaikalle saapumista.

Itse hääjuhlia vietimme ravintola Siltasessa, josta meidän koko juttumme alkoi. Kerron niistä sitten vähän paremmin myöhemmin, mutta se on pakko sanoa että häämme olivat aivan ihanat. Ihan meidän näköiset. Kuvittelin ne toki ihaniksi, mutta ne olivat vielä enemmän! Yksi elämämme onnellisimmista ja hauskimmista päivistä! Oli ihana jakaa tämä kaikki rakkaiden sukulaisten ja ystävien kesken. Kaikki oli vaan niin kaunista ja ihanaa ihanaa ihanaa! Meidän mielestä maailman ihanimmat häät <3 Kiitos kaikille mukana olleille!