Laminaattilattian maalaaminen kiinnostaa yllättävän paljon. Yhtään liioittelematta saan kerran-pari viikossa kyselyitä lattiamme tilasta. Ilmeisesti googlesta löytyy helposti postaus lähes parin vuoden takaa, jolloin maalauksen tein. Mutta vuosi sitten tekemääni postaus, jossa kerron maalin pysyvyydestä, ei nouse haussa yhtä hyvin. Siksi näitä sähköpostikyselyitä tulee tiuhaan tahtia, enkä valitettavasti aina ehdi tai muista niihin kaikkiin vastaamaan. Ajattelinkin nyt yleisesti kirjoitella kokemuksistani, toivottavasti tästä on apua maalaamista suunnitteleville.

Vielä kaksi vuotta sitten elin siinä uskossa, ettei laminaatin päälle voisi maalata. Että ainoastaan parkettia, aitoa puuta voisi maalata. Tutkittuani asiaa alkoi minulle pikkuhiljaa selviämään, että myös muovin päälle voi maalata! Laminaatti pitää ensin vain pohjustaa kunnolla.

Kun parketin / lautalattian maalaamisessa tärkeää on puun hionta ennen, laminaatin maalaamisessa avainsana on otepohja. Eli maali, joka saa sitten sen lattiamaalin tarttumaan ja pysymään pinnassa. Maalin erinomainen tartuntakyky tekee siitä sopivan vaikeillekin alustoille, kuten laminaatille, keraamisille laatoille, kovamuoville ja kovalakatuille kalusteille.

Toki silti vähän jännitti, miten se maali sitten käytännössä aikaa ja kulutusta kestäisi. Nyt 21 kuukauden elämisen jälkeen voin sanoa, että hyvin kestää. Vaikka lattialla saattaa välillä pyöriä miljoona pikkulegoa tai kilo hiekkaa, lattia näyttää edelleen hyvältä.

Samanlaista kulumista siinä toki näkyy, kun vaikka lankkulattiassakin. Samoin kun puu, myös laminaattilaudat elävät vuodenaika/lämpö/kosteus vaihteluiden mukaan. Eli nykyisin lautojen välit erottuvat paremmin. Silloin aluksi lattiat olivat vain yhtä valkoista pintaa, nyt niissä on enemmän eloa. Täytyy sanoa, että tykkään lattiasta enemmän näin. Nyt se näyttää aidolta lautalattialta.

Pieniä kolhujakin lattiassa on. Esimerkiksi keittiön pöydän alla, kun yhteen tuoliin olin unohtanut laittaa pehmotassut ja se oli käytössä niin kuukausikaupalla. Mutta ihan sama tapahtuisi myös puiselle lattialle. Mistään kohdasta maali ei ole lähtenyt irtoamaan tai kulumaan kuten voisi kuvitella. Sitä ei voi rapsuttaa tai hinkata pois, vaan siinä se on ja pysyy.

Aluksi valkoisen lattian siistinä pitäminen tuntui tuskalliselta. Olisin voinut imuroida kolme kertaa päivässä, koska jokaikinen pöly ja hius erottui niin selvästi. En tiedä olenko nykyisin vaan tottunut vai onko ajan tuoma pieni patina tuonut mukanaan sen, ettei lattiaa tarvitse enää hinkuttaa niin usein.

Laminaatin maalaaminen on aika helppo ja edullinenkin tapa freesata vanhan lattian ilmettä. Jos ei ihan valkoista tahdo, niin harmaakin (tai miksi ei vaikka joku vihertäväkin) käy lattiaan oikein nätisti. Minä maalasin meidän koko asunnon lattiat yksin omin pikkukätösin. Ja jos ei huomioida sitä seikkaa, että kaadoin vahingossa ämpärillisen maalia päälleni, niin maalausurakka meni mielestäni oikein kivasti ja jälki oli hyvää. Seinät meillä oltiin maalattu taloyhtiön toimesta juuri ennen muuttoa ja maalasin samalla lattiamaalilla myös listat, joten lopputulos oli todella raikas. Monestihan kaikki muu saattaa näyttää sitten vähän kellertävältä, jos lattiamaali taittaa kovasti kylmään. Itse valitsin lattian sävyksi neutraalin, vähän harmaaseen taittavan sävyn paperi.

Tarkemmat ohjeet ja vinkkini laminaattilattian maalaamiseen löytyy TÄÄLTÄ ja vuosi sitten tehty postaus lattioista TÄÄLTÄ. Ja saa kysellä lisää, mieluiten suoraan kommentteihin niin muutkin voivat käydä vinkit lukemassa helposti sieltä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vihdoin sain laitettua vähän koristetta seinille ja napattua niistä pikaisesti kuvat. Tämä seinäprojekti on vaatinut aikaa, sillä en ole ollut ihan varma haluanko ripustaa seinille mitään ja jos haluan niin mitä. Kuvissa seinien pinta ei tule niin hyvin esille kun livenä, mutta ne ovat siis oikeasti todella kauniit. Olen molemmista, mun ja poikien, huoneista tasoittanut yhdeltä seinältä lasikuitutapetin tuollaisella hyvin vaaleanharmaalla pinnoitteella ja jättänyt sen sitten hiomatta. Seinän pinta on hillitty mutta eläväinen, betonimainen. Seinässä näkyy lastan vedot ja sävyerot, kun jossain kohdissa on paksummin pinnoitetta kun toisaalla.

Eilen sitten päädyin pitkän pohdinnan jälkeen naputtamaan muutaman naulan seinään ja ripustamaan hieman eloa seinille. Tuo olkkarin / mun makkarin seinä odottelee vielä täydellistä seinävalaisinta ja voipi olla, että taulukokoelma ajan saatossa vielä kasvaa. Pääasia että pääsin vihdoin alkuun sen kanssa.

Minulla oli itseasiassa ensin suunnitelmissa täyttää tuo koko toinen puoli katon rajaan saakka tauluilla joita olen tässä keräillyt. Mutta lopulta niistä karsiutui yli puolet pois. Jäljelle jääneissä yhdistyy harmonisesti harmaan ja vihreän utuiset sävyt. Kaikki kolme julistetta on saatu Deseniosta. Tuo Iina Vuorivirran Vino-peili pääsi myös tauon jälkeen takaisin seinälle.

Poikien seinälle tuli vähän enemmän väriä. Yksi oman kodin lempparisisustusjuttu on tuo kirppikseltä ostettu Fuck Off-taulu. Keraamisella sudenpentutaululla taas on suuri tunne-arvo, se oli minun ja pikkuveljeni huoneessa jo kun olimme ihan pieniä. Samoin mummini Balilta tuoma sammakkonaamari on veljieni vanha. Kissa ja leijona taas ovat HAYn ja tuo pieni barog-naamio ostettiin poikien kanssa viime Thaimaan matkalla.

Vaikka pidän todella minimalisestisesta sisustuksesta ja siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän, tuovat nämä uudet jutut kivasti taas vähän lisää eloa kotiin. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.

Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.

Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.

Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.

Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ensi kuun lopulla tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme. Samalla tulee vuosi siitä kun maalasin omin pikku kätösin 75 neliötä laminaattilattiaa valkoiseksi. Aina tasaisin väliajoin saan kyselyjä siitä, että miten maali on pysynyt. Monelle tulee yllätyksenä, että myös laminaattia voi maalata.

Nyt 11 kuukauden erittäin tehokkaan testaamisen jälkeen uskallan sanoa, että hyvin on pysynyt! Se ei missään nimessä ole mikään itsesäänselvyys kun asunnossa asuu lisäkseni kaksi aktiivista lasta sekä uusimpana perheenjäseneneä vilkas koira. Miljoonista lattialla pyörivistä pikkulegoista, autoleikeistä, kengät jalassa sisällä kävelystä ja ihan siitä normaalista elämästä tuolien liikuttelusta itkupotkuraivareihin eteisessä huolimatta lattia näyttää edelleen hyvältä. Itseasiassa ehkä vähän paremmalta päivä päivältä.

Toki elämisen jäljet näkyvät. Kohdista joissa lattia narisee ja loppuu kynnykseen (eli lattia liikkuu) on maali hilseillyt. Lankkujen välit erottuvat nyt selvästi ja myönnän että muutama naarmukin on tullut. Mutta ei missään nimessä mitään häiritsevää tai silmiin pistävää. Vieraat tuskin huomaavat mitään. Ei ikinä uskoisi, että alla on laminaatti. Vaan lattia näyttää juuri sellaiselta vanhalta maalatulta lankkulattialta mistä haaveilinkin.

Kaikista kovimmille lattia on joutunut eteisessä. Siellä pyörii niin paljon hiekkaa ja kiviä. Lisäksi koiranpennun takia meillä ei ole ollut siellä mattoa syyskuun jälkeen. Mutta niin vaan se maali on sielläkin hienosti pysynyt. En voi kun suositella, jos maalaaminen mielessä on. Onhan siinä hommaa, etenkin jos asuu asunnossa samaan aikaan kuten me. Mutta ainakin itse koen, että homma oli kaiken vaivan arvoinen.

Valkoista lattiaa on välillä todella ärsyttävää pitää puhtaana ja siinä tosiaan näkyy kaikki leivänmurut ja pudonneet hiukset sekä muut pölypallerot. Mutta itse tykkään niin paljon siitä valosta ja avaruudesta joka valkoisen lattian myötä tulee, että antaa välillä ärsyttää. Ja kuka sanoi, että lattioiden pitäisi hohtaa puhtaina joka ikinen päivä?

Olenkin aiemmin kirjoittanut omat vinkkini lattian maalaamiseen. Tärkein asia hommaan lähtiessä on maltti. Maalata tarpeeksi ohkaiset kerrokset ja antaa niiden kuivia kunnolla välissä. Tarkemmat ohjeet löydät TÄÄLTÄ.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

117 vuotta vanha talo
48 rappusta meidän kotiin
2 huonetta
74,5 neliötä
3 (ihmis) asukasta
4 hlön sohva
3 sänkyä
15 °C sisälämpötila
1 käyttökiellossa oleva pönttöuuni
3 m huonekorkeus
4 mintunvihreiksi maalattua pinnatuolia
1 kg sipuleita
47 maatuskaa
2 radiota
41 Arabian lautasta
3 kelloa
1 lelukaappi
16 keittiönkaapin ovea
7 huonekasvia
86 jääkaappimagneettia
4 komeroa
48 ikkunaruutua
1 verho
3 kattolamppua
4 tyhjää paikkaa kattolampulle
19 Lundian hyllylevyä
320 tässä asuttua päivää
67 täällä käynyttä vierasta
1 000 000 000 pikkulegoa
7 oviaukkoa
lukematon määrä ihania muistoja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.