Menin tuossa yksi päivä katselemaan Aarrekidin uutta mallistoa heidän nettikauppaansa. Meni yllättävän kauan, kun, jotenkin tutun oloisia, kuvia katsellessani tajusin niissä olevan omat lapseni! Hahaha, hups.

Näiden kuvaukset olivat muistaakseni viime keväänä, joten onhan niistä jo aikaa. Nämä ovat aina kivoja muistoja itselle, mutta varmaan myös pojille. On myös mielenkiintoista itse seurata vierestä, miten he suhtautuvat tuntemattomaan kuvaajaan ja ympärillä hääräävään stailaajaan. Kuvat on muuten ottanut ihana Sergei Pavlov ja stailannut Anna Pirkola.

Aarrekidin syksyn kuosit on suunnitellut myös aina niin ihana Pia Keto. Tuo Garden-kuosi onkin ehkä monelle tuttu muutaman vuoden takaa. Paljon pidettyä printtiä kuulemma toivottiin lisää ja nyt siitä tuli tuo uusi väri. Snakes on taas ihan uusi, kivan leikkisä raitakuosi. Ja oma henkilökohtainen suosikkini. Olettekin ehkä jo bongailleet sitä aiemmista kuvistani?

Pojat ovat olleet perjantaista saakka isällään ja tässä olisi vielä muutama päivä ennen kun minun viikkoni taas alkaa. Pitkästä aikaa on ollut heitä ihan järkyttävä ikävä. Siis sellainen ettei oikein pysty keskittymään mihinkään ja mahasta ottaa. Tämä syksy on ollut niin kamalan kiireinen, että sellaista yhteistä laatu-aikaa on ollut ihan liian vähän. Nyt sitten kotona ollessa katselen vähän väliä vain heidän kuviaan ja hakailen heitä takaisin. Täytyy toivoa ettei koulusta tule hirveästi tehtäviä taas viikonlopuksi, olisimme nimittäin kaikki sellaisen täysin kiireettömän yhdessäolon tarpeessa.

Ja hei, koska uskon että moni teistä on ihastunut noihin Aarrekidin uutuuksiin yhtä paljon kun minä, sain teille alennuskoodin! Koodilla MINTTU20 saatte -20% koko valikoimasta su 13.11. saakka! 🙂 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen mukana Alkon #nofilter-kampanjassa, jonka tarkoituksena on haastaa meidät kaikki paljastamaan todellisuus täydellisten kuvien takana. Kampanjan kautta Alko haluaa avoimesti tuoda esille omaa vastuullisuustyötään, joka näkyy vahvana yhteiskuntavastuuna mutta myös esimerkisi vähemmän puhuttuna ympäristövastuuna.

#nofilter-ajatuksen pohjalta minäkin päädyin jälleen kerran pohtimaan vastuullisuuttani sekä omia vaikutusmahdollisuuksiani lähiympäristööni. Meistä jokainen kun voi vaikuttaa sekä sosiaaliseen että käsin kosketeltavaan lähiympäristöömme positiivisella tavalla. Bloggaajana, kymmenten tuhansien silmäparien alla, tunnen kuitenkin olevani jotenkin vielä enemmän vastuussa. Nimenomaan olemalla avoin ja kaunistelematta liikaa elämääni.

Jokainen meistä varmaan tähän mennessä ymmärtää sen, ettei kavereiden tai julkkisten laittamat kuvat someen ole koko totuus. Kenenkään meidän elämä ei ole täydellistä tai mene aina kuten haluaisimme. Niiden kuvien takana on hyvin usein myös muutakin. Mutta vaikka tiedämme sen, näemme silti herkästi kaverin kuvassa vain vaikkapa ne kauniisti puetut lapset siistissä kodissa.

Bloggaajana, ja somevaikuttajana ylipätään, olen halunnut tuoda esille mielestäni tärkeitä asioita. Rakastavaa ja hyvää kasvatusta, kasvissyöntiä, kierrätystä, hyväntekeväisyyttä ja itsensä rakastamista. Ja vaikka haluankin olla rehellinen, avoin ja näyttää että mekin elämme ihan tavallista arkea, ei sitä arkirealismia jaksa ihan kokoajan näyttää.

Harvemmin sitä sitten kuitenkaan tulee kerrottua kuinka sain ihan hirveän raivarin aamukiireessä tai kuinka olin yksi ilta niin väsynyt että annoin lasten pelata pädillä tuntikausia putkeen. Tai kuinka söin synttäreillä palan salamipizzaa enkä silloin kerran jaksanutkaan huuhdella sitä jogurttipurkkia, vaan heitin sen vaan sekajätteisiin. Tai kuinka useasti sanon feissareille ettei minulla ole aikaa, vaikka olisikin, tai kuinka joskus jaksan kaikkea muuta kun hymyillä itselleni hyväksyvästi peilin edessä.

Mutta minä luotan siihen, että te ymmärrätte että minunkin elämässä on tällainen puoli. Vaikka mielummin kannustan ja luon positiivista ilmapiiriä, tiedätte etten ole mikään yli-ihminen. En pahemmin kaunistele tai filtteröi totuutta, mutta mielummin sitä toki näyttää niitä kivoja juttuja.

Koska lukijakuntani koostuu pääosin aikuisista, täysi-ikäisistä ihmisistä, en ole kokenut että minun täytyisi jättää myöskään mitään aiheita blogista pois. Lapset ja alkoholi eivät tosiaan sovi mielestäni mitenkään yhteen, mutta koska tämä onkin lifestyle-blogi, en näe miksi se pitäisi rajata aiheiden ulkopuolelle. Kokisin sen tekopyhänä ja jopa muita syyllistävänä.

Ajatukseni alkoholista ja sen käytöstä ei ole muuttunut mitenkään lastensaannin jälkeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten ei kuulu nähdä aikuisia humalassa tai edes krapulassa. Kännejä ei ole ok juoda edes silloin kun lapset ovat nukkumassa. Vaikka itse olen huomannut olevani lähestulkoon aina nollalinjalla lasten seurassa, on kohtuukäyttö sensijaan minusta ihan fine. Kohtuukäytöksi lasten seurassa lasken lasin viiniä tai saunakaljan kerran-pari viikossa.  Samalla ehkä lapsetkin oppivat että mikä on normaalia alkoholinkäyttöä sitten joskus aikuisena.

Tavallaan sitten kuitenkin myös ymmärrän sen puolen, jos joku hyvin perhekeskeistä blogia kirjoittava tai elämää elävä ei tahdo esitellä edes sitä vähäistäkään alkoholin käyttöä. Vanhempia nimittäin helposti myös syyllistetään – olen kokenut sen omakohtaisesti.

Itse liitän alkoholin seurustelujuomaksi. En kiellä etteikö minusta olisi kiva nauttia viiniä kavereiden kanssa iltaa istuessa tai ottaa drinkki klubilla keikkaa kuunnellessa. Tähän yhtälöön kun ei sitten lapset kuitenkaan liity millään tavalla. Paitsi sillä että olen äiti. Pelkästään se saattaa aiheuttaa suurtakin närää. Ei ole väliä sillä asuvatko lapset sinä viikonloppuna juuri isänsä luona. Kun joidenkin mielestä hyvä äiti ei saisi käyttää alkoholia edes lapsi-vapaana iltana. Mutta onko asia oikeasti niin? No ei missään nimessä. Alkoholi on vain yksi pieni osa elämää, siinä missä kuntosalilla käynti tai pyykinpesu (teen molempia t o d e l l a harvoin).

Tämä on yksi syy miksi en edelleenkään filtteröi myöskään sitä osaa elämästäni pois.  Sillä niin kauan kun filtteröimme todellisuutta, vaikuttaa se myös yhteiskuntaan ja ohjaa sitä kautta asenteita ja käyttäytymistämme. Avoimuus ja rehellisyys toimii yleensä kaikessa, niin mielestäni myös tässäkin asiassa.

Haluatteko muuten kuulla totuuden ylläolevien kuvien takana? Minun piti tehdä ihan toista ruokaa tämän postauksen kuvia varten. Alkoi kuitenkin tulla jo hämärää, joten päädyin äkkiä sulattamaan pakkasesta eineskasvissosekeittoa. Keitto jäi kiireessä kuitenkin vähän haaleaksi ja lopulta sen jäi itseltäni syömättä kokonaan. Lapset lahjoin syömään karkilla. Tiskit jäivät yöksi pöydälle.

Olisi myös tosi hienoa kuulla teidän #nofilter hetkiä! Onko teidän arjessa aiheita joita tarkoituksella tai vähän vahingossa filtteröitte? Voitte jakaa hetkiä kommenttiboxin lisäksi myös muualla somessa nofilter-hashtagilla.

Indiedays + Blogirinki yhteistyö Alkon kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Rakastamme koko perhe lukemista, yhdessä ja erikseen, ja siksi tuntuikin hyvin luonnolliselta lähteä tekemään yhteistyötä Sandviksin kanssa. Sandviks on siis kirjakerho joka haluaa rohkaista perheitä säännöllisiin yhteisiin lukutuokioihin ja aloittamaan lukemisen varhain. Heiltä löytyy kolme erilaista kirjakerhoa, eri ikävuosille. Vaukirja, Twinsy sekä Disney. Lisäksi Sandviks tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa. 

Me testasimme Disney-kerhoa, sillä ajattelin sieltä löytyvän monipuolisemmin kiinnostavia kirjoja pojille – kuitenkin sellaisia mitä myös minun olisi kiva heille lukea. Koska luettua tulee tosiaan paljon, arvostan hyvin kirjoitettua ja rytmitettyä tekstiä myös lasten kirjoissa. Minulla on yleensä tapana lukea iltasaduksi jotain pidempää satua, jossa ei välttämättä ole ollenkaan kuvia, luku kerrallaan ja päivisin sitten luetaan yhdessä ja erikseen näitä ohuempia kuvakirjoja.

En kertonut lapsille etukäteen että kotona odottaisi jättimäinen kirjakasa, saimme nimittäin useamman kuukauden kirjakerhopaketit kerralla. He tiesivät kuitenkin odottaa yllätystä joka osoittautui sitten erittäin mieluisaksi. Pojista oli tosi hauskaa, että heille leffoista tutut hahmot ja tarinat löytyisivät nyt myös kansien välistä.

Aluksi he pläräsivät koko kasan läpi ja selailivat innoissaan suunnilleen kaikki kirjat läpi. Sitten alkoikin vaikein osuus, mikä kirja luettaisiin ensimmäiseksi. Tiukan pohdinnan (ja arvonnan) päätteeksi päädyimme lukemaan Nemoa Etsimässä sadun. Elokuva on meille kaikille hyvinkin tuttu, oli hauska huomata miten hyvin pitkä ja tapahtumarikas tarina oltiin saatu tiivistettyä sadun muotoon. Kuvitukset olivat kirjassa olivat myös todella kauniit.

Vaikka satu olisi kuinka hyvä tahansa, parasta minusta silti lapsille lukemisessa on se kun pojat kaivautuvat ihan lähelle kainaloihin ja keskittyvät vain siihen hetkeen. Lähes pari tuntia hujahti hetkessä kun luimme lasten valitsemia kirjoja.

Minulla olisi myös mahdollisuus tarjota teille lukijoille täysin ilmanen Vaukirjan tutustumistarjous. Normaalisti liittyjä maksaa tutustumispaketista postikulut 5,90 €, mutta blogikampanjan ajan Vaukirja tarjoaa myös postituksen. Paketista saa sitten esimakua kerhosta, joten jos se on mieluinen, kannattaa jäsenyyttä ehdottomasti jatkaa. Jäsenyys on erittäin helppohoitoinen, eikä se velvoita mihinkään; ei minimiostoihin eikä vähimmäiskestoon. Jäsenyyttä voi hallinnoida (perua paketteja / irtisanoa tai laittaa jäsenyyden tauolle / tarkastella omia laskutustietoja / antaa palautetta jne.) kerhon netin salasanasuojattujen jäsenen omien sivujen kautta, tai ottamalla yhteyttä asiakaspalveluun sähköpostitse tai puhelimitse. Tässä on kiva idea myös vaikkapa joululahjaksi kummilapselle tai tuttavaperheelle.

Sen lisäksi että lukeminen on kivaa yhdessä tekemistä ja olemista, on siitä ihan oikeasti myös hyötyä. Se edesauttaa puheen ja sanavaraston kehitystä ja hyvin kehittynyt kieli on taas edellytys menestyksekkäälle koulunkäynnille. Tarinat ovat yleensä myös opettavaisia tai lapsi ymmärtää niiden kautta paremmin asioiden yhteyksiä. Lukeminen ja kirjoihin tutustuttaminen kannattaa siis aloittaa ihan pienestä pitäen. Kuinka paljon teillä luetaan ja millaisia ovat teidän lempikirjat?

Indedays & Blogirinki yhteistyö Sandviksin kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yksi asia mitä tuo meidän iso ekaluokkalainen tykkää kovasti tehdä, on autella kotihommissa – etenkin keittiössä. Tehtiinkin eilen Kaapon kanssa meidän molempien uutta lemppariruokaa, kikherne-feta salaattia. Elvis taas ei suostu tätä edes maistamaan, vaan hän sai omaa suosikkiaan, purkkikasvishernekeittoa reilulla sinapilla 😀

Tehtiin tätä vasta toista kertaa ja määrät on ehkä vielä vähän hakusessa, ainakin salaattia riitti kivasti myös seuraavallekin päivälle.

KIKHERNE-FETASALAATTI

2 purkkia tarjoiluvalmiita kikherneitä
400 g fetajuustoa tai salaattijuustoa
1 paketti juustokuutioita ja aurinkokuivattuja tomaatteja öljymarinadissa
1 chili
1 tl valkosipulimurskaa
2 nippua korianteria
2 limeä
2 isoa avokadoa
kourallinen silmusalaattia
suolaa
pippuria

Siivilöi kikherneistä liemi pois ja huuhtele herneet. Sekoita joukkoon öljymarinadissa oleva feta, valkosipuli, hienonnettu chili, pippuri ja suola sekä silppua mukaan korianteri ja purista limeistä mehu. Lisää tarvittaessa tilkka oliiviöljyä. Sekoita ja anna maustua hetki.  Pilko sillä aikaa avodaco kuutioiksi ja lisää joukkoon fetan ja silmusalaatin kanssa. Sekoita uudestaan. Voit koristella salaatin vielä silmusalaatilla ja korianterilla.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällä viikolla herääminen ja sängystä ylös pääseminen on ollut työn ja tuskan takana. Miten voi olla kokoajan näin pimeää!? Milloin aurinko on viimeksi paistanut, yli viikko sitten?!

Valveillaolon, kouluun lähdön ja sosiaalisen elämän sijaan on kiinnostanut enemmän sänky, gilmoren tytöt ja suklaa. Toissapäivänä rupesin vetämään tripla-annosta d-vitaamiinia ja googlailmaan herätysvaloja sekä kirkasvalolamppuja. Vai miten tästä tulevasta kaamoksesta olisi tarkoitus selvitä täysjärkisenä? Onko se edes mahdollista? Saako vaan nostaa opintolainaa ja lähteä kauas pois räntää karkuun? Miten te ajattelitte selvitä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.