Tänään on ollut yksi jännättävimmistä päivistä – jota onkin itseasiassa aika kovasti jo odoteltukin. Poikien loma loppui, päiväkotirumba alkoi ja samalla sitten se eskari! Voi, minun reipas esikoiseni on eskari nyt!

Virallisesti esikouluopetyus alkaa kai vasta keskiviikkona, mutta leikin kautta tapahtuva opetus ei varmaankaan eroa paljoakaan muusta päiväkotipäivästä.

Jännemäksi jutunhan teki se, että tämä eskari on ihan uudessa paikassa jossa sitten myös uudet lapset ja aikuiset. Ensikäynnin perustella minulle tuli todella hyvä olo uudesta paikasta ja henkilökunnasta – niin ja myös muista lapsista. Kun kyse on omista lapsista, suhtaudun usein hyvin varauksellisti tällaisiin juttuihin, koska kriteerini ovat kai jotenkin aika kovat. Oli todella helpottavaa miten hyvä fiilis tuli uudesta päiväkodista heti ensi hetksestä lähtien. Edellisessä paikassahan minulla meni useampi kuukausi ennen kun aloin luottamaan siihen, että lapseni ovat hyvässä hoidossa.

Elvis jatkaa edelleen vanhassa päiväkodissa, mutta ainakaan nyt kahteen paikkaan vieminen ei tunnu liian hankalalta. Katsotaan sitten talvella kun räntää sataa naamaan… Minusta tuntui aluksi vähän pahalta ajatus, että pojat eivät nää toisiaan koko päivänä. Mutta oikeastaan on aika kiva että he saavat uusia, ihan omia kavereita ja ehkä leikit kotona illalla sitten sujuvatkin myös rauhallisemmin. Saa nähdä. Elvis oli ainakin tästä asiasta aivan fiiliksissä ja ilmoitti olevansa nyt päiväkodin kingi. Hahaha. Joten varmaan kiva myös se, ettei Elviksen tarvitse nyt enää olla leikeissä se ainainen pikkuveli. Aiemmin kun hän lähinnä meni aina isompien perässä siellä.

Saas nähdä mitä kaikkea eskarivuosi tuo tullessaan. Into oppia uutta on ainakin Kaapolla kova, toiveena hänellä olisi oppia lukemaan ja laskemaan. Niin liikuttavaa. Nyt kun ekan päivän jännityksestä on päästy yli, saattoi muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta tätä kirjoittaessa. Ei tuota lasten kasvamista, kehittymistä ja itsenäistymistä voi estää, joten kai heidän on pakko antaa vain mennä – eikä pitää enää vauvoina. Niisk.

Minäkin täältä toivottelen kaikille iloista päiväkoti, eskari ja kouluvuotta kaikille. Jotenkin aika ihanaa että tämä arki alkoi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aika ihana juttu maata auringossa laiturilla, kun samaan aikaan lapset ja mummi tekevät piirakan itse keräämistään metsämansikoista, mustikoista ja raparperista. Ei mulla just nyt muuta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Käytin Elvistä viikonloppuna täällä parturissa. Olin jo pitkään miettinyt hiustenleikkaamista, mutta asia oli vain jäänyt. Toisaalta myös huomasin että tukka alkoi taas vähän kihartumaan mitä pidemmäksi se kasvoi. Ehkä myös sen takia lykkäsin parturille menoa. Osa teistä varmaan muistaakin millaiset hiukset Elviksellä syntymästä oli. Iso kiharapilvi. Hiukset leikattiin ekan kerran vasta vuosi sitten, kun kiharan sijasta päästä alkoikin kasvaa suoraa tukkaa. Olihan se aika haikeaa, mutta myös helpottavaa – kiharat kun olivat niin vaikeahoitoiset ja jakuvasti takussa.

Parturointi sujui jo lähes rutiinilla ja mikä parasta, kampaamosta löytyi lasten oma autotuoli! Siinä oli kiva istuskella ja rattia käännellä samalla kun kone surrutti hiukset kyhyiksi. Elviksellä on hurjan paksu tukka ja täällä helteessä nuo uudet hiukset ovat varmasti myös paljon mukavemmat. Ikinä hänellä ei ole noin lyhyitähiuksia ollut, syntyessäkin ne olivat pidemmät!

Katselin vähän poikien hiusmalleja netistä ja tuollainen päältä vähän pidempi oli minusta kiva. Luulen että kasvaessaankin se näyttää ihan kivalta, eikä sitä pidä olla kokoajan saksimassa. Kampaaja kuvaisi mallia ananastukaksi, kaverini muotitukaksi ja äitini hipsterhiuksiksi.

Tuossa mallissa kivaa on myös se, että sen saa kammattua siististi sivuun, jätettyä villisti pehoksi, kammattua taaksepäin, eteenpäin tai pistettyä nutturalle. Miten vain, niin hurjan isolta hän näyttää!

Kampaajalla käynti täällä Espanjassa on halvempaa kuin Suomessa, mutta tämän parturoinnin hinta kyllä yllätti täysin. Se oli nimittäin ilmainen! En tiennyt aikaa varatessani, mutta kampaamossa oli juuri meneillään tarjous jossa kaikki hiustenleikkuut olivat täysin ilmaisia… ?!?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kaikenlaista sitä voikin tapahtua. Sitä voi vaikka yksi kaunis sunnuntaipäivä kaataa vahingossa itsensä päälle yhdeksän litran maalipurkin. Tekevälle sattuu, vai miten se nyt meni.

Onnea on naapuri joka tapahtuman nähdessään riensi vessapaperirullan kanssa hätiin ja tiputti myöhemmin vielä levyllisen fazerin sinistä postiluukusta.

Eilinen meni vähän itseäni keräillessä, mutta tänään sain taas remppainnon palaamaan ja makkarin maalaus on vihdoin aloitettu. Kyllä tää tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ennen kun ehdin edes sen kummemmin välikausivaateasioita miettiä, alkaa kausi olla jo ohi. Ei kyllä haittaa yhtään, ihanaa että en edes muistanut stressata koko asiaa. Kai se alkaa olla niin, että kun lapset kasvavat ja omat jutut lisääntyvät, ei lasten vaatteista jaksa enää hössöttää samalla tavalla kun ennen.

Koska viime kauden vaatteet vielä mahtuivat joten kuten päälle, eikä hanskoissakaan ollut sen suurempia reikiä, niin mikäs siinä sitten! Noiden Mini Rodinin camo takin ja haalarin lisäksi on pojilla aiemmin ollut myös supertekniset POPin välikausi asuat, ne olivat nyt jo vähän liian pienet, mutta aika hyvin ollaan pärjätty nyt ihan näinkin. Kurahousuja sitten vaan päälle vähän kurjemmilla keleillä.

Toissa-aamuna kaivettiin kaapin uumeista sitten myös talvihaalarit. Nillekkään en ole ajatuksia suonut, onneksi haalareita riittää edellisiltä talvilta. Helppoa hommaa tällä kertaa tämä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.