Hupsista, taisin ostaa lennon itselleni ja pojille Thaimaahan. Olen todella huono miettimään asioista kovin pitkälle, mutta ekaa kertaa elämässäni ennakoin ja lennot ovat vasta marraskuulle. Tai no ihan hetken mielijohdehan tämä oli, löysin nimittäin niin hyvän tarjouksen, joka oli voimassa enää muutaman tunnin. En vaan voinut jäättää sitä välistä.

Rupesin kuitenkin vähän sen jälkeen  miettimään, että apua, mitä sitä tulikaan nyt tehtyä. Lähteä nyt yksin lasten kanssa reppureissaamaan noin kauas. Toisaalta, lapset ovat tuolloin jo 6 -ja 8-vuotiaita, että ehkä me pärjätään? Ja Thaimaassa on muutenkin kai lasten kanssa aika helppoa. Ainakin viimeksi muutama vuosi sitten oli, jolta nuo yllä olevat kuvatkin ovat. Silloin meillä tosin oli suorat lennot ja pakettimatka sisälsi majoituksen lisäksi myös kuljetukset ja ruoat ja mukana oli myös muita aikusia.

Lennot meillä on nyt yhdellä välilaskulla Bangkokiin. Aika kentällä lentojen välissä 2-3 tuntia. Olen tässä nyt muutaman illan tutkaillut vähän paikkoja ja tällä hetkellä alustava suunnitelma olisi sellainen, että viettäisimme Bangkokissa kaksi yötä ja lähtisimme sitten kolmantena yöbussilla kohti Krabia. Krabilta sitten matkaisimme vielä Koh Lantalle. Siellä sitten viettäisimme  loppu loman, eli vähän alle pari viikkoa ja sieltä lentäen Krabin ja Bangkokin kautta takaisin kotiin.

Kuulisin kuitenkin enemmän kun mielelläni vinkkejä ja kokemuksia teiltä, jotka olette tuolla reissanneet. Tai kommenttia, että kuulostaako suunnitelma edes yhtään järkevältä? Ajattelin myös varailla kaikki majoitukset etukäteen ja niiden valinnassa olisi tosi kiva saada myös apuja!

Bangkokissa olisi kiva yöpyä ihan keskustan hulinoissa, niin että olisi helppo ja nopea liikkua. Hotelli saisi olla tietysti tosi kiva ja persoonallinen, mutta ei liian kallis. Lapsille sopiva uima-allas pitäisi myös löytyä. Samoin vinkkejä nähtävyyksistä, kivoista paikoista ja kauneimmista temppeleistä oli mahtava kuulla! Samoin jos löytyy kokemusta busseista ja yötä vasten matkustamisesta.

Koh Lantalta olisi tarkoitus löytää myös joku aivan ihana (tietysti) hotelli. En halua sellaiseen jättisuuren kompleksiin, vaan oikeastaan mahdollisimman pieneen. Sen tulisi sijaita aivan rannalla, siinä pitäisi olla allas, wifi, hyvä aamupala sekä edes muutama ravintola ja kauppa kävelymatkan päässä. Onko ideoita? Kaikki vinkit tästäkin paikasta sekä päiväretkistä otetaan ilolla vastaan!

Reissuun on tosiaan vielä kymmenen kuukautta, mutta jännitystä helpottaisi vähän se, että saisi suunnitelmia hieman selvemmiksi. Juurikin eniten jännittää nuo pitkät välimatkat ja ihan uudet paikat. Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä suunnitella reissua jo näin paljon etukäteen, mutta yksin lasten kanssa matkustaessa uskon että se on ihan järkevää.

Eli apua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aivan uskomattoman hyvää, kaunista ja aurinkoista Itsenäisyyspäivää kaikille! Tulipa hieno keli hienolle päivälle. Jotenkin ristiriitaista, että juuri tänään päätin kertoa täällä blogissa joulusuunnitelmistamme. Me lähdemme nimittäin pois Suomesta, lämpöön ja aurinkoon sitä viettämään.

Tykkään tosi paljon joulusta. Kuusen tuoksusta, kynttilöistä ja tunnelmassa, perinteisistä ruoista, yhdessäolosta, villasukissa peiton alla olosta, verkkaisesta kiireettömästä tunnelmasta.

Tykkään myös tosi paljon valosta, auringosta, siitä ettei tarvitse kokoajan palella. Tykkään vain ottaa ja lähteä. Ja ihmetellä sitten, että mitäs.

Olimme toissa jouluna Thaimaassa, ja se oli tosi ihanaa. Syksyllä rupesinkin sitten tosissani suunnittelemaan reissua taas jouluksi. Pari kaveria on lähdössä Balille ja ajattelin että se olisi ihanan helppo kohde lasten kanssa. Rantaa, uima-allasta, kavereita, löhöilyä ja syömistä. Mikäs sen ihanempaa. Sitten aloin katselemaan lentoja. On kuulkaas aika kallista lystiä tuo kolmelle hengelle lentolippujen ostaminen yhden ihmisen palkasta. Se suunnitelma jäi siis aika lyhyeen.

Pari päivää sitten sain kuitenkin ihanan etukäteisjoululahjan. Nimittäin lentoliput! Emme kuitenkaan lähde Balille, vaan vielä parempaa, sukuloimaan Espanjaan. Viime kerrasta tuntuukin olevan taas ihan liian kauan.

Olen tosi tosi innoissani. Viime vuonnahan menimme sinne heti joulunpyhien jälkeen, mutta nyt pääsen viettämään joulua ihan oikeasti isäni kanssa – en edes tiedä kuinka monen vuoden jälkeen. Lisäksi siellä on tietysti myös kaikki muut siellä asuvat sukulaiseni.

Syksy on ollut minulle todella raskas ja stressaava. Oma ja Kaapon koulun aloitus on joinakin päivinä tuntunut ihan ylivoimaiselta taakalta. Uuteen elämään totutteleminen on ollut yllättävän vaikeaa. Kun kaikessa haluaisi onnistua täydellisesti ja silti olla se iloinen, rento ja kokoajan läsnä oleva äiti. Joten tämä parin viikon breikki tekee varmasti hurjan hyvää.

Ja jos teille tulee jotain postaustoiveita reissusta, niin laittakaa! Olen aiemmin ainakin kirjoitellut vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen, Fuengirolan leikkipuistoista, lempikahvilastani, Rondasta ja perhospuistosta. Mutta välillä sellaisia itselleen itsestäänselvistä asioista ei tule kirjoitettua, vaikka ne saattaisivat kovasti teitä kiinnostaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Taisinkin ehkä jo aiemmassa postauksessa kertoa että Kaapo oppi Thaimaan matkallamme uimaan.
Itseasiassa jo heti ekana päivänä.

Kun Kaapon kanssa aloimme, hänen ollessa 3 kuukauden ikäinen, käymään vauvauinnissa, uumoilin että tästä pojasta tulee varmasti aikamoinen vesipeto. Vauvauinnissa käytiin reilu vuosi, mutta sitten alkoivat korvatulehduskierteet ja kun minäkin aloin odottamaan Elvistä oli vain helpoin lopettaa harrastus. Vaikka se olikin ollut tosi kivaa, kaikki me tykkäsimme.

Meni heti ennen kun pääsimme taas kunnolla testailemaan uimista. Menimme uimahalliin. Ja se ei ollut kovin kivaa. Kaapo ei halunnut syvälle, vedessä oli kyllä kiva läträtä ja leikkiä, kunhan vesi ylettyi alle polven. Tosi pitkään jatkui näin, oli kyse sitten uimahallista, rannasta tai maauimalasta niin vedessä oli kyllä kiva leikkiä, mutta yhtään syvmpään altaaseen oli ihan turha yrittää. Siitä seurasi vaan kauhea itku ja huuto.

Viime vuoden kevällä sitten Espanjan lomallamme pikkuhiljaa syvään altaaseen kellukuiden ja aikuisen kanssa meneminen ei ollut enää niin pelottavaa. Mutta tässä asiassa edettiin todella hitaasti, edellisellä lomalla vuotta aiemmin pojat läträsivät puhallettavassa lasten altaassa uima-altaan vieressä… Kotosuomessa jatkoimme sitten kahlailua lastenaltaissa ja pikkuhiljaa kellukeitakin vähennettiin. Kesällä kylpylässä Kaapo jopa uskalsi ottaa kellukkeet hetkeksi pois (roikkuen aikuisen kaulassa). Itse ajattelin vähän että ihan sama koko uintiasiasta, mutta äitini aina hanakasti yritti Kaapoa saada uimaan. Hän myös osti perinteiset selkään tulevat kellukkeet, joiden avulla oikea uima-asentokin paremmin löytyy.

Loppukesästä lähdimme taas kuukaudeksi Espanjaan. Siellä lähinnä asuttiin altaassa, mutta pojat kellukeidensa kanssa. Enää kukaan ei pelännyt vettä tai uimista ja se oli ihanaa. Sillä mikäkin tykkään polskia tai altaan reunalla makoilla.

Kesän ja Thaimaan matkan välissä kävimme ehkä korkeintaan kaksi kertaa uimahallissa. Lasten altaassa Kaapolla ylettyi jalatkin pohjaan ja polskuttelu siellä nyt muutenkin on sellaista leikkimistä vain. Edelleen ne kellukeet tiukasti selässä, sen kummemmin stressaamatta. Mitä nyt mietin että pitäisikö keväällä katsella jotain uimakouluja.

Thaimaassa sitten perille päästyämme suuntasimme toki heti altaalle. Hetken siellä oltuamme äitini otti Kaapolta kellukkeet pois. Ensin oli pientä vastustelua, sitä tuttua huutoa ja itkua. Mutta hei, hän uikin samointein pari metriä. Sitten kolme metriä. Neljä. Seuraavana päivänä kymmenen. Sitten kaksikymmentä, altaan päästä päähän. Sen jälkeen en edes tiedä paljonko. Aikamoista. Niin se vain esikoiseni oppi uimaan. Tuosta noin vaan. Hän hyppeli pommeja veteen, nousi pinnalle, ui ja sitten vesiliukumäkeen…

Elvishän sitten innoistui tästä myös niin että halusi kokoajan harjoitella myös. Hän heitti kellukkeet pois, sanoi että harjoittelen vähän ja hyppäili kielloista huolimatta altaan pohjaan. Silmät punaisia hän varmaan vietti enemmän aikaa siellä veden alla kun pinnalla. Mutta kiva että tykkäsi.

Tässä myös huomaa lasten luonne-erot, Kaapo tosiaan tarvitsee aikaa ja hänelle pitää antaa tilaa tehdä asiat omaan tahtiinsa maltillisesti kannustaen. Elvis sitten taas heittäytyy ihan täysillä heti kun vaan saa isoveljeltä siihen esimerkin. Pienet uimamaisterini <3

Oletteko te muuten vieneet lapsianne uimakouluun, minkä ikäisinä? Vai miten teillä ollaan uimaan harjoiteltu? Muistanko oikein omasta lapsuudesta että eskarissa ja ekalla luokalla ainakin käytiin porukalla uimakoulussa? Onkohan tällaista enää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kaksiviikkoinen Thaimaassa oli tosiaan ihana. Loistava kohde lasten kanssa. Vaikka lennot olivat pitkät, sujuivat ne ilman mitään kommelluksia. Uskon että näiden reissumiesten kanssa myös matka välilaskulla olisi onnistunut, mutta onhan suora lento aina stressittömin. Aiemmista reissukerroista poiketen en myöskään tällä kertaa matkustanut poikien kanssa yksin, vaan lisäkäsinä olivat sekä äitini että kaksi veljeä. Vaikka välillä tuntui että minulla olikin neljä lasta kaitsettavana…

Thaimaassa parasta ehdottomasti oli lämpö, sen jälkeen tulee upea ranta ja meri. Ihmiset olivat aivan ihania ja ihan uskomattoman lapsirakkaita. Sain viimeksi tänään facebook viestin eräältä hotellimme työntekijältä viestin kuinka hän ikävöi poikia. Toinen oli juui ladannut heistä kuvan Instagramiinsa…

Kiehtovaa paikassa on sen rosoisuus, kontrasti kauniiseen ja kurjaan. Samalla se oli paikoitellen myös surullista. Olla nyt turistina paikassa jossa moni elää hurjan köyhissä oloissa ja työskentelee pyöreitä tunteja joka ikinen päivä, muun perheen ollessa pahimmillaan satojen kilometrien päässä. Mutta, kuten tänään Kaaponkin kanssa puhuttiin, on matkustamisessa juurikin hienoa se että pääsee näkemään maailmaa. Näkemään että mitä kaikkea täälle pallolle mahtuu ja miten erilaisia ihmisiä ja paikkoja onkaan olemassa. Se kasvattaa arvostusta ihmisiä sekä eläimiä -ja ylipäätään maapalloamme kohtaan.

Tuolla Kaho Lakissa, jossa olimme, vaikutti olevan useampia lapsiystävällisiä hotelleja. Ja vaikka meillä ei enää tarvetta olekkaan, näytti ruokakaupoissa olevan ihan reilusti erilaisia vaippoja sekä valmiita vauvanruokia. Usein kun ne suositellaan Suomesta saakka mukaan raahaamaan. Myöskään kaikkia lääketarpeita ja aurinkorasvoja ei kannata pakata mukaan. Vaikka tuo Khao Lakin keskusta on hyvin pieni, löytyi sieltäkin kolme apteekkia. Ja hinnat olivat myös edullisemmat. Toki ihan pienten lasten kanssa matkustaessa täytyy ehkä ennakoida pikkuisen enemmän kun meidän. UV-vaatteet suosittelen pakkamaan lapsille mukaan, kaksin kappalein jos mahdollista. Muutoin peräänkuulutan, jo ehkä vähän kulunutta nevoani matkaajille, ota rennosti. Täällä vielä 12 vinkkiä lasten kanssa matkustamiseen jos kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Myönnettävä on, poika HUFin lippiksessä saa lähestulkoon aina pään kääntymään. Joten oli aika näille omillekkin pikkuhurmureille hatut hankkia. Ja kun ei sitä täydellistä poikaystävää näy eikä kuulu, niin puetaan sitten nuo omat pojat minikokoisiksi sellaisiksi, haha.

HUFin lastenhattuja en ole nähnyt myytävän misään muualla kun heidän omassa nettikaupassaan. Ja parin päivän pähkäilyn jälkeen päätin ne reissuun mukaan tilata. Ei muuten, mutta lähetys ja tullikulut Jenkeistä kun olivat yhteensä 60 euron luokkaa… Voin sanoa että pikkasen harmittaa jos (ja kun) joku hatuista jokun kaunis päivä katoaa. Mutta oli se sen arvoista, on nuo mielestäni vaan niiiiiin hienot. Noissa lastenmalleissa on vielä aikuisten hattuihin erona pehmoinen lippa, sekä sisäpuolta kiertävä froteinen ”hikinauha”, joka on varmasti miellyttävä kovemmillakin helteillä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.