En voi uskoa tätä, mutta meidän reissu alkaa jo lähenemään loppuaan. Tai no vielä viisi päivää, mutta tätä menoa menee vain hujaus ja ollaankin jo koneessa matkalla kohti kotia. Blogi on ollut reissun ajan paljon hiljaisempi mitä olin alunperin suunnitellut. Olisi teille ihan kauheasti kerrottavaa ja pää pursuaa erilaisia postausideoita, mutta vitsit että tuo aurinko, kuumuus, uiminen ja kaiken ihemettely väsyttää niin, että illalla kun pääsen tähän koneen ääreen ei silmät yksinkertaisesti vaan pysy auki.

Tänään minulla on mennyt koko iltapäivä ja ilta siihen, kun olen yrittänyt etsiä meille edullisia lentoja ja hotellia Bangkokista. Ja samaan aikaan soimannut itseäni siitä, että miksi en vaan varannut niitä kaikkia jo aiemmin. Monen mutkan ja hotellin raivostuttavan hitaan netin rämpyttämisen jälkeen nekin on nyt vihdoin hommattu. Tutustuin tänään Hollantilaiseen perheeseen ja he kertoivat olleensa kolme yötä asumassa laivassa, josta he vain kävivät snorklaamassa aamusta iltaan. Aloinkin jo miettimään että joskos mekin menisimme meidän viimeisiksi päiviksi sellaiseen, mutta toisaalta on kiva kokea myös Bangkokin vilinä. Eikä kotimatkakaan ole sitten yhtä pitkä, kun osa matkaa tulee taitettua jo perjantaina. Ensi maanantaille meille jää sitten enää kaksi pitkää lentoa.

Tänne Koh Lantalle reissaaminen ominpäin olikin tosiaan aikamoinen urakka. Lennot minulla oli aluksi siis vain Dohassa tehtävän välilaskun kautta Bangokiin. Välissä oli muistaakseni kolmisen tuntia, ja vaikka olen aika ajatellut että lasten kanssa suorat lennot ovat helpommat, niin jatkossa ehdottomasti välilaskulla jos mahdollista! Oli tosi kiva päästä jaloittelemaan ja purkamaan energiaa leikkipaikalle muutamaksi tunniksi lentojen välissä. Lähdimme matkaan lauantai-aamusta. Ensimmäinen lento kesti reilun viisi tuntia ja toinen kuusi. Dohassa jatkolentoome lähti kahdeksan aikaan paikallista aikaa. Toisen lennon aikana yöllä yritimme nukkua mahdollisimman paljon, mutta eiköhän vieremme sattunut kaveriporukka, jotka nauttivat mielummin ilmiasesta drikkitarjoilusta kun nukkumisesta. Olo olikin aika töttöröö kun Bangokissa olimme paikallista aikaa seitsemän aikaan aamulla.

Bangokissa meidän piti vaihtaa kenttää ja olinkin psyykannut poikia etukäteen, että siellä meillä ei olisi hetkeäkään hukattavaksi. Pääsimme onneksi lapsiperheenä jonon ohi passintarkastukseen ja oikean bussinkin löysimme yllättävän hyvin. Kukaan ei myöskään oksentanut tai muutenkaan protestoinut tulikuumassa, tunkkaisessa, hyppivässä, pomppivassa ja nykivässä bussissa, jolla kesti aika tarkkaan tunnin päästä toiselle kentälle. Tässä kohtaa pakka olisi voinut hajota totaalisesti, mutta onneksi pojat todistivat olevansa raudankovia reissumiehiä juuri silloin kun sille oli oikeasti tarvetta.

Toiselta kentältä meillä oli vielä puolentoista tunnin lentomatka Krabille, jonne olin tilannut paikallisesta matkatoimistosta meille yksityiskyydin Koh Lantan saarelle. Kentällä meitä odotti kuski ja pääsimme ilmastoidulla luxus-vanilla noin kahden tunnin (sisälsi myös autolauttamatkan) kestäneen matkan suoraan hotellillemme. Kuljetus oli vähän normaalia kalliimpi sillä meitä oli vain kolme, mutta ihan mielelläni maksoin parikyppiä extraa kaiken sen reissaamisen jälkeen.

Reilu 26 tuntia myöhemmin kotootalähdön jälkeen olimme siis perillä. Kun näin valkoisen hiekkarannan, tunsin kirkkaan turkoosin veden lämmön ja sain käteeni kookospirtelön samalla kun ihastelin yhtä upeimmista auringonlaskuista pystyin todeta sen kaiken olleen tuon reissaamisen arvoista.

Perillä pääsimme heti kivasti kiinni paikalliseen aikaan, ollaan itseasiassa oltu aikamoisia aamuvirkkuja! Aurinko täällä laskee jo kuuden aikaan illalla, joten on ollut kiva myös aloittaa päivä silloin kuuden jälkeen aamulla kun aurinko nousee. Kuumuuteenkin ollaan totuttu tosi hyvin, vaikka öisinkin täällä on sellaiset 28 astetta lämmintä.

Tällä hetkellä olemme toisessa majoituspaikassamme, sillä varasin meille kaksi eri paikkaa – jotta ehtisimme kokea mahdollisimman paljon. Vaikka ollaankin oltu paljon rannalla ja altaalla, niin ollaan koluttu paikkoja, rekteilty ja koettu paljon muutakin. Saarena tämä on kuitenkin aika suuri, mutta ollaan vedetty tämä jopa muutamaan kertaan päästä päähän. Suurimmaksi osaksi ollaan joko kävelty läheisiin paikkoihin tai menty taksilla tai tuktukilla. Mopo olisi täällä kätevin, ja vaikka monet turistitkin ajalevat täällä lapset kyydissä niin siihen minä en ole kyllä uskaltanut. Liikenne täällä rauhallisella saarellakin on tosi hurjaa, ja en ole edes ikinä ajanut mopoa tai skootteria. Mutta ehdottomasti se olisi helpottanut vähän eloa täällä.

Olenkin saanut etenkin instan puolelle jo paljon erilaisia toiveita postauksiin täältä saarelta – muutama on jo jopa varannut matkankin tänne nähtyään videoita paikasta. Ainakin meidän ekasta majapaikasta olisi tarkoitus postata pian, mutta jos tulee jotain muuta mieleen niin laittakaa ihmeessä kommenttia!

(Tämän kirjoitettuani itselleni iskikin sitten ihan kunnon turisti-ribbe ja tässä juuri olen tilaillut lääkäriä käymään hotellilla. Tästäkin huolimatta edelleen kaikki hyvin, onneksi on vakuutus, ilmastointi ja pojille ipadi) 😀

Pojilla on uusi lempileikki, taistelu aaltoja vastaan. Kuvat puhukoon puolestaan. Leikin nimittäin itsekin tänään tätä ja olen ihan kuitti.

Onnistuneen loman merkki taitaa olla ainakin se, ettei ole mitään käsitystä että mikä päivä on tai kuinka monta päivää on reissussa ylipäätään ollut. Pää on niin pumpulia, etten vaan mitenkään keksinyt edes otsikkoa tälle postaukselle. สวรรค์ tarkoittaa google-kääntäjän mukaan ”paratiisi tai paratiisissa”.

Me saavuimme tänne paratiisiin sunnuntai-itapäivällä, 26 tunnin matkustamisen jälkeen. Vaikka reissu oli pitkä ja rankka, suoritettiin se kunnialla, ilman minkäänlaisia hermoromahduksia. Pojat ovat mitä mahtavinta matkaseuraa. On ollut muutekin ihana seurata poikien iloa ja innostusta ihan kaikesta täällä. Meidän majoituspaikka on ihan mieletön, ranta on ihan mieletön ja tämä tropiikki ympärillämme sekin ihan mieletön.

Olenkin kuvaillut meidän päiviä ig-storysin puolelle, kuvia on jostain syystä tullut räpsittyä vähemmän. Tässä jotain ekojen päivien kännykkäkuvia. Kannattaa siis ottaa storysit seurantaan, mutta pyrin kyllä myöhemmin kirjoittelemaan lisää reissustamme myös tänne blogiinkin.

Meidän päivät ovat kuluneet lähinnä rannalla ja altaalla, ollaan käyty vähän myös tuolla pääkadulla ja äsken tehtiin vähän pidempi reissu tuonne kylän keskustaan. Todella leippoisaa menoa siis. Perjantaina lähdetään päiväksi kiertelemään saaria ja vaihdetaan majapaikkaa. Tämä nykyinen on ollut niin ihana etten kyllä haluaisi lähteä!

Varasin nimitäin majoituksen kahdesta eri paikasta, sillä ajattelin että saatettaisiin kyllästyä muuten. Toivottavasti myös toinen paikka ylittää odotukset, kuten tämän paikan kanssa kävi. Reissun viimeiset kolme päivää ajateltiin viettää Bangkokissa, mutta tekee kyllä tiukkaa jättää tämä paratiisi. Katsotaan nyt mihin ratkaisuun sitä lopulta päädymme!

Kerroin pari viikkoa sitten, että reissumme Thaimaahan ei toteudu, sillä leikkauksen jälkeen haavojen kanssa tuli komplikaatioita eikä avohaavan kanssa matkaaminen kuulostanut mitenkään päin järkevältä. Pihkavoiteen ansiosta koin kuitenkin ihmeparantumisen ja muutaman päivän pähkäilyn jälkeen päätin että lähdemme sittenkin!

Viimeiset pari päivää ovatkin olleet melkoisen stressaavia, kun olen yrittänyt etsiä meille sopivia hotelleja ja jatkolentoja. Eilen kävimme myös hakemassa tarvittavat rokotukset kolmesta eri paikasta. Huh mikä urakka. Jatkolennot ostin toki vahingossa lähtemään myös väärältä kentältä, aiemmin ostamissani lentolipuissa on edelleen vanha nimeni ja huomasin juuri ettei Elviksen passi ole voimassa tarvittavaa kuutta kuukautta maahan saapumisen jälkeen. Hirveää säätöä ja härdelliä siis tässä. Ylihuomenna heti aamusta olisi kuitenkin tarkoitus lähteä matkaan, nähtäväksi jää jäämmekö nuolemaan näppejä kentälle vai mihin ihmeeseen me oikein päädymme.

Yksin lasten kanssa matkustaminen lento-lento-bussi-lento-bussi-vene-taksi kombolla jännittää aika paljon, mutta kokemuksiahan tässä nimenomaan ollaan hankkimassa.

Viimehetken vinkkejä ainakin Koh Lantalle (ja Krabilta sinne matkaamiseen), Bangkokiin (alueet, hotellit, nähtävyydet) sekä mahdollisimman nopeaan siirtymiseen Suvarnabhumin kentältä Don Mueangille otetaan vastaan!

Ostin alukeväästä hyvästä tarjouksesta lennot itselleni ja pojille Bankogiin. Tarkoitus oli lomailla reilu pari viikkoa kolmistaan silloin kun lyhentyneet päivät ja tummanharmaat sadesäät painaisivat mielen ja jaksamisen alas täällä kotosuomessa.

Suunitelmissa oli matkustaa rauhalliselle saarelle jossa olisi vain silminkantamattomiin valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, käydä melomassa kajakeilla hienoissa tippukiviluolissa, ihailla värikkäitä kaloja ja koralleja, kiivetä ylös viidakkoon ja uida vesiputouksen alla apinoiden hyppiessä vieressä, nähdä ihmeellinen suurkaupunki valoineen ja kuuluisine temppeleineen, uida pilvenpiirtäjän katolla olevassa uima-altaassa ja ostaa iltatorilta erikoisia herkkuja. Tarkoitus olisi lähteä kolmen viikon päästä, enkä voi uskoa tätä, mutta vaikuttaa kovasti siltä ettemme pääsekkään lähtemään.

Keväällä lentoja ostaessani minulla toki oli tiedossa viimeistään syksyn alussa koittava leikkaukseni. Olin kuitenkin luottavainen, että jos en saisi peruutuspaikkaa jo ennen kesää, minut leikataisiin kuitenkin hoitotakuun puitteissa viimeistään elokuun alussa. Jotenkin tuossa loppukesän häähulinassa koko leikkaus unohtui kokonaan, enkä osannut ihmetellä viivästynyttä leikkausaikaa kunnes se vihdoin tuli viikon varoituksella.

Vielä tässäkin vaiheessa suhtauduin optimistisesti että pääsisimme silti lähtemään matkaan. Kuitenkin, kuten jo aiemmin kerroin, parantumiseni kanssa on ollut vähän ongelmia. Haavat aukeilevat jatkuvasti kun ihosta puskee ulos sulamattomia tikkejä. Lisäksi vasemman rinnan alla on ollut jo muutaman viikon ajan peukalonpään kokoinen erittävä avohaava joka ei jostain syystä vain mene umpeen.

Kivut alkavat olemaan jo hyvin kurissa, mutta haavojen takia minun täytyy silti ottaa rauhassa. Tulehdusriski avonaisten haavojen takia on myös suuri. En voisi reissussa uida ollenkaan meressä tai uima-altaassa, suihkustakin voi hyvin saada jonkun pöpön. Olisi kauheaa sairastua ja olla samalla vastuussa yksin lapsista.

Hidas toipuminen on ottanut koville, mieli on ollut vähän maassa, eikä tämä matkan peruuntuminen ole yhtään auttanut asiaa. Vaikka samaan aikaan murehdinkin, että miten voin muka olla reilu kaksi viikkoa erossa Oskusta, niin olisi silti ollut aivan ihana lähteä. Aurinkoterapia ja pari uutta pisamaa olisivat piristäneet aikalailla.

Ensi vuonna sitten uusi yritys!