Tiedän että moni haluaisi nähdä kuvia uudesta asunnostamme, mutta malttakaa vielä hetki! Sain tänään viimeisen maalikerroksen makkarin lattiaan. Se on ollut nyt viikon tyhjillään ja tulee olemaan vielä toisenkin viikon kuivumisen takia. Sen sijaan kaikki makkarin kalusteet, sekä suurinosa olkkarin tavaroista, ovat sitten keittiössä. Olohuoneessa ollaan taas pidetty leiriä, ollaan siellä patjoinemme vielä ”retkellä” hetken. Instasta voi käydä vähän kurkkimassa, muutamia kotikuvia kuitenkin löytyy jo sieltä.

Tässä sensijaan sitten kotimme pohjakuvaa. Uusi kotimme on tosiaan isohko läpitalon kulkeva kaksio. Asuntomme sijaitsee talon eteläpäädyssä, kuusiasuntoisen rapun ylimmässä kerroksessa ja ainut seinänaapurimme on tuossa keittiön pitkän seinän puolella. Muutaman vuoden jälkeen lähes keittokomeron kokoisessa keittiössä kokkaamisen jälkeen on ihanaa kun pitkästä aikaa on taas tilaa. Ikkunan alla meillä tosiaan on, jo muutamassa postauksessa näkynyt, ruokapöytä sekä tuolla pitkällä seinällä Lundian kaappi. Oma makkari jäi haaveeksi vaan, mutta suunnitteilla on ennen kesää rakennuttaa itselleni parvi, joka tulisi osittain tuohon toisen vaatehuoneen päälle.

Kuten olen aiemminkin kertonut, sisustuksen kanssa aion ottaa sen verran iisisti että tunnustelen rauhassa mikä sopisi minnekkin, enkä tee hätiköityjä päätöksiä. Pikkuhiljaa siis. Värimaailma pysyy kuitenkin varsin hillitynä ja pastellisena, myös makkarista aion jättää pois aiemmin poikien huoneessa vallanneen keltaisen. Kuulostaa ehkä näin kirjoitettuna persoonattomalta, mutta tiedän että tästä tulee niin meidän näköinen. Vaikka tavallaan tekisi mieli vaan laittaa kaikki kerralla kuntoon, olen huomannut että omalla kohdallani toimii juurikin sellainen pyörittely ja mietiskely. Saa ainakin sitten semmoista josta tykkää vielä usemmankin vuoden jälkeen.

Mutta tältä siis näyttää uusi kotimme paperilla, huoneet ovat korkeat, ainakin 3,5 metriä, kylppärissä yli neljä metriä. On leveää ikkunalautaa, ruutuikkunaa, narisevia lattialistoja, vanhoja kaksoisovia ja toimiva pönttöuuni. Ei kai sitä ainakaan vähempää 1899 rakennetusta talosta voisi odottaakkaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oli tarkoitus kirjoittaa tästä peilistä vasta uudesta kodista, eikä suinkaan täältä huonon valon ja muuttolaatikoiden keskeltä. Mutta kun tuo on vain niin ihana!

Tilasin Vino-peilin suoraan sen suunnittelijalta, Iina Vuorivirralta, ja sain kaupan päälle vielä kotiinkuljetuksen. En malta odottaa että pääsen ripustamaan tuon uuden kodin seinälle, on se vaan niin kaunis. Kerron sitten myöhemmin siitä vähän lisää!

Suurkiitos kaikille meandin arvontaan osallistuneille, teitä oli ihan ennätysmäärä! Arpaonni suosi Tainaa kommentilla ”Ykkönen on paras!!!!!!!!” Onnea Tainalle ja kiitos vielä kaikille. Huomenna muuten starttaa uusi, kotiin liittyvä, arvonta joten pysykäähän kuulolla! 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sain teiltä tosi ihania kommentteja koskien edellistä asunnonpohdintaani. Ihan mahtavaa keskustelua ja näkökulmia teillä on aiheeseen asunto vai sijainti. Kuten ehkä postauksesta saattoi hieman paistaa läpi, kyseinen asunto teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka se väärällä aleueella olikin. Vaikka yritin kovasti itselleni vaakuutella etten voisi sinne muuttaa, osa minusta kuitenkin teki heti myönteisen päätöksen kun asunnon oven ensimmäistä kertaa avasin. Vaikka kaikki oli hyrskyn myrskyn, se tuntui vaan niin meidän omalta.

Etsin siis pitkään sopivaa kolmiota tietystä kaupunginosasta, ja nyt on niin että muutamme isoon kaksioon kuitenkin ihan toiseen. Edelleen ajatus vähän hirvittää, lähinnä että millainen kulttuurishokki se tulee olemaan. Vai tuleeko sittenkään. Ajattelen asian kuitenkin myös kohtalon oikkuna. Jos pojat eivät olisi saaneet sieltä päin päiväkotipaikkaa, en ikinä olisi edes katsonut asuntoja siltä alueelta. Ehkä tämä tuo vielä jotain hyvää tullessaan, siihen on pakko luottaa. Tämän kuului nyt mennä näin.

Uuden asuinaleemme suurin puute omasta mielestäni on se, että siellä ei vaan voi kävellä alakertaan kahvilaan tai käydä teettämässä valokuvia kadun toisella puolla, kaupassa vieressä sekä poiketa kirpparilla kirjastoon mennessä, ja nähdä samalla sattumalta kymmenen tuttua. Jos haluaa nähdä ihmisiä pitää tuolta aina lähteä erikseen lähteä jonnekkin. Uudessa asuinalueessamme on kuitenkin myös paljon hyvää. Piha on täydellinen, paljon saman ikäisiä lapsia asuu naapurissa. Vieressä on todella paljon ulkoilu ja liikuntamahdollisuuksia. Samoin päiväkoti ja tuleva koulu näkyvät ikkunoista. Julkiset kulkuyhteydet joka suuntaan ovat todella hyvät ja uudessa pihassamme tuntuu olevan hyvin yhteisöllinen meno. Juuri sellainen mitä olenkin kaivannut. Tavallaan kun asuisi urbaanisti maalla, mutta kymmenessä minuutissa ratikalla onkin jo keskustassa.

Ja tietenkään asiat eivät kohdallani menneet sitten kuitenkaan näin helposti. Heti selvisi että asunnossa on jotain vikaa. Ja sehän oli vesivaurio. Sitten tuli home-epäily. Tässä vaiheessa moni olisi varmasti jo ottanut jalat alleen. Melkein minäkin. Mutta kun olin jo ehtinyt kiintyä asuntoon ja jopa hyväksymään sen sijainnin. Viikon verran selvettelin asiaa, juttelin naapureiden kanssa, entisten asukkaiden kanssa, isännöitsijän sekä remontista vastaavan urakoitsijan kanssa. Katto oli vuotanut, kosteus oli muhinut seinässä, ja kyllä vaan, se oli aivan homeessa. Mutta luotan siihen että kun kaikki korjataan ja vaihdetaan on se parempi kun ikinä ja voimme turvallisin mielin uuteen kotiin muuttaa.

Vaikka olen aina tiedostanut tämän nykyisen kotimme väliaikaiseksi, tulee tätä silti ikävä. Tämä on kuitenkin ollut kotimme kohta kahden vuoden ajan. Elvis oli pieni taapero kun tänne muutimme, söi tuttia, joi pullosta ja nukkui pinnasängyssä. Nyt mietin asioita kuten hänen tulevaa koulumatkaansa. Kahdessa vuodessa oman kotinsa alkaa tuntemaan perinpihjaisesti, miten aurinko tiettynä aikana paistaa sisään, mikä lattilauta narahtaa ja miten kulkea pilkkopimässä yöllä vessaan. Tällaiset muutokset ja muutot myös aiheuttavat aina haikeutta. Sitä alkaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja. Kuten myös tätä edeltäväämme kotiamme, missä elimme vielä kokonaisena perheenä. Niin ne asiat vaan muuttuvat, eikä mikään tosiaankaan mene niinkun on suunniteltu.

Meillä on tässä vielä kuukausi aikaa hyvästellä vanha kotimme ennen rempan valmistumista ja muuttoa. Vaikka olen todella innoissani uudesta kodista on vaikea myös hyvästellä yksi aikakausi. Muuttaa pois kaupunginosasta johon molemmat pojat ovat syntyneet ja koko ikänsä täällä tähän saakka asuneet. Sitten taas muistutan itselleni että uusi koti on nykyisestämme 1,7 km päässä ja naurahdan omille hölmöille ajatuksilleni.

Ja koska tästä nyt vahingossa tuli sekava sepustus niin tiivistän: ME MUUTETAAN SIIHEN IHANAAN TALOON JA IHANAAN ASUNTOON JA SIELLÄ ON TOIMIVA PÖNTTÖUUNI JA SAAN VIHDOIN TISKIKONEEN AAAAAAAAH!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulla oli vapaa viikonloppu. Arvatkaa miten käytin eilisen lauantai-illan? No tietysti kavereita näkemällä, istumalla viinilasin äärellä ja bailaamalla pilkkuun saakka? No ehei, vaan nenä kiinni tietokoneessa. Villahousut jalassa pullaa syöden pääsin taas pitkästä aikaa Pinterestin makuun.

Vaikka asunnon etsiminen, muuttaminen ja remppa on steressaavaa, niin silti on ihana päästä suunnittelemaan uutta (ja haaveilemaan lottovoitosta). Pinterest on tähän hommaan aivan loistava. Sen lisäksi että sieltä saa hurjasti inspiraatiota, samalla selkiää että minkälainen se oma sisustusmaku nyt olikaan. Sitä kun parin tunnin pinnailun jälkeen katsoo sitä omaa seinäänsä ja huomaa että kappas, taidan tykätä aika paljon vaalenpunaisesta.

En ole vielä 100% päättänyt asuntoasiaa, mutta olen aika varma että repäisen ja muutetaan sinne aiemmin puhumaani asuntoon. Niin vahvasti se vain tuntui oikelta paikalta, vaikka sijainti vähän väärässä paikassa onkin. Ikinä ei tiedä mitä elämässä sattuu, mutta tulevasta asunnosta olisi ainakin tarkoitus tulla koti vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Siksi sen laittamiseen ja sisustamiseen haluaa panostaa vähän enemmän kun vaikka tähän nykyiseen. Samalla kuitenkin yritän toppuutella itseäni. Juurikin että kaikki tavarat saisivat rauhassa etsiä paikkansa ja uusia sitten hankkisin maltilla, pikkuhiljaa ja harkiten. Omalle luonteelle se on hankalaa, mutta kun muutenkin olen välillä aikamoinen tuuliviiri niin harmoonisen tunnelman takia luulen sen olevan kuitenkin parasta.

Tuota Pinterestiä selatessani huomasin myös että tosiaan se oma maku on mennyt vielä vähän rauhallisempaan suuntaan. Rakastan kaikkia 50 -ja 60 luvun retrojuttuja, mutta myös skandinaavista minimalismia. Uuden kodin sisustuksessa aion myös jättää pois kaikki nykyiset graafiset, etenkin mustavalkoiset, kuviot. Pastellia ja vanhoja huonekaluja. Se on se mun juttu.

Ja nähtäväksi jää, onhan nämä sistushommelit niin suureksi osaksi myös pelkkää haavelua. Vaikka sitä tietäisikin millaisen kodin haluaisi, on todellisuus yleensä silotelluista sistuskuvista aika kaukana… Mutta haaveilla saa aina, se tekee hyvää ja kyllä ainakin jotain niistä haaveistä välillä toteutuu. Itsehän ostelin myös yön pimeinä tunteina myös jo huutiksen tyhjäksi muunmuassa kaikista ihanista vaalenpunaisista retroruokailuvälineistä…

On muuten jännä juttu tuokin. Minlla on pitkä lista asioista jota uuteen asuntoon tulee ensimmäiseksi hankkia: pyykinpesukone, astianpesukone, tv, blenderi, palovaroittimia… Niin minä reippaana ostin sitten näiden aterimien lisäksi mm rikkinäisen levysoittimen. Naiset!

Käytettekö te paljon Pinterestiä ja jos niin millaisissa tilanteissa? Juurikin inspiksen takia vai muuten vaan kauniiden kuvien takia? Oletteko muuten huomanneet että myös näitä minun kuviani pystytte tuosta pinterest-napista halutessanne sinne pinnailla!

Ja niin, jos joku tieteää mistä löytäisin jonkun ihanan asteekkihenkisen ryijymaton pastelliväreillä niin kertokaa heti!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen iltapalapöydässä Kaapo ihmetteli vuotavaa korvaansa. Ja todentotta, se olikin vuotanut hurjasti! Sitä se muutamia päivä kestänyt, mennyt ja tullut, kuume ja lämpöily oli siis enteillyt. Korvatulehdus. Muistelin Kaapon maininneen jotain korvastaan jo viime viikolla, mutta koska ei ollut kipua valitellut en osannut yhtään aavistaa. Kaapollahan oli ihan kamala, muutaman vuoden korvatulehduskierre, joka kuitenkin loppui seinään pari vuotta sitten putkituksen ja nielurisojen poiston jälkeen. Tämä on itseasiassa toinen korvatulehdus sen jälkeen, vaikka putket ovatkin jo aikaa sitten pudonneet.

Ei siinä auttanut sitten muu kun aamusta soitella lääkäriaikaa. Tällasina päivinä sitä huomaa miten hankalaa olla yksin aikusena lasten kanssa, mutta hienostihan se lopulta meni. Kaapo halusi ehdottomasti jäädä kotiin odottamaan siksi aikaa kun vein Elviksen tarhaan. Aiemmin jos vain jompikumpi on sairastanut, on logistiikan kannalta helpointa ollut pitää molemmat kotona. Minua vähän jännitti, sillä edestakaiseen reissuun meni melkein puoli tuntia, mutta hyvin oli jo niin iso poika täällä sen aikaa pärjäillyt.

Lääkärissä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ei muuten, mutta hän oli reilusti yli tunnin myöhässä, jonka aikana molemmat kyllästyimme moneen otteeseen odotteluun. Myöhästymisen syy paljastui myös vihdoin lääkärille päästessämme. Hän oli tosi ihana. Rauhassa tutki ja kyseli, ei mitään nopeaa likuhihnameininkiä jota valitettavan usein joutuu kiireisellä terveysasemalla kokemaan.

Apteekin, palkinto-mäkkärin ja pikaisesti uusien talvikenkien oston jälkeen ehdimme vielä kotiin hetkeksi hengähtämään ja välipalaa syömää ennen kun lähdimme hakemaan Elviksen päiväkodista. Ei siis mikään löysä rokulipäivä rennosti kotosalla, vaikka maanantaisaikku saatta siltä kuulostaa. Tai no jos sitä 20 minuutin lukutaukoa sohvannurkassa ei lasketa.

Toivottavasti antibiotit ja korvatipat tehoavat, eikä tästä ala uutta tulehduskierrettä. Onneksi korva ei sentään ole kipeä eikä muita oireita ole. Seuraavaksi sitten odottelen vesirokkoa jota kuulemma päiväkodissa on ollut liikkeellä…

Ollaankos teillä sairasteltu, vai pysytty toistaiseksi terveinä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.