SAIKKUPÄIVÄ

12/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen iltapalapöydässä Kaapo ihmetteli vuotavaa korvaansa. Ja todentotta, se olikin vuotanut hurjasti! Sitä se muutamia päivä kestänyt, mennyt ja tullut, kuume ja lämpöily oli siis enteillyt. Korvatulehdus. Muistelin Kaapon maininneen jotain korvastaan jo viime viikolla, mutta koska ei ollut kipua valitellut en osannut yhtään aavistaa. Kaapollahan oli ihan kamala, muutaman vuoden korvatulehduskierre, joka kuitenkin loppui seinään pari vuotta sitten putkituksen ja nielurisojen poiston jälkeen. Tämä on itseasiassa toinen korvatulehdus sen jälkeen, vaikka putket ovatkin jo aikaa sitten pudonneet.

Ei siinä auttanut sitten muu kun aamusta soitella lääkäriaikaa. Tällasina päivinä sitä huomaa miten hankalaa olla yksin aikusena lasten kanssa, mutta hienostihan se lopulta meni. Kaapo halusi ehdottomasti jäädä kotiin odottamaan siksi aikaa kun vein Elviksen tarhaan. Aiemmin jos vain jompikumpi on sairastanut, on logistiikan kannalta helpointa ollut pitää molemmat kotona. Minua vähän jännitti, sillä edestakaiseen reissuun meni melkein puoli tuntia, mutta hyvin oli jo niin iso poika täällä sen aikaa pärjäillyt.

Lääkärissä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ei muuten, mutta hän oli reilusti yli tunnin myöhässä, jonka aikana molemmat kyllästyimme moneen otteeseen odotteluun. Myöhästymisen syy paljastui myös vihdoin lääkärille päästessämme. Hän oli tosi ihana. Rauhassa tutki ja kyseli, ei mitään nopeaa likuhihnameininkiä jota valitettavan usein joutuu kiireisellä terveysasemalla kokemaan.

Apteekin, palkinto-mäkkärin ja pikaisesti uusien talvikenkien oston jälkeen ehdimme vielä kotiin hetkeksi hengähtämään ja välipalaa syömää ennen kun lähdimme hakemaan Elviksen päiväkodista. Ei siis mikään löysä rokulipäivä rennosti kotosalla, vaikka maanantaisaikku saatta siltä kuulostaa. Tai no jos sitä 20 minuutin lukutaukoa sohvannurkassa ei lasketa.

Toivottavasti antibiotit ja korvatipat tehoavat, eikä tästä ala uutta tulehduskierrettä. Onneksi korva ei sentään ole kipeä eikä muita oireita ole. Seuraavaksi sitten odottelen vesirokkoa jota kuulemma päiväkodissa on ollut liikkeellä…

Ollaankos teillä sairasteltu, vai pysytty toistaiseksi terveinä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

7 Responses to “SAIKKUPÄIVÄ”

  1. Avatar Taru sanoo:

    Meillä joulusta asti sairasteltu. Ensin perus flunssaa ja kuumetta. Uusi vuosi meni terveenä ja se oli kivaa, mutta nyt taas pari viikkoa samaa flunssaa ja kuumetta. Tänään lääkärissä käyty ja molemmilla lapsilla korvatulehdus ja miehellä poskiontelon tulehdus. Itse olen ONNEKSI paranemassa tästä flunssasta ja säästynyt jälkitaudeilta :)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Voi hitsit, toi on kyllä niin tylsää. Toivottavasti teidän sairastelut alkaisivat nyt olemaan purkissa!

  2. Avatar jessi sanoo:

    Kauhee, miten sä uskalsit jättää noin pienen yksin kotiin????

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Juuri siksi että tiesin lapseni olevan valmis siihen ja hän itse halusi. Kaapo on todella rauhallinen ja ns. vanhemman oloinen lapsi. Yksin kotona hän on välillä ollut minun viedessä roskia tai käydessäni ripustamassa pyykkiä. Hän tietää miten toimia hätätilanteessa ja osaa mennä rappuun pyytämään naapureilta apua jos on tarvis.
      Kun palasin istui hän siinä samassa paikassa johon ipadinsa kanssa jäi kun lähdin.
      Jokainen vanhempi varmaan tietää oman lapsensa kohdalla milloin hänet voi hetkeksi yksin jättää. Ja tässä tapauksessa tämä 5v ei ole siihen enää liian pieni. Tosin kyse oli vain hetkestä, ei tunneista.

  3. Avatar neito sanoo:

    Mä jätin joulun alla viisi vuotiaan (täyttää nyt tammikuussa kuusi) kipeänä kotiin n. 20 minuuttia kun vein sisaruksen päiväkotiin. Viisi vuotias sai itse valita jääkö vai tuleeko mukaan. Katsoi lasten ohjelmaa sillä aikaa. Kerroin tulevani takaisin ennen kuin ko. ohjelma päättyy. Ainakin äitini (työskennellyt lasten kanssa) sanoi, että kun tuon ikäinen lapsi on kysymyksessä, voi jäädä hetkeksi yksikin, jos lapsi kokee sen ajan pärjäävän. Ei saa pakottaa. Meillä tuo lasten ohjelman pituus auttoi hahmottamaan kuinka pitkästä ajasta oli kysymys. Kun tulin takaisin, niin lapsi oli tyytyväinen ja iloinen eikä ole myöhemminkään osoittanut että asia olisi jäänyt vaivaamaan.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Niin, kyllä sen vanhempikin varmasti osaa katsoa milloin lapsi siihen on valmis. Kun kyse on tosiaan kuitenkin vain pienistä hetkistä.
      Tuo lastenohjelma ja siihen verrattu aika olikin hyvä vinkki!

  4. Avatar Terhi sanoo:

    Itsellä kolme lasta. Vanhimman lapsen olen jättänyt myös kotiin yksin viisivuotiaana lyhyiksi ajoiksi (ihan omasta tahdostaan). Keskimmäinen jäi vasta 7-vuotiaana yksin, nuorin taas on tainnut olla noin 6-vuotias, kun on ollut ilman aikusta kotona. Tosin nuorin nyt ei täysin yksin ole ollutkaan, koska noista vanhemmista sisarruksista yleensä jompi kumpi on myös paikalla.

    Eli samaa mieltä Mintun kanssa, riippuu lapsesta, uskaltaako jättää tuon ikäisen yksin. Tässäkään tapauksessa nyt ei ollut kyse pitkästä ajasta, joten en alkaisi kyllä tuomitsemaan.

    Hienoa, että sairastelija oli pärjännyt hyvin! Oma kokemus on, että kun on yksin olon makuun päässyt, haluaa jäädä useamminkin lyhyiksi ajoiksi itsekseen.