Kuten ehkä muistattekin, meillä on makkarissa menossa pieni muodonmuutos jota toteutan rennosti ja pikkuhiljaa. Tähän väliin sattui täydellisen sopivasti Indiedaysin ja Tikkurilan yhteistyökampanja johon minua kysyttiin mukaan. Olin jo pitkään haaveillut eläväpintaisesta, betonimaisesta seinästä, jota pääsin omin kätösin toteuttamaan.

Tänä maanantaina alkoi Tikkurilalla ColorNow2016 Instagramkilpailu, johon voi osallistua lähettämällä kuvan tämän hetken tärkeimmästä sisustusväristä kotonaan #colornow2016 tägillä. Mahdollisuutena on voittaa 200 euron lahjakortti valitsemaansa sisustusliikkeeseen! Kisa päättyy 4.4. joten vielä on muutama päivä aikaa osallistua!

Tärkeimmät sisustusvärit omassa kodissani ovat valkoinen ja pastellisävyt, mutta niiden rinnalle on hiipinyt myös harmaa joka onkin tämän hetken suosikkini. Omaan maalausprojektiini valitsinkin sävyt Tikkurilan Color Now 2016 -oppaasta, josta löytyy tämän hetken trendivärit. Opas on muutenkin kätevä, sillä siihen on koottu jokaisesta värimaailmasta kauden suosituimmat ja herkullisimmat värit, joten jos ei halua käydä Tikkurilan yli 1000 värisävyä läpi on tämä opas oivallinen!

Betonipintaisen seinän toteutin itse Tunto Hieno -struktuuripinnoitteilla. Väreiksi valitsin Manttelin, Laastin sekä Näsiään. Harmaan lisäksi halusin nimittäin joukkoon ripauksen roosaa, jolloin lopputuloksesta tuli vielä enemmän ihan minun näköiseni. Kyseiseen maalin päädyin siksi, että sillä oli mahdollista toteuttaa eläväinen pinta helposti itse. Helppouden lisäksi itse maalaaminen kävi yllättävän nopeasti. Myös maali kuivui nopeasti ja iltapäivällä maalaamani seinä oli jo nukkumaan mennessä kuivunut. Tarkemmat työohjeet betoniseinän maalaamiseen löytyvät jatkossa tuolta Tikkurilan sivuilta.

Olen melko suurpiirteinen ihminen, mitä nyt maalaamiseen (ja aika moneen muuhunkin asiaan) tulee, joten tämä oli tosi kiva projekti toteuttaa. Maalia nimittäin sudittiin sinne tänne, eikä pientä tai liian tarkkaa pipertämistä vaadittu. Seuraavaksi toteutan samalla tekniikalla, mutta vaaleammilla harmailla sävyillä myös keittiön seinän.

Tykkään itse ainakin paljon tuosta lopputuloksesta. Tumma seinäpinta sopii mielestäni kivasti makkariin, josta betonimainen pinta tekee taas kevyemmän. Suosittelen ehdottomasti selailemaan tuota sävyopasta, silloin viimeistään sisustusinspiraatio iskee – näin kävi ainakin minulla!

Tarkat ohjeet betoniseinän toteuttamiseen löytyy siis täältä ja muistakaahan myös osallistua Instagramkisaan! Ja hei, kertokaa toki mitä itse tykkäätte uudesta seinästäni?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Noilla päivä Tukholmassa-risteilyillä ei ihan hirveästi ehdi aikaa kaupungilla viettää, mutta ehdimme kaikesta huolimatta tehdä muutaman täsmäiskun Södermalmille, vanhaan kaupunkiin ja keskustaan. Parin vaatekaupan lisäksi halusin ehdottomasti käydä myös muutamassa sisustuskaupassa. Meidän oli itseasiassa alunperin tarkoitus vain pyöriä tuolla Söderillä koko päivä, mutta vasta siellä huomasin että muutama kauppa olikin lopettanut, joten hyppäsimme metroon ja hurautimme keskustaan. Koska aikaa oli vielä hyvin, kävelimme keskustassa vielä vanhaan kaupunkiin. Pojatkin pääsivät lelukauppaan ja näkemään Kuninkaan linnan vartioineen. Listaan alle vielä sisustuskaupat joissa kävimme:

Selected by R.O.O.M löytyy Södermalmilla sijaitsevassa Sickla Galleriasta, valikoimista löytyy valikoituja pientuotteita muunmuassa Mateukselta, House Doctorilta, ja Missonilta. Isompi, huonekaluihin panostava R.O.O.M. löytyy taas keskustasta. Itse hullaannuin täysin L:A Bruket laajasta kosmetiikkavalikoimasta sekä Nicolas Vahén öljyistä, pestoista ja mausteista. Näistä molemmista suurin valikoima mitä olen muualla nähnyt!

Designtorget on aina ihan must ja myymälöitä löytyykin ympäri Tukholmaa. Myymälöistä löytyy Ruotsalaisten suunnittelijoiden tuotteita lyijykynistä huonekaluihin. Täältä löytää aina jotain pientä kotiinviemistä.

Lagerhaus on kodintuotteiden ketju, josta löytyy käytännöllisiä ja edullisia tavaroita niin päivittäiseen käyttöön kun koristeeksi hyllynreunallekkin. Itse hamstraan sieltä aina ison kasan kauniita kertakäyttöastioita tulevia juhlia ajatellen. Tällä(kin) kertaa mukaan lähti myös paljon muuta pientä kotiin.

E.Torndahl on yksi kauneimista kaupoista. Se sijaitsee tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa ja kaupan valikoimasta löytyy aina skandinaavisen sisustuksen ja asusteiden helmet.

Ovatko nämä kaupat teille tuttuja tai oliko antaa jotain kivoja vinkkejä seuraavaa reissua ajatellen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pikainen kurkistus makkariin, jossa toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi suunniteltuja muutoksia tapahtumaan. Sänky-asia on onneksi edennyt. Uusi sänky on nimittäin saapunut ja kasattu! Kerroinkin aiemmin, että edellinen Ikean muutaman kympin maksanut runko oli aivan susi. Voisi kuvitella että 100% massiivimännystä koostuva sänky ei levähtäisi alle kylkeä käännettäessä, mutta niin sen kanssa vaan tapahtui. Samaa kuulin muilta sängyn omistajilta. Noh, tulipahan testattua.

Luovuin siis hiljattain vanhasta söpöstä vanerisesta laatikkosängystäni. Kaipasin jotain vielä yksinkertaisempaa muotoilua sekä muutaman kymmenen senttiä lisää leveyttä. Ostinkin sitten kerralla uudet patjat, peiton, tyynyt ja petivaatteita. Voi mitä luksusta. Jos siis tuota huteraa sänkyä ei lasketa mukaan…

Lähdin siitä, että uuden sänkyni tulee ehdottomasti olla laadukas ja tukeva. Useimpina öinä jompikumpi tai molemmat pojat kömpivät viereeni, ja jos se ei vielä häiritse unta niin nitisevä, natiseva ja heiluva sänky kyllä häiritsee. Kotimaisuus on tärkeä asia ja itseasiassa mielessäni olikin pitkään ollut monelle mökiltä tuttu laverisänky. En kuitenkaan monen illan googlettamisen tuloksena löytänyt sopivaa vanhaa laverisänkyä. Monessa tuli joko koko tai sitten ikä vastaan. Kun olin juuri päättänyt luopua yhdestä huonosta sängystä en halunnut ottaa riskiä, että uusi sänkykin lahoaisi alle. Kunnes tärmäsin sellaiseen kun Laatu-Laveriin.

Pienen selvittelyn jälkeen sain tietää että sänkyä valmistaa Huonekalutehdas Pentti Talvitie Oy Ilmajoen tehtaallaan. Vuodesta 1957 saakka perheyrityksenä toiminut huonekalutehdas pyörii edelleen suvun voimin, nyt toisessa sukupolvessa. Vuosikymmenten kuluessa he ovat erikoistuneet koivusta valmistettujen huonekalujen valmistamiseen omalla mallistolla. Kaikilla tuotteilla on avainlippu osoituksena suomalaisesta työstä ja laadusta. Erilaisten projekti – ja mittatilauskalusteiden valmistus asiakaan toiveiden mukaan, on myös Hkt Pentti Talvitien osaamista. Yrityksen toimintaperiaatteita ovat, korkea laatu, toimitusvarmuus, kotimaisuus sekä asiakkaan tarpeiden- ja pohjalaisen puuseppäperinteen kunnioittaminen.

Tuo Laatu-Laveri on siis vain yksi malliston tuotteista. Itse tykästyin heti tuohon hyvin hyvin yksinkertaiseen muotoiluun. Standardimittojen lisäksi huonekaluja saa erikoisleveinä, pitkinä, matalina tai korkeina. Myös kaikkia värejä on mahdollista saada tilauksesta. Kuten vaikka oman sänkyni kohdalla. En nimittäin osannut päättää ottaisinko valkoisen vai koivun värisen rungon, joten kysyin olisiko mahdollista saada se valkealla kuultolakkauksella. Se ei kuulemma ollut ongelma eikä mikään ja itseasiassa koko sängyn rakentamiseen meni alle viikko ja se toimitettiin minulle suoraan kotiin.

Tykästyin itse hirveästi Hkt Pentti Talvitien tuotefilosofiaan, maanläheiseen fiilikseen sekä tietysti pariskuntaan tämän takana. Käsityönä mallistosta ja tilauksesta valmisettavat huonekalut menevät tiukemmastakin laadunvalvonnasta heittämällä läpi. Siitä sainkin sitten ajatuksen, että näitä tuotteita pitäisi saada hieman laajemminkin erilaiseten kuluttajien ja jälleenmyyjien tietoisuuteen. Osa malliston tuotteista on omaan makuuni liian maalaisromattisia ja koristeellisia, mutta sitten siellä on myös useamapi sellainen huonekalu jonka voisin hyvin kuvitella näkeväni jossain pohjoismaisessa huippusuosittussa sisustusblogissakin.

Koska some, blogit tai etenkään markkinointi näitä kanavia pitkin ei ollut Talviteille yhtään tuttua, päätimme ryhtyä yhteistyöhön. Mitään imagon muutosta ei nyt ainakaan alkuun ole tarkoitus tehdä, vaan aloittaa ihan pienistä jutuista. Kuten Facebooksivujen tekemisestä. Uusia sivuja päivitellään nyt viikottain ja sitä kautta pääsee kurkistamaan myös kulissien taakse ja näkemään mitä kaikkia muita tilausjuttuja tehtaalla voidaankaan tehdä. Ensimmäinen arvonta on myös laitettu käyntiin, joten käykäähän kurkkaamassa Huonekalutehdas Pentti Talvitie. Arvottavana on nimittäin myös varmasti monen teidän sisustustyyliin hienosti sopiva kukkataso / penkki.

Mitäs tykkäätte uudesta sängystä? En malta odottaa että saan pian maalauspuuhat ja väliovihommat käyntiin. Seinälle pääsyä odottaa myös ihana Lempi-hylly, kaunis 50-60 luvun yövalo on vielä hakusessa. Saa vinkata sopivasta!

_{Sänky saatu korvauksena yhteistyöstä}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lempipäivä, lempisää, aamupala lempparituolissa, lempikahvia, lempityypit, lempiravintola, lemppariseura.
Ja paljon muita lemppareita.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna tulee tasan vuosi siitä, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme. Olisi voinut kuvitella että ensimmäisestä kodista, johon poikien kanssa muutimme eron jälkeen, olisi ollut kovin haikea lähteä. Mutta oikeasti vaikeinta oli muuttaa pois rakkaasta kaupunginosasta, Alppilasta. Vaikka emme muuttaneetkaan kun reilun kilometrin päähän, niin muuton myötä muuttui myös paljon muutakin kun pelkkä postinumero. (Tuliko edelliseen lauseeseen nyt tarpeeksi monta muuta?) Emme enää olleet Alppilalaisia. Se tuntui oudolta, koska Alppilalaisuus oli muodostunut osaksi identiteettiäni. Kumpikaan pojista ei ole ikinä asunut missään muulla, joten siinäkin mielessä muutto tuntui haikealta. Taakse jäivät tutut kulmat – se söpö kettutarra siinä vesirännissä. Kaupat – ihmetteleeköhän se Alepan myyjä mihin ollaan kadottu? Kahvilat – koska tuore pulla on vaan niin hyvää. Divari – sinne pystyi mennä höpöttelemään ja hengailemaan jos kotona ei ollut tekemistä. Baari – jos netti ei toiminut, avaimet olivat jääneet kotiin sekä perinteset mustikkashotit tyttöjen kanssa. Ravintolat – pizzeria, kaksi kiinalaista, kaksi sushipaikkaa sekä Weeruska parin askeleen päässä olivat tosin vaa´an lukeman kannalta hieman haastavia naapureita. Lisäksi kaikki ystävät, naapurit, leikkipuisto ja muuten vaan tutut kasvot katukuvassa – kaikkia niitä on usein ihan kauhea ikävä.

Vanhaa kotia ei niinkään ole ikävä, vaikka kiva sekin oli. Enemmän ne on ne kaikki muistot jotka saavat haikean olon. Vaikkakin näkymä Alppilan kattojen yli oli kyllä huikea. 50 neliön kaksio tuntui ihan hyvältä silloin sinne muuttaessamme, mutta pikkuhiljaa se alkoi käymään liian ahtaaksi. Kaipasin enemmän avaraa ja yhtenäistä tilaa. Koska uutta sopivaa asuntoa ei meinannut millään löytyä ja lähestyvä putkiremppakin kolkutteli jo oven takana oli pakko laajentaa aluerajausta. Ja sitten löysinkin heti tämän nykyisen kotimme. Kaksio tämäkin, mutta melkein 30 neliötä isompi.

Vanhasta kodista mieleen on jäänyt pieni keittiö ja minipieni ruokapöytä jonka äärellä tuli usein istuttua. Samoin olkkarin seinään taiteilemani mustat pilkut, olkkarin hyllyn päällä olevan A (niinkuin Alppila) valokirjain sekä keittiön liitutauluseinä. Rapun hissi muodostui parin vuoden aikana myös todella legendaariseksi. Sillä oli jopa häshtägikin. Olisikin hauska joskus laskea, kuinka monta peiliselfietä tulikaan siellä otettua. En melkein ikinä pitänyt verhoja kiinni, eikä myöskään monikaan vastapäisessä talossa. Niinpä hekin tulivat aika tutuiksi, ja tuntui jotenkin turvalliselta kun ympärillä oli kokoajan elämää. Halusimme kovasti lemmikkiä, mutta emme voineet ottaa. Joten ruokimme joka aamu talitinttejä keittiön ikkunalaudalla. Sinne muutaessamme Elvis nukkui vielä pinnasängyssä ja minun sänkyni olkkarissa toimi päivisin sohvana. Keittiöön ei mahtunut tiskikonetta, en kertakaan pessyt parvekelaseja ja suihkun viemäri veti huonosti. Suoraan alakerrassa asui myös vanha ja aina iloinen mummo, joka ei ikinä valittanut melusta. Tosin autoin häntä säännöllisesti roskien viemisessä ja kauppakassien kanssa. Hyviä muistoja. Mitä te muistatte näistä meidän vanhoista ajoista? Onko meidän vanhasta kodista jäänyt jotain tiettyä mieleen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.