On jotenkin aika ihanaa että yksi lasten lempiruuista on hernekeitto. Niinä päivinä kun aika on kortilla tai ei yksinkertaisesti vaan jaksa loihtia mitään ihmeellistä, on helpotus että kaupan hyllyltä voi vaan käydä nappaamassa pari valmista tölkkiä. Ja tietää että se maistuu kaikille. Eikä se rasista lompakkoakaan muutamaa euroa enempää.

Mutta vaikka kuinka kasvisluomupurkkeja aina valitsenkin, on purkkiruoka aina purkkiruokaa. Ei niitä viitsi ihan jatkuvasti syödä. Onneksi hernekeiton tekeminen itse on myös tosi helppoa. Vaikkiakin vähän hidasta ja alkuvalmistelut pitää muistaa aloittaa jo edellisiltana. Ja edullistakin se on. Isoon kattilalliseen, josta riittää meille kolmelle syömistä pariksi päiväksi ja muutama annos pakkaseen, hinnaksi tulee vain pari euroa! Ihana että jokin noin yksinkertainen voi olla niin hyvää. Maistuu etenkin juuri tällaisina viileinä päivinä ulkoilun jälkeen ihan parasta. Pannaria en keiton kanssa uskaltanut nyt tehdä, koska pelkäsin ahmaisevani koko pellillisen illan aikana 😀

Tässä vielä herkullisen kasvishernarin ohje:

500g kuivattuja luomuherneitä
3 palaa luomukasvislientä
3 l vettä
2 isohkoa sipulia
500 g luomuporkkanoita
2 tl meiramia
1 tl mustapippuria
2 rkl sinappia

Huuhtele herneet hyvin ja laita ne likoamaan isoon kattilaan yön yli, vähintään 10 tunniksi. Kaada liotinvesi pois ja mittaa heneiden joukkoon vesi, kasvisliemi sekä pieneksi pilkotut kasvikset. Keitä 1 tunti ja lisää sitten mausteet. Keitä vielä puolisen tuntia. Valmis!

Hmmm, minkähän gourmetreseptin keksisin sitten taas seuraavaksi jakaa…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Scholl & Indiedays yhteistyö

Eilen oli taas hauskin ilta sitten naismuistiin. Sellaiset jutut, kun ei oikeastaan tiedä juurikaan mitä tuleman pitää, ovat aina niitä parhaimpia. Eikö vaan? Scholl kutsui muutaman bloggaajan ystävineen nimittäin viettämään iltaa ympäri Helsinkiä. Meille oli luvassa erilaisia rasteja yllätyksineen ja niitä lähdimme sitten porukalla suorittamaan. Ihan aluksi meistä jokainen askarteli omiin kenkiimme sopiviksi uudet Scoll GelActiv Everyday pohjalliset, jotta rasilta toinen kulkeminen sujuisi mahdollisimman mukavasti. Pohjalliset tekivät omista ihan tavallisista tennareistani ihan supermukavat, sillä pohjallisten kaksi erityyppistä geelipintaa vaimentavat pienimmätkin iskut ja tärähdykset. Jalat eivät tuntuneet yhtään väsyneiltä rastien jälkeen, vaikka reilun 3870 askeleen voisi kuvitella toisin.

Ihan aluksi nimittäin kävimme ottamassa alkudrinkit A21 coctail loungessa, sen jälkeen kipaisimme alkupaloille mainioon The Cockiin. Alkuruoan jälkeen törmäsimme Kasarmintorilla hahmoon nimeltä Rööperin Roope, joka piti sellaisen turistikierroksen ympäri punavuorta, että myös Tena olisi tässä vaiheessa ollut oiva yhteistyökumppani. Pääruoan nautimme intiimissä Hello Darlingissa, jonka jälkeen seuraamme liittyi myös mies ja kitara. Ihan vaatimaimattomasti kuljimme letkassa keskiviikkoiltana pitkin Helsingin katuja, laulaen kävelyyn ja kenkiin liittyviä biisejä. Mitä muuten on yllätävän paljon. Laulutuokio huipentui Ruttopustossa kuorossa vedettyyn Tinakenkätyttöön. Tästä kipaisimme vielä Kiilaan jälkkäreille. Tähän mennessä askeleita oli kertynyt 3870. Oma iltani ei tosin päättynyt vielä tähän, kipinkapin vielä kotiin ja koiran kanssa lenkille. Eikä tuntunut missään.

Illan aikana juteltiin (ja naurettiin) paljon, joten jutunaiheet vaihtuivat jatkuvasti lennossa. Kantavana teemana oli kuitenkin hyvinvointi, josta jutunjuurta riitti. Palaan ehdottomasti vielä tarkemmin tähän ja minkälaisia pointteja illan aikana aiheesta tuli esiin. Videon muodossa nimittäin…;-D

Miltäs tällainen suunnistus ja rastien suorittaminen kuulostaa? Ajateltiin että tästähän voisi kaveriporukalla tehdä ihan tavan, niin hauskaa oli. Noita pohjallisia kun en muutenkaan aijo tämän jälkeen ottaa ikinä pois, lähden mielelläni suunnistamaan vaikka joka viikko. Lisää illan fiiliksiä voitte käydä kurkkimassa Emilian, Marian ja Sannin blogeista sekä instagramista #scholldinnerdetour.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Piti tänään kirjoittaa asiattomasta kommentoinnista blogeihin ja käyttäytymisestä netissä ylipäätään. Asia on ollut pitkään pinnalla, ja nyt kun samaan aikaan minäkin aloin saamaan törkeitä anonyymejä kommentteja koirapostauksiini, tuntui etten voi enää pitää suutani kiinni. Oma pieni mieleni ei ole ikinä ymmärtänyt miksi kohdella kanssaihmistä huonosti. Missään tilanteessa, netissä tai tosielämässä. Uskon myös, että koulukiusaamiset loppuisivat heti, kun aikuiset näyttäisivät esimerkkiä ja olisivat kiusaamatta toisiaan. Pari päivää, melko tuohtuneena, aihetta päässäni pyöritellessä en kuitenkaan jaksa enää jatkaa negatiivisutta blogissani, vaan totean vaan, että haters gonna hate. Ja lovers gonna love.

Vaikka tänään vietetään virallista Paluu Tulevaisuuteen-päivää, niin minä palasin ajassa nelisen vuotta taaksepäin, syvälle kotiäitiaikaan. Sinne vei nimittäin lounas, jota silloin syötiin usein. Pinaatti-feta pasta.

Tämä pasta oli meidän kaikkien Alppilan bugaboo-keepcup-lattemammojen suosikki. Se oli helppo, halpa, nopea ja maistui niin lapsille kuin aikuisillekkin. Ja sitä se on edelleen. Ollaanpa tämän kanssa otettu aikoinaan jopa lasi punkkua keskellä päivää. Ah, kotiäitiyden iloja.

Kotiäitivuosista minulla on hyviä muistoja. Asuimme Alppilassa ja tutustuin nopeasti moneen samanhenkiseen äitiin. Oli aina puisto, muskari, vaunulenkki, lounas, kahvila -tai shoppailuseuraa. Vähintään kerran kuussa tavattiin iltaisin myös ilman lapsia kuohuviinin merkeissä. Nämä ihmiset olivat henkireikäni. Ilman aikuista seuraa ei muistot olisi varmaan yhtään niin lämpöisiä. Lapsista oli seuraa toisilleen ja me aikuset saimme hössöttää Mini Rodinin haalareiden vesipilariarvoista, Lifefactoryn pullojen uusista korkeista ja vihersmoothieista keskenämme.

Lastenvaatteista ja muusta hömpästä en enää välitä niin hössöttää ja päivätkin vietän mieluumin omia hommia tehden ja illat sitten lasten kanssa, mutta olihan se oikeasti aika hauskaa aikaa. Suuri hatunnosto niille äideille ja isille, jotka viettävät kotihoitovuodet ilman päivittäisiä aikuiskontakteja.

Jos teitäkin kiinnostaa makumatka menneisyyteeni, tässäpä helppo ohje. ”Reseptin” olen muistaakseni saanut aikoinaan silloisen Kotiäiti Riikka-blogin Riikalta, hän taas joltain toiselta Alppilalaiseta kotiäidiltä.

PINAATTI-FETA PASTA

Tarvitset:
250 g täysjyväspaghettia
1 pussi pakastepinaattia
150g fetajuustoa
valkosipulia
oliiviöljyä
mustapippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan kattilassa. Kun pasta on valmis, laita se valumaan siivilään ja kaada tyhjään pastakattilaan iso liraus öljyä. Sulata pakastepinaatit ja lisää joukkoon reippaasti/oman maun mukaan valkosipulia. Kun pinaatti on sulanut sammuta levy ja kaada joukkoon pasta. Lisää joukkoon pilkottu feta ja pippuria ja sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä.

Onko teillä ruokia jotka tuovat jonkun elämänvaiheen selvästi mieleen? Itse muistan syöneeni opiskeluaikoina ainakin paljon makaroonia ja tomaattimurskaa…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna vietettiin poikien synttäreitä. Koska molempien syntymäpäivät ovat alle kuukauden päästä toisistaa, ollaankin alusta saakka vietetty niitä sitten yhtäaikaa. Tänä vuonna oltiin oikein tehokkaita ja järkättiin vielä samana päivänä bileet ensin päiväkoti -ja eskarikavereille ja sitten vielä lähisuvulle ja parille kaverille. Olipahan aika hulinaa täysi päivä, mutta samalla kiva että yksi päivä ja se oli siinä.

Molemmat pojat saivat kutsua synttöreilleen yhteensä kymmen parasta kaveriaan. Koska juhlat pidettiin tällä kertaa kotonamme, oli tuo määrä aika maksimi. Ei siinä muuten mitään, mutta se metakka mikä heistä lähti! Jotenkin myös ihan käsittämätöntä miten noihin pikkumasuihin mahtui niin paljon karkkia, donitseja ja popparia. Suolaiset, kurkkuleivät ja pinaatti-feta pannari, eivät sitten taas ollenkaan.

Mitä tulee piirros -ja muihin supersankarihahmoihin, olen tässä asiassa aikamoisen tiukkapipo. Suoraan sanottua inhoan kaikkia niiden ympärille tehtyjä teemajuhlia. Olen kauhea, tiedän. Mutta vaikka spidermansynttärit olisivatkin tosi päheät, ei pojat oikeastaan ikinä ole sellaisia toivoneet. Vähän niinkuin vaatteissakin, he tietävät että ostan korkeintaan sarjishahmoin koristeltuja kalsareita. Heille on synttäriteemaa tärkeämpää sitten vaikuttaa tarjoiluihin ja niiden valitsemiseen sekä yhdessä tekemiseen.

Kuten jo aiemmin kerroin, en todellakaan ole mikään jauhopeukalo vaan jätän leipomiset mieluiten muille. Kaveribileissä kakkuna olikin Kaapon ja minun huikea taidonnäytte, jäätelökakkulinna. Vähän onneton, mutta lasten mielestä superhieno. Iltapäiväksi sitten väkersin valmispohjista kuitenkin myös Kaapon toivoman jalkapallokenttäkakun. Osaan minä sentään täytteet ihan hyvin valita ja laittaa…

Elviksen oikea juhlapäivä on vielä sunnuntaina, sitten voidaan taas taputella nämä synttärimeiningin vuodeksi. Onhan se kätevää että meillä kaikilla, myös poikien isällä, on synttärit kuukauden sisään – mutta sitten taas toisaalta, ehtii tässä aina tulla tällainen pieni synttäriähky. Lapsille syntymäpäivät ovat kuitenkin niin hurjan tärkeät, että mielellään niitä sen takia juhlistaa useampaankin otteeseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yksi blogin suosituimpia postauksia on kolme vuotta sitten kehittelemäni pinaatti-feta pannukakun ohje. Vaikka ruoanlaitosta tykkään, niin mikään leipoja en todellakaan ole. Leipomisessa on niin paljon sääntöjä ja reseptejä pitää noudattaa niin tarkasti, ettei se vaan ole juttuni. Leipomisesta syntyy aina myös ihan hirveä sotku. Ainakin minun keittiössäni…

Vaikka jauhot tätäkin tehdessä vähän pitkin työtasoja pöllyää, on tämä leipomus sellainen jota minäkin viitsin tehdä. Tiskiäkin tästä syntyy vain yhden kulhollisen verran. Muutenkin tämä on tosi helppo, kun kaikki ainekset sekoitetaan yhteen ja pistetään samaan aikaan uuniin. Tässäpä siis päivitetty ohje:

PINAATTI-FETA PANNUKAKKU

8 dl punaista maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
4 kpl kananmunia
1 tl suolaa
ripaus pippuria
0,5 dl öljyä
400 g sulatettua pakastepinaattia (2 pss)
200 g murennettua fetaa
(koristeluun 100g fetaa ja pari kourallista tuoretta pinaattia, ennen ja jälkeen uunin)

Sekoita kaikki ainekset järjestyksessä ja anna taikinan vetäytyä puolisen tuntia. Kaada sitten taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Halutessasi voit tässä vaiheessa lisätä pinnalle vielä tuoretta silputtua pinaattia ja murennettua fetaa. Paista 225 asteessa puoli tuntia, tai kunnes pinta on kauniin värinen. Anna vetäytyä vielä hetki ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Piirakka maistuu hyvältä niin lämpimänä, kuin kylmänäkin. Parasta se mielestäni on kertaalleen uunissa lämmitettynä. Isosta pellillisestä voi pakastaa osan paloina ja lämmittää vaikka lounaaksi tai välipalaksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.