Postaus toteutettu yhteistyössä Cake O’Clockin kanssa

Heräsin tässä hiljattain eräs aamu, ja meinasin alkaa itkemään, niin paljon mieleni teki meillä ristiäisissä ollutta mausteista appelsiini-porkkanakakkua. Kaikista herkullisista vaihtoehtoehdoista valitseminen oli vaikeaa, mutta onneksi päädyin tähän makuyhdistelmään. Kaikki vieraat olivat myös samaa mieltä.

Ristiäisten kaikki makeat tarjoilut tarjoutui tekemään blogini pitkäaikainen lukija Taisia, Cake o’Clock kotileipomosta. Ennen kun koko ristiäisiä oltiin päätetty, oli minulla jo kansio inspiraatiokuvia tulevista kakuista. Kuvista Taisia sai helposti käsityksen, että minkälainen tyyli ja värimaailma minulla oli hakusessa ja pystyi toteuttamaan kakut sitten omaan tyyliinsä niiden kuvien pohjalta.

Minulle oli alusta saakka selvää, että tahtoisin enemmän kun yhden kakun. Kolmen erilaisen kakun sarja näytti mielestäni hauskalta. Kolme kakkua toimi hyvin myös siksi, että meillä oli vieraita yli 60. Lisäksi yksi kakuista oli gluteeniton että vegaaninen.

Omat toiveeni kakkujen ulkonäön suhteen olivat luonnollinen värimaailma (ripauksella vaaleanpunaista), rosoisuus ja talvinen tunnelma. Lisäksi halusin, että kakuissa käytettäisiin koristeina samoja jaloleinikkejä, mitä meillä oli muutenkin juhlapaikassa koristeena. Juuri oikean sävyisiä kukkia Taisia itse asiassa metsästi tuntikausia ympäri pääkaupunkiseutua. Kiitos vielä siitä!

Toivoin myös että osa kakuista olisi kuorrutettu semi naked- tyyliin, yhdessä piti olla valumaa ja yksi kakuista olisi kauttaaltaan kookoslastujen peitossa. Etukäteen Taisian taidonnäytetteitä katsellessa ei jäänyt epäselväksi, että erityisesti kakkujen koristelu on hänen erikoisalaansa. Olen aina ajatellut, että näin näyttävissä kakuissa se pääjuttu onkin juuri ulkonäkö, eikä minulle tunnut edes mieleen, että tuollaiset fantasiakakut voivat olla myös ihan järjettömän herkullisia.

Cake o´Clockin kakut tehdäänkin tavallisten sokerikakkupohjien sijaan maukkaampiin ja mehevämpiin maustettuihin kosteisiin pohjiin, kuten sitruuna, appelsiini, vanilja, suklaa tai mausteisen porkkanakakun makuisiin pohjiin. Kakuissa on yleensä moussetäytteet, jotka sisältävät  kermaa ja tuorejuustoa tai rahkaa, mascarponea sekä itse makua, kuten marjaa, hedelmää, karkkia tai suklaata. Meidän porkkanakakkuun valittiin appelsiinin makuinen tuorejuustotäyte ja kuorrutteeksi appelsiinikreemi.

Kakkujen lisäksi tarjolla oli suklaamarenkeja sekä vadelmatäytteisiä pikkuleipiä. Molemmat olivat myös ihan älyttömän hyviä, en ole ikinä syönyt niin hyvää marenkia! Myös näissä pikkuherkuissa tahdoin noudattaa sellaista luonnollista linjaa, vaikkakin keksit olisikin saanut myös kauniilla kuorrutuksella ja jopa vauvan nimellä koristeltuna.

Kaikissa hötäkässä meiltä unohtui ottaa kuva myös ihanista suolasista ruoista, joista suurimman osan anoppini valmisti. Cake o’Clokista tilasin kuitenkin myös muutaman suolaisen piiraan. Pähkäilin pitkään voileipäkakkujen ja niiden väliltä – myös siis suolaiset herkut onnistuvat Taisian keittiössä! Piirakat maistuivat ihanasti ja olivat samoten todella kauniit. Toinen piiraista oli maultaan parsa-lohi ja toinen sienipiirakka. Erityisen ihanan piiraista teki, maun lisäksi, niiden ulkonäkö. Tuoreet parsat olivat piiraan pitkinä tankoina ja samoin sienet kokonaisina ja toimivat itsessään koristeina.

Oltiin mitoitettu kaikki ruoat tosi hyvin niin, että melkein mitään ei tarvinnut heittää pois ja silti kaikki saivat enemmän kun vatsansa kylläiseksi. Kakkua jäi muutama pala, enkä anna ikinä itselleni anteeksi, etten pakastanut niitä loppuja. Voi miksi, miksi, miksi.

Cake o’Clockin luomuksia voi käydä katsomassa ja tietysti myös tilaamassa Facebookista sekä Instagramista.

Kuvat 3, 5, 9, 10 Minna Sipinen Photography

Kaupallinen yhteistyö Törsleffsin kanssa

Leipominen voi kuulemma olla tosi hauskaa ja helppoa. En tiedä tästä mitään, sillä en itse ole yhtään leipojatyyppiä. En siis ollenkaan. Saatan noin kerran kolmessa vuodessa paistaa uunissa pannukakun, mutta sekin on jo aika erikoisluokan tapahtuma silloin. Ihailen suunnattomasti muiden leipomuksia, etenkin sellaisia joiden koristeluun on nähty selkeästi vaivaa. Kaupassa jäin ennen kaihoisasti ihastelemaan kaikkia hienoja leivontaan tarkoitteuja koristeita, kunnes kerran oivalsin, että myös kaltaiseni keittiön kauhu voi käyttää niitä omalla tavallani.

Kakkukoristeita ja strösseleitä voi nimittäin laittaa niin valmiisiin leivonnaisiin ja kakkuihin, jäätelön joukkoon ja ompas stösseileiden avulla saatu pari pikkupoikaakin syömään myös aamupuuronsa.

Kauppojen leivontahyllyihin on tullut (ja tulossa) hiljattain uutuuksia, kun Tanskalainen Törsleffs laajensi nyt Suomessakin leivontatuotteisiin ja nimenomaan niiden koristeluun. Tuotteisiin kuuluu erilaisia strösseleitä, isompia sokerikoristeita ja maku-uutteita. Koristeiden käytöllä on tosiaan vain mielikuvitus rajana ja luontaisista aromeista valmistetuilla maku-uutteilla voit maustaa myös juomia. Koristekuviot valmistetaan käsityönä Thaimaassa ja Smiley-tuotteista lahjoitetaan osa tuotoista hyväntekeväisyyteen.

Otettiin poikien kanssa koristeet mukaan kylään ja tehtiin jäätelöannokset Törsleffsin uusilla sokerikoristeilla. Lapset olivat innoissaan kun saivat tehdä juuri omannäiköisensä annokset. Oikeastaan meillä aikuisillakin oli aika hauskaa, kun päätettiin että tässä tapauksessa enemmän on enemmän. Lapset tykästyivät erityisesti hassuihin naamoihin sekä dinosaurus-stösseliin.

Olisi hauska kuulla, että mihin muuhun kuin perinteiseen kakkuun te käyttäisitte Törsleffsin tuotteita? Kommentoikaa alle ja kaikkien vastanneiden kesken arvotaan iso tuotepaketti. Arvonta päättyy 14.5. ja tarkemmat säännöt täällä. 

Oho hups, tuli ihan vahingossa pidettyä monen päivän bloggaamistauko. Loppuviikkoon mahtui flunssan parantelemista, paniikinomaista juhlavaatteiden etsintää, lapsien kuljettamista harrastuksiin ja kyläpaikkoihin, kirppiksellä myymistä sekä kaverin yllätyskolmikymppisten juhlimista. Viikon kohokohta oli kuitenkin eilen, kun minusta tuli ihan virallisesti kummitäti!

Olin ihan tosi otettu kun yksi vanhimmista, rakkaimmista ja parhaimmista ystävistäni pyysi minua tyttärensä kummiksi. En tiedä onko se tämä ehkä hassu haave, mutta olen aina haaveillut kummitytöstä. Ja nyt pääsin parhaan sellaisen sylikummiksi. Ihana kunnia!

Omassa kaveripiirissäni ei ole vielä hirveästi lapsia, joten tällaiset kummitehtävät eivät ole kovin yleisiä. Monet lapselliset kaverit ovat tulleet elämään omien lasten kanssa, mutta näistä vanhoista ystävistä harvalla niitä vielä on. Se on tosi erilaista kun oma paras kaveri saa ensimmäisen vauvansa.

Kaksi kuukautta vanha sinisilmäinen kummityttöni sai siis eilen nimekseen Selma ja en vaan kestä miten ihana se on. Minä ja pojat jo kovasti odottellaan yökyläilyjä, leffailtoja ja Linnanmäelle menoa yhdessä. Itsehän en kuulu kirkkoon, ja minusta kummin tärkein tehtävä on juurikin olla läsnä ja olla sellainen turvallinen aikuinen johon voi luottaa ja tarvittaessa turvautua. Olla sellainen joka muistaa muulloinkin kun syntymäpäivinä. Ja jonka luona yökylässä ja saa valvoa liian myöhään ja syödä jäätelöä aamupalaksi.

Viikonloppuna vietettiin poikien synttäreitä. Koska molempien syntymäpäivät ovat alle kuukauden päästä toisistaa, ollaankin alusta saakka vietetty niitä sitten yhtäaikaa. Tänä vuonna oltiin oikein tehokkaita ja järkättiin vielä samana päivänä bileet ensin päiväkoti -ja eskarikavereille ja sitten vielä lähisuvulle ja parille kaverille. Olipahan aika hulinaa täysi päivä, mutta samalla kiva että yksi päivä ja se oli siinä.

Molemmat pojat saivat kutsua synttöreilleen yhteensä kymmen parasta kaveriaan. Koska juhlat pidettiin tällä kertaa kotonamme, oli tuo määrä aika maksimi. Ei siinä muuten mitään, mutta se metakka mikä heistä lähti! Jotenkin myös ihan käsittämätöntä miten noihin pikkumasuihin mahtui niin paljon karkkia, donitseja ja popparia. Suolaiset, kurkkuleivät ja pinaatti-feta pannari, eivät sitten taas ollenkaan.

Mitä tulee piirros -ja muihin supersankarihahmoihin, olen tässä asiassa aikamoisen tiukkapipo. Suoraan sanottua inhoan kaikkia niiden ympärille tehtyjä teemajuhlia. Olen kauhea, tiedän. Mutta vaikka spidermansynttärit olisivatkin tosi päheät, ei pojat oikeastaan ikinä ole sellaisia toivoneet. Vähän niinkuin vaatteissakin, he tietävät että ostan korkeintaan sarjishahmoin koristeltuja kalsareita. Heille on synttäriteemaa tärkeämpää sitten vaikuttaa tarjoiluihin ja niiden valitsemiseen sekä yhdessä tekemiseen.

Kuten jo aiemmin kerroin, en todellakaan ole mikään jauhopeukalo vaan jätän leipomiset mieluiten muille. Kaveribileissä kakkuna olikin Kaapon ja minun huikea taidonnäytte, jäätelökakkulinna. Vähän onneton, mutta lasten mielestä superhieno. Iltapäiväksi sitten väkersin valmispohjista kuitenkin myös Kaapon toivoman jalkapallokenttäkakun. Osaan minä sentään täytteet ihan hyvin valita ja laittaa…

Elviksen oikea juhlapäivä on vielä sunnuntaina, sitten voidaan taas taputella nämä synttärimeiningin vuodeksi. Onhan se kätevää että meillä kaikilla, myös poikien isällä, on synttärit kuukauden sisään – mutta sitten taas toisaalta, ehtii tässä aina tulla tällainen pieni synttäriähky. Lapsille syntymäpäivät ovat kuitenkin niin hurjan tärkeät, että mielellään niitä sen takia juhlistaa useampaankin otteeseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.