Pizza himottaa, farkut ahdistaa ja olen tällä viikolla siirtänyt salille menoa jo kolme kertaa. Jotain on tehtävä. Tai vähän jo teinkin, mutta silti motivaatio on edelleen vähän hukassa. Olen ollut syksystä saakka kasvis -ja ajoittain täysin vegaanisellakin ruokavaliolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin välttämättä syönyt kokoaikaa mitenkään superterveellisesti. Kaikkea epäterveellistä herkkua kun saa vegaanisenakin. Suurin ongelmani ehkä kuitenkin on kasvisruoan useasti korkea hiilaripitoiuus ja siitä seuraava hiilareiden ja sokerin himo. En tiedä vaikuttaako muillakin hiilareiden syöminen niin, että niitä pitää vaan saada lisää ja lisää? Minulla ainakin. Ja munkkia päälle.

Päivässä tulee onneksi käveltyä aina yhteensä ainakin muutama tunti, mutta muuten liikuntakin on jostain syystä ihan unohtunut. Tuntuu että keho kaipaisi kunnon hikirääkkiä, mutta kun ei muuten joko huvita tai sitten ei ole siitä kuuluisaa aikaa. Sitten siitä tulee kaiken kukkuraksi vielä huono-omatunto kun ei ehdi tai jaksa. Pari päivää sitten latasin puhelimeen sitten appin nimeltään 7 min workout. Kyllähän ihmisellä  pitäisi ainakin seitsemän minuuttia päivässä olla aikaa jotain lihaskuntoa vähän tehdä. Huono-omatuntokin hälveni kun parina päivänä on sattunut kainaloissa sellaisiin lihaksiin, mitä en edes tiennyt olevan olemassa.

Tuntui kuitenkin siltä, että tarvitsisin vieläkin lisää motivaatiota. Ajattelin selailla vanhoja postauksiani. Muistelin että siellä oli jotain sporttijuttuja, onnistumisia ja elämäntapamuutokseen liittyviä kirjoituksia. Muutaman postauksen jälkeen olin sanaton. Jotenkin ylpeä itsestäni. Miten se ala-asteelta saakka jojo-laihduttanut Minttu voikin kirjoittaa noin viisaasti. Yhdessäkään ruokavalioon, minäkuvaan, painonhallintaan tai hyvinvointiin liittyvässä postauksessa pääpointti ei ollut kaloreiden laskeminen, itsensä piiskaaminen tai muutkaan kepuliskonstit. Kaikista paistoi läpi itsensä hyväksyminen, rakastaminen ja armollisuus.

Istuin siinä koneella, uunissa muhi kaalilaatikko ja olin juuri lähdössä kävelylenkille hakemaan pojat eskarista ja päiväkodista. Näinhän on juuri hyvä. Joo-o, toki olisin voinut syödä illalliseksi vain porkkanan ja juosta päiväkodille kolmen kilon painot nikoissa. Mutta en minä ole sellainen. En tykkää sellaisesta. Miksi sitten tekisin niin?

Se oli paras motivaatio mitä olisin voinut saada. Muistutus siitä että minä olen oikein hyvä tällaisena. Että liikun, vaikka sitten ”vain” lenkkeillen, koska se tekee hyvän olon. En siksi että yrittäisin mahtua kauneusihanteeseen. Sama juttu ruuan kanssa. Arvostan itseäni, joten haluan siksi syödä hyvin ja puhtaasti. Jos sen seurauksena mahdun paremmin farkkuihini, on se vaan plussaa. Mutta jos huomenna viikonlopun alkamisen kunniaksi syönkin pizzaa ja sen kanssa lasin viiniä, on sekin ihan ok. Koska jokainen on sen aina välillä ansainnut ja elämästä pitää nauttia.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko, kun minua pyydettiin mukaan Arabian ja Indiedaysin kampanjaan kertomaan, mikä on minun hetkeni päivän 24 tunnista? Ihania ja mieleenpainuvia hetkiä on vaikka kuinka, mutta se sellainen ihan tavallinen arki on se mitä tässä kuitenkin pääosin enimmäkseen elellään. Siksi minusta onkin tärkeä nauttia niistä ihan tavallisista arkisista hetkistä. Kuten vaikkapa jokapäiväisestä aamupalasta. Meillä lapset syövät aamupalan aina kotona, ennen päivähoitoa. Se on meille pieni, kymmenen minuutin mittainen rauhallinen hetki, jonka jälkeen riennetään sitten kiireellä uuteen päivään.

Aamupalaksi meillä on yleensä joko puuroa, muroja tai jogurttia. Tällä viikolla kuitenkin päästään vähän herkkutelemaan, sillä tein eilen ison pellillisen kookos-kardemumma-mustikkapannukakkua. Sitä riittää vielä muutamaksi aamuksi. Sunnuntaina sitä syötiin kermavaahdon kanssa, arkena pannukakun päällä maistuu yhtä hyvin turkkilainen jogurtti. Kokeilin tehdä pannukakun ilman vehnäjauhoja ja se onnistui mielestäni hyvin. Tässä tosi helppo resepti suht terveelliseen pannariin tekoon:

taikina:
4-5 luomumunaa
1 l kookosmaitoa
5 dl mantelijauhoja
2 rkl sulatettua voita
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa

pinnalle:
100 g pakastemustikoita
ripaus sokeria

Riko munat kulhoon, lisää maito ja vatkaa joukkoon loput taikinan ainekset. Anna turvota noin 1/2 tuntia. Kaada pannukakkutaikina leivinpaperilla vuorattuun syvään uunipeltiin. Ripottele jäiset mustikat ja sokeri taikinan pinnalle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Anna hyytyä hetki ennen tarjoilua.

Arabian 24h sarjan astiat ovat saaneet nyt uuden ihanan purppuraisen Avec-kuvion 20v juhlavuoden kunniaksi. Kaikki astiat löytyvät myös Arabian verkkokaupasta. Käykää ihmeessä jakamassa myös oma hetkenne Arabian Facebookkiin, kampanjasivustolle tai Instagramiin tägillä #Arabia24h. Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvotaan 100 euron arvosta Arabian 24h-astioita. Arvontapäivät ovat 29.2. ja 31.3.

Ja kertokaahan mitä tykkäsitte pannarista, jos reseptiä testaatte!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja Provena yhteistyökampanja

Gluteeniton ruokavalio ei varmasti ollut monelle vielä muutamia vuosia sitten niin tuttu, kun mitä se nykyään on. Voin vain kuvitella miten vaikea keliaakikon on ollut löytää sopivaa ruokaa vaikkapa kahvilassa. Nykyään moni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, vaikka keliakiaa ei olisikaan lääkärissä todettu. Tunnen useamman ihmisen, jotka kokevat voivansa paljon paremmin gluteenittomalla, se vähentää vatsavaivoja ja auttaa ihoa pysymään hyvänä. Keliaakikkojen määrä kasvaakin nopeaa vauhtia osin kehittyneen diagnosoinnin myötä. Uusimpien tutkimusten perusteella keliakiaa saattaa esiintyä jopa 2 %:lla väestöstä. Keliakian ainoa hoito on elinikäinen ja tarkka gluteeniton ruokavalio. Keliakiaa sairastava ei voi siis käyttää lainkaan vehnää, ruista tai ohraa sisältäviä elintarvikkeita ja ruokia. Kun gluteeni jätetään pois ruokavaliosta, keliakian oireet poistuvat ja suolen limakalvo parantuu vähitellen. Hoitamattomaan keliakiaan liittyy usein myös laktoosi-intoleranssi, jolloin maitosokeri aiheuttaa vatsavaivoja. Suolinukan korjaantuessa myös laktoosin sieto yleensä paranee. Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta sen puhkeamiseen tarvitaan tietty perinnöllinen alttius ja gluteeni. Lisäksi taudin puhkeamiseen vaikuttaa mahdollisesti vielä jokin muu tekijä, jota ei vielä tunneta.

Ravitsemussuositusten mukaan yli puolet nautitusta energiasta tulisi saada hiilihydraateista. Ilman viljatuotteita tätä tavoitetta on lähes mahdotonta saavuttaa. Gluteenittomuuteen siirtyminen tuo mukanaan monia muutoksia ruokavalioon. Puhtaan kauran lisääminen gluteenittomaan ruokavalioon helpottaa ruokavalion noudattamista, koska näin dieettiin saadaan lisää vaihtelevuutta ja makua. Kaura on usein myös ainoa tuttu vilja gluteenittomien viljojen joukossa, jolloin se tuo mukanaan makumuistoihin liittyvää hyvää mieltä. Puhdaskauratuotteiden käyttö helpottaa ruoanvalmistusta kotona, sillä tuotteet maistuvat ja sopivat koko perheelle. Puhdas kaura on kauraa, joka ei ole tuotantoprosessin missään vaiheessa ollut kosketuksissa gluteenipitoisiin viljoihin. Tavalliset kaurahiutaleet eivät siis ole puhdasta kauraa, vaikka ne olisivatkin pelkkää kauraa. Vain tarkasti kontrolloitu tuotantoketju varmistaa, että tuotteet ovat gluteenittomia ja myös keliaakikoille turvallisia.

Gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle soveltuvista viljoista runsaskuituisinta on kaura. Kaura on ihanteellista ravintoa, sillä siinä on sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvoja. Puhtaasta kaurasta valmistetut Provena-tuotteet sisältävät paljon kuitua, mikä on vatsan hyvinvoinnin perusta. Kauran terveysvaikutukset perustuvat suurelta osin sen sisältämään liukoiseen kuituun, betaglukaaniin, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössä.

Meillä poikien isän puolella suvussa on aika paljonkin keliakiaa, joten gluteenittomat tuotteet ovat tulleet sitä kautta jonkin verran tutuiksi. Vierasvarana meillä pidettiin  pakkasessa gluteenittomia tuotteita ja siitä itsellenikin on jäänyt tapa ostaa silloin tällöin gluteenitonta leipää. Varsinkin niinä viikkoina, kun lapset ovat isällään ja minä yksin kotona, ovat pakkasessa olevat leivät käteviä. Sieltä on helppo sulatella vain viipale tai sämpylä aamupalalle, jolloin joka päivä saa sitten nauttia ”tuoreesta” leivästä. Tällä hetkellä lähikaupastamme löytyy kuvissakin näkyviä porkkanasämpylöitä sekä valmiiksi viipaloitua kauraleipää.

Omat suosikit leivän päälle ovat erilaiset levitteet. Olen juuri hiljattain oppinut tekemään ihan superhyvää hummusta. Pitääkin jakaa se resepti teillekkin! Toinen herkku on levittyvä vuohenjuusto tai sitten ihan klassikko, eli avocado suolalla ja pippurilla. Täytteiden ei tarvitse olla ihmeellisiä jos leipä itsessään jo on hyvää 🙂 Kannattaa kurkata Provenan nettisivuille sekä facebookkiin, joista löytyy paljon tietoa gluteenittomasta ruokavaliosta sekä reseptivinkkejä!

Minulla on myös instagramissa käynnistynyt juuri arvonta! Voit osallistua siihen tykkäämällä kuvasta tai kommentoimalla siihen oman lempi leiväntäytteesi. Palkintona arvonnassa on Provenan tuotepalkinto. Käykää siis ihmeessä osallistumassa instassa siihen! Tässä vielä tarkemmat kilpailun säännöt.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän viime Thaimaan reissusta alkaa olemaan kohta vuosi ja kovasti kaikki kaipaillaan sinne takasin. Kauniin luonnon, lämmön ja ihanien ihmisten lisäksi Thaimaassa ehdottomasti paras juttu on mielettömän hyvä ruoka. Thaimaalaista ruokaa voi tehdä joko tosi simppelisti ja nopeasti, tai sitten hifistellä enemmän. Ihana että, vaikka ei sinne nyt vähään aikaan pääsekkään, voi tehdä ainakin makumatkoja Thaimaaseen!

Itse tykkään tehdä helppoa ja nopeaa, mutta maistuvaa, ruokaa. En halua käyttää tuntitolkulla aikaa leiden äärellä pipertäen, vaan ruoan on oltava melko yksinkertaista. Thai-ruossa onkin kiva se, että ihan muutamilla aineksilla saa jo todella maistuvaa ruokaa.

Sain Indiedaysin ja Spice Up! kampanjan myötä jakaa teille oman herkkureseptini. Eilen innostuin kokkaamaan itselleni melko perinteistä Thaimaalaista ruokaa, Panang Curryä. Sitä syödään useimmin kanan kanssa, mutta suosittelen ehdottomasti testaamaan sitä myös tofulla! Perinteisestä resptistä poiketen, joukkoon tulee myös vähän kasviksia. Tässäpä resepti herkulliseen curryyn:

TOFU PANAGCURRY

Marinointiin:
200g maustamatonta tofua
1 rkl Spice Up! Chili ja valkosipulikastiketta
1 tl Spice Up! Inkivääritahnaa
1 tl Spice Up! Panang Currytahnaa
1 tl Wok’n Roll Kookoskermaa
kourallinen silputtua korianteria

Kastikkeeseen:
4 dl Wok’n Roll Kookoskermaa
1 tl Spice Up! Valkosipulitahnaa
3 rkl Spice Up! Panang Currytahnaa
1 porkkana
1 tölkillinen Spice Up! Bambunversoja
2 rkl ruokosokeria
6 kpl Spice Up! Kaffirlimetinlehteä
200 g Wok’n Roll Munanuudelia

Koristeluun:
kourallinen suolapähkinöitä
korianteria

Pilko tofu kannelliseen astiaan. Laita joukkoon mausteet, sekoittele ja ravista kansi kiinni ja jätä marinoitumaan vähintään puoleksi tunniksi. Paista marinoitunut tofu tilkassa öljyä. Lisää kookoskerma, currytahna, valkosipuli ja anna hautua muutama minuutti. Lisää loput mausteet sekä pilkottu porkkana ja bambunversot ja anna hautua kevyesti poristen kymmenisen minuuttia. Keitä nuudeli pakkauksen ohjeen mukaan. Ripottele valmiin ruoan tai annoksen pinnalle suolapähkinät ja korianteri.

Minkälaisen aasialaisen reseptin itse kehittäisit Spice Up! -tuotteista inspiroituneena? Jaa alle reseptisi ja osallistu kattavan Spice Up! tuotepaketin arvontaan. Arvonta-aikaa on ensi sunnuntaihin, 29.11 asti.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja IKEA yhteistyö

Meillä keittiöstä on ehdottomasti tullut uuden kodin sydän. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi pelaillaan ja piirrellään ruokapöydän äärellä, siihen kokoonnutaan myös aina ystävien kyläillessä ja nykyään työpisteenikin sijaitsee keittiössä. Istun täällä juuri parhaillaan tätä kirjoittaessani. Keittiössä meillä myös aina aamusta iltaan radio päällä. Ja Paokin täällä mielellään nukkuu, kun on seuraa.

Joku aika sitten blogissa mietinkin, että mitä keittiön yhdelle seinälle tulisi. Oma työpiste vai lapsille leikkikeittiö? Ajattelin silloin, että olisi hauska ajatus, jos lapset voisivat leikkiä kokkoailuja samalla kun minä tekisin oikeasti ruokaa. Sain kuitenkin aika yksiselitteisesti teiltä silloin vinkin, että ei mitään leikkikokkailuja vaan lapset oikeasti mukaan ruoanlaittoon.

Ja näinhän se on, lapset tykkäävät kun saavat osallistua keittiössä hääräilyyn. Oikein näkee heistä, miten ylpeitä he aina ovat ja sitäpaitsi itsetehty ruoka maistuu paaaaljon paremmalta. Näin olen saanut pojat syömään myös inhokkivihanneksiaan! Jos saa itse pilkkoa parsakaalin ja sekoittaa sen ruoan joukkoon, maistuu se myös silloin paremmin. Itse leivon harvemmin, mutta silloin poikien lempipuuhaa on saada mitata ainekset ja sekoittaa taikinaa. Arkisessa ruoanlaitossa juurikin vihannesten kuoriminen ja leikkaaminen, salaatin tekeminen ja nykyään hellan äärellä hämmentäminen ovat niitä lemppareita. Pöydänkin kattaus on mukavaa puuhaa, kunhan saa myös osallistua ensin ruoan laittoon.

Ikea haastoi minut ottamaan lapset vielä enemmän mukaan keittiöön. Heidän tekemän tutkimuksen mukaan, moni vanhempi ei enää ota lapsia mukaan kokkaukseen, sillä lapset luultavasti sotkevat sekä viivästyttävät ja vaikeuttavat ruuan laittoa. Minä lähdin mielelläni haasteeseen mukaan, sillä olen ihan eri mieltä! Kokkaaminen on yhydessä lasten kanssa on laatuaikaa parhaimmillaan, josta meillä kaikki nauttivat. Mitäs sitten jos sotkua syntyy vähän enemmän? Sen saa siivottua! Ja voi ajatella niin, että jos lapset sotkevat keittiössä on se sotku sitten pois jostain muualta. Eipähän kukaan kaada miljoonaa legopalikkaa lattialle sillä aikaa. Minun neuvoni onkin, että ottakaa kaikenikäiset lapset rohkeasti päivittäin kokkaamiseen mukaan. Se voi olla mitä vaan, ihan pientäkin, pääasia että lapsi tykkää siitä mitä on tekemässä. Eikä sen tarvitse edes aina oikeasti liittyä juuri siihen tekemäänne ruokaan. Lapselle voi hyvin antaa tehtäväksi raastaa vaikka porkkana, vaikka sitä ei ruokaan oikeasti tulisikaan. Sen voi syödä vaikka alkupalaksi. Pääasia että lapsi saa osallistua.

Tässä olisikin 5 sääntöä lapsilta aikuisille, näillä säännöillä kokkaus ei ole tylsää, vaan keittiöstä voi tulla koko huushollin hauskin huone:

1. Älä opasta aina tekemään toisin.
2. Älä suutu jos mokaan.
3. Älä hoputa!
4. Miksi ihmeessä ei saisi sotata?
5. Jos väsyy ja kyllästyy, se on ok.

Katsokaapas yllä olevasta videosta vielä perustelut näille säännöille! Entäs mitä sääntöjä teidän lapset voisivat vielä antaa? Mikä on teidän lasten lempipuuhaa ruokaa laittaessa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.