RASKAUSVIIKKO 26
(25-25+6) – Näillä viikoilla keskiraskauden seesteinen olo ja energia muuttuu taas, kun vatsa kasvaa ja alkaa jo olemaan vähän tiellä kaikessa tekemisessä. Olo on kuitenkin melko hyvä ja etenkin kasvava maha on I H A N A. Pukeudun mielelläni niin ettei se jää keneltäkään huomaamatta.

Pääsen ekaa kertaa kunnolla kaason hommiin ja juhlitaan myös Oskun kaverin synttäreitä. Ostelen myös paljon pieniä vaatteita nettikirppikseltä ja pelkään että joku alkaa sen perusteella levittemään juoruja vauvan sukupuolesta. Kaikki ostamani vaatteet tungen kaapin perälle odottamaan sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä ja päivää jolloin jaksan ne pestä ja järjestellä.

Tällä viikolla vauva on Barbie-nuken pituinen ja se näyttää jo ihan sopusuhtaiselta minivauvalta. Tällä viikolla silmäripset kasvavat ja vauva alkaa myös räpytellä silmiään. Vauva liikkuu ja potkii paljon ja sillä on hyvin tilaa tehdä kuperkeikkoja.

Meillä on myös pienimutoinen merkkipäivä, sillä tapailumme alkamisesta tulee tasan yksi vuosi täyteen. On hullua ajatella miten paljon yhteen vuoteen on mahtunut ja samalla kaikki tuntuu niin täysin oikealta – näin sen pitikin kohdallamme mennä.

RASKAUSVIIKKO 27
(26-26+6) – Hirveä himo raikkaisiin smoothieisiin ei helpota, välillä tuntuu että voisin elää vain niillä ja appelsiinimehulla. Tuoremehua menee päivässä puolesta litrasta litraan, mikä on todella paljon, etenkin kun en yleensä muuten juurikaan mehuja juo. Perustelen himoa sillä, että vauva vaatii mehua. Kylmä appelsiinimehu saa hänet myös villitymään kohdussa ja tunnustelen mielelläni hänen liikkeitään joten himon lisäksi se on toinen syy juoda sitä paljon.

Tällä viikolla vietetään äitienpäivää ja osallistun myös Mother Blessig-juhlaan jossa tapaan kymmenisen muuta odottavaa äitiä. On kiinnostavaa ja aika herkistävääkin vaihtaa ajatuksia raskaudesta, sen kulusta, peloista ja toiveista.

Pyöräilen paljon ja se tuntuu tosi hyvältä. Minulla alkaa olla liitoskipuja sekä harjoitussupistuksia etenkin jos kävelen paljon tai joudun kantamaan mitään vähänkään isompaa. Siksi on ihana että pyörän kanssa pääsen itsenäisesti hoitamaan asioita ja liikkumaan.

Yksi merkkipaalu osuu myös tälle viikolle, pystyn nimittäin juomaan kahvia ensimmäistä kertaa sitten viikolla 6 iskeneen pahoinvoinnin! Hirvittävällä määrällä kauramaitoa ja jäitä, mutta kumminkin! Paha olo siis edelleen jatkuu, mutta se ei enää hallitse tekemisiä samalla tavalla kun aiemmin.

RASKAUSVIIKKO 28
(27-27+6) – Kesä saapuu kaupunkiin. Helteet ajavat vaateostoksille – mitä vähemmän päällä sen parempi. Käyn ottamassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä aurinkoa Altaalla ja palan paikoitellen pahasti. Raskaus vaikuttaa selvästi rusketukseen eri tavalla kun aiemmin. Kunhan vaan muistan levittää aurinkorasvaa tasaisesti, huomaan myös ruskettuvani paljon nopeammin ja paremmin kun aiemmin. Ison mahan kanssa on hauska olla rannalla ja huomaan olevani siitä jotenkin todella ylpeä.

Tällä viikolla vauva on raskausappin mukaan Baby Björn-nuken kokoinen, mikä tuntuu minusta jotenkin tosi huvittavalta. Vauvan kuulo paranee päivä päivältä ja se tunnistaa jo selvästi perheenjäsenensä. Ihon alle kerääntyy rasvakudosta ja siitä tulee kokoajan enemmän pyöreä vauva jollainen se sitten on syntyessään. Vauvalla on jo myös melko selkeä päivärytmi, päivisin se on hereillä lyhyitä pätkiä ja aktiivisimmillaan se on iltaisin.

Jee, pahoinvointi tulee myös takaisin! Tai eihän se ole kokonaan loppunut, mutta näillä viikoilla istukan hormonituotanto taas muuttuu ja saattaa aiheuttaa monilla odottajilla pahoinvointia – kuten minulla.

RASKAUSVIIKKO 29
(28-28+6) – Raskauden viimeinen kolmannes alkaa! Närästys pahenee ja joudun vaihtamaan entistä tehokkaampaan lääkkeeseen. Myös allergia alkaa vaivata ja viihdynkin apteekissa pitkän tovin sopivia lääkkeitä, suihkeita ja silmätippoja tutkaillen. Käyn myös lääkärissä hakemassa matkaa varten lentotodistuksen. Siellä en kuitenkaan saa mitään uutta tietoa raskauden kulustani, sillä lääkäri vain tutkailee äitiyskorttiani ja kirjoittaa todistuksen.

Lapsilla on viimeinen viikko koulussa ja edessä on enää kesäloma ja sen jälkeen vauvakin syntyy! Kaikki tapaamani ihmiset päivittelevät sitä, miten kestän kuuman kesän. Tässä vaiheessa siinä ei ole mielestäni mitään kestämistä vaan on enneminkin helppoa kun voi pukeutua kevyesti eikä kokoajan tarvitse miettiä että mitä pistää päälle.

RASKAUSVIIKKO 30
(29-29+6) – Espanjaan! Viiden tunnin lentomatka menee suht hyvin. Istun keskipenkillä enkä meinaa saada käsiäni mahtumaan minnekään, sillä sylissä ne alkavat painamaan vatsaani. Myös nukkuminen alkaa olla sekä vatsan että ilmeisesti hormoonien takia hanakalaa. Keho alkaa valmistautua yöherätyksiin ja vatsan kanssa on vaikea löytää asentoa (ja vaihtaa sitä).

On lonkkakipua, selkäsärkyä, polvikipua, liitoskipuja… Hyvä syy vain makoilla altaalla tai katsella iltaisin sängyssä sarjoja.

Vauva reagoi kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon ja aurinkoa ottaessa se tuntuu usein korottelevan sitä kohti. Saan ensimmäistä kertaa taltioitua videolle kunnon alien-menot kun hän puskee vatsaa vasten. Tunnistan selvästi missä on pää ja kerran nappaan siitä vahingossa napakalla otteella kiinni.

Juuri ennen reissuun lähtöämme käyn myös pitkästä aikaa neuvolassa. Tuntuu että käyntejä on todella harvoin. Neuvolassa selviää että vauva on perätilassa ja stressaan asiaa aika paljonkin, vaikka tiedän että hänellä on vielä aikaa kääntyä. Mieleen muistuu yhdeksänvuoden takainen Kaapon odotus, ulkokäännösyritys sekä se miten päädyin lopulta sektioon. Nyt päätän että jos mahdollista, niin yritän synnyttää vauvan alakautta vaikka hän perätilassa olisikin.

Kaikki Raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20
RASKAUSVIIKOT 21-25
RASKAUSVIIKOT 26-30

Tein alkukeväästä listaa hankinnoista, jota vauvaa varten kannattaa tehdä. Omaa kokemusta itselläni on jo kahden lapsen verran ja on aina kiinnostavaa huomata, miten vaikka joku meille itsestäänselvä ja paljon  käytetty tavara on jollekin toiselle aivan täysi turhake – ja toisinpäin.

Nyt kun vauva saattaa saapua maailmaan ihan mikä lähiviikko tahansa, otin tarvikelistan uudelleen esille. Vauvahan nyt sinänsä pärjää alkuun, ainakin perjaatteessa, ihan vain tissillä ja muutamalla vaatteella. Mutta kun arkea alkaa alkaa tarkemmin miettimään, niin kyllähän moni asia helpottaa sitä aika paljon. Ensimmäiset päivät haluan myös muhia ihan rauhassa vain kotona vauvan kanssa, joten on kivempi myös hankkia mahdollisiman moni asia etukäteen eikä sitten säntäillä heti kaupoille.

Tämä yhdeksän kuukautta on mennyt todella nopeasti, vaikka alkuvuodesta vielä tuskailin sen hirveän pahoinvoinnin kanssa ja olin aivan varma, etten tulisi ikinä selviämään siitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan vauva lähestulkoon valmiina, joten korkea aika myös aloittaa täällä kotona valmistelut.

Innostuin myös ajatuksena kasvivärjäyksestä, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään. Kassillinen harsoja siis odottaa tuolla myös vielä värjäystään. En ole myöskään osannut päättää, että minkä värisiksi peppuharsot haluan ylipäätään värjätä.

Myöskään tutin käytöstä emme vielä ole ihan päässeet Oskun kanssa yhteisymmärykseen. Itse koen tutin hyvänä juttuna, kunhan sitä tarjoaa vauvalle vasta kun imuote on muuten kunnossa. Tiedän myös sen, etteivät kaikki vauvat edes huoli tuttia. Mutta jos huolii, on se mielestäni hyvä rauhoittaja silloin kun vauvalla ei oikeasti ole nälkä, mutta hän tarvitsee turvaa imeemisestä. Ymmärrän samalla myös sen kannan, että ei tuttia vauvalle.

Myöskään imetyksen onnistumisesta ei ole mitään takeita, etenkin kun minulle tehtiin viime syksynä rintojen piennnnysleikkaus, jossa myös osa rinnan hermoista ilmeisesti vaurioitui. Mietin aiemmin myös sitä, että haluanko edes leikatuilla rinnoilla yrittää imetystä, sillä jokainen imettänyt tietää ettei sen jälkeen paluuta entiseen terhakkuuten ole. Päätin kuitenkin, että yritän kyllä ja jos maitoa ei vaikka riitä, mikä on yleistä leikkauksen jälkeen, niin yritän ainakin osaimettää ja pumpata niin paljon kun mahdollista. Nämä ovat asioita joihin ei ihan hirveästi voi vaikuttaa, ainakaan näin etukäteen, mutta helpottaa kovasti jos kotoa löytyy varmuudeksi sitten tarvittavat välineet kuten se rintapumppu tai tuttipullo.

Itse olen varautunut muutamilla imetysrintsikoilla sekä liivinsuojuksilla. Lakanoita myös omaan sänkyyn voisi vielä ostaa ehkä yhdet, sillä muistelisin että perhepedissä niiden vaihtoväli etenkin aluksi on melko tiheä. Itseasiassa olen miettinyt myös koko sängyn päivittämistä hieman leveämpään, mutta tykkään niin paljon tuosta vanhasta että ehkä mennään nyt ainakin aluksi vielä sillä.

Kuten sanottu, vauva pärjää oikeasti hyvin pienellä määrällä mitään, mutta omaa arkea vauvan kanssa helpottaakseen monet näistä tarvikkeista ovat ainakin itselleni tärkeitä. Vauva ei myöskään välitä kodin muusta sisustuksesta, mutta silti minulla on kuitenkin paineet vielä saada pari seinää maalattua, laittetua lamppuja kattoon, hankkia sälekaihtimet, päiviettyä niin sohva kun ruokapöytäkin sekä saada vihdoin ja viimein makuuhuoneen vaatesäilytys kuntoon sekä poikien huoneen hyllyt seinälle.

Hommaa siis riittää vielä, virallinen äitiysloma alkaa muutaman päivän päästä!

Fabelabin tuotteet saatu Gerffer Groupilta

Olin eilen kaasona rakkaan ystäväni Pajun häissä. Meitä oli kaasoina kolme ystävystä ja saimme vapaat kädet valita jokainen itsellemme omannäköisemme asut. Lopulta kaikkien meidän kolmen puvut kävivät sattumalta kivasti värimaailmaltaan yhteen, vaikka muuten ihan erilaisia olivatkin.

Tämä jättivatsa toi ihan omat haasteensa mekon hankintaan. Tilasin loppujenlopuksi netistä yhteensä kahdeksan äitiysajan mekkoa ja jokaikinen niistä oli huono. Olin aika yllättynyt ensimmäkin miten paljon mekot sitten erosivat myyntikuvistaan, mutta erityisesti siitä, miten halvan oloisia ne kaikki olivat kuitekin sadan euron tuntumassa olevista hintalapuistaan huolimatta.

Muutama päivä ennen häitä lähdin sitten kaupungille etsimään mekkoa. Niinhän se on että livenä vaatteesta saa parhaiten käsityksen. Ja heti ensimmäisestä kaupasta mekko sitten löytyikin. Eikä se edes ollut mitään äitiysmallistoa, vain kaupan isoin koko.

COSin 100% silkkimekko oli ehdottomasti paras valinta kuumaan kesäpäivään. Se oli ihanan väljä ja pitkä, joten siinä oli mhelppo olla koko 13 tuntinen hääpäivä. Tumman harmaan sekä vaaleanpunaisen ja keltaisen murretut sävyt sopivat mielestäni kivasti kesähäihin. Sattuneesta syystä kengiksi valikoitui tuollaiset täysin matalat sandaalit.

Häät olivat todella kauniit ja päivä täydellisen onnistunut. Hommaa riitti näin kaason näkökulmasta, mutta onneksi meitä oli hyvä ja tehokas porukka niin morsiammen kun sulhasenkin puolelta. Hassua että nyt vuoden verran odotettu päivä on ohitse. Samalla itselläni on nyt olo, että näiden häiden jälkeen vauva saa oikeastaan syntyä milloin vaan. Tai no, itseasiassa meillä on vielä muutama päivä ennen laskettua-aikaa toisen ystäväni häät, joten mielellään jotenkin niin että häihin päästään.

Mutta tuosta mekosta vielä sen verran, että oli hyvä valinta lopulta ostaa ihan tavallinen mekko, jota voi sitten käyttää hyvin raskaudenkin jälkeen. Samoin panostaminen laadukkaaseen luonnonmateriaaliin oli etenkin tuollaisena kuumana kesäpäivänä aivan ehdoton juttu.

Kaikista pahoinvoinneista, kivuista, väsymyksestä, huimauksesta, jatkuvasta pissahädästä, tunnemyrskyistä, tauosta lempiruokien ja juomien kanssa, sydämentykytyksistä, unettomuudesta, huolesta ja kohisten nousseesta painosta huolimatta täytyy sanoa, että tämä raskaus on ollut myös elämäni ihaninta aikaa.

Ollaan Oskun kanssa jo monena päivänä yrietty tankata näitä viimeisiä hetkiä mahan kanssa, vähän jo surettaa että pian tämä kaikki on ohi. Toki odotetaan jo kovasti vauvaa, mutta kun ollaan molemmat myös niin ihastuneita tähän suureen pallomahaan! On ollut ihana seurata sen kasvua, ensin tuntea itse pienet liikkeet, sitten tuntea ne vatsan päältä yhdessä ja lopulta vielä nähdä miten vauva liikkuu siellä.

Monta kertaa päivässä huomaan vetäytyväni omaan maailmaan vatsan kanssa. Tunnustelen vauvaa vatsan päältä ja yritän selvittää että mikä on tällä kertaa pää tai peppu, milloin isku tulee kädellä milloin jalalla. On hauska seurata miten hän reagoi ääniin ja jopa kirkkaisiin valoihin. Välillä naureskellaan sitä, kun minulla on jatkuvasti kädet housuissa (paljaan vatsan päällä). Ne vain hakeutuvat siihen itsestään vaikkapa sarjaa katsellessa.

Kirjoittelin keväällä siitä, miten toisen raskausvatsan kriittinen kommentointi ei ole ok. Olen saanut osakseni suurimmaksi osaksi kommenttia siitä miten iso vatsani on. Ja niinhän se onkin – miksei olisi, sillä on melkein valmis vauva. Minulla on kaikissa raskauksissa ollut iso vatsa ja tässä kolmannessa raskaudessa se alkoi myös näkymään melko aikaisin. Minua ei haittaa jos joku päivittelee vatsaani, sillä tykkään siitä itse niin paljon, mutta olisi hyvä muistaa se, että tässäkin asiassa me kaikki olemme erilaisia ja näköisiä ja jollekkin asia saattaa olla hyvinkin herkkä.

Kesällä viimesillään raskaana olo on siinä mielessä myös ihanaa, että maha on päässyt kunnolla oikeuksiinsa. Olen kulkenut ohuissa kesävaatteissa tai rohkeasti pienet bikinit päällä. Raskausarpia en ole kertaakaan murehtinut tai häpeillyt.

Tätä mahaa tulee totisesti ikävä. Sitä että sisällä kasvaa ihan uusi, vielä tuntematon ihminen. Tulee ikävä kaikkia niitä iltaisia hepuleita jota vauva vatsassa saa. Pikkuista hikkaa joka tuntuu ikävästi lantioluussa. Sitä kun ei pääse sohvalta omin avuin ylös. Tulee ikävä hassua ja ihan omaa elämäänsä viettävää napaa, omaa muumimaista siluettia ilta-auringossa. Jopa hassua ankka-kävelyä, jonka jättimäinen maha ja sirpaleiksi hajonnut (tai sen tuntuinen) lantio saa aikaan. Voin kuvitella tuntevani haamupotkuja vielä pitkään syntymän jälkeen.

Ihan pian meillä on vauva. Laskettuun aikaan on enää reilu kuukausi. Vatsaa tunnustellessa sitä samalla aina myös miettii, että minkäköhänlainen tyyppi siellä on. Tuntuu että näiden viimeisimpien viikkojen aikana olen jotenkin lähentynyt tämän pikkuihmisen kanssa paljonkin, eikä hänen lähestyvä syntymänsä tunnu enää niin absurdilta kun aiemmin. Täällä elellään siis hyvin jännittäviä ja samalla todella haikeita aikoja.

Nyt saa oikein pinnistellä muistinystyröitä, jotta muistaisi millaista raskausaika oli yli kymmenen viikkoa sitten. Siis yli kymmenen, a-p-u-a! Sanotaan että aika menee raskauden puolivälin ihan hirvittävää vauhtia, enkä voisi olla enempää yhtä mieltä. Tavoitteenani olisi nyt kiriä tämä Raskausviikot-sarja kiinni ennen vauvan syntymää, mutta saas nyt nähdä, tänään nimittäin starttasi viikko 34 – eli viimeisiä viedään!

RASKAUSVIIKKO 21
(20-20+6) – Raskauskuukausi kuusi alkaa. Puolivälin ylitys on varmasti monelle eräänlainen virstanpylväs, kuten minullekin. Olo on päivä päivältä ”normaalimpi”, vaikka edelleen pahoinvointi vaivaa. Etovasta olosta huolimatta pystyn jo viettämään ihan normaalia elämää. Käyn kahviloissa ja jaksan jopa pyöriä muutamia tunteja kaupungilla. Tällä viikolla alkaa myös hillitön vihersmoothie-himo.

Vatsa alkaa olla jo aika iso, eikä kenellekkään jää enää epäselväksi että miksi. Minulle tarjotaan täydessä ratikassa paikkaa tai jos ei tarjota, niin pullistelen sitä kyllä itselleni vaadin. En tiedä onko se alkava kevät vai raskaushormoonit vai niiden yhdistelmä, mutta hullaannun pastellisiin ja pehmoisin sävyihin. Ennenkaikkea omaksi yllätyksekseni ostan harmaan ja vaaleanpunaisen paidan normaalin mustan sijasta.

Viikon viimeisenä päivänä meillä on myös rakenne-ultra. Vaikka olemme käyneet kuukautta aiemmin jo ylimääräisessä ultrassa selvittämässä vauvan sukupuolen, jännitän että onhan kaikki kuitenkin kunnossa. Jännittää myös että onko sukupuoli pysynyt samana. Kun kaikki rakenteet, sydän ja napanuran virtaukset on todettu normaaleiksi kätilö kysyy että haluammeko tietää sukupuolen ja pyytää meitä veikkaamaan. En uskalla sanoa mitään, mutta lopulta hän paljastaa että se selvästi sama kun edelliselläkin kerralla.

RASKAUSVIIKKO 22

(21-21+6) – Baarissa raskaana. Meidän lemppariklubimme täyttää 5-vuotta ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyn lähtemään käymään juhlissa. Jostain syystä kynnys mennä raskaana klubille on suuri. En yleensä mieti mitä muut minusta ajattelevat, mutta nyt pelkään pahekusuvia ja kummastelevia katseita. Juhlissa kukaan ei edes huomaa vatsaani, mutta lähdemme kotiin jo tunnin päästä. Kiva kuitenkin nähdä tuttuja ja huomata ettei minua ole unohdettu ja asiat ovat ennallaan puolenkin vuoden jälkeen.

Tällä viikolla vauva on yhtä pitkä kuin banaani ja painaa noin 400 grammaa. Jos vauva syntyisi, sillä olisi jo pienen pieni mahdollisuus selvitä tehohoidossa.

Viikonloppuna tehdään poikien kanssa retki Seurasaareen. Olen voinut koko raskauden niin huonosti ja ollut niin voimaton, että tämä on suuri saavutus ja osoitus siitä, että voimat alkavat oikeasti pikkuhiljaa palautua. On hurjaa miten paljon ja pitkään hyperemeesi vaikuttaa vielä pahimman akuutti-oksennusvaiheen jälkeen.

RASKAUSVIIKKO 23
(22-22+6) – Ensimmäiset potkut tuntuvat vatsan päältä. Olen välillä jopa vähän surrut edessä olevaa istukkaa,joka myös blokkaa suurimman osan vauvan liikkeistä. Eräänä iltana maatessamme sängyssä Osku pitää kättä vatsallani ja tuntee ensimmäisen kerran potkun. Miten ihanaa! Tämän jälkeen potkut voimistuvat päivä päivältä.

Neuvola tuntuu olevan todella harvoin (tämä on kolmas tavallinen käynti lääkärin ja ultrien lisäksi), mutta tällä viikolla se on taas ja tapaan ensimmäistä kertaa sen oikean terveydenhoitajani. Tähän asti kaikki ovat sanoneet ettei minun tarvitse mennä sokerirasitustestiin, sillä aiemmissa raskausksissakaan minulla ei ole ollut sen kanssa mitään häikkää. Kuitenkin uusi terveydenhoitaja määrää testiin sillä perusteella, että painoni on noussut viikossa 600g. Ärsyttää.

RASKAUSVIIKKO 24
(23-23+6) – Gaalaviikonloppu ja panadolia supistuksiin. Tällä viikolla joudun kesken kaupungilla asoiden hoitamisen käydä ostamassa särkylääkettä ja vettä, sillä vatsa kovettuu kokoajan niin pinkeäksi että kävely on hankalaa eikä minulla ole aikaa istua alas lepäämään. Onneksi näin kolmatta kertaa raskaana olevana tiedän jo etteivät kivuttomat supistukset ole vaaraksi – päinvastoin.

Suuntaamme blogiporukalla ensin yhdeksi yöksi kylpylähotelliin, jossa pääsen juomaan ihania alkoholittomia drinkkejä porealtaassa sekä mustaherukan lehdistä tehtyä kuohuviiniä. Aamulla tuntuu kun olisin krapulassa ihan vain pelkästä kahteentoista saakka valvomisesta.

Toiseksi yöksi tulemme Helsinkiin hotelliin, jossa valmistumme illan blogigaalaan. Osku on minua vastassa hotellilla. Olen aiemmin vitsaillut, että odotan sitten sängyllä olevan ruusunlehtiä ja hän siellä ruusu suussa – ja sen saan 😀 ! Yritän sinnitellä gaalan loppuun saakka mutta parasta oli kuitenkin telkkarin katsominen sen jälkeen hotellihuoneessa.

Tällä viikolla tapaan myös tulevan vauvamme kaksi nimikaimaa, yhden sukulaisen ja yhden koiran.

RASKAUSVIIKKO 25

(24-24+6) – Vatsa alkaa saada paljon erilaisia kommentteja, monet kauhistelevat miten suuri se on. Minusta vatsa on juuri täydellinen ja olen jollain tapaa hyvin ylpeä siitä. On kiva pukeutua sitä korostaen. Vaikka vatsa on jo suuri, sen kanssa on suht helppo olla ja nukkua.

Käyn kavereiden kanssa yön mökillä ja huomaan loukkaantuvan kauhean helposti melko pienistäkin jutuista. Olen tähän saakka ajatellut, ettei mielialani ole juurikaan heitelleet, mutta olen kyllä selvästi vieläkin herkempi. Meillä on myös Oskun fammun hautajaiset, jossa saan kun saankin pidäteltyä itkua lähes viime metreille saakka.

Vappu lähestyy ja teen simaa, sitäkin olen himoinnut aina silloin tällöin koko raskauden. Teen kerralla kahdeksan lirtaa (ja pois taisimme kaataa viisi-kuusi litraa).

Vauva kasvaa kohdussa hurjaa vauhtia ja potkut tuntuvat useammin ja useammin myös hyvin kovaa vatsan päältä. Myös kovat tai tutut äänet, kuten tulevien isoveljien puhe saa kohdussa aikaan liikettä. Huomaan myös että esimerkiksi kylmä appelsiinimehu saa vauvan joka kerta villiintymään. Ja sitä mehua meneekin päivässä puolisen litraa.

Kaikki Raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20
RASKAUSVIIKOT 21-25