Sitä kun rapsuttaa vanhan Lundian liukuoviin kiinni lakattua paperia irti ties kuinka monetta tuntia, ehtii miettiä kaikenlaista. Kuten että jaksaisiko sitä aamulla mennä lenkille, mitäs jos eksyn keskuspuistoon enkä jaksa enää kotiin, näkeekö jostain tarkkaan paljonko kaloreita tietyissä viineissä on, tai miltä vuotavan hanan korjaamaan tuleva putkimies näyttää kun puhelimessa kuulosti kivalta tai että runkkaakohan joku oikeasti ajatellen mua kuten eräs kaverini kerran erään epäonnistuneen miesjutun jälkeen yritti lohduttaa tai sitä että olen ollut sinkkuna yli kaksi vuotta ja kolme kuukautta.

Ja siitä päästään sitten ajatukseen, joka yllättäen tuotti minussa pienoisen paniikintunteen, mitäs jos oikeasti löydän jonkun, miten osaan olla sen kanssa!? Sitä kun parissa vuodessa ehtii tottua aika hyvin siihen että saa tehdä ihan mitä haluaa. Ei tarvitse miettiä sitä toista sitten yhtään. Voi syödä mitä haluaa, milloin haluaa, missä haluaa, miten haluaa ja kuinka paljon haluaa… Nukkua miten haluaa, miten haluaa, mennä miten haluaa, missä haluaa, kenen kanssa haluaa, tulla miten haluaa… Tajusitte pointin. Apua, entäs sitten kun niskassa hönkii joku, joka kyllästyneenä tiedustelee vaikka että aijonko rapsuttaa tuota paperia tuosta ovesta vielä pitkäänkin. Tai moralisoi aleshoppailuja, tai puuttuu sisustukseen tai haluaa ylipäätään jotain mitä minä en. Hullua miten itsenäiseksi sitä muuttuu ja kangistuu omiin tapoihinsa nopeasti.

Näin kevään tullen miehetkin taas tuntuvat kaivautuvan ulos koloistaan osoittamaan kiinnostustaan. Ja nyt asiat ovatkin kääntyneet päälaelleen. Treffikutsuun tekee mieli vastata että sori, lupasin jo viettää hauskaa ja romanttista koti-iltaa yhden toisen kanssa. (Sen nimi on Netflix.) Aina ennen olen sanonut että olispa mulla poikaystävä. Nyt mietin että, apua jos saan poikaystävän! En mä saa sitä pysymään mun luona paria viikkoa kauempaa. Ellei se sitten ole tosi rakastunut. Ja kiltti. Ja sopeutuvainen. Ja kuuro. Ja hullu. Ja hölmö. Ja avaruusolio. Vai haluanko edes että se pysyy.

Tällaisia torstai-illan mietteitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Anteeksi blogi, tämä muutto on vienyt kaiken aikani. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.

En tiedä onko se tämä kevät, tämä harmaa sunnuntai, naisena olo vai elämä ylipäätään. Mutta kaikki tuntuu taas niin epävarmalta. Mikähän siinä on, että vaikka hyvin asiat ovat, niin välillä sitä löytää itsensä murhetimasta. Istumassa tunti toisensa perään, tujottamassa ikkunasta ulos, katselemassa junia ja miettimässä elämää. Elämää jolla ei tunnu olevan mitään suuntaa. Jos nyt kirjaisin tulevaisuuden suunnitelmiani ylös lukisi siinä näin:

-kesällä puistopiknikille ja maauimalaan

Ei muuta. Ei työkuvioita, ei koulukuvioita, ei varsinkaan mitään rakkauskuvioita. Ei. Ei todellakaan. Sanoin juuri pojalle, kenestä tykkään kauheasti, että pidä paskas. Tarkoitin häntä itseään. Tuntuu aika pahalta. Tajusin että olen roikkunut hänessä yli puoli vuotta. Vähän liian kauan. On aika vaan päästää irti, ja ehkä siksi olokin on nyt haikea.

Vaikka muutto ja tämä lattioiden maalaus on vienyt paljon aikaani, on aikaa miettimiseen kuitenkin ollut. Ehkä vähän liikaa. Miettimien ei taida sopia minulle. Mielummin sitä vaan menisi tukka putkella, touhuaisi lasten kanssa ja näkisi kavereita. Lattioiden maalaaminen tyhjässä asunnossa on aika yksinäistä puuhaa nimittäin, siinä alkaa mieli vaeltaa.

Tavallaan tämä on myös juuri sitä mitä olen tarvinnut. Välillä pitää pysähtyä ja katsella elämäänsä eri suunnista. Aina ei vaan voi mennä ja pitää hauskaa. Jollain masokistisella tavalla tälläinen vellominenkin tekee välillä hyvää. Sitten ne kivat jutut tuntuu taas kivemmilta.

Mutta nyt lähden rautakauppaan. Laitan kuulokkeista soimaan haikeaa musaa ja katselen hiljaa ratikan ikkunasta harmaata Helsinkiä. Koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Ehkä taas huomenna aurinko paistaa ja tanssin liikennevaloissa vihreää valoa odottaessa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos viime viikolla tuntui siltä että kaikki kiireet kaantuu niskaan ja stressi oli hirvittävä, niin tiesin kuitenkin kaiken helpottavan pian. Kaikki helpottui kuitenkin nopeammin kun olin odottanutkaan. Olin stressannut etukäteen myös sitä, että olin sopinut menoa viikonlopuksi toiseen kaupunkiin. Vaikka tekemistä kotona olisi vaikka ja kuinka. Mutta niinhän se on, että välillä pieni pako omista nurkista uusiin ympyröihin tekee vaan tosi hyvää. Ja kyllä sai kun saikin tämä pieni sielu niin hyvää hoitoa viikonloppuna, että helpostihan tässä yksi muutto vedetään vaikka päällä seisten.

Vietimme siis ystävänviikonloppua sielunsiskojeni, Riikan ja Essin kanssa. Tapasimme perjantaina päivällä Hämeenlinnassa jossa kävimme vähän shoppailemassa ja sitten alettiin valmistautua iltaa varten. Tehtiin drinkkejä, vaihdeltiin vaatteita ja kuunneltiin musaa, kyllä te tiedätte, just sellaista ihanaa. Koko ilta, keikat, jatkot ja jatkojen jatkot, olivat juuri sitä mitä olin tarvinnut. Pelkkää rakkautta. Lauantaina juhlistettiin ystäväpäivää vain olemalla yhdessä, Siiri ja Villekin tulivat kotiin ja ilta vietettiin sohvalla löhöten romattista hömppää katsellen. Sunnuntaina nukuttiin pitkään, syötiin hartaudella aamupalaa ja nautittiin kevätauringosta.

Tuon sieluinhoidon jälkeen tämä maanantaikin on mennyt hymy huulilla. Niin hyvä fiilis aloittaa tämä viikko! Eikä kyllä yhtään haitannut tämän viikon alkua sekään että törmäsin aamulla yhteen söpöön poikaan kaupungilla tai se että sain kukkia ja suklaata tai se että hain itselleni ison sushilounaan jota söin auringon paistaessa keittiöön. Kevättä rinnassa, sanoisin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Koska en ole pitkään aikaan tehnyt rakastamani listoja, tein nyt muutaman lyhyen.

IHMETYKSEN AIHEITA
-tinder
-oharit
-sekopäät
-ihmiset
-elämä

ASIAT JOTKA OVAT NAURATTANEET
-kaverin kultaketjuilla koristeltu silmälappu
-tinder
-sekopäät
-ystävät
-lapset

SURULLISET ASIAT
-ikävä
-menettämisen pelko
-mustasukkaisuus

STRESSAAVAT ASIAT
-muutto
-aikataulut
-kiristävät farkut
-kiire

IHANAT ASIAT
-kainalossa nukkuminen
-pinaatti-feta pasta
-turhista tavaroista eroon pääseminen
-uusi koti
-ystävät
-yllättävät kohtaamiset
-fiksut ja huumorintajuiset lapset
-söpöt pojat ja miehet
-musiikki
-pussailu taksin takapenkillä
-neljältä iltapäivällä paistava aurinko
-kesän miettiminen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten aiemmin tällä viikolla kirjoitin, ajattelin aloittaa uuden, miksihän tätä kutsuisi, haasteen tai postaussarjan. Aion miettiä joka päivä ainakin yhden asian josta olen ollut kiitollinen ja viikon lopuksi sitten koota ne blogiin. Ihan vaan siksi että maailmassa ei voi olla liikaa positiivisuutta ja kiireisen arjen keskellä sitä välillä on vaikea muistaa pysähtyä hetkeksi ja nähdä kaikkia hyviä juttuja ympärillä.

Maanantaina olin kiitollinen vapaapäivästä ja kirpparilta löytyneistä uusista kengistä

Tiistaina olin kiitollinen Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä ja siitä että minulla on mahdollista ostaa apteekista tarvittaessa lähes mitä rokotteita itselleni ja lapsilleni.

Keskiviikkona olin kiitollinen ystävistäni, joiden kanssa voin jakaa ihan kaiken.

Torstaina olin kiitollinen uusista hyvin istuvista farkuista, sushilounaasta ja tehokkaasti käytetystä päivästä.

Perjantaina olin kiitollinen tasa-arvoisesta aviolittolaista ja uusista kavereista.

Lauantaina olin kiitollinen Reino Nordinin uudesta levystä, glögistä ja odottamattomista kohtaamisista.

Sunnuntaina olin kiitollinen auringosta ja erityisen kiitollinen olen siitä että vaikka rakkausrintamalla on tullut pahasti takkiin, en ole katkeroitunut vaan uskon että joskus vielä kaikki asiat järjestyy parhaiten päin.

Mistä asioista te olette tällä viikolla kiitollisia?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.