Parasta oli kun pojat heräsivät aikaisin, mutta antoivat minun jatkaa uniani makoisasti. Huonointa oli, että nukuin liian pitkään. Parasta oli syödä pitkästä aikaa maapähkinävoita aamupalaksi. Huonointa oli, että kahvi oli loppu. Parasta oli Bassolta tuleva ReTurku ohjelma. Huonointa oli, että se kesti vain tunnin. Parasta oli kuitenkin makoilla aamupalan jälkeen sängyllä sitä kuunnellen. Huonointa oli, että nukahdin tunniksi. Huonoa oli myös se, että reissun takia oli jäänyt kauheasti työ -ja koulujuttuja rästiin. Parasta oli kuitenkin, kun pojat menivät pihalle leikkimään ja minä sain tehdä niistä edes osan ikkunalaudalla sivusilmällä leikkejä vahtien. Parasta oli myös, kun en jaksanut / ehtinyt kauppaan ja tajusin että voisin tehdä helpon pestopastan. Huonointa oli kun huomasin peston olevan aivan homeessa. Parasta taas oli, että pelkkä spaghetti voilla ja ketsupilla maistui lapsille paremmin kun mikään pestopasta ikinä aiemmin. Huonointa oli kun tajusin miten paljon tekemättömiä töitä minulle olikaan kertynyt. Parasta oli tehdä niitä omassa sängyssä peiton alla. Parasta oli myös, että pojatkin olivat aika puhki, eivätkä kaivanneet sen kummempaa aktiviteettia tänään. Parasta oli myöskin päästä vihdoin illalla ekaa kertaa ulos. Huonointa oli kuitenkin päätös hakea Hesestä iltapalaa. Parasta on, että päätin sulkea koneen tunnin päästä ja mennä nukkumaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Upea ja ikimuistoinen Kroatian reissu on nyt takana päin. Kuvattavaa olisi ollut ihan hirveästi, mutta jostain syystä sain otettua kameran mukaan vain yhtenä päivänä. Kännykällä tuli toki sitten räpsittyä enemmän ja snäpättyäkin ihan kauheasti.

Lähtöä edeltävänä päivänä sain vielä kunnon kierroksen vanhassa kaupungissa ja läheisellä hautausmaalla sekä venesatamassa. Kerrankin oli se kamera mukana. Tutustuin itseasiassa jo ensimmäisenä päivänä paikalliseen poikaan, joka kierräti minua mielettömissä paikoissa, sellaisissa mihin en olisi itse ikinä löytänyt. Oli huikeaa ja aika koskettavaakin kuulla tarinoita kaupungista. Kuten että ”tässä oli ennen talo, mutta pommitukset tuhosivat sen täysin”. Paikallisen kanssa pääsi myös sellaisiin paikkoihin, joihin turisteilla ei olisi asiaa tai niihin joutuisi muuten maksamaan.

Yllä siis muutama kuva Splitistä, suosittelen ihan superlämpimästi sinne sekä lähisaarille matkustamista! Itseasiassa suunnittelemme tuolla tapaamani Norjalaisen tytön kanssa jo uutta matkaa ensi kesäksi. Jos teitä kiinnostaa, voisin vielä laittaa ainakin muutaman ravintolavinkin?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos ihmettelette miksi blogissa on ollut viime päivinä niin hiljaista, niin tässä syy! Viime perjantaina koitti nimittäin odotettu lähtö kolmikymppismatkalle! Matkakumppanitkin ehtivät vaihtua ennen lähtöä eikä itse reissuakaan oikein ehditty suunnittelemaan. Vaikka aluksi suunnittelemattomuus hirvitti, on se ollutkin ollut aika kivaa. Ollaan nimittäin voitu ihan ex-tempore puuhailla mitä mieleen on juolahtanut.

Itseasiassa perjantaina lentokentällä tavatessamme, puoli tuntia ennen koneen lähtöä, vasta varasimme majoituksen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Saapuessamme Splitin lentokentälle ja bussissa matkalla kaupunkiin en ollut vielä ihan vakuuttunut matkakohteesta. Mutta  siitä saakka kun pääsimme satamaan ja vanhaan kaupunkiin, en ole voinut olla huokailematta kaiken kauneudelle.

Jo ekana päivänä tutustuimme todella moneen uuteen ihmiseen, niin paikallisiin kun muihinkin turisteihin. Suomalaisia täällä on ollut aika vähän ja Australialaisia sitten senkin edestä! Lauantaina kiertelin kaunista Marjanin puistoa uuden paikallisen kaverini kanssa, ihailin kaupukia ja merta yläilmoista, kävin kasvitieteellisessä puutarhassa ja törmäsimme myös maailman söpöimpään aasiin.

Sunnuntaina hyppäsimme laivaan kahden reissussa tapaamamme suomalaisen kanssa. Laivalla sitten taas tutustuimme kaikki Australiasta ja Norjasta tuleviin ystävyksiin. Seilasimme yhdessä Hvarin saarelle jossa etsimme sitten taas majoituksen tuleviksi öiksi. Jäimme upeista rannoista ja bileistään tunnettuun Hvar Towniin. Täällä on turistikausi kuumimmillaan, mutta löysin siitä huolimatta meille aivan uskomattoman ihanan asunnon Air bnb:n kautta. Asunnosta oli iso parveke, josta näki suoraan kaupungin keskustaan ja merelle. Ihan mieletön paikka! Täällä ollaankin sitten tustustuttu vielä enemmän uusiin ihmisiin ja syöty, juotu ja tanssittu yhdessä. Viime yönä matkasimme venetakseilla vielä läheiselle Carpe Diem saarelle ihan mielettömän upeisiin teknobileisiin. 

Tänään meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa, mutta kaiken juhlimisen vastapainoksi ajattelimmekin pitää lepopäivän ja pitää taon myös reissaamisesta. Otimme aivan rannalta hotellihuoneen ja nukuimme päikkärit aaltojen säestäessä taustalla. Huomenna joko menemme takaisin Splittiin, Barcan saarelle tai veneellä toiselle puolelle tätä samaista Hvaria.  Muutama päivä siis vielä matkaa jäljellä!

Kauneuden lisäksi myös ihmisten ystävällisyys on yllättänyt. Kroatia ei turhaan ole tämän hetken kuumin matkakohde, täällä on vaan todella todella upeaa. On ollut ihana ollut tustustua myös kaikkiin näihin ihmisiin. Ollaan saatu kutsuja uusien ystävien luokse niin New Yorkiin, Caribialle, Norjaan, Aurstraliaan kun Espooseenkin.

Ja mitä siihen kolmikymppisyyteen tulee, on tämä(kin) reissu varmistanut sen, ettei vanhenemisen tai ”aikuistumisen” tarvitse olla tylsää 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Suurimmaksi osaksi siksi, että esikoiseni aloitti koulun. Olenkin juuri sopivasti lähtenyt mukaan Indiedaysin ja Lotus Nessun kampanjaan. Silmäkulmista on nimittäin saanut pyyhkiä liikutuksen kyyneleitä useampaan otteeseen.

Lasten kasvaminen ja uusien elämänvaiheiden aloittaminen on aina samaan aikaan todella kivaa, jännittävää että myös haikeaa. On jännä tuntea samaan aikaan niin suuria ja erilaisia tunteita. Kyllähän siinä herkistyy!

Ekan luokan aloittaminen on ollut perheessämme j0 pitkään odotettu juttu. Koko kesän Kaapo on kysellyt, että joko se koulu huomenna alkaa? Ja voi sitä onnea, kun sinne kouluun vihdoin pääsi! Vaikkakin kyllä meitä kaikkia taisi aika paljon jännittää.

Ennen koulun alkua piti tietysti käydä yhdessä ostamassa uusi reppu ja penaali. Ne olivat itselleni sellaisia hetkiä, että tajusin tämän oikeasti nyt tapahtuvan. Esikoiseni olisi pian ekaluokkalainen. Kyllä sitä tuli herkisteltyä siis jo ennen ekaa koulupäivää. Penaaliostoksilla vierähti muutama kyynel, kun tuleva koululainen niin innokkasti ja onnessaan vertaili eri malleja ja löysi lopulta sopivan. On ihana nähdä toinen onnellisena niin pienestä asiasta, kun vaikkapa tässä tapauksessa täydellisestä penaalista.

Eikä se herkistely ole loppunut siihen viime viikolla olleeseen ensimmäiseen päivään. Kesken koulupäivän olen saattanut olla silmäkulmat kosteina, kun olen miettinyt mitä poika koulussa juuri sillä hetkellä puuhaa. Se on sellainen jännä, samaan aikaan onnellinen ja haikea olo.

Olen muutenkin todella tunteikas ihminen, enkä juurikaan peittele sitä. Etenkin jos olen kovin iloinen tai onnellinen kyynelkanavat vain aukeavat. Ystäväni tietävät, että kun jokin asia minua kovasti naurattaa, silloin tarvitaan nenäliinaa. Ja minua naurattaa kovasti aika useasti! Viestitellessäkin itkunauruhymiö on ylivoimaisesti eniten käyttämäni emoji 😀

On tämä äitys muutenkin aikamoista herkistelyä, vai mitä? Sitä kun on vaan aina niin ylpeä ja onnellinen lasten saavutuksista ja uusista taidoista. Tai mitkä ovat teillä niitä tilanteita, kun onnenkyyneleet tulevat silmäkumaan tai muuten herkistytte?

 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hei vitsit, en tiedä mistä aloittaisin. Kertoisinko glitterin täyteisistä etkoista laivan kannella ja siitä kuinka seilasimme sillä Suvilahteen. Tai siitä kun aurinko helli ja tanssimme keskellä tyhjää konttiaukiota auton katolla. Voisin myös kertoa ihokarvoja nostattavista keikoista. Siitä kuinka ahtauduimme täpötäydelle balloon stagelle paljon puhutulle Paperi T, Samuli Kosmisen ja Pekka Kuusiston yhteiskeikalle. Siitä kun tamppasimme maailman parasta teknoa takapihalla. Siitä kun aloin itkemään vuolaasti heti kun Morrisey asteli lavalle. Siitä kun lauloin (huusin) ääneni käheäksi. Tai siitä miten hauskaa meillä oli kolmistaan inva-bajamajassa imitoidessamme Siaa. Siitä kuinka suhasimme edestakaisin taksilla vaihtamaan kenkiä. Siitä kun olimme naamat shampanjabaarissa. Siitä onnesta kun joka päivä paistoikin aurinko. Tai siitä miten ruoka ja juoma oli hyvää, ihmiset kauniita ja fiilis alusta loppuun huipussaan. Tai siitä kun meillä oli kotona Flow-hotelli. Siitä miten kivaa oli herätä kun kaveri oli yökylässä ja kikattaa heti aamusta saakka. Siitä kun puistoetkoilla oli niin helle, että piti mennä puun alle varjoon. Tai siitä kun rakkaiden ystävien lisäksi tutustuin uusiin.  Tai siitä kun tanssin lasinsirujen päällä suihkusandaaleissa. Siitä kun halailin pitkään ja hartaasti. Siitä kun löysin lompakon ja sain annettua sen takaisin omistajalleen. Tai siitä kun hävitin oman lompakkoni. Siitä kun olin pulassa rahattomana keskellä yötä, mutta ystävällinen herra tilasi minulle taksin ja maksoi sen. Tai siitä kuinka paljon glitteriä lakanoissani tänä aamuna oli. Siitä kuinka edelleen haaveilen, että Flow kestäisi jatkossa viikon.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.