En edes muista kiljaisinko, huusinko, hyppäsinkö ylös tuolista – saatoin hyvin tehdä tämän kaiken, kun tuo kreisi villapaita tuli vastaani instagamkirppiksellä. Olin ihan varma, että se oli jo myyty, kun värisevin sormin klikkasin kuvan kommentit auki. Tuo paita minun on saatava – siis tyttäreni, on saatava.

Myönnettäköön, ihmettelin aika lailla kun tämä jonkun itse neuloma paita maksoi vain 10e ja oli edelleen vapaana. Lieneekö syynä outo makuni vai instagramin algometrit, en tiedä, mutta siinä se paita nyt. Se on ihana ja tytär tykkää siitä onneksi vähintään yhtä paljon kun minäkin. Silloin kun paita ei ole päällä, käy hän antamassa sille halin ja pusun ohi kulkiessaan.

Parasta paidassa tuon hassun smiley-ukkelin ja kasarimaisten värien lisäksi on korkea kaulus ja puhvimaiset hihat – ja ennenkaikkea se, että se on jonkun itse tekemä! Kuka oletkaan, sinulla on varmasti muutenkin mahtava tyylisilmä ja huumorintaju, tämä tekele löysi meiltä juuri oikean kodin.

Minua haastateltiin viikonloppuna liittyen kierrätysmuotiin. Ja kuten aina, kun minua haastatellaan, jäädyin vähän ja jännitin sen verran liikaa, että muutama mielestäni tärkeä juttu jäi sanomatta.

Tällaisten tilanteiden jälkeen saattaa jäädä päiviksi mieleen pyörimään, että hitto, kun unohdin sen ja senkin asian sanoa. Siinä myös syy miksi kirjoitan, enkä esimerkiksi tee radiota, haha.

No miksi sitten kierrätysmuoti? Luontoa säästävän kierrätysaspektin lisäksi kirppiksiltä ostetut vaatteet ovat yleensä uniikkeja, eikä samanlaista tule ihan jokaisella vastaan.  Jokin kierrätetyissä vaatteissa saa myös itseni kokeilemaan vähän erikoisempia yhdistelmiä.

Yleisesti ottaen myös kierrätetyt vaatteet ovat mielestäni usein laadukkaampia ja kestävämpiä. Jos vaate on kestänyt käytössä jo kymmenen vuotta, tulee se todennäköisesti kestämään myös toiset kymmenen vuotta.

Niin käytettyjä, kun uusiakin vaatteita ostaessa, kiinnitän huomiota ensinnäkin tuotteen materiaaliin. Sen täytyy olla laadukkaan tuntuista luonnonmateriaalia tai muuten se jää hyllyyn. Reilu vuosi sitten tein päätöksen, etten osta enää mitään keinokuduista valmistettua vaatetta ja se päätös on ollut hyvä.

Vaikka tykkään simppeleistä ja ajattomista vaatteista, tykkään myös että vaatteessa on jokin juju tai erikoinen yksityiskohta. Uuden vaatteen täytyy myös olla sellainen, että sitä voi yhdistellä monen eri vaatekappaleen kanssa ja että se sopii monenlaiseen tyyliin ja tilanteeseen.

Minulla ei ole oikeastaan erikseen juhla -ja arkivaatteita, vaan sekoittelen kaikkia keskenään. Joskus pakkaan vaatteen kokonaan pois kellariin ”kirppiskassiin” ja kaivelen sen sieltä takaisin käyttöön vuoden-parin päästä.

Olen itse huono pyörimään kirppareilla ja muilla kaupoilla, vaan tykkään ostaa enemmän nettikirppiksiltä. Joskus kymmenen vuotta sitten, kun tuli vielä kierreltyä kirppiksiä enemmän, koin jopa ahdistusta niiltä omien vaatteiden ostamisesta, sillä tuntui, ettei mistään ikinä löytynyt mitään kivaa omassa koossani. Nykyään, ainakin nettikirppisen kohdalla asia on onneksi muuttunut.

Pyrin ostamaan pääosin tarpeeseen ja silloin usein laitankin ostoilmoituksen vaikkapa facebook-kirppikselle. Se säästää aikaa, kun minulle tarjotaan suoraan tuotteita, kun että selailisin tuntikaupalla ilmoituksia ja roikkuisin jonoissa. Usein liitän ostoilmoitukseen vielä esimerkkikuvan, jotta löydän mahdollisimman helposti juuri sitä mitä olin etsimässä.

Olin joskus se tyyppi, joka saattoi käydä ostamassa uudet vaatteet vain jotain yhtä tyhjänpäiväistä tilaisuutta varten. Toki edelleenkin tulee välillä vastaan tilaisuuksia, kuten hienoja juhlia, jota varten kaapista ei löydy mitään sopivaa, mutta silloinkin pyrin ensin miettimään voisiko asua vaikkapa siinä tapauksessa lainata jostain.

Täysin uusiakin vaatteita tulee edelleen myös ostettua, mutta silloin kriteerit ovat hyvin korkealla ja vaatteen tulee olla todella sellainen mitä tarvitsen ja jonka näen käytössä vielä vuosienkin päästä. Omasta kaapistani löytyykin jonkun verran myös ihan perus ketjuliikkeistä ostettuja vaatteita, mutta ne ovat sellaisia, jotka minulla on ollut käytössä useampia vuosia. Monet, edelleen käytössäni olevat vaatteet, ovat olleet minulla jo ennen lapsia, eli aika kauan.

Oma pukeutumisfilosofiani on mukavuus ennen muotia. Mutta missään nimessä se ei mielestäni tarkoita tylsää pukeutumista. Joskus, vaikkapa festareille tekisi mieli pukeutua astetta erikoisemmin ja näyttävämmin, mutta lopulta sitä tulee aina valittua vaatteet, joissa tunnen itseni rennoksi eikä tarvitse miettiä vaikkapa mitään valahtavia olkahihnoja. Mikään ei saa myöskään puristaa liikaa ja asussa pitää pystyä niin istumaan rennosti kun vaikkapa tanssimaan aamun asti.

Vaikka en koe seuraavani trendejä, huomaan kyllä usein että jossain vaiheessa kovasti pinnalla olleet vaatteet alkavat kiinnostamaan myös itseäni. Monesti on käynyt niin, että vaikka jokin vaatekappale tai tyyli on aluksi näyttänyt mielestäni typerältä, mutta nähtyäni sitä tarpeeksi katukuvassa, olenkin alkanut tykkäämään siitä. Silti koen, että minulla on juuri omani tai jopa omaperäinen tyyli.

Myös trendit kiertävät kehää, joten myös kierrätettynä voi löytää helposti juuri sen hetken kuumimpia vaatekappaleita, parinkymmenen vuoden takaa.

Mitä kierrätysmuoti sitten teille merkitsee, mitä otatte huomioon kun ostatte vaatteita ja mistä yleensä ostatte kierrätetyt vaatteenne? Olisi kiinnostavaa kuulla!

Ja jos löytyy vinkkejä, mihin vielä omat vanhat vaatteet myyntiin, niin otan ne ilolla vastaan. Mietin joskus instagramkirppiksen perustamista, mutta samalla olisi ihana jos voisi vain viedä vaatteet jonnekin ilman kuvaamista ja postittelua.

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Olen rakastunut kesäiltoihin, nurmikon kasteeseen, kauniisiin pikkukukkiin, itse kerätystä kuusenkerkästä valmistettuun teehen ja uuteen neuleeseeni. Vaatekaapistani on pitkään puuttunut laadukas luottoneule jota voi käyttää monessa tilanteessa, mutta ei puutu enää! Rakastan tietysti pukeutua myös mustaan (jos joku ei ole sitä vielä huomannut) mutta en tylsästi. Vaatteessa pitää olla aina joku juju, pieni yksityiskohta, joka tekee siitä kiinnostavan.

Kotimaisen Aarrekidin hauska Bubble-mallisto kasvoi ihanalla puuvillaneuleella, jota löytyy niin naisten kun lastenkin koossa. 100% luomupuuvillasta valmistetun neuleen hauskoina yksityiskohtana ovat kohokuvioiset pampulat. Kohopallojen lisäksi rakastan sitä, miltä neule tuntuu. Se on pehmeä, ryhdikäs ja laadukas. Juuri sellainen vaate, jota haluaa pitkää joka päivä. Pitkän mallista neuletta voikin yhdistää ainakin housuihin, hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja legginsseihin. Olen ollut se päällä niin leikkipuistossa, iltakävelyllä kun synttäreilläkin.

Erityisen suloinen neule on lasten päällä. Laadukkaita ja luonnonmateriaaleista valmistettuja kutittamattomia paksuja neuleita löytyy tosi vähän lapsille, mikä on harmi. Siksi meidän poikien vaatekaapista ei sellaisia juuri koskaan ole löytynytkään, sitten vauvavuosien ja mummon kutomien vaatteiden jälkeen. Lasten vaatteissa laadun ja turvallisuuden lisäksi tärkeää on tietysti myös käyttömukavuus. Vaatteiden kanssa täytyy pystyä leikkimään, juoksemaan, painimaan tai vaikka kiipeämään puuhun.

Ihanaa että juuri meidän näköinen vaate löytyi tutulta ja kotimaiselta merkiltä. Aarrekidin toiminta on hyvin läpinäkyvää, mikä on itselleni nykyään hyvin tärkeä kriteeri vaatteita ostaessa. Vaateiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Nykyisin olen myös entistä enemmän hysteerisempi kemikaaleja kohtaan, joten siltäkin osin haluan tietää mistä vaate tulee ja että sille on myönnetty Öko-Tex tai vastaava myrkyttömyydestä kertova sertifikaatti.

Uutta vaatetta hankkiessa on syytä miettiä sen käyttöikää. Lasten vaatteissa tykkään rentoudesta, joten heille tulee normaalistikin ostettua vaatteet aina vähän reilummassa koossa. Näin ne ovat käytössä myös pidempään. Myöskään jos vaate ei rajoitu vain tiettyihin tilaisuuksiin tai vuodenaikoihin, tulee sille luonnollisesti myös useampia käyttökertoja – mikä on hyvä! Tämä pampulaneule on ihana myös nyt näin kesällä, lämmittää viileällä säällä ja toisaalta taas tuulenvire käy kivasti sen läpi, jos alle ei pue muuta.

Ja entäs sitten nuo kaksi vähän isompaa pampulaa! He ovat kanssani aivan yhtä innoissaan lähipuistomme kukkaloistoista ja kirpeistä kuusenkerkistä. Elvis on alkanut kiipeilemään korkealle puihin ja minä yritän olla olematta se äiti, joka kauhuissaan huutaa kokoajan että varo! – mutta se on taas jo ihan toinen juttunsa.

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Maaliskuu on jo yli puolenvälin ja sade tuntuu huuhtovan pian viimeisetkin lumet pois. Ainakin meidän ikkunasta katsottuna näyttää siltä, että kevät tulee hitaasti – mutta varmasti. Luonnon heräämisen lisäksi varma kevään merkki on tottakai samaa tahtia keventyvä vaatetus. Pipot, takit ja kengät vaihtuvat pikkuhiljaa ohuempiin.

Keväisin moni tuntuu ikäänkuin ihastuvan uudestaan väreihin. Niin myös minä. Pimeiden talvikuukausien jälkeen mieli tarvitsee värejä ja niitä tuleekin kuin vahingossa haalittua ympärilleen.

Myös keväsin sitä huomaa, miten paljon lapset ovat taas venähtäneet pituutta vuoden aikana. Useimmissa perheissä todetaan, että syksyllä vielä ihan hyvät ulkovaatteet ja kengät ovatkin nyt ihan liian pieniä. Niin myös meillä.

Jos poikien takit olisivat olleet jo viime syksynä pienet, olisin ihan varmasti ostanut heille Aarrekidin silloin ensimmäistä kertaa ilmestyneen parkatakin. Ihastelin silloista sinivihreää, petroolin väristä takkia jo silloin kovasti. Se on juuri sitä tyyliä josta niin minä kun pojatkin tykkätään.

Olen hyvin mielissäni saadessani jatkaa tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Aarrekidin kanssa. Aarrekid kun on yksi niistä merkeistä, joka on kulkenut arjessamme ihan siitä saakka kun pojat ovat olleet vauvoja. Ja eritysen mielissäni olen siitä, että tämän vuoden yhteistyömme alkaa juurikin näiden ihanien takkien parissa!

Parkatakkien värikirjo laajeni näin kevään kunniaksi, kun Petroolin lisäksi valikoimaan tulivat Andorra, Umber sekä Musta takki. Myös pojat tuntuivat hullaantuvan väreistä, sillä Kaapo ihastui tuohon orasnssin rusehtavaan Umberiin ja Elvis taas kauniin syvän viininpunaiseen Andorraan.

Rennon parkamallin lisäksi tärkeitä ominaisuuksia takissa ovat huppu sekä napilliset taskut. Poikien taskuista löytyykin aina paljon aarteita, kuten erilaisia kiviä, muttereita ja pullonkorkkeja. Kaunis yksityiskohta mielestäni ovat ruusukultainen vetoketju sekä napit. Tiiviisti neulottu puuvilla tuntuu lähes silkkimäisen pehmeältä.

Parkatakki tulee olemaan meillä varmasti kevään ja syksyn lisäksi myös kesällä – sen verran arvaamaton sää kuitenkin täällä meillä silloinkin on. Kylmemmillä säillä takin kanssa voi pitää vaikkapa neuletta. Muutenkin kerrospukeutuminen on eritysen kätevää, kun sää saattaa muuttua paljonkin päivän aikana. Mekin lähdimme tänään päivällä auringonpaisteeseen ja yhtäkkiä satoikin tiskirätin kokoisia räntähiutaleita. Näissä kuvissa pojilla on päällään takkien lisäksi Aarredin ihanat, vähän pidemmän malliset Noel-luomupuuvillaneuleet.

Parkatakkeja on saatavilla koosta 86/92 kokoon 146/152 kaikissa väreissä. Kaapo, joka on noin 140 senttiä pitkä, käyttää takista kokoa 146/152. Elvis, joka on reilu 120 cm, käyttää tästä kokoa 122/128. Itse suosin lastenvaatteissa aina väljyyttä ja valitsen mielummin aina vähän reilumman koon. Pienin koko on siis hyvä noin vuoden-parin ikäiselle ja suurin koko menee vielä noin 11-12- vuotiaalle.

Joko siellä aletaan pikkuhiljaa myös virittäytymään kevättunnelmaan? Tuntuuko joku tietty väri olevan tämän kevään suosikki?

Kaupallinen yhteistyö – Lindex

Kaupallinen yhteistyö – Lindex

Pakko se on kai uskoa, että poikien yhdeksän viikon kesälomasta on nyt vietetty kahdeksan ja ensi viikolla molemmilla alkaa koulu! Onneksi nämä pian eka -ja kolmosluokkalaiset odottavat sen alkua jo malttamattamattomasti.

Kuten varmasti monen muunkin lapset, myös meidän lapsilla on tapana venähtää pituutta kesän aikana. Ja mielestäni on muutenkin kiva käydä yhdessä lasten kanssa ostamassa ainakin se yksi uusi vaatekerta koulun aloitusta ajatellen. Sillä on myös sellaista symbolista arvoa, että nyt loman jäljiltä aletaan taas vähän skarpaamaan ja aletaan pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan syksyyn.

Osa teistä ehkä huomasikin instagramin puolella meidän shoppailuretken Lindexille, jonka syysmallistosta pojat saivat valita itselleen mieluisat koulunaloitusvaatteet. Tiesittekö muuten, että Lindexin lastenvaatteista noin 80% on eettisesti tuotettuja? Tämä on itselleni hyvin suuri kriteeri vaatteita valitessa, sillä haluan omalta osaltani toimia oikein edes tällaisilla pienillä teoilla ja fiksuilla valinnoilla.

Lastenvaatteita ostessa (tai oikeastaan mitä vain hankkiessa) kannattaa ostaa vain tarpeeseen ja sellaisia tuotteita jotka voi nähdä käytössä vielä pitkänkin ajan kuluessa. Huomio kannattaa kiinnittää vaatteen laatuun ja materiaaliin sekä missä ja miten se on valmistettu. Lapset kasvavat nopeasti, joten vaatteet kannattaa ostaa pienellä kasvunvaralla. Ei kuitenkaan kannata ostaa niin ylisuuria vaatteita, niin että lapsen on hankala olla niissä ja että ne jäävät sitten käyttämättä.

Lasten täytyy saada leikkiä ja remuta, mikä tarkoittaa sitä että vaatteet saattavat myös kulua tai rikkoutua. Ihan surutta rikkinäisiä vaatteita ei kannata heti heittää roskiin. Meiltä esimerkiksi löytyy monet shortsit, jotka ovat alunperin pitkiä housuja joista on kulunut polvet puhki. Myöskin paitoja, joissa hihat ovat rispaantuneet, löytyy meiltä nykyään t-paitana ja hihattomina.

Kaupasta saa myös paljon kivoja ommeltavia tai silittettäviä paikkoja vaatteisiin. Myöskin vanhasta ja kivakuosiesta vaatteesta voi leikata itse paikkoja. Ja jos taitoa riittää, niin lapsen vanhasta lempipaidasta tai vaikkapa yökkäristä voi ommella simppelin unilelun tai nukelle vaatteen. Ennen kun heität vanhan vaatteen tekstiilikierrätykseen, kannattaa miettiä onko siinä esimerkiksi vetoketjuja, nauhoja tai nappeja jotka kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.

Vaatteita on useinmiten hyvin helppo itse paikkailla, mutta toki se reikä uusissa housuissa harmittaa ja siksi kannattaakin etukäteen oikeasti miettiä että onko hankittava vaate laadukas ja kestävä. Oman kokemukseni mukaan housut hajoavat helpommin kun paidat ja kestävimpiä materiaaleja housuissa on farkku. Myöskin konttaavilla lapsilla ei kokemukseni mukaan kannata käyttää niitä ihan ohuimmasta puuvillasta valmistettuja legginssejä. Tai silloin voi vaikka vanhojen sukkien varsista leikata pikkuiselle polvipaikat siihen housujen päälle.

Vaatteiden paikkaamiseen tarkoitettuja kuvia on muuten hauska käyttää myös ihan vain vaatteiden tuunaamiseen. Meillä lapset tykkäävät kovasti kun saavat koristella blancoja t-paitoja kangastusseilla. Kun lapsi saa ensin kaupasta valita vaatteen ja sen jälkeen vielä tuunata siitä ihan omannäköisen, tulee siitä ihan varmasti lemppari. Tällainen voi myös auttaa koulunaloitusjännitykseen, kun päällä on jotain tärkeää ja rakasta josta tulee hyvä mieli.

Kuvissa näkyvät vaatteet ovat tosiaankin Lindexin uudesta syysmallistosta, jonka valmistamisessa on noudatettu kestävän kehityksen perjaatteita. Molemmilla pojilla on suoran malliset farkkujoggersit, joista löytyy vetoketjulliset taskut sekä kiristysnauha. Kun housuissa on säätövaraa sekä helppo kiristysmahdollisuus, ovat ne toki myös silloin pitkäikäisemmät. Elvis valitsi hauskan keltaisen paidan jossa on koiria (itse luulin niitä vielä eiliseen saakka laamoiksi) ja Kaapo pehmeän musta-valko-sinisen collegen. Näitä molempia kuoseja saa muuten myös legginsseinä.

Koska lasten koulun aloitus ja koulumatkat jännittävät myös itseäni, aijon vähintäänkin koristaa molemmat lapset (tänäkin vuonna) päästä varpaisiin heijastimilla. Siksi olikin iloinen yllätys kun pojat löysivät nuo heijastavat lippikset ja niistä tulikin heti myös molempien suosikit.

Käykää toki osallistumassa myös Lindex-lahjakortin arvontaan Instagramini puolella! Kommentoikaa sinne poikien kuvan alle niin olette mukana arvonnassa.