Kun ei koronan vuosi olla uskallettu nähdä juuri kenenkään kanssa aikoihin, tipahti alunperin joululahjaksi tarkoitettu paketti eräs päivä postiluukusta. Paketista paljastui jotain pientä ja pehmeää, nimittäin villapaita ja housut jotka olivat kun tehty unipupulle. Minun mummini tekemänä.

Tuo villapaita-malli on sellainen klassikko, jollaisia mummi on kutonut lapsilleni useamman kappaleen. Luulen, että kyseessä on malli joka tulee hänellä vain jostain takaraivosta, ilman sen kummempaa miettimistä tai ohjeista katsomista. Ja nyt pupullakin on samanlainen!

Itsehän olen aivan toivoton neuloja. Olen muutamaan kertaan ollut mummin opeissa ja saanut kyllä aikaan niin patalappua, kaulahuivia kun jopa villasukatkin (joista kylläkin tuli tosi tosi isot ja oudot), mutta opit eivät ole jääneet mieleen enkä osaa vaikkapa seurata mitään kaavoja tai ohjeita. En muista edes miten homma aloitetaan saatika tiedä mitä tarkoittaa oikein tai nurinpäin vai mitä niitä nyt oli.

Tästä ei kyllä montaa päivää ole, kun viimeksi TAAS mietin, että mitäs jos sitä nyt vaan ihan oikeasti opettelisi neulomaan. Se olisi ihanaa. Rakastan kaikenlaisia neulottuja vaatteita ja asusteita. Olisi ihanaa osata tehdä villapaidat itselle ja lapsille, jostain ihanasta mohair-pörröpiposta nyt puhumattakaan. Vinkkejä aloittelijatason nelontaohjeista (youtube-videoita, knitting for dummies yms) otetaan ilolla vastaan!

En edes muista kiljaisinko, huusinko, hyppäsinkö ylös tuolista – saatoin hyvin tehdä tämän kaiken, kun tuo kreisi villapaita tuli vastaani instagamkirppiksellä. Olin ihan varma, että se oli jo myyty, kun värisevin sormin klikkasin kuvan kommentit auki. Tuo paita minun on saatava – siis tyttäreni, on saatava.

Myönnettäköön, ihmettelin aika lailla kun tämä jonkun itse neuloma paita maksoi vain 10e ja oli edelleen vapaana. Lieneekö syynä outo makuni vai instagramin algometrit, en tiedä, mutta siinä se paita nyt. Se on ihana ja tytär tykkää siitä onneksi vähintään yhtä paljon kun minäkin. Silloin kun paita ei ole päällä, käy hän antamassa sille halin ja pusun ohi kulkiessaan.

Parasta paidassa tuon hassun smiley-ukkelin ja kasarimaisten värien lisäksi on korkea kaulus ja puhvimaiset hihat – ja ennenkaikkea se, että se on jonkun itse tekemä! Kuka oletkaan, sinulla on varmasti muutenkin mahtava tyylisilmä ja huumorintaju, tämä tekele löysi meiltä juuri oikean kodin.

Terveisiä Harvaluodosta, jossa käytiin eilen luonnonystävän luonnonkosmetiikkakurssilla. Kaverini Peetan äiti Miia on nimittäin perustamassa uutta luonnonkosmetikka-merkkiä Luotoa, jonka toiminta käynnistyy pikkuhiljaa. Ensimmäisenä myyntiin tulevat ihanat saippuat, mutta kosmetiikkatuotteiden lisäksi järjestetään myös näitä kosmetikkakursseja.

Kurssit pidetään Harvaluodon entisen koulun yhteydessä. Kurssipäivän aikana pääsee valmistamaan itse kolme omavalintaista tuotetta. Minä itse tein puhdistavan kuorintavoiteen, kosteuttavan kasvo, vartalo -ja hiussuhkeen, sekä säytetyn huulivoiteen. Mahdollisuus olisi ollut myös tehdä erilaisia hammastahnoja, jalkakylpy tai vartalovoide. Iso osa kurssilla käytetyistä raaka-aineista on kerätty lähiluonnosta.

Oli tosi mielenkiintoista päästä itse tekemään kaikki ihan alusta alkaen ja toki vähän ymmärttää lisää tuotteiden valmistuksesta. Ihananinta oli myös tehdä juuri sellaisia tuotteita, juuri omisnaisuuksiltaan ja tuoksuiltaan sellaisista raaka-ainesita jotka miellyttivät eniten itseään ja sopivat juuri omalle iholle.

Päivä oli tottakai muutenkin ihana aurinkoisessa saaristossa, ihan mielettömän kauniissa puitteissa. Kurssiin kuului myös herkullinen lounas jonka pääsimme nauttimaan vasta remontoidussa päärakennuksessa. Nukuimpa siellä myös päivän päätteeksi päikkärit. Suuntasimme illaksi vielä samalla kaveriporukalla Peetan läheiselle mökille saunomaan ja yöksi.

Tosi ihana idea lähteä kurssille vaikka kaveri -tai työporukalla tai pienemmälläkin jengillä. Yhdessä tekeminen on aina hauskaa ja tämä oli samalla jotenkin ihanan rentouttavaa. Toki oli ihana saada kotiinviemiksiksi purkkikaupalla ihan itse tehtyjä tuotteita.