Vaikka eskarin alkaminen ja kahteen eri hoitopaikkaan poikien vieminen jännittää ja vähän ahdistaakin, oikeasti odotan jo arjen alkamista. Ensin oltiin poikien kanssa Espanjassa neljä viikkoa, ja juhannuksesta he jäivät vielä kahdeksaksi viikoksi lomalle. Ei siinä mitään, mutta kun minulla ei ole lomaa. Toki olen voinut pitää pari päivää taukoa hommista sillä ja toisen täällä – mutta hommat kasaantuvat ja itselle iskee stressi.

Olen omasta mielestäni tosi onnekas että päätyöni on tätä blogin kirjoittamista ja se on hyvin vapaata. Mutta työhön liittyy paljon myös käytännön asioiden sopimista, kampanjoiden suunnittelua, puhumattakaan ajasta joka menee kuvia valiten ja muokaten sekä kirjoittaessa. Tietokoneella tulee istuttua paljon. Olen haalinut myös muutamia muita isompia projekteja, jotka vaativat ennenkaikkea luovaa ajattelua, suunnittelua ja mietiskelyä rauhassa. Kahden villikon kanssa se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Onneksi kesällä on ollut vähän hiljaisempaa ja olen saanut keskittyä suurimmaksi osaksi vain tähän blogin päivittämiseen, mutta on niitä sähköpostejakin kasautunut aika määrä ja se stressaa. Sitten stressaantuneena saan vielä vähemmän mitään aikaiseksi. Olen sellainen ihminen, että kaipaan työssäni rauhaa ja aikaa. Aikaa miettiä, fiilistellä ja sulatella juttuja rauhassa. Tiedän että minun pitäisi opetella esimerkiksi vastaamaan sähköposteihin heti ne luettuani (se on itseasiassa ollut uuden vuoden lupauksenikin jo pari viimeistä vuotta), mutta…

Lapsille sitä taas haluaisi tarjota kivan ja mieleenpainuvan kesäloman. Puuhata kokoajan kaikenlaista. Usempina päivinä he kuitenkin tuntuvat vain hyppivän seinille, kun en voi tarjota samalla tavalla tekemistä kun päiväkodissa. Häpeisenä ja omatunto soimaten tunnustan, että netflix ja ipadin pelit ovat pyörineet enemmän kun olisin halunnut. Asettamani max 1h/5xvko on ylittinyt varmaan triplasti. Ja entäs sitten se oma-aika? Sitäkin on pakko ottaa, muuten näistä hommista ei ainakaan tule mitään.

Mutta jos lapset olisivat olleet hoidossa kesällä, tuntisin siitä varmasti vielä enemmän huonoa-omaatuntoa. Jos on pieninkin mahdollisuus pitää lapset kesällä lomalla, mielestäni se pitäisi tehdä. Ensinnäkin siellä päiväkodissa ja koulussa lapset ehtivät viettää vaikka kuinka paljon aikaa pitkin vuotta. Toiseksi, myös lapset tarvitsevat lomaa, aivan kuten aikuisetkin töistään. Ja kolmanneksi, uskon että tekee tosi hyvää viettää yhdessä pidempi pätkä ilman sitä arjen kiirettä ja aikatauluja. Ainakaan samanlaisia kun normaalisti. Mielummin sitten vaikka istutaan sohvalla nenät pädeissä ja läppäreissä kiinni, ainakin ollaan yhdessä. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

..and then you dive.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällaisina päivinä sitä tekee mieli vain käärityä viltiin, pistää tuli takkaan ja katsella vanhoja lomakuvia. Voin kertoa että menoliput Malagaan polttelevat jo kovasti sähköpostissa. Lähtö kolmen viikon päästä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kaksiviikkoinen Thaimaassa oli tosiaan ihana. Loistava kohde lasten kanssa. Vaikka lennot olivat pitkät, sujuivat ne ilman mitään kommelluksia. Uskon että näiden reissumiesten kanssa myös matka välilaskulla olisi onnistunut, mutta onhan suora lento aina stressittömin. Aiemmista reissukerroista poiketen en myöskään tällä kertaa matkustanut poikien kanssa yksin, vaan lisäkäsinä olivat sekä äitini että kaksi veljeä. Vaikka välillä tuntui että minulla olikin neljä lasta kaitsettavana…

Thaimaassa parasta ehdottomasti oli lämpö, sen jälkeen tulee upea ranta ja meri. Ihmiset olivat aivan ihania ja ihan uskomattoman lapsirakkaita. Sain viimeksi tänään facebook viestin eräältä hotellimme työntekijältä viestin kuinka hän ikävöi poikia. Toinen oli juui ladannut heistä kuvan Instagramiinsa…

Kiehtovaa paikassa on sen rosoisuus, kontrasti kauniiseen ja kurjaan. Samalla se oli paikoitellen myös surullista. Olla nyt turistina paikassa jossa moni elää hurjan köyhissä oloissa ja työskentelee pyöreitä tunteja joka ikinen päivä, muun perheen ollessa pahimmillaan satojen kilometrien päässä. Mutta, kuten tänään Kaaponkin kanssa puhuttiin, on matkustamisessa juurikin hienoa se että pääsee näkemään maailmaa. Näkemään että mitä kaikkea täälle pallolle mahtuu ja miten erilaisia ihmisiä ja paikkoja onkaan olemassa. Se kasvattaa arvostusta ihmisiä sekä eläimiä -ja ylipäätään maapalloamme kohtaan.

Tuolla Kaho Lakissa, jossa olimme, vaikutti olevan useampia lapsiystävällisiä hotelleja. Ja vaikka meillä ei enää tarvetta olekkaan, näytti ruokakaupoissa olevan ihan reilusti erilaisia vaippoja sekä valmiita vauvanruokia. Usein kun ne suositellaan Suomesta saakka mukaan raahaamaan. Myöskään kaikkia lääketarpeita ja aurinkorasvoja ei kannata pakata mukaan. Vaikka tuo Khao Lakin keskusta on hyvin pieni, löytyi sieltäkin kolme apteekkia. Ja hinnat olivat myös edullisemmat. Toki ihan pienten lasten kanssa matkustaessa täytyy ehkä ennakoida pikkuisen enemmän kun meidän. UV-vaatteet suosittelen pakkamaan lapsille mukaan, kaksin kappalein jos mahdollista. Muutoin peräänkuulutan, jo ehkä vähän kulunutta nevoani matkaajille, ota rennosti. Täällä vielä 12 vinkkiä lasten kanssa matkustamiseen jos kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään ollaan vietelty joululoman viimeistä päivää ihan kotosalla. Mietittiin leffaan menemistä tai LUX-valofestareille osallistumista, kuitenkin Kaapolla viikonlopulta jatkunut pieni lämpö sai jäämään neljän seinän sisälle. Kauniista aurinkopäivästä nauttiminen ihan kotoa käsin ei kuitenkaan tuntunut yhtään hullummalta. Pojat kun suuntasivat matkan jälkeen suoraan isälleen ja tämä olikin ensimmäinen täällä kotona kokonaan vietetty päivä kolmeen viikkoon. Jatkettiin eilen illalla aloittamaamme hillittömän lego-myllytystemppelin (kuten eräs kaverini sanoi) rakentamisurakkaa, keiteltiin jauhelihasoppaa ikkunat huuruten ja vaihdettiin lakanat.

Nyt tuntuu oikeasti siltä että loma ja reissu tekivät tehtävänsä. levännein mielin jaksaa taas aloittaa päiväkotirumban ja arjen haasteet. Niin ja uuden vuoden! Edelleen vuoden vaihtuminen meni vähän ohi, sitä tai satikaan mitään lupauksia ei tälle vuodelle ei ole pieni pää miettinyt. Toivon vaan onnea ja aurinkoa, ja sitä ainakin tämä päivä oli täynnä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.