Ekana Espanja-päivänä, rannalla syödyn aamupalan jälkeen, lähinnä torkuimme ja uimme. Tai lapset uivat. Onhan täällä lämmin, muttei silti ihan niin kuuma, että meitä aikuisia saisi tuonne vielä reippaasti alle kakskytasteiseen altaaseen. Sinne ne vaan sinnikkäästi jatkuvasti menevät. Välissä puhallellaan saippuakuplia. Niin ihana olla täällä.

Lento meni tosi hyvin taas, laskin että se taisi olla Elviksen 11. ja Kaapon 13. kerta koneessa, joten ei ihme. Täytyy sanoa että ihan parhaat reissukaverit mulla. Viiden tunnin lento lähti kuudelta aamulla, joten nukuimme lähes kokoajan. Siitä huolimatta uni maistui pitkin päivää. Pääsimme siis heti kunnon lomatunnelmaan. Nyt takaisin altaalle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kaksiviikkoinen Thaimaassa oli tosiaan ihana. Loistava kohde lasten kanssa. Vaikka lennot olivat pitkät, sujuivat ne ilman mitään kommelluksia. Uskon että näiden reissumiesten kanssa myös matka välilaskulla olisi onnistunut, mutta onhan suora lento aina stressittömin. Aiemmista reissukerroista poiketen en myöskään tällä kertaa matkustanut poikien kanssa yksin, vaan lisäkäsinä olivat sekä äitini että kaksi veljeä. Vaikka välillä tuntui että minulla olikin neljä lasta kaitsettavana…

Thaimaassa parasta ehdottomasti oli lämpö, sen jälkeen tulee upea ranta ja meri. Ihmiset olivat aivan ihania ja ihan uskomattoman lapsirakkaita. Sain viimeksi tänään facebook viestin eräältä hotellimme työntekijältä viestin kuinka hän ikävöi poikia. Toinen oli juui ladannut heistä kuvan Instagramiinsa…

Kiehtovaa paikassa on sen rosoisuus, kontrasti kauniiseen ja kurjaan. Samalla se oli paikoitellen myös surullista. Olla nyt turistina paikassa jossa moni elää hurjan köyhissä oloissa ja työskentelee pyöreitä tunteja joka ikinen päivä, muun perheen ollessa pahimmillaan satojen kilometrien päässä. Mutta, kuten tänään Kaaponkin kanssa puhuttiin, on matkustamisessa juurikin hienoa se että pääsee näkemään maailmaa. Näkemään että mitä kaikkea täälle pallolle mahtuu ja miten erilaisia ihmisiä ja paikkoja onkaan olemassa. Se kasvattaa arvostusta ihmisiä sekä eläimiä -ja ylipäätään maapalloamme kohtaan.

Tuolla Kaho Lakissa, jossa olimme, vaikutti olevan useampia lapsiystävällisiä hotelleja. Ja vaikka meillä ei enää tarvetta olekkaan, näytti ruokakaupoissa olevan ihan reilusti erilaisia vaippoja sekä valmiita vauvanruokia. Usein kun ne suositellaan Suomesta saakka mukaan raahaamaan. Myöskään kaikkia lääketarpeita ja aurinkorasvoja ei kannata pakata mukaan. Vaikka tuo Khao Lakin keskusta on hyvin pieni, löytyi sieltäkin kolme apteekkia. Ja hinnat olivat myös edullisemmat. Toki ihan pienten lasten kanssa matkustaessa täytyy ehkä ennakoida pikkuisen enemmän kun meidän. UV-vaatteet suosittelen pakkamaan lapsille mukaan, kaksin kappalein jos mahdollista. Muutoin peräänkuulutan, jo ehkä vähän kulunutta nevoani matkaajille, ota rennosti. Täällä vielä 12 vinkkiä lasten kanssa matkustamiseen jos kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hiekkaenkeleitä, rusketusrajoja ja eksoottisia hedelmiä suoraan puusta. Kaukana on joulustressi, tunnin jonottaminen kalatiskillä ja viime hetken lahjojen paketointi. Rakastan perinteistä joulua ja jouluruokia, mutta myönnettäköön että sitä kaikkea on välillä todella hyvä lähteä karkuun. Vaikka sitten edes näin kymmenen vuoden välein. Parasta on kuitenkin että kaikki nauttii, olisi se sitten missä tahansa päin maailmaa. Ja voi kyllä, me nautimme.

Haluamme toivottaa täältä kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa Joulua, toivottavasti tekin saatte viettää sen rakkaimpienne kanssa! Syökää, olkaa, nauttikaa. Niin mekin teemme.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Moikka paratiisista. Takana oli 36 tuntia putkeen valvomista ja kotoa määränpäähän kaikkineen 19 tuntia reissaamista. Mutta voin sanoa, oli sen arvoista. Ja ehkä vähän vielä enmmänkin.

Tänään oli vähän pilvisempi päivä, mutta etenkin lasten kannalta se on oikein hyvä juttu. Ehtii siis vähän totutella kuumuuteen, jota varjossakin on vähintään reilu 30 astetta. Lisäksi ei tarvitse olla ihan niin hysteerisenä aurungolta suojautumisesta ja rasvaamisesta. Vaikka kyllä se väri tuntuu pilviharsonkin läpi tarttuvan. Ja kun se aurinko aina välillä pilven raosta kurkkaa, tuntee kun iho kärtsääntyy heti. Tuo sumuinen sää myös tuo ihan oman tunnelmansa, jotenkin niin perithaimaalainen fiilis tulee kun näkee vuoret ja saaret vain utuisesti jossain kaukaa. Auringossa taas kaikki vain hohtaa turkoosina.

Meidän hotelli sijaitsee ei keskellä mitään, Khao Lakin keskustaan on 15 kilsaa ja aivan hotellin edustalla kimaltelee vitivalkoista hiekkaa ja turkoosia merta silmän kantamattomiin. Todella rauhallinen paikka, ainoastaan heinäsirkat alkavat sirkuttamaan illalla pimeän tullen ja ainut jännitys on palmusta putoavat kookospähkinät. Tai no, yhdenkään en ole vielä nähnyt putoavan. Tämä on aivan täydellinen kohde lapsiperheille tai lemmenlomaa viettäville pareille.

Tämä kyseinen Khao Lakhan tuhoutui oikeastaan täysin 10 vuotta sitten tsunamissa. Tuolloin tässä rannalla oli vielä koralliniemi, mutta nyt kaikki on mennyttä. Pohja on kuitenkin aivan täydellisen silkkistä hiekkaa nyt, ja laskuveden aikaan voi kävellä todella todella pitkälle merelle.

Suunnitteilla on reissumme aikana käydä päiväretkellä snorkailemassa erään lähisaaren upeilla koralleilla, lisäksi aluetta ympäröi luonnonsuojelualueilta joista löytyy vesiputouksia. Niihin olisi ihana pulahtaa uimaan. Norsujakin täällä on kuulemma paljon, pitää vähän selvittää millaisissa oloissa ne elävät, pojat nimittäin tykkäisivät käydä niitä rapsuttelemassa. Huomenna illalla ajateltiin suunnata keskustaan vähän enemmän paikallista menoa ihmettelemään. Muuten nautitaan vaan tuosta ihanasta rannasta ja hotellin altaasta.

Tänään myös Kaapo oppi uimaan ilman kellukkeita. Sata sydäntä!!!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän reissu lähestyy, alle kaksi viikkoa niin ollaan jo lämpimässä. Thaimaahan matkustaessa pitää passin olla voimassa vielä 6kk matkan jälkeen, joten Kaapolle olikin jo aika hommata uusi. Ekaa kertaa kun reissattiin vähän pidemmälle hänen ollessaan muutaman kuukauden ikäinen, joten passi menee heti vuodenvaihteen jälkeen jo vanhaksi.

Olin kuullut että poliisiasemalla olisi pitkät jonot ja että aika kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Mutta vaikka mielestäni olin ihan hyvissä ajoin liikenteessä, löytyi tälle vuodelle lähin vapaa aika Järvenpään poliisilaitokselta. Ensinnäkään ei oikein napannut matkustaa sinne saakka, saatikaan että Helsingissä syntyneen lapseni passissa lukisi Järvenpää. Ihan hölmö juttu tiedän, mutta valitsin mielummin sitten asemalla jonottamisen.

Nakkasimmekin tänä aamuna Elviksen päiväkotiin ja kävimme valokuvausliikkeen kautta ottamassa passikuvat aivan poliisiaseman vieressä. Kuvaustilanne sujui kivasti ja kuvat saimme mukaan heti. Kaikki oli valmista muutamassa minuutissa. Kiva yllätys oli myös, että kuvat lähetettiin sähköisesti poliisiin omaan järjestelmään, eikä yhtään paperista kuvaa siis tarvinnut luovuttaa. Printtauksen laatu oli kuitenkin minusta aika huono, kuva on vähän epätarkka ja läiskikäs. Myös 20 euron hinta oli mielestäni aika suolainen, mutta tässä asiassa olikin tarkoitus vaan mennä sen mukaan mikä oli helpoin. Myöhemmin tajusin että olisimme voineet käydä hakemassa ensin vuoronumeron, ja sitten vasta käyneet ottamassa kuvat. Jono nimittäin oli vielä pidempi kun olin kuvitellutkaan.

1,5 tuntia aseman avautumisen jälkeen 11 ihmistä oli päässyt hakemuksensa jättämään, meidän vuorolapussa komeili numero 82. Siinä pikaisella laskutoimituksella kauhistelin että edessä voisi olla seitsemän tunnin jonotus. Huh. Onnekseni aulasta löytyi kahviautomaatti ja Kaapolle olin pakannut iPadin mukaan. Kävi myös tuuri, että joku päätti luovuttaa ja jätti lappunsa meille, nyt siinä oli enää numero 64.

Onneksi vauhti kuitenkin vähän nopeutui päivän edetessä ja lopulta jouduimme jonottamaan vain muutaman tunnin. Se meni ihan kivasti leffaa katsellessa. Onneksi. Seurasin siinä samalla nimittäin muutamaa hermostuneen vauvan ja taaperon kanssa jonottanutta naista, eikä käynyt kyllä kateeksi yhtään. Kaaposta oli myös ylipäätään tosi hienoa olla poliisiasemalla, vaikka lopulta emme nähneetkään kun yhden virkapukuun pukeutuneen pahvisen poliisin 😀 Poliisikorttejakaan emme muistaneet kysyä.

Passikuvasta tuli tosi totinen, mutta niinhän se kai kuuluu ollakkin. On hullua kuvitella että tämä on jo esikoiseni toinen passi ja seuraava sitten kun hän on jo kymmenen! Jos aika jatkaa kulkuaan samalla tapaa, ei siihen mene kauaa. Tänään alkoi myös jo vähän matkakuume vaivaamaan, kun saatiin tämä viimeinenkin asia hoidettua, kylmyys pureutui luihin ja postista tuli uusia uikkareita. Niin ihana lähteä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.