Yllättän moni lukijoista ja instaseuraajista on tulossa tai sunnittelee reissua myös tänne Malagan alueelle ja Fuengirolaan. Eikä tietystikkään mikään ihme, lähes varma auringonpaiste ja lapsiystävällinen kohdehan tämä kaikinpuolin on. Moni on siis pyytänyt minua vinkkaavan paikkoja, ravintoloita, shoppailupaikoja ja muuten vaan kivoja juttuja. En nyt läväytä kaikkea kerralla, vaan kerron aluksi muutamasta lemppari leikkipuistostamme!

Leikkipuistoja, tai ennemminkin leikkipaikkoja, löytyy täältä lähes jokaisesta kadunkulmasta. Suurinosa on niistä pieniä aitauksia joista löytyy muutama hökötys. Muistan vielä kun ensimmäistä kertaa täällä ollessamme, muutama vuosi sitten, lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon hiekkalelut mukanamme. Meitähän katsottiin kuin hulluja, sillä ei täällä puistoissa ole hiekkaa kuten Suomessa. Hiekkaleikit kuuluvat rannalle ja leikkipuistot on vuorattu pehmustetulla matolla.

Muutenkin leikkipuisto-kulttuuri on täällä hieman toisenlainen. Arkisin, tai etenkään päivisin, puistoissa ei juuri paikallisia ole. Täällähän äitiysloma kestää vain kolme-neljä kuukautta ja koulukin alkaa jo kolmen vuoden iässä. Mutta iltaisin, etenkin kesällä, lapsia saattaa olla perheineen puistoissa helposti vielä puolenyön aikaan. Silloin ei ole niin kuuma. Viikonloppuisin sitten pynttäydytään, lapsille puetaan lakerikengät, parhaat röyhelömekot, hiukset koristellaan rusetein tai kammataan geelillä ja lähdetään puistoon. Silloin niissä kyllä riittää vilinää.

Leikkipaikkoja löytyy siis helposti, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu puna-kelta-sinisillä aidoilla, joten ne on myös helppo huomata. Monista vähänkin isommista leikkipaikoista löytyy myös vesipiste josta voi vettä juoda tai ottaa mukaan pulloon. Hauskaa on myös, että todella monesta puistosta löytyy suomalisen Lappsetin leikkihärveleitä. Rannalta löytyy myös tasaisin väliajoin lapsille joku pieni ”leikkipaikka”, pieni kiipeilyteline tai keinu yms. Yleinsä leikkipaikkojen yhteydessä on myös aikuisille kuntoilulaitteita.

Meillä on tässä keskustan tuntumassa kaksi ihan ehdotonta leikkipaikkasuosikkia. Ne ovat kokoluokaltaan myös kaikista puistoista ehkä suurimpia. Koon lisäksi ne ovat suosikkeja myös siksi, että molempien yhteydestä löytyy ravintola ja vessat. Ei muuten hassumpaa juoda rauhassa kahvia ja syödä jäätelöä kun lapset leikkivät. Molemmista saa myös lämmintä ruokaa, joten on kiva ettei sen puolesta ole ainakaan kiire kotiin. Perheet saattavat tulla näihin isolla prukalla ja istua pitkään. Kukaan ei katso pahasti vaikka ruoan kanssa ottaisikin oluen tai viiniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaikka smoothien tilatessa tarjoilija kysyy että, mitä viinaa sen joukkoon laitetaan 😀

Ensimmäinen näistä puistoista sijaitsee keskustassa, Kaupuingintalon aukion vieressä bussikadulla. Sinne on helppo löytää ja käydä piipahtamassa vaikka shoppailun lomassa. Erityisen hauskan puistosta tekee se, että vireisellä kadulla olevasta eläintarhasta kantautuu sinne eläinten ääniä sekä että papukaijat tekivät juuri pesiään puistossa oleviin palmuihin! Puisto löytyy kartasta: Parque Ayuntamiento de Fuengirola (Plaza España 1, Fuengirola).

Toinen puisto on paljon puhuttu laivapuisto eli merirosvopuisto eli Parque de Poniente. Se löytyy taas keskustasta hieman Miramarin ostoskeskuskeen päin, Paseo-rantakadun päästä. Kartasta se löytyy luultavammin osoitteella Av de Santa Amalia. Nimensä mukaan puistossa on siis jättimäinen laiva, joka on juurikin Lappsetin valmistama. Siinä on tuhannesti erilaisia kiipeilyjyttuja, siltoja, likumäkiä..kaikkea. Kuulin myös että sunnuntai-aamupäivisin puistossa olisi ohjattua toimintaa, ilmapalloja yms. Samaisesta puistosta löytyy myös ihan pienille oma aidattu leikkialue. Tuossa merirosvopuistossa on hauska aaltomainen pehmustepohja. Lisäksi nurmikkoeluetta, jossa pitää vaikka piknikiä. Niin ja se ravintola. Toimii myös hyvänä väli(ja väsytys)etappina, jos menee lasten kanssa viereiseen ostoskekukseen shoppailemaan.

Itselleni nuo leikkipuistot ovat olleet ainakin pelastus. En nimittäin ymmärrä mistä noilla lapsilla riittää virtaa. Vaikka he uisivat koko päivän altaalla, tai oltaisiin rannalla, ei meno tunnu rauhoittuvan millään. Leikkipustossa saa itse hetken hengähdystauon, istua yksin alas, kun toiset juoksetvat päät hiestä märkänä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Moi pitkästä aikaa! Tähän väliin tuli näköjään ihan vahingossa pidettyä tällainen parin päivän vappuloma. Päivät meillä on lähinnä kulunut auringossa löhöämisellä, uimisella ja päikkäreillä. Mutta silti ei kuitenkaan koneelle ole jostain syystä ehtinyt. Täällä on käynnissä myös kansainväliset feriat, ja melkein joka päivä ollaan sielläkin käyty ihmettelemässä ihmispaljoutta ja pyörähdettyä parissa tivolilaitteessa. Siitä myöhemmin varmasti lisää!

Vappu Espanjassa sujui aika perinteisesti. Oli vappupallot, vesi-ilmapalloja, nakkeja, simaa ja munkkeja. Istuttiin yömyöhään pihalla perheen kesken ja vappupäivä menikin samoissa tunnelmissa. Myös lätkämatsia katsottiin. Ei siis mitään kovin eksoottista ja erikoista 😀

Lämpöä on piisannut, ja mittari kohoaa päivä päivältä kovempiin lukemiin. Tänään varjossa ollut melkein kolmekymmentä astetta. Niin kuuma että auringossa on jo vähän tukala olla. Minäkin olen vihdoin uskaltautunut vihdoin altaaseen uimaan. Nopeasti se vesi tuossa helteessä lämpiääkin. Nautin kun voi vaan olla, eikä tarvitse suunitella tekemisisään. Mennä kun siltä tuntuu.

Mites teidän muiden vappu meni?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pähkäilin jo alkukeväästä mitkä rattaat ottaisin matkallemme mukaan. Donkeyt tupalana, johon saisin molemmat lapset kyytiin vaiko Cameleonit joissa Kaapo joutuisi olemaan seisomalaudalla. Yksin lapsetn kanssa mennessä helpoin olisi ollut ehkä laittaa vain molemmat tupliin, etenkin kun he molemmat nukkuvat vielä päikkärit. Teinkin jo tavallaan päätöksen, ja teistä moni myös suositteli tuplia. Mutta lopulta kuitenkin päädyin viimehetkellä ottamaan vain yhden istuttavat ja seisomalaudan. Enkä ole joutunut katumaan kertaakaan!

Uskon että olisimme joutuneet moniin vaikuksiin täällä leiveiden kärryjemme kanssa. Suurinosa kävelyteistä on täällä todella kapeita, ja välillä tavallisten rattaidenkin kanssa joutuu koukkaamaan autotien kautta kun vaikka lyhtypylväs on pätetty sijoittaa kivasti keskelle tietä. Busseilla kulejttaessa olisi varmasti tullut vastaan seuraava ongelma, vaikka ne ovatkin matalalattiasia kuljetaan sisään rattaidenkin kanssa etuovesta. Myöksin kaikki pienet putiikit olisi voinut unohtaa, sillä ulos en uskaltaisi rattaita, etenkään nukkuva lapsi kyydissä, jättää.

Päikkärit tosin Kaapolta ovat jääneet lähes päivittäin välistä. Reissun aikana hän on nukkunut ainostaan muutaman erran esim rannalla. Harmi ettei tuohon bugaboon lautaan ole enään saatavilla sellaista penkiä, mutta näköjään ihan hyvin voi laudalla istuskella muutenkin jos jalkoja alkaa väsyttämään.

Loistavasti on siis mennyt näin. Ja alkaahan tuo Kaapo olla aika iso rattaissa muutenkin istumaan, täyttää syksyllä neljä. Kirjoittelinkin keväällä että viimeistään kesän jälkeen Donkeyt lähtee meiltä myyntiin, ja nyt kun mietin, niin olemme ehkä viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttäneet niitä viisi kertaa. Voi haikeus tätä lupumisen tuskaa etukäteen, ovat ne kuitenkin tosi ihanat.

Ostin muuten tätä matkaa ja kesää varten tuon Bugaboon seatlinerin, jonka pitäisi pitää lapsi viileänä. Se onkin ollut tosi loistava ja helppo heittää tarvittaessa pesuun.

Bugaboon kuljetuslaukku on tosi näppärä, mutta meiltä ei sitä löydy. Ajattelinkin että pärjäämme ilman sitä ja pakkasin rataat kuplamuoviin ja elmukelmuun. Ehjänä pysyivät ja lentokentällä kehuttiin että on hyvin pakattu. Joten ilman kulejutslaukkuakin pärjää hyvin!