En voi uskoa, että sen lisäksi, että tämä viikko on lopuillaan myös syyskuu päättyy. Ihan totta, mitä hittoa, juurihan se alkoi. Syyskuu on mennyt niin vauhdilla ohi, että ihan tosissani alan epäillä että olenko nukkunut sen ohi tai menettänyt muistini. Kuukausi on ollut ihan hullu ja onhan sitä tultu juostua pienessä ja välillä vähän isommassa stressissä tukka putkella.

Tässä kuussa on ollut niin paljon kaikenlaista menoa ja reissua, että normaali viikko-viikko vuoroasumissyteemikään ei ole ollut meillä poikien isän kanssa käytössä. Molemmat ollaan joustettu toistemme menojen mukaan, ja onneksi ollaan voitu tehdä niin. Ihan uudenlainen arki on vaatinut totuttelua, eikä niitä omia juttuja ole aina ollut yhtä helppo sovittaa siihen. Hektisten viikkojen vastapainoksi, minulla on tainnut olla melkeen jokainen viikonloppu syyskuussa ihan vain itselleni. Viime viikonloppuna pojat ottivat ja lähtivät porukassa synttärimatkalle Tanskaan Legolandiaan. Vähän kateellisena ja haikeana katselin täällä koko viikonlopun kuvaterveisiä.

Tänään sitten otettiin niin iistisi kun mahdollista. Koulutehtävien deadlinet vähän tosin jyskyttävät mielessä, mutta niin ne ovat tehneet koko kuukauden. Onneksi fiilis opiskeluista on edelleen tosi hyvä, ellei jopa vähän parempi. Illalla en kuitenkaan halunnut niitä ajatella. Perjantaimme sujuikin parhaalla mahdollisella tavalla, pakastepizzan ja netflixin parissa. Tuntui että me kaikki olimme pienen aivojen nollauksen tarpeessa ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista tavoista.

Huomenna taas mennään, kun luvassa on synttärilahjan ostoa, poikien kaverisynttärit, syyshousujen metsästystä, ystävän kihlajaiset ja tuparit. #ruuhkavuodet Kuulostaako tutulta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tuntuu että vuosi vuodelta alan enemmän ja enemmän kyllästyä ruoanlaittoon. Jos vain voisin, tilaisin joka viikko valmiiksi mietityt ruoat resepteineen. Tai tilaisin vain pizzaa. Tai oikeastaan, ei se ruoan tekeminen ole siinä se ikävin homma (vaikkakin mitä helpompi ja nopeampi sen parempi), vaan jokaikipäiväinen kysymys, MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Sen lisäksi, että ruoanlaitossa saisi mennä maksimissaan puoli tuntia, mielellään vartti, sen pitäisi maistua myös lapsille. Ja nykyään harvoin niin tapahtuu, nimittäin pojilla on ihan täysin erilaiset makumieltymykset. Yleensä jos toinen tykkää jostain, toinen vain nyrpistelee nenäänsä. Niinä viikkoina kun pojat ovat isällään elän yleensä jogurtilla ja noutoruoalla.

Tällä viikolla (eli kahtena päivänä) olen kuitenkin vähän petrannut. Ja muistanut taas, että onhan niitä hyviä ja helppojakin ruokia olemassa. Eli sellaisia ettei tarvitse nähdä kauheasti vaivaa, on ainakin osittain suht terveellistä ja maistuu kaikille.

Lapset tykkäävät kun saavat rakentaa omat annoksensa ja hampparit ovat yksi sellainen. Kalaa meillä syödään enää aniharvoin, mutta välillä tulee himo kalapuikkoihin. Kalapuikkohammpparit ovat itselleni tuttu juttu jo omasta lapsuudesta. Illalliselta jääneet kalapuikot kun syötiin iltapalaksi ruisleivän päällä.

Tällä kertaa testattiin tavallisen kalapuikkojen sijaan tuollaisia leivitettyjä seitifileitä. Ihan hyviä nekin! Pahhdedun ruisleivän väliin lisäksi ketsuppia, majoneesia, kurkkua, salaattia, tomaattia ja cheddaria. Hampparin kanssa maistuu hyvin ranut, jotka valmistuvat myös helposti uunissa. Iso batatti vain siivuiksi ja uunipellille, päälle vähän oliviiöljyä sekä suolaa ja kuumaan uuniin paistumaan.

Hyvä-äiti pisteitä annan tästä itselleni noin sata. Tai no, Elvis inhoaa bataattia joten siitä pari miinusta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Isona minusta tulee jalkapalloilija
Kivointa maailmassa on olla äitin ja isän kanssa
Kaikkien inhottavinta maailmassa oli kun keltiäinen pissas mun käteen
On kivaa olla lapsi koska on vielä monta synttäriä jäljellä
Lempi harrastukseni on jalkapallo
Aikuiset ovat kilttejä
Pikkuveli on kiva myös
Lempi ohjelmani on Kunfu Panda
Säästän rahaa että voin – en säästä rahaa, sillä raha ei ole tärkeätä
Kerään legoja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa että ne voivat pitää lapsista huolta
Talvella haluan heitellä lumipalloja seinään
Kesällä haluan uida ja heittää vesi-ilmapalloja
Haluaisin matkustaa äitin ja isän kanssa Japaniin
Toivon Joulupukilta lego-tuotteen
Seitsemänvuotiaana on hauskaa
Isoveljenä olen kiva, omasta mielestäni
Matkustaisin mieluiten Kreikkaan
Siellä uisin ja menisin katsomaan hienoja kivisä paikkoja ja pylväitä kamelilla
Haluaisin että olisin hyvä piirtämään
Lempibändini on BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi kahdeksannes, kahdeksan kynttilää ja hieno kakku
Terveisiet blogin lukijoille: oli kiva tehdä näitä, kiva kun aina luette tätä

Kaapon vaatteet: Lippis ja kengät HUF*, huppari Melli EcoDesign*, takki kirppikseltä, housut h&m

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meitä pyydettiin mukaan Indiedaysin ja Fazerin kampanjaan, jonka keskiössä oli tällä kertaa yhdessä syöminen. Perheitä on erilaisia, on meidän kaltaisia modernimpia perheitä, perinteisiä ydinperheitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Useasti perheen pariin ovat lämpimästi tervetulleet myös sukulaiset, ystävät tai naapurit. Oli perhe minkälainen tahansa, on yhdessäolo tärkeää.

Tiesittekö, että tutkitusti perheissä, joissa syödään yhdessä, voidaan paremmin? Tutkimukset osoittavat, että yhdessä syöminen voi suojata lapsen kehitystä ja pitää perhettä vahvemmin koossa. Vaikka kiireisessä arjessa ei olisi aina mahdollista varata aikaa perhepäivälliselle, on ehkä mahdollista varata aikaa yhteiseen iltapalaan tai syödä aamulla yhdessä?

Me istuimme siis viikon ajan joka ilta rauhassa yhdessä iltapalalle. Teemme itseasiassa usein miten niin, mutta tällä kertaa oikein ajatuksen kanssa. Yhteisille iltapaloille ei nimittäin otettu mukaan mitään keskittymistä häiritseviä asioita kuten kännyköitä, tabletteja, kameraa, leluja tai kirjoja. Eli blogikuvatkin otettiin vasta tämän viikon jälkeen.

Yhdessä syöminen tulisi nimittäin olla rauhallista ja mukavaa, jolloin ylimääräisiä juttuja ei edes kannata pöytään ottaa. Tiedän, että monissa perheissä vaikkapa lelujen tuominen pöytään on muutenkin kiellettyä. Meillä näin ei ole ikinä ollut, mutta oli kiva kokeilla sitä ja jatkamme ehdottomasti jatkossa ainakin yhden ruokailun ajan niin.

Parhaat hetket arjessa ovat mielestäni juurikin niitä ihan tavallisia juttuja, joissa kaikki ovat aidosti läsnä ja siinä hetkessä. Kyseessä ei siis tarvitse olla monen tähden hieno illallinen vaan se, kun iltapalapöydällä on läikkynyttä kaakaota ja harjoitellaan juuston höyläämistä samalla kun jutellaan päivän tapahtumista.

Tuntuu kivalta aloittaa yhdessä yötä vasten rauhoittuminen. Istua yhdessä alas pöytään. Sammuttaa koko päivän taustalla soinut radio. Viikon ajan aloitimme aina samalla tavalla. Kutsuin pojat iltapalalle ja sitten laitetaan ruoat yhdessä pöytään. Istutaan alas syömään ja samalla höpötellään niitä näitä. Yleensä päivän kuulumisia, mutta useasti aiheet rönsyilevät sitten vaikka ja minne. On varmasti paljon keskusteluja, joita ei olisi tullut käytyä ilman yhteistä ruokailuhetkeä. Syömisen jälkeen istuskelemme yhdessä niin kauan että kaikki ovat syöneet. On ihana antaa lapsille jakamatonta huomiota, mutta toki saada sitä myös itsekin. Voisin oikeasti sanoa, että jo viikon jälkeen tuntui että olemme vähän läheisempiä toisillemme.

Ehdottomasti jatketaan tätä tulevaisuudessakin. Eli ainakin yhden ruokalun ajan päivässä ollaan vain me, ilman ylimääräistä hätiköintiä, kiirettä tai somea. Suosittelen testaamaan viikon ajan, jos teillä ei ole vielä kyseinen tapa käytössä! Ja erityisen hauskaa siitä tekee jos kutsuu vaikkapa iltapalalle mukaan kavereita tai vaikka naapurin! Täältä muuten löytyy 50 erilaista Puikula-reseptiä arkeen, jos aina ei keksi mitä leivän päälle laittaisi.

Kertokaahan miten usein teillä syödään yhdessä? Joko perheen tai sitten ystävien, sukulaisten tai muiden tärkeiden ihmisten kanssa? Kaikkien vastanneiden kesken arvon kaksi Fazerin tuotepakettia. Arvonta päättyy 4.9 ja ilmoitan voittajille sähköpostitse.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen sanaton. Esikoiseni. Ekaluokkalainen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.