Oli tarkoitus kirjoittaa tästä peilistä vasta uudesta kodista, eikä suinkaan täältä huonon valon ja muuttolaatikoiden keskeltä. Mutta kun tuo on vain niin ihana!

Tilasin Vino-peilin suoraan sen suunnittelijalta, Iina Vuorivirralta, ja sain kaupan päälle vielä kotiinkuljetuksen. En malta odottaa että pääsen ripustamaan tuon uuden kodin seinälle, on se vaan niin kaunis. Kerron sitten myöhemmin siitä vähän lisää!

Suurkiitos kaikille meandin arvontaan osallistuneille, teitä oli ihan ennätysmäärä! Arpaonni suosi Tainaa kommentilla ”Ykkönen on paras!!!!!!!!” Onnea Tainalle ja kiitos vielä kaikille. Huomenna muuten starttaa uusi, kotiin liittyvä, arvonta joten pysykäähän kuulolla! 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täytyy sanoa, vaikka olen tainnut jo monta kertaa sanoa, että on tämä muuttaminen vaan aikamoista hommaa. Eikä siis vielä olla oikeasti päästy edes kunnolla hommiin, vaan asuttu keskellä pelkkää kaaosta. Muuttolaatikot tulevat huomenna ja vasta sitten alkaa varsinainen pakkaus, mutta tämän pakattavan tavaran läpikäyminen ja kaappien järjestely on jotain ihan hullujen hommaa! Aluksi jaksoin kuvata tavaraa nettikirppikselle, laittaa myyntiin tai viedä kierrätykseen, mutta nyt kun eteisessessä ei mahdu liikkumaan ja joka paikka on täynnä erilaisia ja eri paikkoihin meneviä tavararöykkiöitä, olen myös surutta alkanut heittämään kamaa pihallamme olevalle jätelavalle. Sieltäkin onneksi tavara on nopeasti näyttänyt liikkuvan. Hirvittääkin ajatus että pitäisi käydä läpi vielä vintillä olevat tavarat. En nimittäin halua viedä uuteen kotiin mitään ylimääräistä.

Tänään sain vähän selkoa kaaokseen kun sain poikien huoneesta kaikki kirppistavarat kaappeihin, pari kassia leluja lahjoitin huostaanotettujen lasten vastaanottokeskuksseen ja kaikki vähänkin vialliset roskiin. Mutta miten selittää lapsille että nyt ei viikkoon voi leikkiä, tai korkeintaan parilla lelulla kerrallaan. No uhkailemalla tietysti että silloin ne eivät pääse mukaan uuteen kotiin, mutta ei siitä sen enempää. Voin vaan kuvitella miten tämä muutto on stressaavaa myös lapsille. Elää nyt kaaoksen keskellä, hulluuden rajamailla sinnittelevän äidin kanssa eikä mihinkään saa edes koskea.

Lohdutusta tähän kaikkeen tuo se että pian tämä on ohi. Mutto on viikon päästä, siis enää V I I K K O. Sitten asutaan uudessa kodissa. Naurettiin tänään kuitenkin kaverin kanssa, että ehei, ei se kaaos tähän vielä lopu. Kun vihdoin saamme tavarat raijattua uuteen osoitteeseen on siellä vielä edessä lattoiden maalaus. Ja kyllä, maalan ne itse. Yksin. Siin minä. Olen toki haalinut jos jonkinmoista vanhaa huonekalua, jotka minun oli tarkoitus kunnostaa ennen muuttoa. No se vähän jäi. Mutta nyt meillä on kivasta täällä 50 neliön kämpässä 80 neliön verran huonekaluja. Eihän tässä voi oikeasti kuin nauraa.

Tänään sain onneksi tosiaan taas vähän raivattua tavaraa, pojilla oli kotipäivä ja valitettavasti se tarkoitti (taas) ihan liikaa netflixiä, mutta relasin minä senkin verran että saivat jopa vähän leikkiä leluillaan, heh heeh.

Kuvissa pojilla on päällään kaverini, Sami Vaahteruksen, tekemät paidat. Taidepaidat. Printti on nimittäin painettu hänen erään teoksensa pohjalta. Paitoja on mahdollista saada eri värisinä, sekä myös toisella painatuksella. Tukekaa siis symppistä taitelijaa ja tilatkaa paitoja, sami.vaahterus@gmail.com! Samilla on myös pian näyttely Kalleriassa, 1.3-22.3., ja ainakin paitoja on myös siellä myynnissä. Menkää, ostakaa, kiitos!

Ja nyt hei saa antaa viime hetken vinkkejä muuttoon, etenkin pakkaamiseen, mitä kannattaa ottaa huomioon ja kaikki mahdolliset kikkakolmoset kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos viime viikolla tuntui siltä että kaikki kiireet kaantuu niskaan ja stressi oli hirvittävä, niin tiesin kuitenkin kaiken helpottavan pian. Kaikki helpottui kuitenkin nopeammin kun olin odottanutkaan. Olin stressannut etukäteen myös sitä, että olin sopinut menoa viikonlopuksi toiseen kaupunkiin. Vaikka tekemistä kotona olisi vaikka ja kuinka. Mutta niinhän se on, että välillä pieni pako omista nurkista uusiin ympyröihin tekee vaan tosi hyvää. Ja kyllä sai kun saikin tämä pieni sielu niin hyvää hoitoa viikonloppuna, että helpostihan tässä yksi muutto vedetään vaikka päällä seisten.

Vietimme siis ystävänviikonloppua sielunsiskojeni, Riikan ja Essin kanssa. Tapasimme perjantaina päivällä Hämeenlinnassa jossa kävimme vähän shoppailemassa ja sitten alettiin valmistautua iltaa varten. Tehtiin drinkkejä, vaihdeltiin vaatteita ja kuunneltiin musaa, kyllä te tiedätte, just sellaista ihanaa. Koko ilta, keikat, jatkot ja jatkojen jatkot, olivat juuri sitä mitä olin tarvinnut. Pelkkää rakkautta. Lauantaina juhlistettiin ystäväpäivää vain olemalla yhdessä, Siiri ja Villekin tulivat kotiin ja ilta vietettiin sohvalla löhöten romattista hömppää katsellen. Sunnuntaina nukuttiin pitkään, syötiin hartaudella aamupalaa ja nautittiin kevätauringosta.

Tuon sieluinhoidon jälkeen tämä maanantaikin on mennyt hymy huulilla. Niin hyvä fiilis aloittaa tämä viikko! Eikä kyllä yhtään haitannut tämän viikon alkua sekään että törmäsin aamulla yhteen söpöön poikaan kaupungilla tai se että sain kukkia ja suklaata tai se että hain itselleni ison sushilounaan jota söin auringon paistaessa keittiöön. Kevättä rinnassa, sanoisin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen niin ansainnut ne kaksi Runerergin torttua jotka tänään vedin. Välillä on vaan näitä päiviä. Elvis on keskellä pahinta uhmaansa. Tekisi mieli vaan antaa periksi ja iskeä ipadi kouraan. Mutta tiedän että nyt jos koskaan pitää olla tosi tiukkana eikä antaa tuumaakaan periksi. Ei tämä kasvattaminen helppoa ole. Päälleni onkin tänään heitetty ruokaa, tavaroita, on purtu, potkittu, lyöty ja nipistetty. Lastenhuoneen lattialle potkittu uhmapäisään miljoonatuhat pikkulegoa. Muutenkin koti on kauheassa kaaoksessa, kun yritän muuton takia siivoilla kaappeja. Ja kun itsellä on vielä se aika kuusta kun hermot ei kestä tippaakaan. Naapuritkin todella tietää mitä täällä on tekeillä. Varmaan tuolla toisessa korttelissa saakka. Yritä tässä sitten elää hetkessä…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mietin juuri että olenko nähnyt ollenkaan auringon paistavan koko tammikuussa, en muistanut nähneeni. Ja tänään se sitten paistoi! Miten ihanaa. Eikä yhtään haitannut että jouduimme viettämään koko päivän sisällä. Elvis oli nuhainen ja kuumeessa, epäilin Kaapolla alkaneen vesirokon (joka ei sitten ollutkaan) ja itselläni oli hirveästi asioita hoidettavana tässä kotosalla.

Perjantai on meille myös perinteisesti siivouspäivä. Täällä kotona onkin ihan kauhea kaaos kun olen muuttoa varten järjestellyt kaappeja. Siellä täällä on kasoja ja kasseja, kirpparille meneviä tavaroita, kierrätykseen ja kirppariostajia odottavia. Ostin eilen myös uuden telkkarin, ja sitä lapset ovat tänään saanet katsoa ihan liikaa.

Aika kivoja välillä tällaiset kotipäivät, jolloin voi vaan puuhastella meikittömänä leggarit jalassa ja nukkua päikkärit. Perjantai-illan kruunasi pizza ja kolmisteen sohvalla köllötellen katseltu leffa. Ihanaa viikonloppua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.